BB:tä kuinkas muuten
Hätäpolkkaus nyt sitten tänne bloggerin puolelle, ei tätä kestä enää!
Onpas ankeaa, kun ei Vuodatukset blogit ovat saavuttamattomissa. Kuinka hitaasti nimipalvelut oikein päivittyy??? Osaa blogeista pääsen lukemaan, omakin napsahti luettavaksi ihan äsken, mutta kirjoittamaan en pääse. Niin ja Elma on poissa näköpiiristä myös, ankeaa!!! Ja just kun mulla olisi niin kovin paljon tärkeää sanottavaa. ;) No ei, ajattelin vain blogata vähän BB:stä taas vaihteeksi, ihan SatuSaden iloksi vain. ;)
Eilinen Big Brother Extra oli ehdoton pohjanoteeraus, ihme tv-chatin ja Jyrkin risteytys. Jos BB kick off -lähetyksessä pompin pois tv:n äärestä aina musiikkinumeroiden kohdalla, nyt Extrassa oli haastateltu musiikkiesiintyjiä ja välillä jopa taustatoimittajaakin. Itse talosta koko puolen tunnin ohjelmassa vilautettiin sunnuntaista rapuillallista parin minuutin pätkä. Välillä juontaja Vappu luki ohjelmaan lähetettyjä tekstareita! Käsittämätöntä tuubaa! Se, että äänet ja kuva olivat epäsynkassa oli pikku juttu, ohjelman sisältö (tai sen puute) oli suurin ongelma. Eikö ohjelman tuottajille ole tullut mieleen, että katselijoita ei kiinnosta muka-sisältö vaan itse BB, talo, asukkaat ja tapahtumat.
Pahoin aavistuksin odottelin illan varsinaista lähetystä, mitenhän sekin olisi mahdollisesti ryssitty. Onneksi BB oli koostettu taidokkaasti talon tapahtumista, sitä oli todella ilo katsoa. Vaikka meillä näkyykin 24/7 -suora lähetys BB-talosta netin kautta, selvensi Subin BB paljon talon tapahtumia ja henkilöitä. Jostain syystä kun ei tule istuttua nenä kiinni ruudussa koko ajan, tosi monta mielenkiintoista juttua oli mennyt ohi. Iso osa suorasta lähetyksestä on kuitenkin sitä tylsää arkea, jota me kaikki elämämme. Mitähän tästä omastakin elämästä saisi aikaiseksi, jos leikkaisi koko vuorokauden yhdeksi tunniksi? ;) Ehkäpä jatkossa tässä voi tehdä havaintoja siitä, yritetäänkö leikkauksilla ja materiaalivalinnoilla tyypittää talon asukkeja.
Big Brother talo on todellakin komea, ihan BB-näköinen. Muutenkin ohjelma todella näyttää esikuvaltaan, lieneekö formaatti ja koko ohjelman idea sellainen, että sen ominaispiirteet tulevat helposti läpi eri toteutuksissakin. Talon asukkaat vaikuttavat enemmän samankaltaiselta massalta kuin Englannin BB:ssä, suurin osa asukkaista on vähän yli parikymppisiä sinkkuja, perussuomalaisia. Vaikka nimet ja kasvot ovat jo yhdistyneet, niin ihmisten ominaisuuksien ja luonteen hahmottaminen on vielä pahasti kesken.
Eilinen koostelähetys tarjosi ihan kivan yllätyksenkin, Timo paljastui aivan loistavaksi tarinankertojaksi. Nauroimme hysteerisenä Miehen kanssa tarinalle voiko käteenvetämiseen kuolla.
Puheterapeutti Iina yllättää välillä ronskeilla jutuillaan. Iinan ulkonäkö ja ammatti luovat jotenkin erilaista mielikuvaa, mutta ristiriita ulkoisen ja sisäisen välillä luo kyllä mukavaa jännitettä Iinan persoonaan.
