Jääkaappirunoutta

Mies sai joululahjaksi paketillisen magneetteja, joiden muodostamista sanoista ja kirjaimista voi taiteilla jääkaappirunoutta.

Uusi Sophie

Ikuisuustyöni Sophie numero kaksi valmistui lopultakin. Tekele on neulottu kahdella säikeellä, toinen on tummanvihreää ja toinen valkoista hahtuvaa. Ennen pesua kapistus näytti tältä. Ilmeisen ihmeellinen kun Exäkin sitä tutkii.

Pesussa värit sekottuivat ja tulos oli tämä:

Satuttava joululaulu

Jokusen vuotta sitten ostimme eräänä kesänä nipun joululevyjä alesta. Yksi levyistä oli Platinium Christmas -kokoelma, jolla joululauluja esittävät popparit Britneystä Backstreet Boysiin. Levyä olen kuunnellut siitä lähtien joulun alla, ihan ok kamaa. Nyt tänä jouluna levyltä erottui laulu, joka osuu ja sattuu. En ymmärrä, miksi en ole ennen koko laulua edes noteerannut. Toisaalta mietityttää, että jos joululaulu saa minut kyyneliin, olisiko aika tehdä testi... Ihan ehkäisystäkin huolimatta. ;)

CHRISTMAS SONG
(Dave Matthews)

She was his girl; he was her boyfriend
Soon be his wife; take him as her husband
A surprise on the way, anyday, anyday
One healthy little giggling dribbling baby boy
The wise men came three made their way
To shower him love
While he lay in the hay
Shower him with love love love
Love love love
Love, love is all around

Not very much of his childhood was known
Kept his mother Mary worried
Always out on his own
He met another Mary for a reasonable fee, less than
Reputable was known to be

His heart was full of love love love
Love love love
Love love is all around
When Jesus Christ was nailed to his tree,
He said "Oh Daddy-o I can see how it all soon will be
I came to shed a little light on this darkening scene
Instead I fear I spill the blood of my children all around."

The blood of our children all around
The blood of our children all around
The blood of our children all around
So the story goes - so I'm told
The people he knew were
Less than golden hearted
Gamblers and robbers
Drinkers and jokers, all soul searchers
Searching for love love love
Love love love
Love love is all around

Preparations were made
For his celebration day
He said "Eat this bread think of it as me,
Drink this wine and dream it will be
The blood of our children all around"
The blood of our children all around
The blood of our children all around
The blood of our children all around

Father up above, why in all this hatred have you filled
Me up with love
Fill me love love love
Love love
And the blood of our children all around.

***
Laulu on suorastaan julma, niin rakkautta kuin vertakin. Mutta mitäpä kristinuskon syvin olemus olisikaan, verta. Niin suurimman uhrin sovitusverta kuin tuhansien viattomien turhaan vuodatettua verta. Laulu ei todellakaan ole mikään perinteinen joululaulu, vaan melkeinpä lakonisella äänellä esitetty luritelma. Ei tonttuja missään, ei yleensä joululauluihin eksyvää paatosta. Inhoan sydämeni pohjasta uskonnollisella paatoksella esitettyjä joululauluja, inhoan moralisointia tyyliin laps' hankeen hukkuu ja inhoan oopperalaulajien ylikoulutetulla äänellä raiskaamia joululauluja. Kaipaan joululauluihin raikkautta, tonttulaulujen meno ja meininki on mukavaa. En tiedä kaipaanko Dave Matthewsin joululaulua...

Tuo laulu herättää myös ärtymystä. Minua ärsyttää kiiltokuva-Jeesus, jota kaikessa uskonnollisessa kuvastossa tuputetaan. Jotenkin Daven joululaulusta esiin putkahtaa kaikkea muuta kuin lässy-Jeesus, joka patsastelee vaaleahko tukka järjestyksessä alati laupea ilme kasvoillaan. Hyi yök! Siis haloo, Jeesus oli lähi-idästä, eiköhän tuo miekkonen näyttänyt ehkäpä jopa arabilta. Tummat hiukset, ruskea tukka (koskaan niitä hylkäisi en ;D). Jätkä oli puuseppä, joten raskas työ oli varmasti kasvattanut lihaksia vähän toiseen malliin kuin kuvituksen kukkakeppi-honkkelilla on. Käsissäkin oli varmaan känsiä. Ja kun laulussa tullaan ristiinnaulitsemiskohtaan, niin jopas vain itkettää. Kukkakeppi ei paljon tunteita herätä, mutta että oikea lihaa ja verta oleva ihminen naulittaisiin ristinpuulle. Tuskaa, hikeä ja verta. Vihaa, rakkautta.

On lapsi syntynyt meille ja poika annettu on.
Hänessä elämän löysin, Jumalan suosion.

