tiistaina, joulukuuta 09, 2008

Huimaa!


Kävin hummailemassa risteilyllä parisen viikkoa sitten ja reissun jälkitaudiksi sain huimauksen. Yyh, kamalaa. Iltapäivisin alkoi huimaamaan joka päivä. Tolpillani kyllä pysyin, mutta ärsyttävää ja inhottavaahan se on kun huimaa. Varsinkin kun on raskaana, sitä alkaa tuijottelemaan sormiaan hysteerisena, nakkisormet??? Raskausmyrkytys??? JOTAIN!!!


Googlailinkin ja yritin arpoa mistä moinen johtuu. Alhainen verenpaine, raudanpuute (joo, sehän mulla toki onkin, mutta niin paha?), suolatasapaino... You name it. Kunnes irkissä ystävä mainitsi, että jos sulla on nestehukka. Jepjep, toki. Näin juuri, muutkin oireet täsmäävät, mutta enpä vaan itse tajunnut. Nyt olen yrittänyt kiinnittää huomiota juomiseen eikä ole sen jälkeen huimaillut. Ja jaksaakin taas paremmin.


Kyllä ihminen on sitten tyhmä... Älyttömintä koko jutussa on se, että normaalisti juon kuin kameli. Alkuraskauden pahoinvointien aikana juominen väheni kun oli niin paha olla, vesikin oksetti ja siitäkin juominen on vaan jotenkin päässyt hiipumaan vahingossa. Mutta olihan se toki kätevää kun ei tarvinnut juosta vessassa. ;)

lauantaina, marraskuuta 29, 2008

Sydän sanoo bumbumbum


Rakenneultra, osa kaksi, on nyt lusittu. Tällä kertaa vauveli oli suosiollinen ja kaikki rakenteet löytyivät just niin kuin pitääkin. Pallea jakoi ihan oikein sydämen ja vatsalaukun omille puolilleen ja keuhkovaltimo ja aorttakin näkyivät. Tosin siihen tarvittiin kaksi ultraajaa...


Kysyin vauvan sukupuolta ja sain tyhjentävän vastauksen: 51% todennäköisyydellä poika ja 49% todennäköisyydellä tyttö. Hienoa! Ei sentään fifti-siksti...

perjantaina, marraskuuta 07, 2008

Rakenneultra


Ipanainen on ilahduttanut onneksi vielä hentoisilla potkuilla viime aikoina aika tiuhaan tahtiin. Tänään olikin sitten aika käydä kurkkimassa ultran avulla mitä mahan sisäiseen maailmaan kuuluu. Tuntuu että rakenneultrakin on muuttunut tosi paljon, en muista edellisiltä kerroilta että olisi tutkittu niin paljon kaikkia juttuja ja yksityiskohtia. Hirveän hyvää palvelua ultraavalta lääkäriltä kyllä, selitti koko ajan mitä etsii ja mitä löytyi.


Vauva köllötteli vähän huonossa asennossa poikittain ja niinpä ei saatu selvyyttä siitä, onko pallea sydämen ja vatsalaukun välissä ja samoin yksi sydän verisuonen sijainti jäi selvittämättä. Joten kolmen viikon päästä uusinta. Joka tapauksessa vaikka nyt jotain uusinnassa ilmenisikin, se vaikuttaisi vain synnytyspaikkaan. Vain Helsingissä on tarjolla pienten sydänkirurgiaa. Mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä kaikki on ihan hyvin.

keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008

Sydänääniä


Taas oli vaihteeksi neuvola, viikot menee niin äkkiä. Johan noita on koossa joku 16+5 kai?


Normisettiä, hemppa laskenut kuten odotettavissa oli. Eiköhän se vielä tälläkin kertaa vaju tuonne jonnekin 120 alle ja käteen tulee rautatabut. Yyh, en välittäisi. Tosin viimeksikin taisin muistaa syödä kokonaista kaksi tabua ja siitäkin huolimatta hemppa kyllä nousi loppuraskaudessa taas. Sydänääniä ei meinattu millään saada kuuluviin. Ihailtavaa kärsivällisyyttä kyllä terkkarilla kun jaksoi veivata, mun puolesta olisi saanut jo olla. Erheenä oli se, että terkkari kuvitteli vauvan olevan tavallinen vauva, joka viihtyy kohdun alalaidassa. Tietenkin näillä geeneillä tulee vastarannankiiskejä, joten vauvahan piilotteli ylhäällä. Syke oli 135.


Kerroin sunnuntain pikkumokastani eli onnistuin löytämään jääkaapista kaksi kuukautta vanhalla päiväyksellä olevaa Creme Bonjouria ja vetämään sitä nassuun leivän päällä. Niin, se vanhuushan siis valkeni vasta maanantaina... Noh, tuskinpa siitä mitään tuli, kun ei mitään oireitakaan ole ollut. Mutta uskomatonta miten moinen purkki on voinut hautua vaanimassa jossain takana näin kauan.

tiistaina, lokakuuta 14, 2008

Ensi viikon viikkotehtävä?


Tällä viikolla asukkaat elävät kolhoosissa, jossa päätehtävä on vartioida munakourua. Miksi jättää homma tähän, ensi viikolla samaa ideaa voisi vielä jatkaa. Kourun tilalle hana, josta tulee kaljaa / viinaksia, joka kaikki on pullotettava. Tai extremenä kaikki olisi juotava. Ainakin se sopisi tuohon itäisen rajanaapurin imagoon, vodka virtaa.

maanantaina, lokakuuta 13, 2008

Mainosten maailma


Iltojen pimetessä on tullut katsottua vaihteeksi televisiota. Muutama mainos kiinnittää jopa tämmöisen apaattisen tv-notkujan huomionkin.


Ensimmäinen huomionarvoinen uutuus on Subin hometalosarja Piiri. Ohjelman mainoksissa joku astmaatikko tilittää, miten vanhan teatterirötiskön sisuksiin astuessa henki salpautuu ja alkaa huimata. Kurjaa tuommoinen ihmisten terveydellä leikkiminen tv-sarjan kustannuksella! Ettei vaan kohta käy Harrit ja tarvitaan tehohoitoa astmatädin virvoittamiseksi. Samainen talo lienee muutenkin ihan purkukunnossa, joku ex-salkkari tilittää miten tuuli heiluttelee hiuksia. Eihän se kivaa ole, että talo on niin hutera, että sisään tuulee.