Hanna on siitä mukava, että hänet tunnistaa helposti jo yhdellä silmäyksellä hiuspannoistaan. Montahan erilaista niitä oikein on? ;) Hanna taitaa olla yksi pojista, melkoinen jätkä naiseksi.
Antti S, rapukekkereiden tietoniekka, tuntuu aina vain mukavammalta ja symppikseltä nuorelta mieheltä. Antti, vaikka onkin kova seuramies, ei ehkä ole ihan niin äänekäs ja päällekäyvän oloinen kuin Jani.
***
Nyt Big Brother on kutsunut asukkaita päiväkirjahuoneeseen, ettei vain putoajien nimeämiset olisi käynnissä?
Laiska ihminen vaan vuodattaa...
Olen laiskistunut entisestäni ja niinpä nykyisin en jaksa oikein siirrellä blogauksia tuolta varjoblogin puolelta enää tänne varsinaiseen blogiin. Varjosta taisi tulla varsinainen jossain tässä matkan varrella... Joten varmuuden vuoksi jos tuntuu että blogi ei päivity, voisi olla viisasta käydä kurkkimassa myös
Vuodatusta.
Kakkareissu
/Mammamoodi on
Teimme eilen kakkareissun Helsinkiin veljeni ja hänen vaimonsa luokse. Reissulla tapahtui ensimmäisen kerran suuria, Vauva kakkasi pönttöön. Nostin ihan vain kokeeksi Vauvan pöntön päälle (olen kotonakin usein tehnyt niin), koska vaipassa oli vain pieni vauhtiraita. Kamala ähinä ja puhina alkoi ja seurasin innostuneena kuinka pieni mies punnersi sormenpaksuista tahnaa ja paljon. Olin intoa piukassa, mieletöntä. Mun pieni vauva kakkaa pönttöön! Luulin jo puuhan loppuneen, mutta viimeinen töräys riitti vielä lavuaariinkin. Nyt on veljen ja vaimon lavuaarikin kastettu kakalla. ;) Innostuneena selitin heti veljen vaimolle kakkahommelit ja kun miehet tulivat ruokaa hakemasta, hehkutin tietenkin ensimmäisenä Miehelle Vauvan saavutusta. Että olen ylpeä äiti!
/Mammamoodi off
Kävimme ensimmäistä kertaa Helsingissä näin päiväseltään viemässä vauvakamoja veljen ja hänen vaimonsa uudelle tulokkaalle. Taas sai todeta, miten kaunis vauvavatsa onkaan! Yllättävän hyvin ajomatka sujui, mitä nyt mennessä Vauva konsertoi viimeisen tunnin ja tulomatkalla kumpainenkin kauhukakara samoin viimeisen tunnin. Perillä rentouduimme ihastelemalla veljen ja vaimon uutta asuntoa ja kävimme kävelemässa Aurinkorannassa. Upea uusi alue siitä tuleekin. :) Nautimme kiinalaista noutoruokaa (nam nam NAM!) ja otimme rennosti. Paluumatkalla Meri-Rastilan kohdalla yritin tiirata näkyykö tursaita (eikös se Meri-Rastila olekin missä Suomen tursaspopulaatio majailee?), mutta tiirailu ei tuottanut tulosta. Ehkä moiset eläväiset karttavat kehäteitä? Kyllä lauantaita voisi viettää huomattavasti huonomminkin kuin pistäytymällä Helsingissä!
Uusi versio Chicken Kormasta
Vähän aikaa sitten kokeilin Chicken Kormaa, lopputulos oli ihan hyvä, mutta kaipasin vähän mausteisempaa. Tänään oli vuorossa seuraava kokeilu.
