Rääppiäiset

Koska ihan kaikki muutkin niin minäkin haluan. Eli eilen Jokelan koulussa tapahtui se mitä jo pitkään on ollut odotettavissa. Nuori mies aseen kanssa teki tuhojaan suomalaisessa koulussa, enää ei voida puistatella tietävästi päätä ja vedota siihen, että vain Amerikoissa, aseiden luvatussa maassa, voi tapahtua. Kuusi nuorta, koulun rehtori ja terveydenhoitaja kuolivat, illalla myös ampuja sairaalassa itse ampumaansa luotiin.

Nyt on jäljellä vain kysymys miksi? Se on suurella toisen iltapäivälehden lööpissäkin, sitä kysymystä toistellaan niin radiossa kuin televisiossa ja kahvipöydissä ympäri Suomen.

Miksi? On niin perinaisellista haluta aina tietää miksi jotakin tapahtui. Ja ilmeisesti sitten perimiehistäkin, tuskin kaikki Suomen miehet on sisimmältään ämmiä kuitenkaan. Asioiden hyväksymistä helpottaa, jos löytää selityksiä. Ja selitykset, jotka voi työntää mahdollisimman kauaksi itsestä ovat niitä parhaita. Pelottava internet, youtube, irc-galleria, keskustelupalstat, väkivaltaviihde, vanhemmuuden puute, yhteiskunnan välinpitämättömyys... Whatever! Jotain ihan mitä vaan, joka veisi pois siitä ajatuksesta, että asioita vain sattuu. Ilman ainuttakaan tietokonetta, pumpuliperheissä ja yltäkylläisyydessä (niin henkisessä kuin ruumiillisessakin) elävät ovat vain ihmisiä. Kuka meistä tietää aina omastakaan mielenterveydestään, saati sitten toisten? Ja kuka oikeasti uskoisi oman sisaruksensa, naapurinsa, työkaverinsa, lapsensa tai vanhempansa pystyvän moiseen hirmutekoon? Silti näitä tapahtuu, jälkikäteen on helppo nähdä merkkejä. Kaivella syyllisiä ja syitä.

Elämä jatkuu myös synkkänä syksyisenä päivinä useimpien osalta. Jos tänään valitsisi kuitenkin omassa lähipiirissään läsnäolon ja rakkauden, ei siitä ainakaan haittaa ole vaikka se ei mikään ihmelääke olekaan.

Pieni kuiskaus

Blogirintamalla on ollut hiljaista, mutta jos yhden kuvan verran jaksaisi?

Noidan jalat ja Trekking XXL-sukat. Ihan tarkoituksella lyhyellä joustimella, tiimalasikantapäällä. Puikot oli kakkosen bambuiset, ihme kyllä kestivät loppuun asti.

Myrtsin liitos

Myrtsihän on huivi, jossa neulotaan ensin keskipaneeli ja sitten tehdään reunus neulomalla sitä kiinni keskipaneelin jokaisen oikean kierroksen lopussa. Jep, täyttä hepreaa minulle. En ole ikinä tehnyt moista operaatiota, mutta eikös sitä sanota että tekemällä oppii... Keskipaneeli tuli tosiaan tehtyä, joten oli pakko tavata Victorian Lace Today -kirjasta, mitä noista liitoksista sanotaan ja tarttua toimeen. Ensimmäisellä yrittämällä poimin varmaan vähän väärästä kohtaa silmukoita, mutta nyt vähän mietittyäni ja aloitettuani uudestaan, näyttää tulos tältä:

Vasemmalla on keskipaneelia, nuo vasemmanpuoleisen reikärivin vaakapalkit on vielä keskipaneelia, loput uutta reunusta. Alhalla pingoittamassa Essin käsi, ei mulla ole noin pikkuiset kädet sentään. :D

Lankaporno kävi täälläkin!

Maanantaina kännykkä piippasi ja minulle tuntemattomasta numerosta tuli pelkkä pakettikoodi. Tietenkin näpyttelin koodin heti Postin seurantaan, joka ei paljon vinkkejä antanut... Tyynesti päätin olla kuin mitään ei olisikaan ja tarkistaa seuraavana päivänä töissä kenen numerosta viesti tuli. Tulos olikin hämmentävä, numero oli yritysnumero jostain minulle täysin tuntemattomasta ohjelmistoyrityksestä eikä nimikään herättänyt mitään mielleyhtymiä. :O

Naputtelin pitkin päivää koodia postin lähetystenseurantaan ja näytti siltä, että kyllä se vaan tänne meille päin olisi tulossa... Ehkä ei sittenkään väärä numero vaan asialla voisi olla joku ovela kettu. Edelleen en maininnut halaistua sanaa irkissä, jos epäilyni olisivat yhtään oikeassa, niin en olisi ainoa joka kihisee uteliaisuudesta.

Suuntasin tänään heti töiden jälkeen kyselemään asiamiespostista, josko minulle oli tullut lähetystä. Vastailin tädin kysymyksiin, että millaista pakettia ja keneltä "en yhtään tiedä..." :D Ja sieltä löytyikin paketti mulle! Iih, heti katsomaan pakettikorttia... Viivana kotiin ja puukko käteen. Paketista paljastui jotain ihanaa... pehmeää... tuoksuvaa... värikästä... Saksalaista herkkulankaa ihanassa värissä Kürbis. Kuin nakutettu Flower Basket Shawl lanka! Olen ihan rakastunut. Paketissa oli kortti, jolle mieskin nauroi. Syntymäpäiväonnittelut varustettuna sutkautuksella "posti kun kulkee hitaammin kuin sinä vanhenet". :DDD Lisukkeena nauruhermoja hivelemään oli myös kirja Kilon poliisi, olen sitä joskus miettinyt tilaavani, mutta aina on vaan jäänyt. Kiitos Iona ja Ewo! Olette Tosi Kettuja! :D *halirutistaa oikein tiukasti*

Se on taivaallista!

Myrtsistä on paha ottaa kuvia ennen pingoitusta, malli on sellainen että se todella vaatii pingoituksen päästäkseen oikeasti esille. Mutta tässä edes jotain:

Meemi

No juu, olen minä hengissä ja kirjataan nyt nopsaan jotain Birken heittämään haasteeseen:

1. Vasemman jalkani keskimmäinen on varvas liian lyhyt. Raukka on jäänyt keskenkasvuiseksi ja on melkein samanmittainen kuin viereinen varvas.
   
   
   
2. 
   
   Olen ajorajoitteinen ja varsinkin pysäköintivammainen. Sisäinen blondi - iih, mihin reikään se bensa pistetään? Vai olikos se diiseliä? Mistä suunnasta pitää väistää? Luojan kiitos ajan vain automaattivaihteisilla niin ei tartte sentään vaihdekeppiä haroa! En edes pyri lähimpään pysäköintiruutuun. Kamala ajatuskin, että pitäisi tehdä taskuperuutus.
   
   
   
   
3. 
   
   Minulla on lapsellinen ääni. Rasittavaa vastata puhelimessa kerta toisensa jälkeen kysymykseen, onko äiti kotona. "ON JA SE ON TÄSSÄ PUHELIMESSA!"
   
   
   
   
4. 
   
   Olen lanka-addikti. Paha semmoinen. Erityisen rakastunut olen lankaan, jota on vaikea tai jopa mahdoton saada. Olen siirtänyt addiktiotani eteenpäin: jopa lapseni osaavat nuuhkia ja sivellä lankaa. <3 Amerikkalaisen Knitpicksin langat ovat suosikkejani, onneksi eräs ihana ihminen diilannut noita ihmeellisiä lankoja. <3 <3 <3
   
   
   
   
5. 
   