Suuria suosikkejani ovat kaikki terveysside- ja pikkuhousunsuojamainokset. En nyt ala jäkättämään siitä, että miksi pikkuhousuja pitäisi suojata, uusi Always-mainos avaa ihan uusia näkökulmia vanhaan aiheeseen. Ok ok, edelleen kuukautissuojat ovat siniverisiä varten, mutta mainostoimisto on tullut ihan roimasti kaapista ulos: Nyt puhtaalla valkoisella siteellä huristavat satiaiset kovaa kyytiä. Vau, mikä upea puhtauden ja likaisuuden kontrasti! Sekin on äärimmäisen rehellistä, että mainoksessa jopa vihjataan siteitten sisältämiin kemikaaleihin, satiaisraukkojen huristelu loppuu kemikaalihuuruisen siteen päällä aika nopeaan. Hieno kannanotto! Näitä lisää!

torstaina, lokakuuta 09, 2008

Riitaa kameroiden paahteessa


BB:tä tulee katsottua vähän vaihtelevalla innolla. Välillä katselemisen esti sekin, että perheellisen on pahempi seurata ohjelmaa, jossa kiroillaan antaumuksella, kovaa ja jatkuvasti. Onneksi viime viikon viikkotehtävä ja sen osatehtävä kiroilukielto on vähän siivonnut kielenkäyttöä. Toisaalta riitelyn, kiusaamisen ja kyräilyn katseleminen ei sekään ole kovin antoisaa. Eilen talossa taas keskusteltiin rakentavasti, saapa nähdä miten paljon selän takana jauhamista tuokin keskustelu jatkossa aihettaa…


 


Cheryllin ympärillä kuohuu usein. Ilmeisesti blondi on osaltaan helppo kohde ihan kiusaamisellekin saati että osan ristiriidoista neiti tuo esille myös itse. Asioiden nostaminen pöydälle on todella kunnioitettavaa, varsinkin kun Cheryllin nostot ovat usein päätyneet huutomyrskyyn ja viestintuojan itsensä teilaamiseen joukolla. Erityisen kunnioitettavana pidän sitä, että Cheryll ihan oikeasti myös asettuu välillä tulilinjalle puolustamaan muita. Negatiivista on se, että usein Cheryll ei osaa pukea asiaa sanoiksi vaan jää junnaamaan paikalleen. Suullinen ilmaisu ei ehkä ole Cheryllin juttu? Yllättäen talon blondin roolin ottanut neitonen havannoi yllättävän terävästi ja osuenkin ympäristön ihmissuhteita, pojot myös siitä. Niin ja miinukset siitä, että valitettavasti Cheryll tuo joskus esille asioita, joita ainakaan minä en ole todennut. Liian vilkas sisäinen mielikuvitus vaiko mulla huonot lasit?


 


Toinen joukkosimputuksen kohde on Tero, jota pidetään vetäytyjänä, joka ei vaan anna itsestään mitään. Teron ja Mariannen suhde on loputon konfliktien aarrearkku, sillä sopalla on niin monta halukasta sekoittajaa ettei voi kuin ihmetellä. Riidoissa Terokaan ei saa sanottua asiaansa ja on taitava väistelemään kysymyksiä. Toisaalta ehkä Tero myös tarkoituksella vetäytyy joukkotappeluista esittämällä vaikeasti tartuttavaa. Eilen herran pyysi hetkeksi Cheryllin syrjään taistelusta ja olikin mielenkiintoista nähdä kahden hylkiön lähentymistä. Toisaalta en pitänyt siitä, että kahdenkeskisen keskustelutuokion jälkeen Tero pyrki hyssyttelemään Cherylliä hiljaiseksi.


 


Niko on värikäs persoona niin hyvässä kuin pahassa. Ehkä viime aikoina Niko ei välttämättä ole hankkiutunut enää kiivaimpaan taistoon. Syystäkin, herran ”keskustelu”tekniikka on luvalla sanoen aivan kammottava. Niko huutaa toisen päälle aggressiivisesti ja käyttäytyy todella tökerösti. Mahdollinen pointtikin jää ikävän asenteen alle. En tiedä tiedostaako Niko itse huutamistaan, huvittavia hetkiä on ollut esim. se kun Niko huutaa Terolle ”älä huuda mulle” ja ainakaan katsoja ei saa Nikon huutamiselta mitään selvää siitä mitä Tero yrittää sanoa. ;) Niko on kova puhumaan pahaa toisista selän takana, herran viha Johania kohtaan suorastaan koomista.


 


Andreas on kerännyt taloon itselleen pienen hovin. Harmillisesti herran itsensä kannalta hänen hoviinsa kuuluminen on ollut tuulinen paikka, jo talosta poistuneet Maria ja Mia olivat oleellinen osa Andreaksen valtakuntaa. En pidä siitä, että Andreas pyrkii hallinnoimaan koko taloa. Riidoissa herra sovittelee harteilleen ylituomarin viitan ja pyrkii hallinnoimaan keskustelua ja mielipiteitä. Ade on myös kova tekemään ikävän osuvaa pilaa hovinsa ulkopuolisista. Harvoin Aden tarvitsee taistella yksin, yleensä kun Ade heittää jonkun luun pöydälle, hovi hoitelee luun järsimisen loppuun yhteisymmärryksessä. Andreas jos kuka on kunnostautunut selän takana puhumisessa.


 


Andreaksen pikkuapulaisia ovat Anniina ja Jari-Matti. Ansku-raukka vaikuttaa helposti ohjailtavalta ihmiseltä, joka pyrkii karttamaan riitatilanteita tajuamatta kuitenkaan hengailevansa pääasiassa joukossa, joka hakee niitä. Jari-Matilla on sukset ristissä Cheryllin kanssa, ei riitä miehen ajattelu ymmärtämään blondin tippaleipää. Herra vaikuttaa kyllä oikein symppikseltä, ei siinä mitään. Jotenkin vain tuntuu, että riitatilanteissa Ja-Ma ei ymmärrä, miten vähän tilaa hän on antaa muiden mielipiteille ja kannoille.