Ja se toinen puoli. Voi meitä, millainen lahja on jokainen pieni pojan- tai tytönpallero, jonka saamme. Puhumattakaan siitä yhdestä, jonka muistoksi joulua vietämme. Joulu on ihana valoisa hetki keskellä talven synkkyyttä, joulun Herra voi olla valo koko elämässä eikä vain pieni hetki. Mutta pitikö siitä tehdä niin kipeä laulu?

Työt kummittelevat

Kävin maanantaina moikkaamassa työpaikalla sijaista, hän oli viimeistä päivää töissä. Tuntuu uskomattomalle, että jo tammikuun alussa pitää jättää tämä leppoinen kotiäidin elämä ja palata hullunmyllyyn. Aamulla herätys, äkkiä jotain suuhun, lapset ylös ja pukeminen ja hoitoon kärräys. Onneksi sentään ei tarvitse syöttää kotona vaan syövät aamupalan vasta hoidossa! Siinä sitä olisi yksi stressinaihe enemmän.

Työpäivän jälkeen kotiin, mies onneksi hakee lapset, kun pääsee vähän aiemmin. Äkkiä pötyä pöytään, järjestelyä, pyykkäystä, lasten kanssa olemista... Ilta tulee aivan liian pian, lasten unitaistelut ja lopulta itsekin sänkyyn nukkumaan. Ja taas sama rumba alusta seuraavana päivänä. Ei mitään herkkua.

Onneksi sentään hoitoasiat ovat järjestyksessä, Ex-Vauva menee samaan hoitopaikkaan missä Essikin on ollut koko tämän ajan. Hoitotäti on ihana, uskon että alkuhankaluuksien jälkeen Exin sopeutuu hyvin hoitoon. Äidin ikävä voi kyllä olla aluksi hankala, en ole ollut erossa pikkutakiaisestani kuin maksimissaan tunteja ja yhden yön sappileikkaukseni takia. Ex on lopultakin oppinut juomaan auttavasti lasista, hyvällä tuurilla vettä voi hurahtaa kupuun jopa desinkin verran. En nähnyt mieltä opettaa noin isoa poikaa nokkamukille saati tuttipullolle. Kotonahan suurin osa nesteytyksestä tuli ja tulee vieläkin tissistä, vettä poika juo sitten lisänä. Hoidossa juotavaksi vaihtunee lehmänmaito ja sekin on ihan hyvä niin.

Essin kanssa ollaan juteltu jo parisen viikkoa, miten Essi ja Ex menevät kohta yhdessä hoitotädille joka päivä. Äiti kun ei enää ole kotona, vaan menee töihin. Essi odottaa innolla sitä että saa pikkuveljen mukaansa... Milloinhan totuus valkenee, ei välttämättä ole aina kivaa joutua jakamaan myös hoitotädin huomio pikkuveljen kanssa? ;) Sinänsä on hyvä, että Exällä on ainakin yksi tuttu ihminen eli oma sisko hoidossa. Hoitotätiin Ex on hiljakseltaan hieronut tuttavuutta koko syksyn ajan. Kun käyn hakemassa Essiä hoidosta, aika usein annan Exän tehdä pienen tutustumiskierroksen hoitotädin luona, joskus Ex jopa antaa tädin sylitellä. :) Eipä Ex sitä tiedä, että hoitotäti kuuli pojan syntymähuudot puhelimessa. Essi kun oli hoitotädillä hoidossa ja yritti soittaa juuri h-hetken aikana siitä, että ottaa Essin mukaansa kyläilemään. Kun mies sitten soitti hetken päästä, niin Ex lauloi juuri elämänsä ensimmäistä puolen tunnin konserttoa.

Muistan miten pelkäsin töihinpaluuta Essin jälkeen. Eniten sitä, miten Essi pärjää ja toisekseen sitä, miten itse pärjäisin töissä. Nyt en hirveästi jännitä Exän puolesta, mutta jonkun verran mietityttää miten töissä pärjään. Tämän vähän yli vuoden aikana on tullut hirveästi muutoksia, en varmasti heti pysty antamaan täyttä työpanostani. Mutta eiköhän siitäkin selvitä, hölöttää osaan edelleenkin ja sitähän nuo töissä tuntuvat eniten kaipaavan. ;) Atk-hölön tärkein tehtävä lienee tarjota kuunteleva korva ja myötätuntoa...

Testit on iloni

This Is My Life, Rated
Life:	7.6
Mind:	6.2
Body:	5.5
Spirit:	6.8
Friends/Family:	6
Love:	9.1
Finance:	7.6
Take the Rate My Life Quiz

Vai että rakkauselämän tulos on keskimääräistä parempi sanoo testi. Mitä tässä nyt uskoisi, rakkaustestistähän tuli Innocent love... Onkos mulla nyt raakile vai kypsä rakkauselämä? Montako testiä pitää tehdä jotta tulos valkenee? ;)

Äidillä on paremmat eväät!