   Olen myös irkkiaddikti. Minä olen irkannut niin jouluaattona kuin juhannuksenakin. Synnäriltä en (vielä), mutta sairaalasta kännykällä kyllä. Kutsun ihmisiä heidän irkkinikeillään, en välttämättä muista / tunnista heti oikeita nimiä.
    
   
   
6. 
   
   Nousen välillä yölläkin potkimaan kyliäni kehittymään tai laittamaan joukkoja matkaan Travianissa. Ja minä en edes ota pelaamista tosissaan! ;)
    
   
   
7. 
   
   En väitäkään olevani normaali.

En sitten jaksa haastaa ketään, ei kai tätä blogia kukaan enää luekaan, kun en ikinä saa aikaiseksi päivittää? PS. Ikuisuusprojektini Myrtsi eteni jo reunukseen asti. Siitä tulee todennäköisesti kaunein työ mitä olen koskaan tehnyt. Ai mitä, kuviako? ;)

Hetkinen aurinkoista lauantaita

Kylällämme oli lauantaina kyläpäivä. Sinnehän piti päästä, varsinkin kun oli niin kaunis päivä, että kävely ulkona oli ihanaa. Ohjelmana oli kaikenlaista pientä, kirpputoria, kesäkukkamyyntiä, makkaraa, kahvia, lapsille ongintaa ja hevosratsastusta.

Essi tietenkin halusi hevosen selkään ja tykkäsi niin kovin, että halusi ehdottomasti kiertää kahdesti jääkiekkokaukalon ympäri. Talutettuna toki. Ex istui rattaissa ja tiiraili Essin menoa. Kun teimme lähtöä pois hevosten luota, Ex veti kunnon hepulit ja rauhoittui vasta, kun sai perille viestinsä. Hän tahtoo myös hepan selkään!

Olin ajatellut ettei noin pientä voi päästää, mutta enpä hennonnut kieltääkään kun toinen niin kovasti halusi. Kypärä päähän ja poikanen ponin selkään. Jalat piti pujottaa nahkaremmeihin, kun eiväthät pienet töpöjalat yllä mitenkään riittävän pitkälle. Minä otin takin seluksesta ja kiinni ja mentiin. Ex istui polleana hepan selässä ja kun kysyin, että onko kivaa, tuli vastaukseksi ponteva TOO! Exhän ei osaa sanoa j-kirjainta vielä.

Onko noitten pakko kasvaa isoiksi niin äkkiä?

Todistusaineisto

Tätä se munkin elämä vaan on:

Myrtsin alku ja taustalla Travian.

Sukkalankaa

Koska olen muutenkin niin ehtiväisellä tuulella ja lankavarastot hupenee uhkaavasti (NOT!), tilasin itselleni vähän sukkalankaa. Ok, myönnetään, tilasin nuo ihan vaan päästäkseni hehkuttamaan langoilla lankalakossa edelleen olevan Ionan nenun edessä. Wolhallassa on kiva valikoima ja maksaminenkin onnistuu ihan nettipankista - tykkään!

Milloinhan ehtisin tekemään näistä sukat? Myrtsi kun on ihan vaiheessa..

Myrtsinä Myrtsistä

Myrtle leaf shawl - tai näin tuttujen kesken ihan vaan Myrtsi - on nimensä veroinen. Kerin ensimmäisen kerän ihanaa Knitpicksin Alpaca Cloudia perjantaina. Aloitin lauantaina - ja purin alun. Aloitin uudelleen sunnuntaina - ja purin taas. Kolmas kerta toden sanoo ja pääsinkin tähän päivään, kunnes sekosin kerroksissa. Ja taas kaikki meni purkuun. Ei se mitään, kai se joskus onnistuu?

Lanka on aivan ihanaa ja värikin Midnight Heather on juuri oikea Myrtsiin... Kun nyt vaan joskus pääsisi alkua pidemmälle? Taidan ottaa käyttöön kovat keinot eli elämänlangat...

Plussat:
- Olen oppinut tekemään SSK:n lopultakin sillä oikealla tavalla enkä ylivetokavennuksena, kuten tähän asti
- Uusi tuttavuus SSP sujuu myös, todennäköisesti ihan oikein?
- Huomasin, että teen langankierrot väärään suuntaan, NYT nekin menevät oikein...
- Lanka ei onneksi tunnu ihmeemmin kärsivän purkamisista
- Se, mikä ei tapa ärsyt... ööh vahvistaa!

Miinukset:
- Ei mikään tv-neule, tähän pitää oikeasti keskittyä!

***
Onneksi kopioin kirjasta työkappaleen, käyn seuraavaan taistoon värikynien kanssa... Hyvin merkitty on puoliksi suunniteltu!

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?

EDIT: Plussa on ihan oikea, ajoitus vaan on pielessä. Tämä plussa on versonut jo 2,5-vuotiaaksi pojaksi. :) Eli aprilliahan tämä. Innoituksen sain Supermutsin viime vuoden aprillista, jossa se jekku oli plussan ihan oikeellisuus eli Jesperihän se vuosi sitten ilmoitteli tulemisestaan. :)

Suzyn eläintarha on saanut reunaviivat

Ja ranskalaiset solmut, kekkasin just viime metreillä miten ne olisi pitänyt koko ajan tehdä. :P No, en pura!

Reunaviivat muuttavat kyllä hirveästi ristipiston ilmettä, tässä linkki samaan työhön ilman reunoja.

Nyt mulla olisikin enää kolme näitä Suzyja aloittamatta... Voi kestää hetken ennen kuin lastenhuoneen seinällä on haaveilemani ristipistoryhmä kehystettynä. :D

Pötkylä

Eilen Ex kakkasi pötkylän. Nyt elämää alkaa taas olla mallillaan, miten pienestä sitä voikin tulla iloiseksi.

Rumba jatkuu aina vaan

Tästä on tullut loppumaton painajainen. Menimme sisälle sairaalaan lauantaina, siinä vaiheessa sain vielä valita että jatketaanko kotihoitoa, jonka puolesta puhui se, että poika oli kuitenkin ihan reipas ja että kun tauti oli kestänyt jo niin kauan oli todennäköistä, että enää ei oksennettaisi vaiko mennäänkö osastolle, pojan paino oli kuitenkin pudonnut yli 10 % ja kuivumaa oli havaittavissa ihosta. Alunperin oli tarkoitus olla yön yli nesteytyksessä, nenämahaletku laitettiin lauantaina ja sisään tungettiin osmosalia ja mehua. Jo lauantaina Ex oksensi letkun kerran ulos.

Sunnuntaina ei ollut puhettakaan kotiutuksesta, nesteytystä jatkettiin 600 ml osmosalia ja mehulla, mitäänhän poika ei käytännössä suostunut itse syömään tai juomaan. Rintamaitoa olisi syönyt, mutta kun minäkin olin tuon kammon taudin sairastunut, maitoa tuli ihan kitumääriä. Pissaa alkoi taas tulla parempia määriä, mutta illalla Ex taas oksensi nenämahaletkun ulos vatsan sisällön kanssa. Eli seuraavaksi tippaan ja ravintoliuosta tippumaan.

Kakasta otettiin aluksi rota- ja adeno-virusnäytteet. Maanantaina veriarvotkin, jotka olivat hyvät. No ei ihme, kun nesteytystä oli takana jo puolitoista vuorokautta... Tipassa oltiin koko ajan, maanantai iltana Ex suostui syömään suklaata, joten parempaan päin oltiin menossa. Ja minimalisia määriä ruokaruokiakin. Tosin tässä vaiheessa on lääkärin lupa syöttää ihan mitä vain menee, pääasia että syö. Myöhemmin voi miettiä ravintosuosituksia taas. Yö meni hyvin, Ex ei enää oksentanut.

