Vietän tässä äidin laatuaikaa: Esikoinen on hoidossa ja Vauva nukkuu. Äsken söin jäätelötuutin, nyt hemmottelen itseäni kupillisella kahvia. Tämä se vasta on elämää! Ja kaikki vain siksi, että Esikoinen on hoidossa. Muutoin meillä olisi normaali härdelli menossa...
Muistan kun silloin joskus kun Esikoinen oli vajaan vuoden vanha ajattelin, että jos joskus jään kotiin mahdollisen pikkukakkosen kanssa, Esikoinen on varmasti myös kotona. Olisihan se hirveän julmaa löhöillä itse kotona vauvan kanssa ja hylätä Esikoinen raukka hoitoon. Puhumattakaan siitä, mitä verovarojen tuhlausta moinen vastuuton toiminta on. Kyllä äidin pitää hoitaa kakaransa ihan itse!
Ja nythän olen kotona Vauvan kanssa, koko tämän ajan Esikoisella on ollut hoitopaikka. Homma toimii aivan ihanasti, Esikoinen odottaa innoissaan hoitopäiviä, Hoitotädin nimi vilahtelee puheessa harva se päivä. Minusta on ihanaa saada nukkua pitkään välillä viikollakin (jos vauva vaan suo, tänään ei suonut mokoma!). Olen ottanut tämän ajan ihan omana aikana, silloin kun Vauva nukkuu, varon visusti tekemästä mitään hyödyllistä. Ja silloin kun Vauva valvoo, on ihana aivan esteettä höpötellä ja palvoa pientä ilman pelkoa siitä, että Esikoinen kokisi itsensä syrjäytetyksi.
En osannut silloin Esikoisen vauva-aikana nähdä yhtään nokkaani pidemmälle. Koska palasin töihin näiden kahden lapsen välillä, Esikoinen tottui hoitopaikkaan, hoitopaikan kaverit ja varsinkin Hoitotäti ovat Esikoiselle tärkeitä ihmissuhteita. Toisaalta tämä järjestely eli Esikoinen kahtena päivänä viikossa hoidossa, on todella joustava. Tyttö saa olla kotonakin ja viettää rauhallisia aamuja ilman kiirettä minnekään äidin ja Vauvan kanssa, toisaalta hänellä on omatkin kuvioit, joihin uusi tulokas Vauva ei ole tunkeutunut. Ne parit kerrat, kun olemme käyneet hiukan pidemmästi hakemassa Esikoisen hoidosta, niin että Vauvakin on käynyt sisällä asti, Esikoinen on saanut näyttää hoitokavereilleen omaa pikkuveljeä. Iso asia sekin meidän neidille.
Hoitopaikan voi aina irtisanoa, jos tuntuu, ettei ratkaisu enää toimikaan. Mutta onneksi on mennyt näin hyvin, sillä toivon todella, että kun palaan töihin, niin myös Vauva pääsisi Hoitotädin hoiviin. On todella iso onni, että olemme saaneet Hoitotädin, joka on kuin varamummo, luotettava ja mukava ihminen niin meidän aikuisten kuin Esikoisenkin mielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti