Kakkareissu

/Mammamoodi on

Teimme eilen kakkareissun Helsinkiin veljeni ja hänen vaimonsa luokse. Reissulla tapahtui ensimmäisen kerran suuria, Vauva kakkasi pönttöön. Nostin ihan vain kokeeksi Vauvan pöntön päälle (olen kotonakin usein tehnyt niin), koska vaipassa oli vain pieni vauhtiraita. Kamala ähinä ja puhina alkoi ja seurasin innostuneena kuinka pieni mies punnersi sormenpaksuista tahnaa ja paljon. Olin intoa piukassa, mieletöntä. Mun pieni vauva kakkaa pönttöön! Luulin jo puuhan loppuneen, mutta viimeinen töräys riitti vielä lavuaariinkin. Nyt on veljen ja vaimon lavuaarikin kastettu kakalla. ;) Innostuneena selitin heti veljen vaimolle kakkahommelit ja kun miehet tulivat ruokaa hakemasta, hehkutin tietenkin ensimmäisenä Miehelle Vauvan saavutusta. Että olen ylpeä äiti!

/Mammamoodi off

Kävimme ensimmäistä kertaa Helsingissä näin päiväseltään viemässä vauvakamoja veljen ja hänen vaimonsa uudelle tulokkaalle. Taas sai todeta, miten kaunis vauvavatsa onkaan! Yllättävän hyvin ajomatka sujui, mitä nyt mennessä Vauva konsertoi viimeisen tunnin ja tulomatkalla kumpainenkin kauhukakara samoin viimeisen tunnin. Perillä rentouduimme ihastelemalla veljen ja vaimon uutta asuntoa ja kävimme kävelemässa Aurinkorannassa. Upea uusi alue siitä tuleekin. :) Nautimme kiinalaista noutoruokaa (nam nam NAM!) ja otimme rennosti. Paluumatkalla Meri-Rastilan kohdalla yritin tiirata näkyykö tursaita (eikös se Meri-Rastila olekin missä Suomen tursaspopulaatio majailee?), mutta tiirailu ei tuottanut tulosta. Ehkä moiset eläväiset karttavat kehäteitä? Kyllä lauantaita voisi viettää huomattavasti huonomminkin kuin pistäytymällä Helsingissä!

Kakkareissu

/Mammamoodi on

Teimme eilen kakkareissun Helsinkiin veljeni ja hänen vaimonsa luokse. Reissulla tapahtui ensimmäisen kerran suuria, Vauva kakkasi pönttöön. Nostin ihan vain kokeeksi Vauvan pöntön päälle (olen kotonakin usein tehnyt niin), koska vaipassa oli vain pieni vauhtiraita. Kamala ähinä ja puhina alkoi ja seurasin innostuneena kuinka pieni mies punnersi sormenpaksuista tahnaa ja paljon. Olin intoa piukassa, mieletöntä. Mun pieni vauva kakkaa pönttöön! Luulin jo puuhan loppuneen, mutta viimeinen töräys riitti vielä lavuaariinkin. Nyt on veljen ja vaimon lavuaarikin kastettu kakalla. ;) Innostuneena selitin heti veljen vaimolle kakkahommelit ja kun miehet tulivat ruokaa hakemasta, hehkutin tietenkin ensimmäisenä Miehelle Vauvan saavutusta. Että olen ylpeä äiti!

/Mammamoodi off

Kävimme ensimmäistä kertaa Helsingissä näin päiväseltään viemässä vauvakamoja veljen ja hänen vaimonsa uudelle tulokkaalle. Taas sai todeta, miten kaunis vauvavatsa onkaan! Yllättävän hyvin ajomatka sujui, mitä nyt mennessä Vauva konsertoi viimeisen tunnin ja tulomatkalla kumpainenkin kauhukakara samoin viimeisen tunnin. Perillä rentouduimme ihastelemalla veljen ja vaimon uutta asuntoa ja kävimme kävelemässa Aurinkorannassa. Upea uusi alue siitä tuleekin. :) Nautimme kiinalaista noutoruokaa (nam nam NAM!) ja otimme rennosti. Paluumatkalla Meri-Rastilan kohdalla yritin tiirata näkyykö tursaita (eikös se Meri-Rastila olekin missä Suomen tursaspopulaatio majailee?), mutta tiirailu ei tuottanut tulosta. Ehkä moiset eläväiset karttavat kehäteitä? Kyllä lauantaita voisi viettää huomattavasti huonomminkin kuin pistäytymällä Helsingissä! 