Olen useaan otteeseen tainnut täällä blogissakin valitella Ex-Vauvan haluttomuutta syödä kiinteää ruokaa. Puurosta, viilistä ja tuoreista vihanneksista poika kyllä tykkää, mutta varsinaiset kulinaristiset luomukset lihamakaronilaatikkoa lukuunottamatta jättävät herkkusuumme valitettavan kylmäksi.

Huomaavaisesti keittelin lapsille makaronia ja jauhelihakastiketta, meille aikuisille oli vähän tulisemmin maustettuja Hornetteja. Virhe! Ex-Vauva katseli kieli pitkällä lautastani ja nappasi sieltä itselleen oman Hornetin. Aluksi herkku oli liian kuuma, joten Mies vaihtoi omalta lautaseltaan viileämmän siipipalan Exän iloksi. Ex oli mielissään, imeskeli nahkaa ja jäysti kaiken lihan pikkuhiljaa. Luitakin poika imeskeli, mausteisuus on ilmeisen in?

Herkkusuumme syö koko naamallaan ja usein myös ilman paitaa... Voi vain arvailla miksi. ;)

Joulu pakkaa päälle...

...kuin se kuuluisa juna eräässä Elman postauksessa. ;)

Joululahjat on onneksi hankittu ja paketoitu. Vain yksi lahja on vielä saapumatta, toivottavasti se tulee jo ensi viikolla. Olen jälleen kerran hyödyntänyt nettikauppoja hankinnoissa, kierteleminen täysissä kaupoissa ei hirveästi kiehdo. Tosin kävimme kyllä ihan oikeilla jouluostoksilla jo monta pyhää sitten. Essi sai itse valita, mitä halusi. Pojat kun siinä olikin kova jobi, Essi olisi halunnut kaiken. Lopulta Essi kuitenkin valitsi Disneyn Ariel-nuken, tyttö kun rrrrrakastaa merenneitoja. Onneksi samainen merenneito-fani nukahti kotimatkalla ja saimme hilattua ostokset piiloon ennen Essin herättelyä. Kotona olikin sitten edessä suuri show siitä mihin Ariel on hävinnyt!?!

Essistä oli myös iso apu muiden joululahjojen pakkaamisessa, neiti valitsi paperit ja nauhat ja piteli paketteja koossa teippaamisen ajan. Sekin oli hirveän tärkeää mikä paketti on menossa kullekin. :) Essin ja Ex-Vauvan paketit pakkasinkin sitten salaa, ypöyksin nyyh...

Tajusin vasta viime viikolla, että laatikothan voi kuulemma myös pakastaa! Tämä helpottaa suunnattomasti joulustressiäni, eilen kauppareissulla ostelin punaista maitoa ja kuohukermaa eli kohta olisi tarkoitus polkaista kone käyntiin. Ajattelin myös leipoa ja raakapakastaa karjalanpiirakat etukäteen. Yleensä teen ne vasta jouluaamuna, mutta kun tänä vuonna meille on tulossa vieraita, joiden passaaminen voi viedä aikaa, niin lienee fiksumpaa tehdä kaikki mahdollinen etukäteen. On se vaan mielenkiintoista, että riippuen siitä ketä on tulossa, saa joko elää ihan omaa elämää tai sitten pingottaa ja passata. Meille kun tulee välillä semmoisiakin vieraita, jotka jopa jättävät poistuessaan kaiken siistimpään kuntoon kuin mitä heidän saapuessaan oli. Sitten on näitä, jotka valittavat jälkikäteen epävieraanvaraisuudesta, vaikka parhaansa olisi tehnyt ja selittänytkin, että oli vähän vaikeaa järjestellä kun lapsella oli paha päivä...

Piparitalkoot on ensi viikonloppuna, rakastan varsinkin piparitaikinaa. Valmiista lopputuloksesta viis! Ostin eilen muumimuotteja, voisi kokeilla tehdä pari Niiskuneitiä, Muumipappaa ja Haisulia piparitaikinastakin.

Joulu on kyllä ihanaa aikaa, kaikesta etukäteispuuhastelusta huolimatta. Ja puuhastelun vuoksikin. Kaikkein tärkein puuhastelu on jouluaaton kuusenkoristelu, jos en saa koristella kuusta, tuntuu kuin joulua ei olisikaan. Meillä on jo monta vuotta ollut muovikuusi, se on kätevä lapsiperheessä, kun ei tarvitse seuraavaan juhannukseen asti nyppiä neulasia sukista. Minun joulukuuseni on tupaten täynnä koristeita... Tosin aito olisi tässä suhteessa fiksumpi valinta, siihen kun saa upotettua vieläkin enemmän koristeita. Joka vuosi ostan aina uusia koristeita ja tässä vaiheessa saisin koristeltua ainakin kaksi joulukuusta. Tämä on tauti!