Tiistaina otettiin kakasta noro-näyte, todennäköisesti tämä tauti on sitä. Kotiinkin päästiin, ohjeena antaa reilusti nesteitä ja jos ei muuten mene niin ruiskulla. Jos tulee ripulia, niin sitten osmosalia. Keskiviikko on vielä kotipäivä, torstaina voisi mennä jo hoitoon. Kakka tartuttaa noroa vielä kauan, kolmekin viikkoa eli hyvä käsihygienia on tarpeen. Tosin meillä kotonahan me ollaan kaikki käyty tämä rutto jo läpi...

Nyt keskiviikkoaamuna hoitotäti soitti, että hän alkoi yöllä oksentamaan. Voi ei, me tartutamme muita. :( Ja vielä pisteenä i:n päälle Ex täräytti isot vesiripulikakat eli nyt pakkosyötän taas ruiskulla osmosalia. Kakkaa oli ainakin 3 desiä, ehkä jopa 4 desiä. Onneksi yläkautta tavaraa ei tule enää eli ehkä me pärjäämme? Ja osastollehan aina pääsee takaisin. Luulenpa että huomenna ollaan tiukasti kotona, kyllä lapsen nesteyttäminen on homma, jota ei hoitotäti voi tehdä. Se on äidin vastuulla.

Kiinnostaako ketään mitä minulle kuuluu? Olen niin väsynyt, että hyvä kun tolpillani pysyn - mutta kiinnostaako se ketään? Ei edes omaa miestä, joka lahjakkaasti eilen tuotuaan meidän kotiin meni illaksi jatkamaan töitä. Jep, äiti jaksaa aina.

Ex on nesteessä

Tultiin juuri takaisin kotiin sairaalasta, nyt poika on nesteessä taas. Elämää on taiottu niin nenämahaletkulla kuin ravintoliuoksella suoraan suoneen. Jos tämä tästä, takki on harvinaisen tyhjä nyt.

Syvä huokaus

Mies aloitti oksentamisen kolmelta viime yönä. Tämän on pakko olla joku painajainen, josta herään ihan pian?

Luulin että se oli vaan vatsatauti

...mutta tuntuu ihan kuin olisin jäänyt junan alle. Joka paikkaa kolottaa, käveleminen sattuu päähän. Ja oksu ja ripulointi se vasta kivaa onkin. PRKL! Oikeasti ilman tätä olisi pärjätty. Mies tuli kotiin puoli kuudelta ja hoiti lapset kokonaan, minä vaan nukuin. Ja vieläkin väsyttää, joten painun tästä kohta takaisin petiin. Essi söi jo jotain ja muutenkin äidin oma mussukka yritti syöttää minua suolakekseillä. <3 On se vaan niin ihana riiviö! Ex juo lopultakin myös oma-aloitteisesti, mutta on kuumessa, joten se vie jaksuja.

Huomenna pitäisi taas pärjätä yksin lasten kanssa miehen työpäivän ajan, toivottavasti taudin selkä jo taittuisi! Ja toivottavasti mies ei sairastu bd

Lisää haasteita

Heräsin yöllä kolmesti antamaan Exälle ruiskulla nesteitä. Ekalla rupeamalla jätkä oksensi osan poiskin. :P Ärsyttävä tauti, kaikkensa tekee lapsen eteen ja sitten tulee noita takaiskuja. Jotta elämä olisi helppoa ja yksinkertaista, aloin itse oksentaa ja ripuloida seiskalta. Mies on työmatkalla Tampereella toisen autokyydillä eli pärjättävä vaan olisi.

Luulen että Exän tuotos äsken oli pissaa. Sen väri ei ollut kovin paha, ei toki normaalin vaalea, mutta ei mikään hälyttävän tummakaan. Ja muutenkin, tuo käveli vessaan ihan omin jaloin. Essi ei ole vielä toistaiseksi oksentanut tänä aamuna, edistystä sekin.

Äidin epätoivoa

Herättelin jätkän päiväunilta kuuden jälkeen ja sen jälkeen on ollut Exällä kova kuri. Aluksi 5 minuutin välein 10 ml Gatoradea (se on sentään inhimillisen makuista verrattuna Osmosaliin) ja kun tunnin kuurin jälkeen tuli taas oksu, nyt mennään 5 ml 5 minuutin välein. Eihän tästä muutoin mitään tulee, poju on niin pieni ja hauras ettei tuossa kropassa ole niin paljon tavaraa, että vesiripulia voi katsella kauaa. Puhumattakaan oksentamisesta. Katsotaan selvitäänkö pakkojuottamisella vai onko edessä nesteytys vahvemmin metodein.

Jos sittenkin rota

Nimittäin Exän ulosteet haisevat ihan järkylle ja ovat about kirkkaan keltaisia. Luulin että sen ei voi saada kuin kerran... Viime keväänähän tämä rumba käytiin jo läpi. Essillä oli silloin pahempi tauti ja nythän neiti sinnittelee aika heittämällä. Ex taas sairasti viime vuonna lievän ja nyt sitten mikään ei pysykään sisällä.

Osmosal on Pahaa! Millä ilveellä lapsi muka pitäisi saada juomaan sitä... Juu, minä PAKOTAN. Natsiäiti kun olen muttei viittisi lähteä nesteytykseenkään.

Voihan oksu

Minkähän ihmeen takia ipanat oksentaa useimmiten öisin ja sänkyyn? Jep, nyt oksentaa Ex... Ihaninta tietty se, että jätkä nukkuu äitin kainalossa ja nyt parisänky siis lainehtii oksua... Ei sitten huomenna töihin, tulipahan sekin selväksi. :P Ei edes viikon loma riittänyt, sairastaminen jatkuu aina vaan.

Noro?

Essi oksentaa edelleen, eilen oli kuumettakin. Valittaa vatsakipua ja ei syö. Juo onneksi, maitoa ja piimää koko ajan... Onneksi noista on gefilus ja mitä lie höpöhöpö pelastajabakteeri -versioita.

Vakuuttakaan mulle, että se ei ole Noro! Pliis, koska jos se on, niin kohta me oksennetaan ihan kaikki.

Exän tissipiina on ohi, söin eilen viimeisen lääkkeeni. Olipa sydäntäsärkevää pistää pientä miestä unille, kun tihhiä ei vaan tippunut. Poju itki ja tyytyi lopulta haliin. Nukahti sitten kädet kaulani ympäri. Kyllä se vaan tihhissä on tärkeintä se läheisyys?

Suzy's zoo viittä vaille valmis

Minuuttia? Tuntia? Päivää?

Ikuisuusprojekti on nyt melkein valmis, enää puuttuvat ääriviivat ja ranskalaiset solmut. Mitä ne sitten ovatkin, en minä niitä osaa tehdä! Ehkä on aika opetella?

Menee päin helvettiä

Erittäin kivaa on tämä elämä. Kävin torstaina röntgenissä, turvotusta näkyi, mutta olin ilmeisesti sitten kuitenkin saanut keskiviikko iltana painovoimatyhjennksellä ontelot tyhjäksi lopulta. En ihmettele, räkää tosiaan sai niellä urakalla. :P Kurkku meni siinä lystissä kipeäksi, mutta oli aivan taivaallinen tunne, kun paineen tuntu poskista hellitti lopulta.

Lääkäri määräsi Azithromycin kuurin kolmeksi päiväksi. En sitten tajunnut siinä pullikoida, Exhän on joskus saanut nokkosrokon saatuaan itse Zithromaxia. Kaikki hyvin, kunnes eilen Exän iholla näkyi hentoa laikukkuutta. Ihanaa, se reagoi noinkin pieniin määriin mitä äidinmaito sisältää. Imetys siis seis.