Chicken Korma II
puolisen kiloa broilerin rintafileitä
2 rkl öljyä
6 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 cm pala inkivääriä raastettuna
1 tl jauhettua kardemummaa
20 neilikkaa
5 laakerinlehteä
1 tl suolaa
1,5 tl jauhettua korianteria
0,5 tl cayannepippuria
200 g ruokajogurttia
1,25 dl vettä
1,25 dl maitoa
1. Paloittele broilerin rintafileet suupaloiksi, pilko sipulit ja valkosipuli. Kuumenna kannellisessa paistinpannussa tai paistokasarissa öljy (tai vielä parempi, ghee) ja lisää sipulit. Paista sipuleita keskilämmöllä 10 minuuttia eli kunnes sipulimössö alkaa saada vähän väriä.
2. Lisää kardemumma, inkivääri, neilikat, laakerinlehdet ja suola. Paista vielä 5 minuuttia eli kunnes seon on ruskistunut.
3. Sekoita korianteri ja cayannepippuri ruokajogurtin joukkoon, lisää jogurtti vähitellen sipumössön sekaan. Sipulimössön pitäisi pysyä koko ajan niin lämpimänä, että seos kuplii.
4. Lisää kananpalat ja ruskista. Lisää vesi ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä 20 min.
5. Lisää maito, sekoita ja anna hautua vielä hetki.
6. Lisäkkeet oman maun mukaan, karpeille kasviksia ja muille riisiä. ;) Poista ennen tarjoilua laakerinlehdet ja kaikki nelikat, jotka onnistut löytämään.
***
Tämä oli erittäin namia, potkua oli jo vähän enemmän, mutta ei kuitenkaan liikaa. Löytyisiköhän jostain vielä joku vähän erilainen resepti jota kokeilla...
Pikaopas uudelle mammalahkolaiselle - lisäys
11. Hehkuta raskauden ja synnytyksen ihanuutta
Naisen ruumis on luotu synnyttämään ja imettämään, valista lapsettomia lisääntyneestä rintasyöpäriskistä ja muista ikävistä taudeista, mitkä näitä onnettomia kohtaavat. Kerro miten naiseutesi suorastaan puhkesi kukkaan raskauden ja varsinkin alatiesynnytyksen myötä. Vähättele raskausarpia, repeämiä tai roikkutissejä, käännä sen sijaan keskutelu parantuneeseen tuntoherkkyyteen ja sitä kautta taivaalliseen seksiin. Siitä ei olekaan pitkä matka seksin todelliseen tarkoituksen eli lisälapsiin.
Edistyneemmille suosittelen lämpimästi mammalahkolaisuuden oppiäidin ja gurun koko tuotantoa.
Pikaopas uudelle mammalahkolaiselle
Tervetuloa mammalahkolaisten seuraan! Toisin kuin maallikot luulevat, ei mammalahkolaisuus ole niin helppoa ja yksinkertaista vaan alkuunpääsemiseen vaaditaan myös himppu tietotaitoa. Opettelemalla tämän oppaan kohdat ja soveltamalla niitä ahkerasti elämässäsi pääse jo pitkälle mammalahkolaisuuden kunniakkaalla tiellä!1. Vauvat ja lapset ovat tärkeintä elämässä
Älä puhu enää mistään muusta kuin lapsista ja muista ottaa lapset mukaan kaikkialle. Jos ihmiset yrittävät vaihtaa puheenaihetta, johdata keskustelu taas takaisin lapsiin kaivamalla esiin vaikka jälkikasvun kuvia. Jos et millään saa käännettyä keskustelua täysin pois muista aiheista, surkuttele lapsettomien tunneköyhää elämää.
2. Katsele merkittävästi naisihmisten vatsanseutua
Kysele kiertäen kaartaen onko kesällä tullut syötyä pari makkaraa (muista hihitys) liikaa, onko pääsiäisten munaruoilla (muista hihitys) osuutta asiaan vai onko joulupukki (muista hihitys) tuonut paljon suklaata.