 


Mariannen lempiaihe on Tero. Jos jossain vain on mahdollisuus valittaa Terosta, niin Marianne on aina valmis osallistumaan. Neiti jahkaa ja jauhaa loppumattomiin, eikä pointti vaan tule selville. Oman äänen kaiku on vain niin ihana? Muutenkin tuntuu etten yhtään jaksa kuunnella miten kypsä ja vääryttä kokenut Marianne on. Miehet varsinkin on tosi ilkeitä ja hyväksikäyttäviä ja silti neiti haluaa ehdottomasti hengailla just miesten kanssa… Niin ja se seksi! Tämmöisen vanhan tädin on niin kovin vaikea ymmärtää kulutushysteriaa seksin suhteen. Pahinta kai on se, että neidin sfääreissä on jotain niin tuttuja muistumia omastakin nuoruudesta, maailma vaan oli niin mustavalkoinen silloin. Tälleen vanhempana sitä on joutunut vähän antamaan periksi siitä periaatteesta, että muut ovat pahoja ja tyhmiä ja minä itse väärinymmärretty nero. Tosi vähän vaan onneksi.


 


Johan ja Tuuli kyräilevät toisiaan. Vanhaa pahaa karmaa, sitä sattuu. Talon riidoissa he minusta tuntuvat niin kovin ulkopuolisilta. Onhan joku Niko todella yrittänyt ärsyttää Johania, mutta kun Johan ei ärsyynny. Mikä tietenkin saa Nikon ärtymään entistä enemmän…


 


Talon touhuja seuraillessa tulee joskus mieleen että onko asioista pakko tehdä noin kamalaa soppaa aina. Eikö vähemmälläkin pääsisi, silleen ihqkivaa kaikki yhdessä vaan! Voisin tosin potkia Anniinaa persuksille kun neito tilittää miten kivaa kaikilla taas oli yhdessä keskustellessa… Ei yhtään läyhäämistä hei? Yh!

sunnuntaina, lokakuuta 05, 2008

Miehen vika


Meillähän Mies hoitaa yleensä kauppareissut, minä keskityn kirjoittelemaan kauppalistat (ja haukkumaan tietty Miehen kun se ei kuitenkaan muista tuoda kaikkea mitä listalla on...). Reilun kaupan murukahvi alkoi olla lopussa ja kun televisiossa mainostetaan sopivasti jotain Nestlen uutta murukahvia käskin tuoda sitä (jep, minä boikotoin vain boikotteja). Hyväkäs toi sitten lisäksi samaisen puljun Cappuccino-pikajauhetta. Yyh, enhän minä tykkää cappuccinosta! Sehän on maitokahvia joka on Pahaa!


Virhe, paha virhe. Sehän olikin sairaan hyvää! Ihana crema, vaahto. Aijai. Harmillista, että tuota makunautinto ei voi hyvin mielin nauttia, tökötissä on nimittäin kovetettua kasvirasvaa. Hyh, hyh ja vielä kerran hyh. Jokaisen kupillisen myötä kuulen miten suoneni vähitellen umpeutuvat mokoman teollisen moskan vuoksi.


Eilen angstailin kurjaa kohtaloani Ionalle irkissä ja enkös saanut hyvän ehdotuksen. Jos vaikka hankkisi Bialettin mokkamutterin ja vaahdotuskannun, niin voisi tehdä cappuccinonsa ihan itse. Tuumasta toimeen, Iona oli joskus nähnyt moisia myynnissä Tampereen Prismassa, joten poppoo autoon ja ei kun menoksi. Ja yes, sieltähän ne armaat löytyivät. <3


Nyt on sitten mutteroitu kunnon kahvia ja vaahdoteltu punaista maitoa. Tai-vaal-lis-ta!

keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008

Broilerikesäkurpitsaruukku


Fransmannissa oli aivan ihanaa broileria ja kasviksia kermaisessa kastikkeessa ruukussa, joten oli pakko yrittää jotain maistuvaa itsekin. Tosin paistokasarissa... Ruukku tulee vain muistumana innoittajasta.


450 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
voita
suolaa
currya
mustapippuria
vajaa 1 rkl sipulirouhetta
2 dl kuohukermaa
vähän yli desi partaäijää
1 rkl kanafondia
1 rkl Rajah currytahnaa
soijakastiketta
1 pienehkö kesäkurpitsa kuutioituna


Paista fileesuikaleet pannulla voissa. Lisää kaikki mausteet, kerma ja partaäijä. Anna hautua hetki ja lisää sitten kesäkurpitsa. Anna hautua viitisen minuuttia. Nauti.


Todennäköisesti muistin ainakin osan aineista... Lapsille kelpasi pastan kaverina, minä herkuttelin pelkiltään. ;)

maanantaina, syyskuuta 15, 2008

No fear


Tänään oli np-ultra. Kylläpä taas vaihteeksi pelotti kiivetä siihen ultrauspöydälle. Onneksi ruudulle lävähti heti ihan oikean näköinen sikiö, joka liikuskeli ja näytti käsiään ja jalkojaan. Ylläripylläri, istukka taas etuseinässä eli liikkeiden tuntemista voi odotella sitten joskus rv30. ;) En osaa tehdä kuin etuseinäistukoita tai sitten homma menee ihan täysin käsille eli munajohtimeen.


Turvotusta oli jotain sallituissa rajoissa ja seerumikin otettiin. Olin pitkään kahden vaiheilla, mutta päädyin sitten kuitenkin tekemään koko testin. Tosin eri juttu onko sillä mitään merkitystä, sikiön mitan mukaan viikot olisivat tänään 13+1 eli vähän turhan myöhäiseksi meni.


Olo on edelleen inhottava eli eiköhän tämä tyttö liene. Poikaraskaus oli ihan erilainen... Odottelen sitä aikaa kun minusta olisi taas muuhunkin kuin yökkimään ja nukkumaan. Katsotaan kuinka syvälle sikolättiin vajumme sitä ennen.


Ja lisäyksenä muotokuva:


lauantaina, elokuuta 30, 2008

VinqVonq


Ok, uusi kausi Big Brotheria on alkanut ja tokihan meidän taloudessa sitä seurataan. 247 viihdyttää aika usein... Kiva talo ja aika vauhdikkaita tyyppejä, MUTTA yksi asia ihmetyttää: Miten ihmeessä aikuiset ihmiset jaksavat vinkua päivätolkulla tupakkakiellosta! Siis oikeasti, eikö muka ole tärkeämpääkin pohdittavaa. Ja jos on yhtään edellisiä kausia katsonut, niin pitäisi tietä, että aina tupakoitsijoita on kiusattu jossain vaiheessa.