Uusi versio Chicken Kormasta

Vähän aikaa sitten kokeilin Chicken Kormaa, lopputulos oli ihan hyvä, mutta kaipasin vähän mausteisempaa. Tänään oli vuorossa seuraava kokeilu.

Chicken Korma II

puolisen kiloa broilerin rintafileitä
2 rkl öljyä
6 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 cm pala inkivääriä raastettuna
1 tl jauhettua kardemummaa
20 neilikkaa
5 laakerinlehteä
1 tl suolaa
1,5 tl jauhettua korianteria
0,5 tl cayannepippuria
200 g ruokajogurttia
1,25 dl vettä
1,25 dl maitoa

1. Paloittele broilerin rintafileet suupaloiksi, pilko sipulit ja valkosipuli. Kuumenna kannellisessa paistinpannussa tai paistokasarissa öljy (tai vielä parempi, ghee) ja lisää sipulit. Paista sipuleita keskilämmöllä 10 minuuttia eli kunnes sipulimössö alkaa saada vähän väriä.

2. Lisää kardemumma, inkivääri, neilikat, laakerinlehdet ja suola. Paista vielä 5 minuuttia eli kunnes seon on ruskistunut.

3. Sekoita korianteri ja cayannepippuri ruokajogurtin joukkoon, lisää jogurtti vähitellen sipumössön sekaan. Sipulimössön pitäisi pysyä koko ajan niin lämpimänä, että seos kuplii.

4. Lisää kananpalat ja ruskista. Lisää vesi ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä 20 min.

5. Lisää maito, sekoita ja anna hautua vielä hetki.

6. Lisäkkeet oman maun mukaan, karpeille kasviksia ja muille riisiä. ;) Poista ennen tarjoilua laakerinlehdet ja kaikki nelikat, jotka onnistut löytämään.

***

Tämä oli erittäin namia, potkua oli jo vähän enemmän, mutta ei kuitenkaan liikaa. Löytyisiköhän jostain vielä joku vähän erilainen resepti jota kokeilla...

Uusi versio Chicken Kormasta

Vähän aikaa sitten kokeilin Chicken Kormaa, lopputulos oli ihan hyvä, mutta kaipasin vähän mausteisempaa. Tänään oli vuorossa seuraava kokeilu.

Chicken Korma II

puolisen kiloa broilerin rintafileitä
2 rkl öljyä
6 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 cm pala inkivääriä raastettuna
1 tl jauhettua kardemummaa
20 neilikkaa
5 laakerinlehteä
1 tl suolaa
1,5 tl jauhettua korianteria
0,5 tl cayannepippuria
200 g ruokajogurttia
1,25 dl vettä
1,25 dl maitoa

1. Paloittele broilerin rintafileet suupaloiksi, pilko sipulit ja valkosipuli. Kuumenna kannellisessa paistinpannussa tai paistokasarissa öljy (tai vielä parempi, ghee) ja lisää sipulit. Paista sipuleita keskilämmöllä 10 minuuttia eli kunnes sipulimössö alkaa saada vähän väriä.

2. Lisää kardemumma, inkivääri, neilikat, laakerinlehdet ja suola. Paista vielä 5 minuuttia eli kunnes seon on ruskistunut.

3. Sekoita korianteri ja cayannepippuri ruokajogurtin joukkoon, lisää jogurtti vähitellen sipumössön sekaan. Sipulimössön pitäisi pysyä koko ajan niin lämpimänä, että seos kuplii.