Surffailin eilen illalla netistä lääkkeen puoliintumisaikoja ja erittymistä seerumiin. Juuh, kaikkea sitä netistä löytyykin. Aika kovat puoliintumisajat mokomalla onkin, jopa 2 vuorokautta. Toisaalta taas seeruminpitoisuudet laskevat nopeammin eli uskalsin tänä aamuna yli puolen vuorokauden tauon jälkeen taas imettää. Eihän tuo ihottuma mikään paha ole, ei se kutise eikä muutoinkaan ole kuin lievää laikukkuutta. Mutta hysteerisenä äitinä minua pelottaa, että mitäs jos jätkä saa rankemman reaktion ennen pitkää. :P Poikahan on edelleen räkäinen ja yskäinen omasta taudistaan eli todellakaan ei ole helppoa.

Yksi annos olisi vielä syömättä, ihan taatusti syön sen ja sitten taas kärvistellään ilman imetystä. Tosi rentouttavaa muuten tämä imetys, kiva tsekata koko ajan miten ipana hengittelee ja kytätä kasvojen ihoa, että tuleeko siihen mitään punotusta tai turvotusta. Ei jaksaisi.

Jotta onnea riittäisi, Essi oksensi äsken. Varmaan sen takia kun silläkin raukalla on kova yskä. Huokaus.

Lohtulangat

Maanantaina tilatut lohtulangat saapuivat tänään. Uskomattoman nopea toimitus ja langat oli pakattu vielä ihanasti. :) Mukana oli jopa käsinkirjoitettu viesti, vau näitä kauppanaisia!

Ja paketista paljastui...

Aivan upea metallinen kiilto tuossa langassa, olen ihan myyty. Lanka siis on Yarnsmithin 100 % silkkilankaa. Ivory olisi ollut väri jota haluan, mutta kyllä tämä metallinhohtoinen teräskin on aivan ihana! Hmm, mitähän tuosta joskus tulee...

Tarvitsenkohan lisää lankaa, kävin nimittäin aamulla röntgenissä. Viikon antibioottikuuri ei välttämättä kaatanut poskiontelotulehdusta. Tosin tänään on Paljon Parempi Päivä, sain lopultakin eilen illalla tyhjättyä räkää... Eilinen olikin tuskaista, paineen tuntu oli niin inha etten oikein pystynyt edes ristipistoilemaan. :P Jo riittää sairastaminen!

Onko se ihme jos pelkkä lanka kiinnostaa?

...kun tosi elämässä on pelkkää tautitupaa. :P

Söin viime viikon antibiootteja poskiontelontulehdukseen, elämäni ensimmäiseen. Exältä löytyi torstaina korvatulehdus ja viikonlopun jätkä imitoi varsin onnistuneesti kekälettä. Tänään mentiin uudestaan lääkäriin ja tuli passitus keskussairaalaan keuhkokuumeen poissulkemiseksi. Tulehdusarvot normaalit eli päällä on taas uusi virus.

Miehellä on jälleen kerran verikokeissa maksa-arvot ihan sekaisin, joten varmaan lisätutkimuksia luvassa silläkin saralla.

Jos se ei vielä riittänyt, niin nyt Essi alkoi kuumeilemaan. Saako tästä sairastamisesta mitenkään lomaa?

Lankaa, lisää lankaa!!!

Ensin huivit, Knitpicksin langoista oli tarkoitus tulla pari huivia Victorian lace today -kirjasta. Sääli vaan kun heitin pois sen paperin, mihin olin kirjoittanut mitä lankaa ja mihin huiviin... Muisti on deletoitu, joten voin vain arvailla, mitä alunperin suunnittelin.

Alpaca cloud lanka on 100 % baby alpacaa, värinä tummaakin tummempi midnight. Langassa on vihreitä kuituja, aivan ihana lanka. Pehmeää! Tätä voisin haluta kaikissa väreissä, pari kiloa näin alkuun voisi riittää korjaamaan akuutit puutteet.

Shadow-lanka puolestaan on 100 % merinovillaa, värinä tässä Sunset. Olettaisin, että olen katsellut tuota ihanaa ruskeaa huivia sillä silmällä?

Lisää Shadowta, tällä kertaa värinä vihreä Lost lake. Tuo keltainen huivi on mielestäni ihana.

Memories-lanka on sekin 100 % merinoa, sukkalankaa värinä Redwood forest. Mutta kapinallisena haaveilen, että tämä lanka muuttuisi joskus Clapotikseksi. Mutta jos ei tule Clapoa niin tuleepahan tosi ihanat sukat! ;)

Vasemmalla on Gossamer-lankaa värinä Trail. Ja ylläri, se on 100 % merinoa... Tämän langan tilasin viime tingassa, ei mitään hajua mitä siitä tulee. Hiirikäsi villiintyi, työtapaturma tai jotain. Oikealla on kaksi kerää poskenpehmeää Andean Treasure -lankaa, väri Granite. Tällä kertaa sentään 100 % baby alpacaa. Tästä pitäisi tulla miehelle pipo, taitaa olla ainoa lanka, joka jäi kaihertamaan näistä hampaankoloon. Lanka on aivan sairaan ihanaa ja pehmoista ja OI MIKSI en älynnyt tilata sitä myös itselleni???!!!! DÄÄM!

Hmm, nyt on vain yksi pieni ongelma. Suunnitelmat on, lankaa on, Options-puikot (ne ON muuten tosi ihanat vaikken niitä nyt tähän hätään kuvien kanssa esittelekään), mitä puuttuu? Perheenäidiltä, joka käy töissä???

Lankaa <3

Tänään kotiovella oli odottamassa kaksi pakettia Amerikoista, Knitpicksin ihanuudet olivat täällä jo! Iso KIITOS vielä ihanalle Tuulialle mahdollisuudesta tutustua Amerikan ihmeisiin! Koska olen nyt vielä ihan pökerryksissä kaikesta ihanuudesta, pistän näkyville vain kuvan langoista.

Sukkia aina tarvitaan

EDIT EDIT: Ny se sukka löytyi!!! Kannatti ulkoistaa palvelut Elman hellään huomaan. <3 <3 <3

EDIT: Essi hukkasi jo toisen noista sukista. Vuorokausi käytössä! En kyllä arvannut, että tuo todellakin hukkaan sen NÄIN pian. Menen mutisemaan Optins-puikkosettiä jonnekin >:I

...varsinkin kun nuo riiviöt hukkaa niitä nopeammin kuin kerkiää sanoa Options-puikkosetti. :P

Sukat Essille saksalaisesta herkkulangasta:

Puikkoina oli bambuiset 2,5 sukkikset, 14 silmukkaa per puikko. Vähän isohkot tuli, 12 olisi ollut oikeampi. Mutta lapsilla on taipumus kasvaa joten mitään vahinkoahan ei tullut. Plus vielä se, että lankaakin jäi. :D Värinä on meren korallit, nuo värit on aivan uskomattomat, syvä sininen, kirkas punainen ja turkoosi. Tykkään! Ja niin tykkää Essikin. Neitonen olisi ollut sovittamassa noita koko ajan ja nytkin viuhtoo uusissa sukissa ympäriinsä. Isille selitti, että nämä on mun uudet lempisukat. :)

Ene's Scarf

Pam Allenin kirja Scarf Style saapui toissa viikolla ja puikoille pääsi Ene's Scarf, jonka takia tuon kirjan varsinaisesti hankinkin. Muitakin kivoja ohjeita kirjasta toki löytyy. Tosin kirja jäi vähän samassa paketissa saapuneen Victorian Lace Today -kirjan jalkoihin, niin ihania viktoriaanien inspiroimia pitsejä tuosta kuolauskirjasta löytyi.