Sekin mua ihmetyttää, että mistä lähtien kasvisruokavalio on yhtä kuin terveellinen ruokavalio??!! Kasvikset ovat kyllä terveellisiä ja hyödyllisiä normaalin sekaruokavalion osana, mutta kannattaisi ihan oikeasti muistaa, että on ihminen on biologisesti sekasyöjä. Se että meidän aikanamme voi toteuttaa suhteellisen terveellisesti kasvisruokavaliota tuontitofuineen ja b12-lisineen JA tietämällä paljon oikeasta kasvisruokavalion koostamisesta, ei todellakaan tee kasvisruokavaliosta automaattisesti terveellistä. Sinänsä olisi kyllä ihan hyödyllistä kiinnostua enemmänkin siitä, mitä suuhunsa pistää. Jokaisen.

torstaina, elokuuta 28, 2008

Sydäninfarkteja


Embo-vessapaperista on ilmestynyt uusi, oikein designattu versio. Paperi ei ole perinteisen valkoista vaan siinä on kuviota pienin punaisin pistein. Siis PUNAISIN pistein!!! Onko yhtään ajateltu suunnittelupöydällä millaisia sydäreitä raskautetut naiset moisesta paperista saavat? Rauhallinen aamu on tiessään ja silmät taatusti aukeavat kun paperin tsekkaus paljastaa PUNAISTA! Kyllä siinä jo elämä kerkiää juosta silmien ohi ennen kuin huomaa, että nehän on ne paperin pienet punaiset pisteet...


Ja jos ei raskautuneiden naisten hyvinvointi kiinnosta niin entäs sitten pukamapotilaat! Niih! Sininen olisi paljon turvallisempi väri, vain tamponi ja sidemainosten naiset ovat siniverisiä.

tiistaina, elokuuta 26, 2008

Eka neuvola


Aika kulkee hirmuista vauhtia, tänään oli jo eka neuvola. Taitaa olla nyt rv 9+4? Ensimmäinen neuvola oli niin tuttua edellisiltä kerroilta. Se sama vanha kärvistely aamulla, kun täällä meillä nuo mokomat on niin kovasti pitkien pissojen perään. Hirveää! Voiko pahempaa kidutusta ollakaan... Tosin eilisen pahoinvointi piti huolen siitä, että pääsin vähän helpommalla. Juominen ei illalla onnistunut kun tuntui että muutoinkin tunteja aiemmin syöty on tulossa ylös. Huoh, mihin hävisi ahkeralla venyttelyllä hankittu vatsalaukku? Tuntuu että vatsa vetää äärimmäisen vähän eikä edes sulata mitään enää. Kiva mennä illalla nukkumaan pahoinvoivana ja herätä aamulla samaan ihanaan tunteeseen...


Lähetteet verikokoisiin tulivat tietysti. Kävin samantien labrassa, jos nyt vaikka kuitenkin veriryhmä olisi muuttunut tai olisin jostain hankkinut kupan, syfiliksen tai hivin. Kyllähän se pienten lasten äitien villi seksielämä tiedetään... Terveydenhoitaja ehdotti, että jos kuunneltaisiin sydänääniä, mutta kieltäydyin kunniasta. Ei ne mulla oikeasti kuulu tähän aikaan, joskus on ollut vaikeuksia kuulla niitä rv13kin... Toisaalta muutenkin musta sydänäänet on megatylsä juttu, ok, ne kuuluu, hyvä. Next! Ei herätä ihmeemmin fiiliksiä.


NP-ultra onkin sitten muuttunut viime kertaisesta eli siihen voisi yhdistää seerumiseulan. Jaa-a. En tiedä haluanko tietää. Pitänee keskustella miehen kanssa kuitenkin. Downiahan noilla seuloilla lähinnä haetaan ja olisi kai se hyvä tietää etukäteen. Mutta kun mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ultraan menen kyllä, onhan se hyvä vielä tsekata että kohdussa ollaan vieläkin kotona. Lääkärinkin olisin voinut passata, kun lääkäri silloin totesi raskauden kohdunsisäiseksi. Sinne menen kyllä ihan mielelläni, ultra oli pelkkä ultra eikä siinä muutoin ollut mitään normaalia raskaudenaikaista tutkimista.


En tiedä tuliko tämä nyt yhtään sen todellisemmaksi kun eka neuvola on käyty. Mulla on muuten vaan paha olo ja väsy... Parin seuraavan viikon aikana sitten riittääkin hulinaa, sekä tuo np-ultra että lääkärikäynti, jos se sitten?

torstaina, elokuuta 07, 2008

Vauvakrapula


Vauvakuumeesta olen siirtynyt nyt tukevasti vauvakrapulan puolelle. Kokovartalopahoinvointi on ilonani lähes kaiken muun ajan paitsi nukkuessa. Noh, onneksi olen sen verran väsynyt, joten tulee nukuttua PALJON. Hauskaa aina arpoa mikä auttaisi pahoinvointiin, välillä auttaa syöminen, välillä pahentaa, välillä liikkuminen, välillä pahentaa. Ainoa oikeasti toimiva taitaa olla aika?


Silti tämä inhottava olo on kuitenkin tavallaan myös helpottavaa. Kohdunulkoisessahan pahoinvointi ei vaivannut. Mieluummin sitä kokee normaalin raskauden vaikka kuinka inhalla ololla kuin käy uudestaan läpi sen helvetin.


Oksentanut en ole kertaakaan. Ehkä pitäisi, voisi vaikka helpottaakin hetkeksi? Syöminen on tosi heikoissa kantimissa kun ei vaan pysty. Onneksi on tuota vararavintoa (rehellistä läskiä), joten kyllähän tässä vähän vähemmälläkin syömisellä pärjää. Olin niin iloinen kun keksin toissapäivänä ruisleivän, se helpotti oloa. Kunnes yöllä tajusin että mokoma mössö ei sula ollenkaan... Kun odottelin Essiä, elin hetken ruispaloilla, jotka huuhtelin alas piimällä. Exästä ei ollutkaan edes niin paha olo, mitä lienen silloin edes syönyt. Paitsi tomaatteja, niitä muistan syöneeni kokonaisena yksi toisensa jälkeen... Vähän on olosta päätellen sellainen fiilis, että tyttö voisi olla tulossa.

tiistaina, heinäkuuta 29, 2008

Ultrassa


Ultrassa näkyi alkio tällä kertaa ihan oikeassa paikassa. Puuh, mikä helpotus.



