keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008

Lihava lapseni


Kävin Essin kanssa (lopulta) 6-vuotisneuvolassa. Eipä olisi kannattanut käydä, käteen ei jäänyt kuin paha mieli tyhjästä. Tai no, saihan Essi kaksi rokotetta sentään. Pituutta neidille oli tullut niukasti eli nyt päälaki saavuttaa 115 cm. Painoa oli 23,5 kg. Tämä kun pistetään käyrille, niin Essin suhteellinen pituuspainokäyrä menee yli +10-käyrän eli nyt on sitten piru merrassa.


Huoh sanon minä. Essiä kun katsoo ihan silmillä eikä käyriä, niin eipä tuossa painossa pitäisi olla mitään valittamista. Onpahan vaan vähän leveämpirakenteinen kuin esim. liian laiha veljensä (joka siis on siro rakenteeltaan). Ylimääräistä rasvaa ei näy, mutta kai sitä sitten on, kun kerran käyrä niin sanoo? Terkkari maalaili esille kauhukuvia, miten jatkossa Essin painokäyrä vaan kohoaa ja kohoaa ja kouluikäisenä se huitelee ties missä. NYT pitää puuttua, annoskokoihin pitää kiinnittää huomiota, rasvatonta ja vähärasvaista vaan, lisää liikuntaa.


En tiennyt että painofasismi ulottaa kouransa jo noihin alle kouluikäisiinkin. Näköjään niin. Ei tulisi mieleenikään ruveta psyykkaamaan lastani ja kylvämään syömishäiriön siemeniä. Tokihan kaikki nämä muutokset pitäisi tehdä vaivihkaa lapselta salassa, mutta hei ihan oikeasti. 6-vuotias kyllä huomaa ja osaa ajatella. Essillä on muutenkin ihan liikaa terveystietoisuutta ruoan suhteen, jo nyt, ilman mitään. Mietinpä että mitäs jos joku lapsi on oikeastikin ylipainoinen, mitä sitten?


Muutenkaan en usko tähän virallisterveelliseen rasvahysteriaan. Lapset on lapsia ja tarvitsevat mahdollisimman ravitsevaa ruokaa, jossa on sopivassa suhteessa luonnollisia ruoka-aineita, kasvaakseen ja kehittyäkseen. Myös luonnollista rasvaa eikä mitään 4 % kevyitä ja paksuja muovi"kermoja".


Tasapaino lienee kuitenkin saavutettu: Essi on liian lihava ja Ex liian laiha...

tiistaina, maaliskuuta 11, 2008

Onnen sirpaleita


Ensimmäinen sirpale on tietenkin Pewter... ei kun siis joo, pistetään nyt muodon vuoksi listalle ensimmäiseksi Essi, joka täytti rapiat kuusi vuotta. Essi haluaa kovasti isoksi ja kouluun, sääli vaan, että eskariinkin pitäisi ehtiä.



Prinsessalle toki synttärikakuksi kruunu. Sodastream-tiivisteellä (vadelma) oli kätevää sekä värjätä että maustaa kerma.


Mutta asiaan: Toisena sirpaleena tietenkin Pewter, jonka olen sysännyt kaappiin marinoitumaan. Viimeistelyähän se raukka kaipaa, mutta kun Nyt Ei Jaksa! Neuloin mokomaa hulluna, joten nyt kaipaan taukoa. Kalkkiviivoillahan tauko on kaikkein kätevin ottaa...


Kolmanneksi sain Uuden Rakkaan:



Vanha uskolliseni on edelleen todella uskollinen, mutta hermo meni lasten jatkuvaan kärttämiseen. Ne mokomat halusivat pelata Franklinia. Miehen koneessa puucee-pelit ei pyöri, sillä on typerä Mäkki, joten välttämättömyyden pakosta sain sitten uuden läppärin. Ura on alkanut hienosti, jo kaksi näppäintä on irronnut osittain... Laatua siis!


Lanka on aina varma nakki, sitä kun saa lisää niin ei ole huolta mistään. No, ehkä joskus on kylmä hiki odotellessa luottokorttilaskua. Mutta sekin murhe on nyt poissa, sillä nettiin on noussut uusi upeita kauppoja, joissa korttia ei tarvitse vilauttaakaan. Titityyssä oli myynnissä rapulankaa, joten sitähän oli PAKKO saada. Muotilankaa, lääh! Soijaa! Kitiiniä!!! Ja soijaa!!!



Niin ja Harmonyt. Oi kun nuo kakkosen sukkikset on ihanat, tylpähköt päät, mukava tuntu ja Oikea Pituus. Mii laiks. Kerrankin auringonvaloa ja edes jotenkin oikeat sävyt.


Rapulangasta tekeytyi lyhytvartiset sukat kukkapurkkisääriin:



Nuo on aivan ihanat sukat jalassa, tosi hengittävän ja kevyen oloiset. Ei hiosta yhtään. Näitä lisää kiitos! Ehkäpä voisi tehdäkin, lanka on kaiken muun kivan lisäksi jopa riittoisaa, lyhytvartisiini meni vain 44 grammaa lankaa...


Jos vielä muistaisi muuttaa noita sivupalkin tietoja, niin elämäni olisi aika täydellistä!