3. Kun hienotunteiset keinot eivät tehoa, kysy suoraan
Tiedustele kihlapareilta, milloin jälkikasvua on tulossa. Järjestä kaikissa häissä joihin osallitut ylimääräinen ohjelmanumero, jossa veikataan odottaako morsian jo ja jos kyllä, niin missä kuussa lapsi syntyy. Kaikissa sosiaalisissa tilaisuuksia kysy suureen ääneen perheenlisäyssuunnitelmista. Ole väsymätön, toista, ahdistele, jankuta!
4. Valista vauvanhoidosta
Kerro kaikille, miten vauvaa tulee hoitaa ja ruokkia. Kerro seikkaperäisesti uusista ruokintasuosituksista, demonstroi tietämättömille, miltä rintaruokinta näyttää. Erikoisen ansiokasta on, jos pystyt ruiskimaan maidot myös katselijoiden silmille (suihkutissit on jees!). Imetä kaikkialla missä vain suinkin voit - se, että vauva ei ole nälkäinen, ei haittaa. Päinvastoin, juttele kovaäänisesti ja heiluttele tissejä vauvan nenän edessä. Jos suinkin voit, riisu koko paita.
5. Eritteet
Vauvan eritteet ovat erityisen tärkeä kohta käännyttäessä maailmaa vauvamyönteiseksi. Voiko olla mitään suloisempaa, kuin maitokakka! Vaihda vaippaa kahvipöydässä, esittele vauvan sulotuotoksia kaikille läsnäolijoille. Hihku innosta, kun poikapuolinen vauva sinkauttaa kahvittelijoiden kuppiin lisäterästeitä. Kerro hupaisia juttuja puklusta. Demonstroi jos suinkin mahdollista.
6. Hanki uusia harrastuksia
Imetystukiryhmät ja kantoliinaillat ovat loistavia uusia ajanvietteitä. Liity tee-se-itse-kestovaipat kerhoon. Vauvamuskari ja - uinti hoitavat sekä henkistä että ruumiillista hyvinvointia. Opeta vähän isommat lapsesi laulamaan ja laulata lapsia kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Mikä herkistäisi tilannetta paremmin kuin lapsen herkkä laulu? Suosittele näitä uusia harrastuksia varsinkin lapsettomille ystävillesi ja sukulaisillesi, kerro vuolaasti, mitä kaikkea uutta oletkaan oppinut.
7. Opi maksimoimaan tilanteet
Kauppaan ei kannata lähteä juuri ruokittujen ja levänneiden lasten kanssa. Maksimoi kauppareissujen hyöty lapsettomien näkökulmasta ja ota mukaasi vain väsyneet ja nälkäiset lapset. Hanki mahdollisimman leveä tuplaratas, vaikka lapsia olisikin vain yksi - toistaiseksi. Älä suotta vaihda lapsille puhdasta päälle tai pyyhi räkänokkia.
8. Parveudu
Erityisen tehokkaasti huomiota saa julkisilla paikoilla parveutumalla muiden mammalahkolaisten kanssa. Järjestä mammatapaamisia sopiviin kahviloihin ja muihin yleisötilaisuuksiin. Mitä ahtaampi paikka sen parempi!
9. Aloita äitiblogi.
Jotta kaikki muutkin blogit saataisiin valistuksen pariin, kommentoi ahkerasti äitiyteen ja lapsiin liittyvistä asioista muiden blogien kommenttiraidoilla - riippumatta siitä, mitä kyseiset blogit käsittelevät.
10. Kiellä kaikki
Viimeisenä, mutta kaikkein tärkeinpänä: Kiellä koko mammalahkon olemassaolo! Ne jotka eivät siitä tiedä heidän ei kuulukaan tietää.
Pullantuoksuinen kotiäiti
Meillä nähtiin tänään ihmeiden ihme, pullantuoksuinen kotiäiti! Mutta ajattelin leipoa vähän, kun kerran huomenna on tulossa vieraita. Olisihan se kiva tarjota jos nyt ei ihan tuoretta niin eilistä pullaa ainakin. Sen verran viisas olen kyllä, että en tämän poppoon kanssa rupea väsyttämään itseäni leipomisessa samana päivänä kun vieraita on luvassa...
