Ultrassa

Ultrassa näkyi alkio tällä kertaa ihan oikeassa paikassa. Puuh, mikä helpotus.

Sykekin näkyi eli ihan hyvin on pulla uunissa. Voi mies parkaa kun se jo puhui pullista. ;)

Intialaista hyvää - kasvissamosat

Intialainen ruoka on ihanan maistuvaa, rrrrakastan sitä. Ja lomalla on aikaa nysvätä, joten tässä samosaresepti:

400 g perunoita
150 g pakasteherneitä
öljyä paistamiseen
sipuli silputtuna
valkosipulin kynsi murskattuna
2 cm raastettua inkivääriä
1 tl garam masalaa
2 tl mietoa curry-tahnaa
puolen sitruunan mehu
1 dl cashew pähkinöitä miedosti rouhittuna
suolaa maustamiseen

Taikina:
250 g vehnäjauhoja
60 g pehmeää voita
75 ml lämmintä maitoa

Kuori ja lohko perunat, keitä suolavedessä 5 minuuttia. Lisää pakasteherneet ja keitä toiset 5 minuuttia. Valuta kuivaksi. Kuullota paistinpannulla hetki sipuleita ja inkivääriä, lisää perunat ja herneet ja mausteet. Paista parisen minuuttia. Purista käsin puolikkaan sekaan puolen sitruunan mehu ja paistele vielä hetki. Ota pois levyltä ja anna jäähtyä hetki. Lisää cashew-pähkinät.

Tee taikina nyppimällä jauhoihin voi. Lisää lämmin maito ja sekoita tasaiseksi. Tee kuusi palloa ja kauli ne ohuiksi ympyröiksi. Jaa ympyrät kahtia ja täytä täytteellä. Yhdistele sivelemällä vedellä taikinan reunat ja painelemalla huolellisesti yhteen.

Kuumenna paistokasarissa parin sentin verran öljyä (öljykeitin on kiva, mutta ainakin meillä siihen pitää käyttää älyttömästi öljyä, joten kasari on kätevämpi) paistolämpötilaan ja paistele kolme samosaa kerrallaan käännelle ahkerasti kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Valuta ja nauti.

Sääli kun lapsetkin tykkäsivät...

Jälkitarkastus

Nyt on käyty jälkitarkastuksessa. Ultrassa ei tosiaan näkynyt uudesta raskaudesta mitään, mikä ei tosiaan ollutkaan yllätys. Annoin putkilon verta, josta tehdään määrällinen hCG, jotta saadaan joku viitearvo. Uusi ultra on kahden viikon päästä, toki on komento ottaa yhteyttä aiemminkin, jos alkaa vuoto tai tulee kipuja. Seurata pitää, riskit kohdunulkoiset uusimiseen ovat kuitenkin nyt vähän eri luokaa mitä ne alunperin olivat. Toivotaan nyt kuitenkin, että olisi tällä kertaa oikeassa paikassa.

LISÄYS: Sain jo hCG-vastauksen, arvo oli 346. Eli hyvin aikaisessa vaiheessa ollaan, mutta niin pitikin. Olen kuitenkin tehnyt viikko sitten maanantaina negan ja ensimmäisen haamun perjantaina.

Vahvempi viiva

Olen nyt ahkerasti testaillut aamupissasta, viiva vahvenee ja tänään tuli ihan kunnon viivakin:

Huomenna on kohdunulkoisen jälkitarkastus. Sääli, tässä vaiheessa tuskin pystyy ultrailemaan paikkaa. :(

Haamuilee

Eihän nämä kuvissa näy, mutta pistetään nyt kuitenkin.

Alimpana nega maanantailta, sitten eilinen tosi hailakka haamu ja ylimpänä tämän aamuinen jo melkein kuvassakin näkyvä haamu. Jatkanpa testailua, kävin ostamassa pari pakettia testejä lisää.

Elämä jatkuu

Kiitos ensinnäkin kaikille kommentoineille, irkkikavereille, mesettäjille ja irl-ystäville ja -tuttaville. Olette olleet ihania, on ollut iso apu saada käydä kokemusta läpi kanssanne. Enköhän jatkossa puhu jo joskus muustakin, vaikka sitten ihanista Suomen kesäkeleistä. ;)

Laparoskopiasta on jo yli kolme viikkoa ja fyysisesti tilanne on todella hyvin. Haavat ovat parantuneet mainiosti eivätkä enää edes kutise. Lievä lämmönnousu oli kuin olikin hengitystieperäistä eli onneksi kaikki meni siltäkin osin hyvin. Viikon päästä olisi vielä jälkitarkastus, sitten homma lienee lopultakin ohi? Tein viime viikon torstaina negatiivisen raskaustestin eli onneksi hcg ei enää ole koholla ja tilanne on nollassa taas.

Henkisesti toipuminen on ehkä ollut hitaampaa. Hankalin oli ensimmäinen viikko, koska ajatuksissa pyöri "vielä viikko sitten...". Nyt kun välimatkaa on jo enemmän, ei asiaa ajattele enää. Kahden viikon sairasloman jälkeen palasin viikoksi töihin. Töissä olin asian suhteen avoin, jos sairasloma tuli puheeksi, kerroin kyllä miksi olin sairaana. Eivätpähän epäile minun olleen päälomalla sentään. ;) Työpaikkani on aika miehinen ja sen kyllä huomaa, että miehet ja naiset suhtautuvat keskenmenoihin täysin eri tavalla. Naiset ehkä tajuavat sen surun, mitä mahdollisuuden ja toiveen menetys aiheuttaa. Miehet suhtautuvat käytännöllisemmin, eihän mitään koskaan ollutkaan vaan raskaus oli tuhoontuomittu alusta lähtien.

Menetys oli jollain asteikolla pieni, jollain suuri. Mietin millaisen vauvan menetimme, olisiko se ollut tyttö vai poika. Olen iloinen siitä ettei minun tarvinnut kokea kohdunulkoista raskautta rankimman mukaan. Säästyin onneksi munajohtimen puhkeamiselta, suurilta kivuilta ja verenhukalta. Jotenkin alitajuisesti tunnen itseni vajavaiseksi naiseksi, minultahan puuttuu nyt oikea munajohdin. Järjetöntä, enhän edes tietäisi puuttuvasta munajohtimesta, jos minulle ei olisi kerrottu, mitä operaatiossa tehtiin. Mies-parkani, joutuu kärsimään yrityksistäni todistaa olevani edelleen täysi nainen. ;)

Miestä ja minua tämä on lähentänyt. Olen normaalisti kovin itseriittoinen, nyt minusta tuli heikko ja tarvitseva. Tarvitsin Miehen tukea enemmän kuin koskaan ennen ja Mies myös tuki. Sekä henkisesti että hoitamalla perheen normaaleja rutiineja. Tuntuu että meille avautui ihan toisenlainen keskusteluyhteys kuin aiemmin. Paljon keskinäistä yhdessäoloa ja välittämistä oli kuin huomaamatta jäänyt arjen jalkoihin, nyt rämmimme takaisin lähemmäs toisiamme.

Elämä tosiaan jatkuu, olen edelleen onnellinen. En tietenkään kohdunulkoisesta raskaudesta ja menetyksestä, surukin on läsnä. Mutta tapahtunut on pakko hyväksyä ja jatkaa matkaa. Toivon todella, että tulisin mahdollisimman pian uudestaan raskaaksi, ehkä sekin osaltaan helpottaisi surua?