4. Lisää kananpalat ja ruskista. Lisää vesi ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä 20 min.

5. Lisää maito, sekoita ja anna hautua vielä hetki.

6. Lisäkkeet oman maun mukaan, karpeille kasviksia ja muille riisiä. ;) Poista ennen tarjoilua laakerinlehdet ja kaikki nelikat, jotka onnistut löytämään.

***

Tämä oli erittäin namia, potkua oli jo vähän enemmän, mutta ei kuitenkaan liikaa. Löytyisiköhän jostain vielä joku vähän erilainen resepti jota kokeilla...

Pikaopas uudelle mammalahkolaiselle - lisäys

11. Hehkuta raskauden ja synnytyksen ihanuutta
Naisen ruumis on luotu synnyttämään ja imettämään, valista lapsettomia lisääntyneestä rintasyöpäriskistä ja muista ikävistä taudeista, mitkä näitä onnettomia kohtaavat. Kerro miten naiseutesi suorastaan puhkesi kukkaan raskauden ja varsinkin alatiesynnytyksen myötä. Vähättele raskausarpia, repeämiä tai roikkutissejä, käännä sen sijaan keskutelu parantuneeseen tuntoherkkyyteen ja sitä kautta taivaalliseen seksiin. Siitä ei olekaan pitkä matka seksin todelliseen tarkoituksen eli lisälapsiin.

Edistyneemmille suosittelen lämpimästi mammalahkolaisuuden oppiäidin ja gurun koko tuotantoa.

Pikaopas uudelle mammalahkolaiselle

Tervetuloa mammalahkolaisten seuraan! Toisin kuin maallikot luulevat, ei mammalahkolaisuus ole niin helppoa ja yksinkertaista vaan alkuunpääsemiseen vaaditaan myös himppu tietotaitoa. Opettelemalla tämän oppaan kohdat ja soveltamalla niitä ahkerasti elämässäsi pääse jo pitkälle mammalahkolaisuuden kunniakkaalla tiellä!

1. Vauvat ja lapset ovat tärkeintä elämässä
Älä puhu enää mistään muusta kuin lapsista ja muista ottaa lapset mukaan kaikkialle. Jos ihmiset yrittävät vaihtaa puheenaihetta, johdata keskustelu taas takaisin lapsiin kaivamalla esiin vaikka jälkikasvun kuvia. Jos et millään saa käännettyä keskustelua täysin pois muista aiheista, surkuttele lapsettomien tunneköyhää elämää.

2. Katsele merkittävästi naisihmisten vatsanseutua
Kysele kiertäen kaartaen onko kesällä tullut syötyä pari makkaraa (muista hihitys) liikaa, onko pääsiäisten munaruoilla (muista hihitys) osuutta asiaan vai onko joulupukki (muista hihitys) tuonut paljon suklaata.

3. Kun hienotunteiset keinot eivät tehoa, kysy suoraan
Tiedustele kihlapareilta, milloin jälkikasvua on tulossa. Järjestä kaikissa häissä joihin osallitut ylimääräinen ohjelmanumero, jossa veikataan odottaako morsian jo ja jos kyllä, niin missä kuussa lapsi syntyy. Kaikissa sosiaalisissa tilaisuuksia kysy suureen ääneen perheenlisäyssuunnitelmista. Ole väsymätön, toista, ahdistele, jankuta!

4. Valista vauvanhoidosta
Kerro kaikille, miten vauvaa tulee hoitaa ja ruokkia. Kerro seikkaperäisesti uusista ruokintasuosituksista, demonstroi tietämättömille, miltä rintaruokinta näyttää. Erikoisen ansiokasta on, jos pystyt ruiskimaan maidot myös katselijoiden silmille (suihkutissit on jees!). Imetä kaikkialla missä vain suinkin voit - se, että vauva ei ole nälkäinen, ei haittaa. Päinvastoin, juttele kovaäänisesti ja heiluttele tissejä vauvan nenän edessä. Jos suinkin voit, riisu koko paita.