Kyllähän sen huomasi, että pullantuoksuinen kotiäiti vierailee tässä taloudessa ihan liian harvoin. Ensinnäkin Vauva mokoma kitisi. Vähemmästäkin, oli tietenkin ihmeissään, että kuka ihme tuo outo naisihminen on: Näyttää äidiltä, mutta käyttäytyy ihan omituisesti. Häärii keittiössä ja vatkaa ihme kippojen kanssa. Kummasti vaan Vauva silti roikkui hameenhelmassa kiinni, vaikka moinen vieras kammotus keittiössä olikin.
Pullataikinan tekokin vähän tökki. Tietenkään mulla ei ollut jauhettua kardemummaa, joten ei auttanut kuin rouhia kokonaisia. Onneksi sentään sen verran tulin ajatelleeksi, että survoin kardemummat pikku MiniGrip-pussukan sisään ennen kuin aloin ajella päästä pualikalla. (Pualikkahan on piirakkakaulin, jotkut sanoo sitä myös pulikaksi, mutta koska mun isomummoni puhui pualikasta, niin toki puhun minäkin.) Ei ollut tuorehiivaa, joten piti käyttää kuivahiivaa. Ja taas unohdin lukea ohjetekstin eikä muisti muutenkaan pelannut, joten heitin hiivat nesteen sekaan. ISO virhe, kuivahiivahan pitäisi sotkea jauhojen sekaan... Kymmenisen minuuttia hiivapaukkuja hajoteltuani uskoisin muistavani seuraavalla kerralla, jää nähtäväksi. Mutta ehdottomasta paras oli se, kun alustuksen viime metreillä tajusin, että taikinasta puuttuu kokonaan sokeri! Olipas työ ja tuska vääntää sokeri sekaan taikinaan. Jos meille joskus vielä eksyy pullantuoksuinen kotiäiti, niin toivottavasti eksyisi edes vähän järkevämpi malli!
Essi tykkäsi, leipoi kaverina ja söi taikinaa. Eli kaipa siitä pullasta ihan kelpoa tuli, kun moiselle pikku kriitikollekin kelpasi. Vauvankin suusta pelastin pullan palan, Essi jätti pullaa olohuoneen matalalle pöydälle ja Vauva tietenkin halusi maistaa... Huoks, se niistä suosituksista. Tuo poikahan syö melkein mitä tahansa muuta _paitsi_ sitä mitä oikeasti pitäisi syödä. :P
Mies varmaan kuvitteli tuleensa väärään taloon, pullan lisäksi tein Amerikkalaisia pikkuleipiä ja uunissa oli paistumassa kerrassaan herkullinen kukkakaalipaistos... Ei pidä tehdä tätä liian usein, muutoin hyväkäs vielä kuvittelee, että normaalin tietokoneella notkuvan hulttioäidin sijaan minun pitäisikin olla pullantuoksuinen kotiäiti.
Lisääntyminen on mielisairautta? osa II
Ja vieläpä jatkoksi ne kaksi unohtunutta ajatusta. Ehkä niitä oli enemmänkin kuin kaksi... Mutta kun enhän minä muista mitään, lapsien myötä kun iskee dementiakin. ;) Niin, siinä taas yksi syy lisää olla hankkimatta lapsia.
Ajatus 1:
Ennen sanottiin, että kiltit lapset saavat näkyä, mutta eivät kuulua. Nykyisin kaikkien lapsien pitäisi olla sekä näkymättömiä että kuulumattomia. Onhan se loukkaavaa nähdä räkänokkia ja vielä kaksinverroin kamalampaa, jos joutuu kuulemaan noiden petojen ääntelyäkin.
Ajatus 2:
Ihan samoin kuin sopii ihmetellä miksi kukaan haluaa lapsia niin samalla logiikalla ei voi kuin ihmetellä miksi ihmeessä kukaan itseään kunnioittava nainen hankkii puolison? Miehethän vain pahoinpitelee, ryyppää ja käyttäytyy muutenkin epäsopivasti.
