Tampereella

Maanantaina ja tiistaina olin työhön liittyvältä opintomatkalla Tampereellä. Ilman Miestä ja lapsia, A-luokan reissu siis. Tampere on minulle todella tuntematon kaupunki, mutta ajattelin kuitenkin elää vaarallisesti ja rohkaistuin matkaan ihan julkisilla.

Nooh, Express-bussi on vielä helppo nakki, mutta kaupungin sisäisen liikenteen kanssa olikin vähän hanskaamista. Huristelin reteesti perille linja-autoasemalle vain havaitakseni, että eihän se olekaan samalla myös kaupungin sisäisen liikenteen keskus... Aikaa oli, joten hyppäsin sitten paikallisbussiin ja palasin pari pysäkkiä takaisin päin. Tunsinpa itseni taas kerran tyhmäksi. Mutta en sentään ihan NIIN tyhmäksi kun kerran Helsingissä kun minun piti jäädä pois Lasipalatsin pysäkillä ja huristelin päätepysäkille asti. Siellä ystävällinen ratikkakuski tiedusteli vain, että missähän sun piti jäädä pois... No, oikea pysäkki lopulta löytyi ja pääsin perillekin.

Koulutus oli aika väsyttävää. Kammottavaa yrittää pitää silmiä auki, vääntelin jalkojani mitä ihmeellisimpiin asentoihin ihan vain hereillä pysyäkseni. Tehokkaampaa olisi ollut väännellä naamaa, mutta sitä en sentään iljennyt tehdä. ;D Tosin eipä siellä paljon tuttuja olisi ollut. Ja vaikka olisikin, niin kyllähän tutut jo tietää, että olen vähintäänkin puolihullu.

Majoittuminen meni mukavasti koulun opiskelija-asuntoon ja ilta sujuvasti shopatessa läheisessä kauppakeskuksessa ja saunoessa ilman lapsia. Ah mikä nautinto! Ei kitinää ja vikinää vaan rauhallista löhöilyä lämpimässä katsellen saunan ikkunasta puiden latvoja. Yökin meni ilman keskeytyksiä. Aika luksusta.

Se oli hiukka negatiivista, että jouduin pumppailemaan maitoa pois kolmeen otteeseen eivätkä rinnat silti olleet yhtä pehmoiset kuin Exän jäljiltä. Ex osaa kyllä huoltaa rinnat hyvään kuntoon. Heitin pois 4,5 desiä maitoa, yllättävän paljon kun miettii, että pumpulle ei välttämättä heru yhtä hyvin kuin mitä vauva heruttaa. Ja aikaakin tuhrautui, pumppaaminen on tosi tylsää!

Mies ja lapset tulivat hakemaan minua koulutuksen jälkeen, tarkoituksena oli shoppailla vähän Tampereella. Mokomat olivat vain 50 minuuttia myöhässä. Argh!!! Siinäpä sitten menikin jo hyvää shoppailuaikaa ja mies sai unohtaa Bauhaus-käyntinsä. >:I Oikein sille. Seuraavan kerran tulen takaisinkin bussilla, edes joku roti aikatauluissa!

Koti oli ihan kamalassa kunnossa, en käsitä miten vajaassa kahdessa vuorokaudessa voi saada aikaan sellaisen sotkun? Muutenkin melkein hypin kiukusta tasajalkaa, kun lopulta paikansin epämiellyttävän hajun lähteen. :P Mies oli jättänyt märän lattiarätin mytyksi vessan nurkkaan... Äly hoi! Mutta pääasia tietenkin, että koko poppoo selvisi hengissä. Tekee vaan huonoa näin äidin itsetunnolle, että Exällekin tuli ikävä äitiä vasta yöllä. ;) Mitä, enkö olekaan korvaamaton!

Essi, remontti-ihme

Essi, tuo reipas ja ehtiväinen neitonen osallistuu myös vanhan talomme remontoimiseen. Mies huomasi tänään, että tuulikaapin oven kahva jäi käteen. Joku ruoja oli irrottanut ruuvit kahvasta.

Nyt Essi on jumissa tuulikaapissa, Mies komensi nimittäin neitosen tuulikaappiin, työnsi oven kiinni ja käski tyttelin tulla pois. Jep, kahva jäi käteen. Juttelevat nyt oven läpi, mitä kaikkea voikaan ja varsinkin mitä kaikkea ei välttämättä kannata tehdä.

Mitähän muuta reippailija onkaan mahtanut virittää?

Yleisön pyynnöstä

Itsehän tätä kerjäsitte, joten yritän nyt blogata vähän tiuhempaan tahtiin. Se vaan on hirvittävän vaikeaa, meille kun ei tapahdu yhtään mitään. Ja minunkin kykyni jorista loppumattomiin samoista vanhoista asioisa taitaa vähitellen saavuttaa rajanasa? Vaikka huomattavan lahjakas tyhjänjauhamisessa onnekseni olenkin. :)

Edessä on jälleen lomaviikko, mitä nyt maanantain ja tiistain olen ensin työreissulla. Työt ovat nielaisseet täysin, hommia olisi (töissä) enemmän kuin ehtii tekemään edes kohtuudella. Joko olen muuttunut entistä tehottomammaksi äitiysloman aikana tai sitten hommat ovat oikeasti lisääntyneet. Mutta turha valittaa, en ole sitä tyyppiä joka tekemättömistä töistä stressantuisi. Lasten hoitoura on lähtenyt käyntiin menestyksekkäästi, tosin kerran vipeltäjäni tulivat jopa mukaan töihin auttamaan minua. Hoitotäti kun oli kipeä ja en halunnut lykkiä ihania pikkupilttejäni varahoitoon. Päivän aikana kerkisin jo monesti katua typeryyttäni, jos hoitotäti vielä joskus sairastuu, lykkään nuo riemumielin hoitoon vaikka Morticia Addamsille... Lapsilla oli kyllä hauskaa sekin päivä.