Ene's Scarf on saapunut omistajalleen, joten yllätys ei mene pilalle, vaikka julkaisenkin kuvan nyt.

Lanka on Rowanspun 4ply, väri jade. Lankaa meni vajaa viisi vyyhteä eli 116 grammaa. Puikot Denisen Interchangeable needles, 3,75 mm. Enehän aloitetaan reunoista, 375:ttä silmukkaa luodessa oli tulla hiki... Varsinkin kun erinäisten mokailujen jälkeen sain tehdä alun kaksi ja puoli kertaa... Mutta onpahan tullut opeteltua oikein uralla, miten silmukat luodaan neulomalla. Malli oli kiva neulottava, jokaisen oikean rivin puolivälissä ja lopussa tuli helposti selville oliko mukaan pujahtanut virheitä vai ei.

Sukkasillaan

Kuten Hyvän Vaimon kuuluukin, neuloin omalle armaalleni sukat:

64 silmukkaa, 2,5 bambuiset puikot. Lankana tietenkin Austermannin Step. Raidoitus onnistui mielestäni aika nappiin, mitä nyt tuossa langassa oli ihan yhtäkkiä kummallinen tummempi ruskea raita. Elämäni eka tiimalasikantapää, toinen meni heittämällä, toista jouduin hiomaan neljästi... Lopulta kun otin avuksi elämänlangan niin johan lähti pelittämään.

Mies halusi tosi lyhytvartiset istuvat sukat, taitavat olla sitä?

PS. Mietin neuloessani että kumpi mahtaakaan lopulta olla helpompaa: Tehdä valmiille miehelle sopiva sukka vaiko tehdä ensin sukka ja etsiä niihin sopiva mies sitten... ;)

Ring ring!

Haloo? Onko hammaskeijulla?

---

Juu, nyt olisi yksi tilaus, ensi yönä pitäisi käydä meillä täällä Kalestaniassa. Joku semmoinen kiva hopeasiipinen keiju olisi aika hauska.

---

Joo, Essin hammas irtosi just tänään, heilui aika lailla jo parisen viikkoa.

---

Juu, tosi reipas oli, mitä nyt ihmetteli että tulee verta.

---

Ok, pistetään hammas Essin kanssa hammasrasiaan ja keittiön ikkunalle silleen että näkyy ihan uloskin.

---

Ai teillä on tyytyväisyystakuu! No sehän on hieno homma! Kiitos, ilo asioida kanssanne.

(Vastapuolen puheenvuorot on poistettu)

Saksasta herkkulankaa

Tänään olen vapaapäivällä, joka oli sovittu jo viikkoja sitten. Eli tauti onneksi on hellittämään päin. Kotona joka tapauksessa, joten oli aikaa vaania postia... Tilasin viime viikolla Saksasta sukkalankaa, käsinvärjättyä ihanuutta. Suurin vaikeus oli valita ihanista väreistä vain pari...

Langat saapuivat siis tänään ja postikuoresta paljastui ensimmäisenä...

Ihana paketti! <3 <3 <3

Sisältökin oli aivan yhtä ihana! Lanka tuntuu ihanan pehmoiselta ja nuo värit on aivan upeita. Olen rakastunut! Taas! ;)

Tautituvalla

Yksi jos toinenkin blogi (juu, EN jaksa viitata) kirjoittelee tiheään päivityksiä tautituvalta, joten kai meidänkin täytyy. Olisin kyllä kovin mielelläni jättänyt väliin. :P Exältähän loppui antibioottikuuri perjantaina, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä jätkä keksi imitoida kekälettä. Eli eikun lääkäriin, korvat (eli miksi antibiootteja syötiin) olivat puhtaat onneksi. Eli joku virus, koska nieluviljelykin oli puhdas. Essikin yskii ja räkii minkä kerkiää.

Ex on parempi, ei yski enää hirveästi ja lämmötkin alkavat normalisoitua. Tosin räkää riittää edelleen. Eihän se sairastaminen voi siihen jäädä, joten nyt on sitten mun vuoroni. Viikon on jo pitänyt kurkkukipua, nyt sitten on lämmöt koholla minullakin ja sattuu toiseen korvaan. Voi äiti jos vielä tällä iällä pitää hankkia korvatulehdus. :P Ilmeisesti tällä viikolla on turha haaveilla menevänsä töihin?

Lisää Naviaa

Naviasta myös lapaset. Hiukka jo kyllästytti päättely, mutta urheasti kestin...

Lapaset ennen huovutusta, huomaa enteellinen kirjan nimi Julma huvi.

Pesukoneessa himpun kierroksia ja tulos on tämä. Mahtuu käteen ja kivan pehmoiset ovat. :) Ehkä tämmöinen miedompi huovutustulos olisi ollut parempi huppuhuivissakin? Mitäs hölmö uskoin Navian ohjetta... Kaksi kertaa pesukoneessa... No juu jos haluaa kokoa Barbie...

Se pyörii sittenkin

Nimittäin Navia vanutuksessa pesukoneessa. :))) Sain lopultakin kaikki langanpäät pääteltyä. Nyt jos tuo menee vanutuksessa pilalle, voin olla hiukan ärhäkkä...

***

Eka kierros koneessa takana ja tuohan on huopunut ihan mielettömästi! Paksuissa kohdissa on neulos vielä näkyvissä, mutta yksinkertaisella navialla neulotut ovat täysin huopuneet. Ja kutistumista on reilusti... Odotan jännityksellä mahtuuko tuo edes barbielle tokan kierroksen jälkeen...

***

Kävin hakemassa Navian pois koneesta heti toisen kierroksen alussa. Onneksi kuulin irkissä järjen äänen, tuo nimittäin huopuu liiankin hyvin? Tässäpä tulos:

Naviassa on jotain hirveän väärin, käyttäjä muuttuu mustaksi kasvoiltaan...

Tässä 5-vuotias Essi ja Navia. Jep, tänään on neidin synttärit.

Denisen setti

Ihana posti-Pate. <3 Toi nimittäin ihan yllärinä Denisen puikkosetin, joita rapakon tältä puolen saa ainakin Kurkkulasta. Eihän se Optionsille pärjää uskoisin, mutta täytyyhän lapsella toki leluja olla. :)

Setti näyttäisi komealta kirjahyllyssä...

Avattuna kirjasta paljastuu kasat eri kokoisia päitä ja kaapeleita. Oikealla nuo kaksi pientä pätkää on jatkopaloja, joilla saa liitettyä kaksi kaapelia yhteen. Vasemmalla neljä mustaa mötikkää, joilla saa torpattua kesken jääneen neuleen kaapeliin niin etteivät silmukat karkaile. Ja mitä olisi kirjanen ilman kunnon ohjeita...

Kaapelin ja puikon pää, nämä pitäisi jotenkin saada yhteen...

Puikko, kaapeli ja jatkopää... Juuei, ei tämä pituus kyllä riitä, täytyy saada lisää mittaa.

Tässäpä valmis tuotos, kolme kaapelia, kaksi jatkopalaa ja puikon päät koossa 3,75 mm. Mittaa viritelmältä löytyy 146 cm, luulisi Ene's Scarfin 375 (?) aloitussilmukan mahtuvan tähän heittämällä... Ja sitten kun mitta lyhenee, napsin vaan jatkoja ja kaapeleita pois... Hmm, suunnitelma on muutoin hyvä, mutta Scarf Style kirja Enen ohjeineen puuttuu... Jospa posti toisi sen huomenna - tai sitten ei, tulisi Navia pääteltyä loppuun. :D

Kuva urakasta

Kuvaa osittain jo päätellyistä pallukoista ja lankasotkua, joka odottaa päättelyä. Ja tosiaan puoliväli ei ole vielä käsillä edes...