Mikä miehissä mättää?

Monikin asia, mutta tänään kiehahdin vain yhdestä asiasta. Naisen muisti on onneksi armelias, jos muistaisi kaikki ketuttavat asiat, voisi pian kiehahtaa niin, että tuo ympäriinsä kävelevä luomakunnan kruunu, jota myös ääliöksi kutsutaan, pääsisi pian kävelemään leppeämmille lehtomaille.

Tänään piti laittaa ruoaksi mantelilla kuorrutettua kuhaa. Kasailin aineksia ruanlaittoa varten ja huomasin, että mantelilastuja on aivan liian vähän. Mainitsin miehellekin, etteivät mantelilastut riitä. Mies totesi, että kyllä ne riittää! INHOAN sydämeni pohjasta sitä, että ääliö-mieheltäni kyllä riittää asiantuntematonta kommettia asioihin, joista hän ei tiedä yhtään mitään. Ikuna ei ole mantelikuhaa laittanut eikä edes katsonut kuinka paljon mantelilastuja siinä puuhassa kuluu, mutta silti löytyy mielipide, että mitä huolit, riittää ne. Ymmärtäisin, jos olisin syytellyt ukkoa manteleiden riittämättömyydestä, mutta kun siitäkään ei ollut kyse. Moka oli yksin minun.

Pikku juttu juu, mutta kun näitä vastaavia tällä ääliöllä riittää. Oikeista asioista saa nyhtää mielipiteitä tongilla, mutta niistä mistä jätkällä ei ole mitään aavistusta kyllä sataa "asiantuntevia" neuvoja.

Ja vaikka käyttelin mantelilastuja tosi säästeliäästi, niin loppuivathan ne. Tietenkin, näkihän sen sokeakin, että kahden kuhafileen leivittämiseen tarvitaan vähän muutakin kuin kourallinen mantelilastuja... Tai sokea ehkä, ääliö-mieheni ei.

BB - onneksi se loppui

BB loppui jo torstaina, mutta vasta nyt sain itsestäni edes sen verran irti, että kirjoittaisin edes pari riviä. Perttu sitten meni voittamaan, voi plääh! Joku viisas joskus sanoi, että kansa valitsee omannäköisensä voittajan. Voi apua, en minä tahdo olla vanhoja (huonoja) herjoja heittelevä showmies!

Tupla-plääh vielä sille, että Perttu-fanit saivat juntattua tahtonsa läpi. Semminkin kun käytös on ollut todella ala-arvoista. Sen vielä ymmärrän, että omaa suosikkia kehutaan ja suosikin virheitä pyritään loiventamaan. (Tosin aika typerää sekin, minua ainakin lämmitti Pertun kiukkukohtaus - ihanaa, että miehestä välillä löytyi muitakin sävyjä kuin tyhjän nauraminen.) Mutta onko fanittamisen kääntöpuolena ihan pakko olla muiden haukkuminen ja suoranainen p*skan heitto? Ihan aikuisten oikeasti?

Aionkin seuraavaksi missiokseni ottaa kännykät pois alle 18-vuotiailta tai vaihtoehtoisesti niin tiukat saldorajat, että keskenkasvuiset pysyvät poissa pilaamassa päivän. Lapset olkoot hiljaa kun aikuiset päättää _tärkeistä_ asioista!

Suurin yllätys finaalissa oli se, että Antti tippui ensimmäisenä. Olin ihan TÄH??? Antin koosteelle sai nauraa, huokasin jo helpotuksesta, että älyttömät kikkelin vilauttelut oli jätetty pois - ei sentään, niille oli oma koosteensa. Oliko ihan pakko? Antin vilautella ja Subin näyttää?

Tiina Tinderella tuli toiseksi, aika ylläri. Mutta hienosti Tiina haastattelun hoiti. Niinhän se on, että joskus tulee vähän tehtyä höpsösti, mitäpä sitä suotta puolustelemaan. Hyvä Tiina! Jos olisin feministi, niin saattaisin jopa mainita, että miehiähän pitää höykyttää... Mutta ei, ei pidä. Vieraita miehiä nimittäin, omalle saa kiukutella ihan niin paljon kuin sielu sietää. ;)

Toivonpa totisesti, että seuraava BB tarjoaa vähän enemmän kuin tämä ensimmäinen. Että kaikkia mielenkiintoisia ihmisiä ei äänestettäisi pois heti kärkeen ja että fanittaminen jakaantuisi tasaisemmin eri asukkien kesken. Saahan sitä toivoa, mihinkäs me suomalaiset juntit vuodessa muututtaisiin...