Turhan väkivallan vitsaus
Tänäänkin uutiset ovat vallanneet uuden terroriteon sekasortoiset kuvat. Nyt vuorossa on lomakohde Egyptissä, Sharm el-Sheikh. Torstaina Lontoossa oli taas uusi joukkoliikenteeseen kohdistuva terrori-iskun yritys, kaksi viikkoa sitten tehty iskuhan onnistui. Ensimmäisen kerran tämä uusi terroriaalto taisi iskeä Eurooppaan Espanjan Madridissa?
Terrorismi räjähti silmille ensimmäisen kerran WTC-iskujen uutisoinnissa. Muistan vieläkin, kun olin töissä neuvomassa työtoveriani tietokoneohjelman käytössä ja hänellä oli radio päällä. Kello neljän uutisissa sanottiin lyhyesti lentokoneen törmänneen toiseen WTC-torniin, muutamia kuolonuhreja oli odotettavissa. Läksin ajamaan kotiin, kuuntelin radiota koko matkan. Kun poimin Miehen kyytiin, kerroin heti kuulumisista. Kotona avasimme television ja jäimme järkyttyneenä seuraamaan kaoottista uutisvirtaa ja tilanteen kehittymistä.
Odotin silloin Essiä, ehkä siksikin järkytys oli suuri. Tornien romahtaminen televisioruudulla ja ihmisten hätä oli satuttavaa. Mietin mihin maailmaan vauvani syntyy, mihin elämämme muuttuukaan. Ensijärkytys meni ohi, asiat asettuivat mittasuhteisiin. Niin järkyttävää kuin terrori-isku Yhdysvalloissa olikin, tapahtumat olivat silti kaukana omasta elämänpiiristä.
Seuraavat iskut eivät olekaan enää liikuttaneet samalla tavalla. Toki on surullista, että ihmisiä kuolee järjettömän väkivallan uhreina. Iskut ovat huomattavasti lähempänä, mutta silti jotenkin kauempana. Vaikka en ole koskaan käynyt New Yorkissa enkä missään näissä muissakaan kohteissa, niin ehkä juuri Manhattanin pilvenpiirtäjien siluetin muuttuminen iski syvälle jonnekin kuvamuistin laitamille. Tuhon mittakaavakin on ollut huomattavasti vaatimattomampi, vaikka toisaalta julkisiin liikennevälineisiin iskeminen tuo pelon lähelle tavallista tallaajaakin.
Terrorismi on järjetöntä, mitä ihmettä moiset ääriliikkeet edes voivat kuvitella saavuttavansa tuholla ja ihmisten verellä. Surullista on myös se, että monen ihmisen mielissä terrori-iskut leimaavat ihan tavallisia islaminuskoisia tuohon verenhimoisten mielipuolien joukkoon. Tai ihmisiä, joiden ulkonäkö viittaa Lähi-Itään. On varmasti vaikea hyväksyä ihmisten epäluuloa ja katseita ilman omaa syytään.
Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että järjetön verenvuodatus on täällä jäädäkseen. Väkivallasta ei mihinkään päästä, aina löytyy joku, joka näkee suurta kunniaa marttyyrikuolemassa. Joku, jonka mielestä on oikein tappaa sivullisia saadakseen perille sanomansa. Ehkäpä terrorismi ja sen uhrit ovat hinta, jonka joudumme maksamaan nyky-yhteiskunnasta. Suhteellisen vapaa liikkuminen ja avoin yhteiskunta tekevät maailmastamme haavoittuvan. Ehkäpä jossain vaiheessa opimme hyväksymään terrorismin uhrit samalla välinpitämättömyydellä kuin esimerkiksi autoilun uhrit. Niin kauan kuin onnettomuus ei satu omalle kohdalle ohitamme sen vain nopeasti valitellen huono-onnisten kohtaloa.