Sykekin näkyi eli ihan hyvin on pulla uunissa. Voi mies parkaa kun se jo puhui pullista. ;)

tiistaina, heinäkuuta 22, 2008

Intialaista hyvää - kasvissamosat


Intialainen ruoka on ihanan maistuvaa, rrrrakastan sitä. Ja lomalla on aikaa nysvätä, joten tässä samosaresepti:


400 g perunoita
150 g pakasteherneitä
öljyä paistamiseen
sipuli silputtuna
valkosipulin kynsi murskattuna
2 cm raastettua inkivääriä
1 tl garam masalaa
2 tl mietoa curry-tahnaa
puolen sitruunan mehu
1 dl cashew pähkinöitä miedosti rouhittuna
suolaa maustamiseen


Taikina:
250 g vehnäjauhoja
60 g pehmeää voita
75 ml lämmintä maitoa


Kuori ja lohko perunat, keitä suolavedessä 5 minuuttia. Lisää pakasteherneet ja keitä toiset 5 minuuttia. Valuta kuivaksi. Kuullota paistinpannulla hetki sipuleita ja inkivääriä, lisää perunat ja herneet ja mausteet. Paista parisen minuuttia. Purista käsin puolikkaan sekaan puolen sitruunan mehu ja paistele vielä hetki. Ota pois levyltä ja anna jäähtyä hetki. Lisää cashew-pähkinät.


Tee taikina nyppimällä jauhoihin voi. Lisää lämmin maito ja sekoita tasaiseksi. Tee kuusi palloa ja kauli ne ohuiksi ympyröiksi. Jaa ympyrät kahtia ja täytä täytteellä. Yhdistele sivelemällä vedellä taikinan reunat ja painelemalla huolellisesti yhteen.


Kuumenna paistokasarissa parin sentin verran öljyä (öljykeitin on kiva, mutta ainakin meillä siihen pitää käyttää älyttömästi öljyä, joten kasari on kätevämpi) paistolämpötilaan ja paistele kolme samosaa kerrallaan käännelle ahkerasti kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Valuta ja nauti.


Sääli kun lapsetkin tykkäsivät...

tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Jälkitarkastus


Nyt on käyty jälkitarkastuksessa. Ultrassa ei tosiaan näkynyt uudesta raskaudesta mitään, mikä ei tosiaan ollutkaan yllätys. Annoin putkilon verta, josta tehdään määrällinen hCG, jotta saadaan joku viitearvo. Uusi ultra on kahden viikon päästä, toki on komento ottaa yhteyttä aiemminkin, jos alkaa vuoto tai tulee kipuja. Seurata pitää, riskit kohdunulkoiset uusimiseen ovat kuitenkin nyt vähän eri luokaa mitä ne alunperin olivat. Toivotaan nyt kuitenkin, että olisi tällä kertaa oikeassa paikassa.


LISÄYS: Sain jo hCG-vastauksen, arvo oli 346. Eli hyvin aikaisessa vaiheessa ollaan, mutta niin pitikin. Olen kuitenkin tehnyt viikko sitten maanantaina negan ja ensimmäisen haamun perjantaina.

maanantaina, heinäkuuta 14, 2008

Vahvempi viiva


Olen nyt ahkerasti testaillut aamupissasta, viiva vahvenee ja tänään tuli ihan kunnon viivakin:



Huomenna on kohdunulkoisen jälkitarkastus. Sääli, tässä vaiheessa tuskin pystyy ultrailemaan paikkaa. :(

lauantaina, heinäkuuta 12, 2008

Haamuilee


Eihän nämä kuvissa näy, mutta pistetään nyt kuitenkin.



Alimpana nega maanantailta, sitten eilinen tosi hailakka haamu ja ylimpänä tämän aamuinen jo melkein kuvassakin näkyvä haamu. Jatkanpa testailua, kävin ostamassa pari pakettia testejä lisää.

maanantaina, heinäkuuta 07, 2008

Elämä jatkuu


Kiitos ensinnäkin kaikille kommentoineille, irkkikavereille, mesettäjille ja irl-ystäville ja -tuttaville. Olette olleet ihania, on ollut iso apu saada käydä kokemusta läpi kanssanne. Enköhän jatkossa puhu jo joskus muustakin, vaikka sitten ihanista Suomen kesäkeleistä. ;)


Laparoskopiasta on jo yli kolme viikkoa ja fyysisesti tilanne on todella hyvin. Haavat ovat parantuneet mainiosti eivätkä enää edes kutise. Lievä lämmönnousu oli kuin olikin hengitystieperäistä eli onneksi kaikki meni siltäkin osin hyvin. Viikon päästä olisi vielä jälkitarkastus, sitten homma lienee lopultakin ohi? Tein viime viikon torstaina negatiivisen raskaustestin eli onneksi hcg ei enää ole koholla ja tilanne on nollassa taas.


Henkisesti toipuminen on ehkä ollut hitaampaa. Hankalin oli ensimmäinen viikko, koska ajatuksissa pyöri "vielä viikko sitten...". Nyt kun välimatkaa on jo enemmän, ei asiaa ajattele enää. Kahden viikon sairasloman jälkeen palasin viikoksi töihin. Töissä olin asian suhteen avoin, jos sairasloma tuli puheeksi, kerroin kyllä miksi olin sairaana. Eivätpähän epäile minun olleen päälomalla sentään. ;) Työpaikkani on aika miehinen ja sen kyllä huomaa, että miehet ja naiset suhtautuvat keskenmenoihin täysin eri tavalla. Naiset ehkä tajuavat sen surun, mitä mahdollisuuden ja toiveen menetys aiheuttaa. Miehet suhtautuvat käytännöllisemmin, eihän mitään koskaan ollutkaan vaan raskaus oli tuhoontuomittu alusta lähtien.