Ja posti-Pate petti jälleen. Ei niin mitään!

Tanssii tuhansien langanpätkien kanssa

Siinäpä mulle uusi intiaaninimi. Navia valmistui perjantaina, hiphiphurraa. Mutta sitten tulee se mutta, nimittäin ISO MUTTA. Neulehan sisältää 120 jaquard-neuleena tehtyä "pallukkaa". Pallukat on tehty ottamalla niihin kohtiin kaveriksi toinen paksumpi lanka. TIETENKIN tulin ajatelleeksi sitä, että kunkin pallukan olisi voinut tehdä omalta lankakerältään vasta kun neule oli jo hyvänmatkaa puikoilla. :P Joten kuljettelin sitten vain lankaa pallukasta toiseen neuleen takana, pääteltävää siis riittää satoja langanpätkiä. ARGH!

Olen päätellyt ja päätellyt ja päätellyt perjantaista alkaen enkä ole vielä edes puolivälissä... Päätellyt langanpätkät olen keräillyt huolellisesti kannelliseen pakasterasiaan ajatuksella että eivät seilaisi ympäri kämppää. No nehän seilaa, armaat täystuhoisat lapseni tyhjentelevät kippoa aina kun silmä välttää... Puuttuu vain, että mokomat saavat käsiinsä sakset ja mallioppineina napsivat koko Navian tuhannen päreiksi. Sattuu pelkkä ajatuskin.

Tänään kärsin taas kovasta postineuroosista, josko Amazonin tilaus tulisi tänään... Pliis pliis pliis postimies Pate, armahda jo! Perun kaikki pahat sanani postista ja postimaksuista (no en tod!!!), jos tuot kirjani kotiin... Suunnitelmana olisi tilata johonkin Victorian Lace Today kirjan malliin lankoja Knitpickistä, kun eräs ihana ihminen lupasi kuriiroida. :))) Kun pelkkiä Optionseja ei sentään kannata tilata... Hmm, näyttää pahalta, että ihq-puikkojen edessä on sana "pelkkiä". Olen sairastunut pahaan keräilyvimmaan...

ValiVALIvaliVALI

Olen palvonut postilaatikkoa jo pari viikkoa, odottelen nimittäin postia (Scarf Style, jep, se Ene-ohje polttelee) Play.comista ja Denisen puikkosettiä Kurkkulasta. Puikkosetti oli siis loppu, mutta täydennystä piti olla luvassa viikon parin päästä - se MENI JO!!! Postiloota ei vaan kolise. Positiivisella puolella tietty se, että Kurkkula on jo vinguttanut luottokorttiani. Tänään saapui lisäkerä Naviaa, onneksi posti muisti edes jotenkin. Mutta hermo meni silti!

Joten surffilauta kohti Play.comia ja kirjautuminen. WTF!!! Tilaukseni status oli declined! Ei mitään postia tai ilmoitusta miksi. :O Selvän teki, antoi olla eka ja vika kerta kun tilaan koko puljusta. Ja jos ensi kuun luottokortillani on veloitettu, niin tulee hakkelusta. Hmph! Harmistuneena surffasin kohti Amazon.den kutsuvia portteja, läväytin tilaukseen Scarf Stylen JA Victorian Lace Today opuksen. Kortti anelee armoa, mutta tunnustin silti tekemiseni Miehelle. Jos Amazon.de pettää, niin uskon, että kirjashoppaaminen ei ole mua varten.

Koneen leviäminen lauantaina hävitti valitettavasti postini ja Kurkkulan ilmoitus viivästymisestä. :P Ei auttanut kuin kaivella maksutiedot PayPalista ja lähetellä sinnekin kyselyä, että mites on mun puikkojeni laita... Surullisinta tässä on se, että himoitsen oikeasti KnitPicksin Options puikkoja, mutta kun ne epelit ei toimita Suomeen!!! Joo, kaikki jotka lupaa diilata ne mulle työmatkalta rapakon takaa tai asuvat pysyvästi siellä KnitPicksin unelmamailla saavat heti huutaa hep! ;)

Huoks ja sitten on vielä pakkastakin! Koko päivän pelkäsin, että lähteekö auto edes käyntiin, töissä kun ei riitä piuhapaikkoja. Läksi se. Mutta olipa taas niin tahmainen kyyti, että taidan oikeasti harkita muuttoa KnitPicksin naapuriin... Missä päin Usaa se sitten lieneekään...

Uutisia Kalestaniasta

Lauantaina tietokone levisi. Ihan niin kuin yllättäen ja varoittamatta. Pidän tätä vakavana henkilökohtaisena loukkauksena, eikö muka riitä että koneet ryttyilee töissä, tartteeko noitten käydä hermoille kotonakin! Eli kun lauantai aamuna kömpäisin koneelle aamunkahvin kanssa, IE7 ei toiminut. Siitä mitenkään hämmentymättä päätin bootata koko roskan ja WTF! Kone ei käynnistynyt enää mihinkään. No, kaivoin Windows XP:n asennuscd:n esille tarkoituksena tehdä korjaava asennus, mutta ajatus oli kauniimpi kuin sen toteutus. Kovalevy oli levinnyt kokonaan, näytti harvinaisen tyhjältä. Tuttua, sama tunne on usein korvien välillä. Kylmä hiki otsalla mietin kaikkia niitä kahden kolmen vuoden digikuvia, jotka Olisi Pitänyt polttaa talteen jo monta monituista kertaa...

Pelastus, d-asema oli sentään ok ja siellähän ne kuvatukset majailivat. Ei kun asentamaan koko roska uusiksi. Enää ei niin hirveästi harmita, tulipahan tämäkin kone asennettua uusiksi edes kerran. Postiarkisto ja osoitekirja menivät, siinä suurimmat tappiot. :(

Tänään töissä sain kuulla, että samanlaisia leviämisiä tapahtuu muuallakin. Eli jos on koneessa IE7, kannattaa vähintäänkin ottaa turvakopiot kaikesta tarpeellisesta. Mokomalla on ilmeisesti taipumus pyyhkäistä levyjen sisältöjä bittien taivaaseen... Ja IE7:stahan pääsee kätevästi eroon ihan Ohjauspaneelista Lisää/poista sovellus... Suosittelen lämpimästi.

Toisaalla Kalestaniassa Navia sai purkutuomion. Loppui usko että moinen kokoero olisi mitenkään vanuttamalla häipynyt. Nyt sitten kilkuttelen uudelleen tuota toista puoliskoa ja vertailen sitä ekana neulottuun puoliskoon. Myös mittanauha on ahkerassa käytössä...

Vielä viimeisenä säätiedotus: Ebayn huutokaupassa on luvassa kiristyviä hampaita. Joku turjake uskaltaa mennä väliin kun yritän huudella halpoja puikkoja niin itselleni kuin kavereillekin. Dääm! Sekin on huutava vääryys, että kaikkein kalleimmalla huudetut puikot on tietty tulossa minulle. :D Tekemällä oppii, mutta kivempi jos toiset maksavat oppirahat? ;)

Ne VARSINAISET langat

Hmm, näitäkin oli enemmän kuin kuvittelin. Mutta ei silti läheskään tarpeeksi! Jämiä, kokonaisia keriä ja muuta mukavaa:

Hmm, aloitetaanpas vaikka kattilangoista:

Novita Tango Fani valkoinen 143 g
Novita Tango Fani musta 170 g
Novita Woolia jotain 100 g, mustaa, valkoista, keltaista ja vaaleanpunaista (kaikki kerät ei kotona tällä hetkellä :D)

Ja väliin valitusta: MISTÄ tässä on jatkossa tarkoitus tehdä katteja, kun Novita on lopettanut Tango Fanista sekä valkoisen että nyt myös mustan!!!