Tekemättömistä töistä puheenollen: Löytyisikö laajasta lukijakunnasta (hei äiti!) ketään reipasta, joka tulisi siivoamaan läävääni? Vaikka pystynkin menestyksekkäästi sulkemaan silmäni sekasotkulta, en ole valitettavasti vielä onnistunut keksimään keinoa, jolla saisi katkaistua tuntoaistimukset jalkapohjista. Dublot sattuvat ilkeästi jalan alle jäädessään. Muistan hämärästi, että keittiössä oli joskus tiskipöytäkin...

Mieluummin kuin kotitöitä huvittelen päivät (=illat, päiväthän olen tietenkin töissä) joko pistelemällä (ristipistoa, harvemmin lähimmäisiä sentään) tai pelailemalla aikuismaisesti Pleikkarilla. Tosin vajavainen kuntoni asettaa rajat myös pelaamiselle, meillä kun pelataan EyeToy-pelejä, joissa peliohjaimena toimii oma kroppa tai sitten tanssitaan tanssimatolla. Hiki tulee huonokuntoiselle!

Mutta humppahammasta eikun jalkaa vipeltää nyt, taidankin mennä hyppimään parit tahdit.

(Kysyn vaan, kannattiko pyytää tiheämpää päivitystahtia!!!)

Naps!

KIINNI JÄIT! KOSKA LUET TÄTÄ TEKSTIÄ, SE TARKOITTAA ETTÄ SINUN TÄYTYY KOMMENTOIDA. KOMMENTOI IHAN MITÄ HALUAT, KUNHAN TEET SEN. LAITA TÄMÄ TEKSTI OMAAN BLOGIISI JA NAPPAA KAIKKI BLOGIASI LUKEVAT.

Napsahdin itse kiinni Äidin elämään.

Mies tuo lahjuksia

Kotikarusellin Mies tuo usein komeita kukkakimppuja armaalleen. Meillä kukkia ei tipu, ei juhlapäivinä eikä yllätyksenä. Mutta saanpa minäkin sentään joskus jotain, tänään Mies toi mulle tämmöisen tuliaisen:

Jokaisen naisen unelma? Kyllä, minun ainakin. Tämä on jo toinen kerta kun saan Mieheltä ruuvimeiseleitä ja tällä kertaa oikein komean sarjan.

Äitiyden rappio

Kun Essi oli vielä vauva ja vähän isompikin, en käyttänyt kuin hajutonta deodoranttia ja varoin hajusteita ja tuoksuja pesutuotteissakin. En edes miettinyt värjääväni hiuksia, hiuspohjahan on ohut. Tiedä mitä mömmöjä kulkeutuisi vereeni ja sitä kautta äidinmaitoon. Nykyisin pistelen surutta suihketta kainaloon ja hiuksetkin värjäsin kuukausi sitten ja suunnittelen jo päivää, milloin värjään seuraavan kierroksen. Jos vaikka tulisi punaisempi tällä kertaa... Vauvasta ja maitoon mahdollisesti kulkeutuvista jäämistä viis!

Kun Essi oli vielä pieni, uskoin lempeään ja neuvottelevaan vanhemmuuteen. Kyllähän asiat selviävät ja järjestyvät keskustelemalla, eivät lapset ole aivottomia olentoja, joiden kanssa ei voisi päästä yhteisymmärrykseen.

Eilen oli taas kerran kuningasaamu, Essi on jo viikon tehnyt aamuistamme lapsiperheen helvettiä. Vain lapsiperheellinen voi ymmärtää, mitä on tappeleminen jokaisesta asiasta. Lapsi on tapeltava ylös sängystä, aamupissalle, vaatteet pois ja päälle. Hiuksia ei saa harjata, pikkuhousut on huonosti, sukkikset kutittavat. Pukea ei saa, auttaa ei saa, mutta lapsi pue myöskään itse, vaikka osaakin. Eilen sanoin puolen tunnin tappelun jälkeen sisävaatteissaan sohvalle jämähtäneelle Essille, että hyvä, jää sitten kotiin. Äiti ja Ex lähtevät nyt hoitoon ja töihin. Otin Exän kainaloon ja vein autoon turvaistuimeen, puhdistin kaikessa rauhassa auton lumesta. Vilkutinpa vielä ikkunasta Essille hei heit. Valitettavasti lasta ei yksin voi jättää, joten kävin moisesta mahdollisuudesta pelästyneen ja lopultakin pukeutuneen ipanan kyytiin.

Essi oli kiukutellut vielä aamupäivän hoidossakin, mutta kotiin tuli taas vaihteeksi eri tyttö. Ei tämä uusi Essi mikään tahdoton kone ole, mutta välillä asiat taas sujuvat. Asioista voi vaikka neuvotellakin taas, aamukin meni ihan eri malliin kuin edelliset. Mutta miksi ihmeessä äitiys ei suju niin kuin olen joskus suunnitellut, miksi tähän kaaokseen tulee joku järjen hiven vasta kun käyttöön ottaa vähän pelotteita ja radikaaleja keinoja? Essi on rakas lapsi, mutta joskus kieltämättä väsyttää vääntää kättä 4-vuotiaan kanssa. Lapsen, jolla on viisi kertaa isompi itsetunto kuin mitä tilavuus edellyttäisi - ei ihme, että ylivuotoja sattuu...