Menetys oli jollain asteikolla pieni, jollain suuri. Mietin millaisen vauvan menetimme, olisiko se ollut tyttö vai poika. Olen iloinen siitä ettei minun tarvinnut kokea kohdunulkoista raskautta rankimman mukaan. Säästyin onneksi munajohtimen puhkeamiselta, suurilta kivuilta ja verenhukalta. Jotenkin alitajuisesti tunnen itseni vajavaiseksi naiseksi, minultahan puuttuu nyt oikea munajohdin. Järjetöntä, enhän edes tietäisi puuttuvasta munajohtimesta, jos minulle ei olisi kerrottu, mitä operaatiossa tehtiin. Mies-parkani, joutuu kärsimään yrityksistäni todistaa olevani edelleen täysi nainen. ;)


Miestä ja minua tämä on lähentänyt. Olen normaalisti kovin itseriittoinen, nyt minusta tuli heikko ja tarvitseva. Tarvitsin Miehen tukea enemmän kuin koskaan ennen ja Mies myös tuki. Sekä henkisesti että hoitamalla perheen normaaleja rutiineja. Tuntuu että meille avautui ihan toisenlainen keskusteluyhteys kuin aiemmin. Paljon keskinäistä yhdessäoloa ja välittämistä oli kuin huomaamatta jäänyt arjen jalkoihin, nyt rämmimme takaisin lähemmäs toisiamme.


Elämä tosiaan jatkuu, olen edelleen onnellinen. En tietenkään kohdunulkoisesta raskaudesta ja menetyksestä, surukin on läsnä. Mutta tapahtunut on pakko hyväksyä ja jatkaa matkaa. Toivon todella, että tulisin mahdollisimman pian uudestaan raskaaksi, ehkä sekin osaltaan helpottaisi surua?

sunnuntaina, kesäkuuta 15, 2008

Lämpöä


Lämpöä 38 astetta, köhäinen surkea olo, yskittää. Haavat näyttää siisteiltä. Soitin kuitenkin gynelle/synnärille ja käskivät syödä lääkkeet (jep, en ole tänään syönyt mitään vaikka buranaa ja panadolia piti...) ja seurailla tilannetta. Tänään tuli oltua ehkä liikaakin jalkeilla, olisi pitänyt älytä levätä.


On se muuten kumma miten tämmöiset pienetkin oireet pohdituttaa enemmän kun takana on operaatio. Aina kun pääsen yksikseni, itken ja suren. Kai sekin on hoidettava pois päiväjärjestyksestä. Kun nyt edes tietäisin mitä suren. Menettettyä vauvaa, särkynyttä unelmaa, kaiken äkkinäisyyttä, sitä että olin niin vittuuntunut odottaja, kiittämättömyyttäni raskaudesta, omaa riittämättömyyttäni, surkeuttani, mitä lie.

lauantaina, kesäkuuta 14, 2008

Kotona taas


Eilen tehtiin laparoskopia ja poistettiin toinen munajohdin ja siellä sijainnut alkio. Oli kuulemma ollut piukeana, anestesialääkäri kiitteli, että hyvä kun poistettiin perjantaina ettei tarvinnut viikonloppuna ruveta hommiin. Eli joku onni tässäkin epäonnessa.


Mahassa on hiukan lisää reikiä ja olo vielä vähän hutera, mutta oli ihana päästä kotiin. Mielelläni olisin kyllä jättänyt tämän kokemuksen väliin.

torstaina, kesäkuuta 12, 2008

Kohdunulkoinen


Noin, lisätäänpä nyt sitten vähän otsikon perään tekstiäkin.


Ultra tosiaan paljasti, että kohtu on aivan tyhjä. Toisessa munasarjassa ei ainakaan näkynyt mitään poikkeavaa, mutta eipä paljon muuta edes katseltu. Lääkäri vaikutti hiukka skeptiseltä, että onko tässä nyt raskaana oltukaan, vaikka vakuutin tehneeni positiivisen testin. Selvän positiivisen. Määräsi kuitenkin vielä veritestiin, jotta nähtäisiin mahdollinen raskaushormonin määrä. Testi pistettiin ei kiireellisenä, minun oli määrä soitella tuloksista huomenna.


Lisäys: Niin joo, ehdottelihan se lääkäri toki klamydia-testiäkin tehtäväksi. Erikoista, etten sanoisi. Kas kun se ei sitä mieheltäkin kysynyt, olihan sekin läsnä.


Autossa sanoin miehelle, että jos sieltä tulee tulokseksi pieni arvo, olen tosi hämmästynyt. Olimme vielä matkalla kotiin kun lääkäri soitti, arvo yli 5000. Aamulla kahdeksaksi takaisin sairaalaan, otetaan vielä uusi testi, jossa katsotaan mihin suuntaan arvo kehittyy. Puolenyön jälkeen ei saa enää syödä tähystyksen takia.


Että sillai, olisi mieleni tehnyt sanoa sille lääkärille että TIESIN! Olisin kyllä ollut ihan mielelläni väärässäkin...

keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2008

Ei mene hyvin


Koska raskaus on yhtä onnea ja auvoa vaan (pah!), niin tottahan soppaan piti haalia vielä vähän lisämausteita: Vuotelen kirkasta verta, maanantaista alkaen. Neuvola yrittää varailla aikaa ultraan, jospa sitten tietäisi taas vähän enemmän.

tiistaina, toukokuuta 27, 2008

Huoh


Ja huoh ja huoh. Vielä kerran HUOH. Saako valittaa, saahan?


Minä en sitten yhtään ole niitä ihmisiä, jotka hyppivät tasajalkaa ilosta tehtyään plussatestin. Hyvä etten itkua vääntänyt työpaikan vessassa, kun tikkuun tuli kaksi viivaa. Eikä kyse nyt ole tästä kerrasta, edellisilläkin kerroilla plussatesti on aiheuttanut lähinnä paniikkia ja halua juosta karkuun. Yyh. Ei sillä ettenkö olisi vauvaa jokaisella kerralla halunnut ja vauvalla ollut lupa tulla, mutta kun. Ajatus vauvasta on jotenkin paljon kivempi ajatuksena kuin se, että asia konkretisoituu kahtena viivana tikussa.