Navia Uno luonnonvalkoinen 50 g
100% villa

Navia luonnonvalkoinen 50 g
100 % villa

Virolaista villaa, väri sateenkaari 232 g
eli vasemmalla nuo kaksi kerää patteria vasten - ei aavistustakaan mitä näistä tulee! Lanka on kyllä ihanaa <3

Drops Alpaca vaaleanpunainen (3140) 87 g
Drops Alpaca joku sininen (6309) 92 g

Austermann Step 100 g

Novita Nalle Colori 150 g

Rowan rowanspun 4ply väri jade, 150 g
Näistä pitäisi tulla Ene's Scarf, kirja ja puikot vielä puuttuu, tosin ovat tilauksessa ;) Odottavan aika on PITKÄ!

Kidsilk Night 33 g
En löytänyt täysinäistä kerää tähän hätään... Jossain hyvässä tallessa!

Kotiväki harmaa 61 g
Mitähän tästä tekisi?

Seitsemän veljestä vihreä 78 g
Seitsemän veljestä valkoinen 135 g

Hahtuvaa luonnonvalkoinen 165 g
Hahtuvaa Syksy 60 g
Hahtuvaa tummanvihreä 130 g
Hahtuvaa meleerattu ruskea 118 g

Että semmoista, kai siinä oli kaikki? Eli kokonaissaldoksi tulee tuolle pienelle kasalle 2104g. Ja se on enemmän kuin luulin, kuvittelin että pääsen hikisesti yli kilon...

Mutta mitä sanoo mies kun tulee kotiin ja näkee lankakasseja ympäri olohuonetta? :D

Ullakkolankojen isku

Lankahamsterit tekevät tiliä lankavarastoistaan, joten tässä alkaa kiinnostaa itseäkin paljonko tuota lajia on päässyt kertymään. Ullakkolankoja ei ollut tarkoitus laskea, mutta Iona mokoma yllytti. Eli kai toivossa että sieltä löytyisi ihanuuksia... Not, ties mitä sekoitelankoja, ei edes Novitaa... ;)

Teen enemmän tiliä vain noista isommista määristä, noita pikkujämiä en jaksa eritellä. Enkä muuten edes tiedä mitä ne on...

Novita Cotton Brush 550 g
36% villaa, 5% mohairia, 22% puuvillaa, 12% viskoosia, 21% akryylia, 4% polyamidia

Rosy 430 g
65% polyakryylia, 25% villaa, 10% polyesteria
itävaltalaista, miten mulla on tätä???

Punainen hirvitys 235 g
Taatusti joku sekoitelanka, vyöte hävinnyt vuonna 1 ja 2, kuvittelen ostaneeni tämän joskus Saksasta?

Mare 130 g
100% puuvilla
lanka ostettu joskus Sveitsistä, tätä mulla on todennäköisesti pari kerää jossain tosi hyvässä jemmassa

360 g mitä lie
keltainen ja valkoinen kerä: noista mulla on joskus ollut villapaita
liukuvärjätty punalilakukerrus: kuten myös
valkoinen mytty mustan päällä: villatakki, oli muuten ihana!
muita ei välttämättä paljon muistikuvia ;)

Eli saldo ruhtinaalliset 1715 g jos en vallan väärin laskenut. Ja näitähän ei siis lasketa mukaan kokonaissaldoon, koska näitä olen kuljettanut mukanani ikuisuuden. Jep, jotain 15 vuotta sitten minulla oli edellinen neulepuuskahdus ja silloin en ollut kyllä mitenkään tarkka materiaaleista. Se oli silloin se.

Seuraava ei ole varsinaista ullakkolankaa, olen ostanut nämä joskus 2002 tai 2003 sillä ajatuksella että neulon vauvahaalarin. No, johan tuossa on päästy yli haaruksesta, mutta en ole tyytyväinen, joten pitäisi purkaa...

Novita Bambino keltainen 109 g
100% merinovillaa

Novita Bambino valkoinen 150 g
100% merinovillaa

Nämä siis neulomatta, onhan tuossa neuleessakin jo jotain kiinni.

Yhteensä siis 259 g.

Sitten epämääriset aloitukset ja osa jo melko pitkällekin ehtineitä. Näille ei oikeasti voi tehdä muuta kuin joko polttaa tai purkaa. Tosin mahtaako ongelmajätteen purku edes olla luvallista kotioloissa...

Rosya, Marea, punaista hirvitystä, Cotton Brushia ja jotain lankaa, en tiedä mitä. Jopa aika tuoreet sukanaloitelmat Maresta. Purkuun!

Ja vielä kerran: Nämä eivät siis ole varsinaisia laskettavia lankoja. Mutta se milloin saan ne varsinaiset laskettua onkin toinen tarina, oli sen verran kova jobi jo tässäkin että pitää hengähtää.

Sutta ja sekundaa

Jatkoin taas vaihteeksi Navian parissa, liekö pakkasten ja lumen innoittamaa. Syksyllä jaksoin neuloa toista puolta jotain tuonne hupun puoliväliin, nyt olen tehnyt loput toisesta puolesta ja aloittanut toisen puolen. Pistin mokomat tuohon lattialle vierekkäin ja mitä silmäni näkevätkään: Nämähän on ihan eri kokoiset! Dääm, sama lanka ja samat määrät silmukoita ja kerroksia. Niin ja samat puikot. Ei kai nyt säilytys VOI vaikuttaa näin paljon. Tosin tuo vanhempi kappale rullaantuu, ehkä se on tosiaan vähän vetäytynyt kasaan puolessa vuodessa? Mittanauhaa taisi olla auki jotain 1 m 40 cm. Eli iso on!

Huokaus. Onneksi tuo sentään vanutetaan koneessa, eiköhän se vähän tasaa... Muutenkin tuon työn kanssa on ollut lieviä ongelmia. Ohje on todella omituinen, en tajua välillä yhtään mitään. Välillä taas jos tekisi lisäykset ohjeen mukaan, tuloksena olisi huomattavasti vähemmän silmukoita kuin mitä ohje antaa. Puhumattakaan siitä, että ohjeessa langanmenekkikin on arvioitu väärin.  Kaipa tuosta hyvä lattiarätti kuitenkin tulee?

Naiset, nuo ulkonäkönsä vangit

Joskus sitä törmää kirjoitukseen, joissa huomaa kirjoittajan olevan täysin pusikossa siitä, mitä naisten päässä oikein liikkuu.

Kirjoittaja perusteli monesti juuri naisten keskustelua pedofiliaa vastaan oman rapistuvan ulkokuoren ja viehättävyyden pönkittämisenä. En nyt sano etteikö joskus niinkin voisi olla, mutta suurimmaksi osaksi on kyllä kyse ihan jostain muusta. Iän karttuminen on siunaus naiselle vaikkei se ehkä miehestä siltä tunnu tai nuoresta naisestakaan sen puoleen. Valitettavasti moni nuori nainen on oman ulkonäkönsä ja siihen kohdistuvien paineiden vanki, kun ikää tulee lisää ja oma minuus löytyy, ei painovoiman tepposilla ole niinkään merkitystä. On ihana löytää oman ruumiinsa todellinen funktio, joka on jotain ihan muuta kuin ulkonäkö. Aika ja käyttö jättää merkkinsä eikä se suinkaan ole paha asia. Ja muutenkin, ei se painovoima tee tepposiaan vaan naisten ruumissa, sama kohtaa myös miehiä. Kumma juttu muuten että miehille on sallittua viehättyä nuoruuden raikkaudesta, mutta ilmeisesti ei tule mieleenkään että ihan tasa-arvon nimissä sama tulisi sallia myös naisille? Juu, ei tule mieleen ei.

Joskus kun katson oikein kaunista nuorta naista, mielessäni vilahtaa sääli, ei suinkaan kateus. Varsinkin jos tietää kyseisen nuoren elävän turvattomissa oloissa. Muistanpa omasta nuoruudestanikin, miten kauneus oli kauppatavaraa, sillä näytti saavan helposti keski-ikäisiltä ukoilta viinaa ja tupakkaa. Sielunsa voi kadottaa niin monella tavalla, tupakka ja viina ovat siitä kovin halpa hinta. Voi kuka opettaisi nuorille tytöille ja pojille heidän oman arvonsa? Esimerkiksi MTV:n tarjoama naisen malli on pelottava, sitä vastaan on kiva tapella perheissä.

Sen verran vielä pedofiliasta, että vaikka ihminen on seksuaalinen olento koko ikänsä, on lapsen ja aikuisen seksuaalisuudella maailmojen ero. Vaikka 15-kesäinen niin kovin mielellään saattaa testata omaa vetovoimaansa aikuiseen, se ei anna aikuiselle lupaa käyttää hyväkseen toisen kypsymättömyyttä. Aikuisella on vastuu, eikä se poistu nuoren oman aloitteelisuuden takiakaan. Kaivattaisiin todella empatiaa ja vähän pidemmälle näkemistä.

Jotenkin tuntuu, että nykyisin on menty vahingoittavasta tiukkapipoisuudesta kaikki käy -mentaliteettiin. Minä minä minä -kulttuuri tunkee myös seksiin. Halutaan kaikki oikeudet, mutta ei vastuuta mistään eikä varsinkaan haluta nähdä omien tekojen seurauksia. Mistä ihmeestä saisimme vallalle terveen seksuaalisuuden, sen että kunnioittaisimme toista ihmistä oikeasti emmekä ajattelisi vain omaa nautintoamme?

Hitaasti ja varmasti

Ristipistoilu edistyy hitaasti, mutta pääasia että edistyy. Työt tosiaan haittaa vähän näitä harrasteita. Ja ne jotkut kiusalliset pienet räkänokat, joita myös lapsiksi kutsutaan...

Pienet askelet

Eilen illalla palasin myöhään työmatkareissulta, kello oli jo lähempänä yhtätoista. Talo oli pimeä ja hiljainen. Kun vedin ulko-oven kiinni, hiljaisuus jatkui hetken ja sitten kuuluivat pienet askeleet. Ensin yhdet, sitten toiset. Kaksi yöpukuista kömpi katsomaan ja hymyili autuaasti "äiti". Jonain hetkinä elämä tuntuu täydelliseltä.

Alusta loppuun on lyhyt matka

Jos tekee pipoa. Tässäpä tämä tekele:

Lankana siis Drops Alpaca kaksinkertaisena kolmosen puikoilla, malli sovellettu täältä. Erona se, että en tehnyt pikkupalmikoita vaan laitoin helmiä. Samoin tuossa on yksi mallikerta lisää.

Helmipipon alku

Helmissä on aivan liian pienet reiät, jotta nuo saisi kahden alpakka-säikeen läpi, joten tein sitten hätäratkaisun: Pujotan helmet ompelulankaan, neulon ompelulangan ja helmen helmen kohdalle parin silmukan kohdalle ja vedän solmuun neuleen nurjalle. Ei ehkä paras mahdollinen ratkaisu, mutta näillä eväillä nyt mennään. Tulos tähän mennessä:

Puikoiksi oli tietenkin pakko valita tällä kertaa bambuiset kolmoset, ei mustat puikot toki käy hempeän vaaleanpunaisen kanssa sitten ollenkaan! Helmet ovat löysästi neuleen pinnalla, Essi saa sitten pipon valmistuttua hyppiä niin että helmet on liikkeessä koko ajan. ;)

Valmis!

Tuli hiukan kiire Exän palmikkopipon kanssa erinäisistä syistä mitä nyt en tässä ala sen laajemmin selvittelemään. Heristelen vaan sormeani Huvikumpuun päin. ;) Eli palmikkopipo, ohje täältä. Lankana Drops Alpaca, neulottu kaksinkertaisena kolmosen puikoilla. Lankaa vielä jäi, mutta kun ei jaksa etsiä talousvaakaa niin ei jaksa...

Kauniit puikot

Eebenpuiset puikot näyttää tosi kauniilta sinistä alpakkaa neuloessa. Muutoin nuo puikot on aika plääh. Ok, ne luistaa ja on nätit, mutta kun niitten päät on liian pyöreät. Tykkään terävämmistä kärjistä. Ja yksi puikoista on jotain ihme kumipuuta, se taipuu kuin paju tuulessa...

Ruma mutta oma

Vaivauduin lopultakin kursimaan katin kokoon ja tulos on aika mielenkiintoinen. Tassut on vähän siellä sun täällä, korvatkin lähinnä vain päässä eikä mitenkään täsmällisillä paikoillaan. Mutta eiköhän tuolla vielä leikitä ahkerasti puutteistakin huolimatta?

Katin tiedot aikaisemmissa blogauksissa.

Lankaostoksilla

Erehdyin menemään tänään töihin pitkän loman jälkeen. Suunnilleen jokainen ihmetteli, että mitä teen töissä, kuulemma pitäisi olla vielä lomalla. Ja niinhän työvuorolistassa luki, TÄNÄÄN olisi ollut viimeinen lomapäivä. Kiva, en minä takaisinkaan viitsinyt lähteä kun kerran menin joten tein sitten seitsemän tuntisen päivän. Puuttumaan jääneen tunnin aikana oli hyvä käydä Poikettavassa. Se on ihana liike kyllä...

Tarkoituksena oli hakea 80 cm 2,5 mm Addin pyöröt, niitä ei ollut, joten ostin miehen sukkia varten Stepin. Alpakat oli tarjouksessa, joten olin pakotettu ostamaan neljä kerää, kaksi vaaleanpunaista ja kaksi sinistä. Vaaleanpunaisille vielä kaveriksi helmiä. Ehkä noista tulisi joskus pipot? Pakkomielle syntyi Huvikummusta... Niin ihania pipoja sain ihailla viikonloppuna! Ja lapasia! Ja ja ja!!!

Viikonlopun kuvatukset

Ikuisuusprojektini on edennyt:

Värit ihan pielessä ja kangas rytyssä, mutta olenpahan sentään JOTAIN saanut aikaiseksi. Ihmeettelinkin jo, että miksi työ edistyy niin kovin hitaasti kunnes löysin armaani blogista selityksen. Auts, uskon että ristipistoneula sattuu, pyydän nöyrimmästi anteeksi!

Tiimarin (???) mainoksessa säästöpossua teurastetaan veitsellä ja possu huutaa kovasti. Mainos on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen taloutemme kaksi- melkein viisivuotiaisiin, tässä kaksivuotiaan versio säästökarhun teurastuksesta. Jep, se mikä siinä alalaidassa näkyy on veitsi.

Viikko elämästäni

...hurahti taas näppärästi tämän parissa. Eikä työ ole edes puolivälissä! En tajua miksi mulla on tapana haukata aina isoja palasia ja sitten tuskailla kun tuntuu ettei mikään etene. No, nautin kyllä taas vaihteeksi tämän pistelystä, joten ei varmaan kannata valittaa?

Ylälaita ei ole vielä edes lopullisessa korkeudessaan, alalaita ja vasen on. Ja jostain syystä musta tuntuu että tuolta oikealta puuttuu vielä pari pistoa... Varsinkin jos vertaa originaaliin...