Raskaana oleminen on syvältä ja poikittain. Perjantaina podin kamalaa päänsärkyä ja oksensin kivusta. Kotona ei tietenkään ollut mitään lääkkeitä, joita raskautettu saisi syödä. Ei auttanut kuin varastaa pari lasten Pamol F -tabua. Eilen alkoi selkä reistaamaan. Huoh. Nuohan ei välttämättä edes liity raskauteen, mutta silti. Kaikesta huolimatta kun selkään koskee, ramppaan vessassa ja kurkkailen tuleeko paperiin punaista. En ole kauhean riemuissani raskaudesta mutta enhän minä toki keskenmenoakaan halua.


Katselin kalenterista laskettua aikaa ja selvittelin jo pitämättömiä lomiakin. Soitinpa neuvolaankin ja sain ensimmäisen ajankin. Kuulemma monivitamiinia voisi syödä ihan jo foolihaponkin takia. Esikoisestahan minä yritin syödä Lady Vita plussaa. Karme myrkky! Järjettömän isot tabut ja haisikin pahalle. Kakkosesta olisi pitänyt syödä rautaa, olisinko peräti kahdesti muistanut ottaa tabun. Noh, jos olisin niin reipas, että tarkistaisin finelistä mistä ruoista saa foolihappoa.


Suolainen ja oliivit maistuvat.


Viikot vaihtuvat torstaisin, nyt on 6+5. Kai?

torstaina, toukokuuta 22, 2008

Testikuva


Ai kettuja te olettekin arvaamaan! Kolme / kolmas todellakin tarkoitti tätä:



KIITOS onnitteluista!


Testi siis tehty eilen työpaikan vessassa kesken työpäivän, aloin nimittäin ihmettelemään missä luuraapi ovis. Ei tullut ovista, tuli plussa (valemenkat prkl!). Viikot tänään tasan 6 ja pro kertoi että la olisi joskus 15.1.2009. Näillä eväin eteen päin.

keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008

Kummia kukkia



Mies yllätti mukavasti tuomalla kukkia. Ihan kivasta syystäkin. ;) Kyllä, kolme!

maanantaina, huhtikuuta 14, 2008

Kirje itkettää Essiä


Sähköpostiini tipahti hauska kiertokirje:


VALOA KAAMOKSEEN NAISET!!!
Lähetä kirje edelleen seitsemälle parhaalle, yhtä aktiiviselle ystävällesi. Sen jälkeen nukutat oman avo-/aviomiehesi/poikaystäväsi, paketoit hänet isoon pahvilaatikkoon (älä unohda ilmareikiä) ja lähetät paketin sille henkilölle jonka nimi on ylimpänä listalla. Kohta sinun nimesi on ylimpänä listalla ja tulet saamaan 823.543 miestä postissa.


Tilastollisen jakauman mukaan niiden seassa on vähintään:
* 1 Mister Finland
* 4 mallia
* 463 asfalttityöntekijää (WOW!)
* 3 234 fysioterapeuttia
* 20 198 kehonrakentajaa
* 40 198 puhdasta ja hyväntuoksuista virkamiestä (tylsiä)


Yhteensä siis 64.294 miestä, jotka selvästi ovat innokkaampia, avoimempia ja mielenkiintoisempia, kuin se vanha äijä jonka lähetit postissa.
 
Parasta tietysti on, että vanha ukkosi ei takuulla ole näitten joukossa.
 
Ja, ellei sinulla ole miestä, niin lähetä pölynimuri.


ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA KATKAISE TÄTÄ KETJUA!!


***


Naureskelimme Miehen kanssa kirjettä Essin nassuttaessa iltapalaa vieressä ja puhuimme, että mihin laatikkoon Mies oikein mahtuu. Essi kauhistui ja tarttui isiä tiukasti jalasta. Ei isiä saa lähettää minnekään! Ja jos lähtetään, Essi vaatii päästä mukaan. Hetken päästä Essi kysyi vielä tarkentavan kyssärin: "Saanko myös polkupyörän mukaan?"


Että semmoista, ainutlaatuinen mahdollisuuteni saada oma kotifysioterapeutti kaatuu Essin vastustukseen...


***


Kiitos kaikille edellistä postaustani kommentoineille, kyllä vaan helpottaa huomata ettei ole yksin. Milloinhan neuvolakin havahtuisi huomaamaan, että lapset ovat tärkeämpiä kuin käyrät? Kaikki me eri muotoiset olemme arvokkaita, niin pitkät kuin pätkätkin, vantterammat kuin hoikkiksetkin.

keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008

Lihava lapseni


Kävin Essin kanssa (lopulta) 6-vuotisneuvolassa. Eipä olisi kannattanut käydä, käteen ei jäänyt kuin paha mieli tyhjästä. Tai no, saihan Essi kaksi rokotetta sentään. Pituutta neidille oli tullut niukasti eli nyt päälaki saavuttaa 115 cm. Painoa oli 23,5 kg. Tämä kun pistetään käyrille, niin Essin suhteellinen pituuspainokäyrä menee yli +10-käyrän eli nyt on sitten piru merrassa.


Huoh sanon minä. Essiä kun katsoo ihan silmillä eikä käyriä, niin eipä tuossa painossa pitäisi olla mitään valittamista. Onpahan vaan vähän leveämpirakenteinen kuin esim. liian laiha veljensä (joka siis on siro rakenteeltaan). Ylimääräistä rasvaa ei näy, mutta kai sitä sitten on, kun kerran käyrä niin sanoo? Terkkari maalaili esille kauhukuvia, miten jatkossa Essin painokäyrä vaan kohoaa ja kohoaa ja kouluikäisenä se huitelee ties missä. NYT pitää puuttua, annoskokoihin pitää kiinnittää huomiota, rasvatonta ja vähärasvaista vaan, lisää liikuntaa.


En tiennyt että painofasismi ulottaa kouransa jo noihin alle kouluikäisiinkin. Näköjään niin. Ei tulisi mieleenikään ruveta psyykkaamaan lastani ja kylvämään syömishäiriön siemeniä. Tokihan kaikki nämä muutokset pitäisi tehdä vaivihkaa lapselta salassa, mutta hei ihan oikeasti. 6-vuotias kyllä huomaa ja osaa ajatella. Essillä on muutenkin ihan liikaa terveystietoisuutta ruoan suhteen, jo nyt, ilman mitään. Mietinpä että mitäs jos joku lapsi on oikeastikin ylipainoinen, mitä sitten?


Muutenkaan en usko tähän virallisterveelliseen rasvahysteriaan. Lapset on lapsia ja tarvitsevat mahdollisimman ravitsevaa ruokaa, jossa on sopivassa suhteessa luonnollisia ruoka-aineita, kasvaakseen ja kehittyäkseen. Myös luonnollista rasvaa eikä mitään 4 % kevyitä ja paksuja muovi"kermoja".


Tasapaino lienee kuitenkin saavutettu: Essi on liian lihava ja Ex liian laiha...

tiistaina, maaliskuuta 11, 2008

Onnen sirpaleita


Ensimmäinen sirpale on tietenkin Pewter... ei kun siis joo, pistetään nyt muodon vuoksi listalle ensimmäiseksi Essi, joka täytti rapiat kuusi vuotta. Essi haluaa kovasti isoksi ja kouluun, sääli vaan, että eskariinkin pitäisi ehtiä.



Prinsessalle toki synttärikakuksi kruunu. Sodastream-tiivisteellä (vadelma) oli kätevää sekä värjätä että maustaa kerma.


Mutta asiaan: Toisena sirpaleena tietenkin Pewter, jonka olen sysännyt kaappiin marinoitumaan. Viimeistelyähän se raukka kaipaa, mutta kun Nyt Ei Jaksa! Neuloin mokomaa hulluna, joten nyt kaipaan taukoa. Kalkkiviivoillahan tauko on kaikkein kätevin ottaa...


Kolmanneksi sain Uuden Rakkaan:



Vanha uskolliseni on edelleen todella uskollinen, mutta hermo meni lasten jatkuvaan kärttämiseen. Ne mokomat halusivat pelata Franklinia. Miehen koneessa puucee-pelit ei pyöri, sillä on typerä Mäkki, joten välttämättömyyden pakosta sain sitten uuden läppärin. Ura on alkanut hienosti, jo kaksi näppäintä on irronnut osittain... Laatua siis!


Lanka on aina varma nakki, sitä kun saa lisää niin ei ole huolta mistään. No, ehkä joskus on kylmä hiki odotellessa luottokorttilaskua. Mutta sekin murhe on nyt poissa, sillä nettiin on noussut uusi upeita kauppoja, joissa korttia ei tarvitse vilauttaakaan. Titityyssä oli myynnissä rapulankaa, joten sitähän oli PAKKO saada. Muotilankaa, lääh! Soijaa! Kitiiniä!!! Ja soijaa!!!



Niin ja Harmonyt. Oi kun nuo kakkosen sukkikset on ihanat, tylpähköt päät, mukava tuntu ja Oikea Pituus. Mii laiks. Kerrankin auringonvaloa ja edes jotenkin oikeat sävyt.


Rapulangasta tekeytyi lyhytvartiset sukat kukkapurkkisääriin:



Nuo on aivan ihanat sukat jalassa, tosi hengittävän ja kevyen oloiset. Ei hiosta yhtään. Näitä lisää kiitos! Ehkäpä voisi tehdäkin, lanka on kaiken muun kivan lisäksi jopa riittoisaa, lyhytvartisiini meni vain 44 grammaa lankaa...


Jos vielä muistaisi muuttaa noita sivupalkin tietoja, niin elämäni olisi aika täydellistä!

perjantaina, helmikuuta 15, 2008

Romantiikkaa


Eilenhän oli ystävänpäivä. Mies tuli kotiin ruusun kanssa, ihanan punaisen tuoksuvan ruusun kanssa. Harmillisesti ruusu oli taittunut parinkymmenen sentin päässä kukasta, mutta oikein passeli maljakko löytyi silti.


Hetken päästä mies tunnusti, että ruusu oli peräisin demareilta. Sepä selittääkin, vähänkö jo ihmettelin...

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008

Välityö


Koska talvi nyt lopultakin tuli hetkeksi eli pihalla on lunta, tarvitsee Essi ehdottomasti lämpöisen hatun, joka peittää myös korvat. Joten tuumasta toimeen, torstaina sain ihanan Amerikan paketin kuriirilta ja sieltä löytyi pari vyyhteä Cadenaa karpalonpunaisena, joten puikoille vaan. Ohje löytyi Ionan blogista, Halla-hattu.

6,5 puikoilla jälkeä syntyikin nopeasti ja vuorokauden kilkuttelun tulos on tässä:



Jep, lattiallehan ne vaatteet aina päätyy, vaatekaapista ei ole kukaan kuullutkaan.



Hattu peittää tosi kivasti niskaakin korvien lisäksi. Pakollinen disclamer: Värit todellakin ON pielessä valovuosia. Vuori vielä puuttuu, mutta sen lisää sitten ihan kohta! Yhtä varmasti kuin toinen nimeni on "sitten joskus".

maanantaina, tammikuuta 28, 2008

Elämän raadollisuutta


Vanha kissamme kuoli tänään. Kun kerroimme Miehen kanssa lapsille asiasta, Essi oli ihan JeeJee! Nyt me saadaan oma lemmikkihiiri.


Ihan hyvä, että lapset osaavat nähdä surullissakin asioissa mahdollisuuksia.

sunnuntaina, tammikuuta 13, 2008

Myrtsi ja Pewter



Otin itseäni lopultakin niskasta kiinni ja PÄÄTIN tehdä Myrtle Leaf Shawlin lopultakin valmiiksi. Kahden illan työ ja tässä tämä pingoittamaton mytty lepää tuolin selällä:



Kamala ruttuinen myttyhän se on, Myrtsi jos mikä hyötyisi pingoittamisesta. Vaan eipä just nyt kyllä huvita. Kerralla tuo ei mahdu mihinkään, joten pitäisi tehdä sekin homma kahdessa osassa. Ei nappaa. Varsinkin kun mulla on uusi rakkaus:



Pewter coat. Takakappaleen alkua tässä, yksi mallikuvio ja pari riviä yli. En ole ikinä ennen tehnyt palmikkoja, joiden keskellä kavennellaan ja lisäillään. Mutta eipä voi sanoa että tämän neulominen olisi ainakaan tylsää!