5. Eritteet
Vauvan eritteet ovat erityisen tärkeä kohta käännyttäessä maailmaa vauvamyönteiseksi. Voiko olla mitään suloisempaa, kuin maitokakka! Vaihda vaippaa kahvipöydässä, esittele vauvan sulotuotoksia kaikille läsnäolijoille. Hihku innosta, kun poikapuolinen vauva sinkauttaa kahvittelijoiden kuppiin lisäterästeitä. Kerro hupaisia juttuja puklusta. Demonstroi jos suinkin mahdollista.

6. Hanki uusia harrastuksia
Imetystukiryhmät ja kantoliinaillat ovat loistavia uusia ajanvietteitä. Liity tee-se-itse-kestovaipat kerhoon. Vauvamuskari ja - uinti hoitavat sekä henkistä että ruumiillista hyvinvointia. Opeta vähän isommat lapsesi laulamaan ja laulata lapsia kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Mikä herkistäisi tilannetta paremmin kuin lapsen herkkä laulu? Suosittele näitä uusia harrastuksia varsinkin lapsettomille ystävillesi ja sukulaisillesi, kerro vuolaasti, mitä kaikkea uutta oletkaan oppinut.

7. Opi maksimoimaan tilanteet
Kauppaan ei kannata lähteä juuri ruokittujen ja levänneiden lasten kanssa. Maksimoi kauppareissujen hyöty lapsettomien näkökulmasta ja ota mukaasi vain väsyneet ja nälkäiset lapset. Hanki mahdollisimman leveä tuplaratas, vaikka lapsia olisikin vain yksi - toistaiseksi. Älä suotta vaihda lapsille puhdasta päälle tai pyyhi räkänokkia.

8. Parveudu
Erityisen tehokkaasti huomiota saa julkisilla paikoilla parveutumalla muiden mammalahkolaisten kanssa. Järjestä mammatapaamisia sopiviin kahviloihin ja muihin yleisötilaisuuksiin. Mitä ahtaampi paikka sen parempi!

9. Aloita äitiblogi.
Jotta kaikki muutkin blogit saataisiin valistuksen pariin, kommentoi ahkerasti äitiyteen ja lapsiin liittyvistä asioista muiden blogien kommenttiraidoilla - riippumatta siitä, mitä kyseiset blogit käsittelevät.

10. Kiellä kaikki
Viimeisenä, mutta kaikkein tärkeinpänä: Kiellä koko mammalahkon olemassaolo! Ne jotka eivät siitä tiedä heidän ei kuulukaan tietää.

Pikaopas uudelle mammalahkolaiselle - lisäys

11. Hehkuta raskauden ja synnytyksen ihanuutta
Naisen ruumis on luotu synnyttämään ja imettämään, valista lapsettomia lisääntyneestä rintasyöpäriskistä ja muista ikävistä taudeista, mitkä näitä onnettomia kohtaavat. Kerro miten naiseutesi suorastaan puhkesi kukkaan raskauden ja varsinkin alatiesynnytyksen myötä. Vähättele raskausarpia, repeämiä tai roikkutissejä, käännä sen sijaan keskutelu parantuneeseen tuntoherkkyyteen ja sitä kautta taivaalliseen seksiin. Siitä ei olekaan pitkä matka seksin todelliseen tarkoituksen eli lisälapsiin.

***

Edistyneemmille suosittelen lämpimästi mammalahkolaisuuden oppiäidin ja gurun koko tuotantoa.

Pikaopas uudelle mammalahkolaiselle

Tervetuloa mammalahkolaisten seuraan! Toisin kuin maallikot luulevat, ei mammalahkolaisuus ole niin helppoa ja yksinkertaista vaan alkuunpääsemiseen vaaditaan myös himppu tietotaitoa. Opettelemalla tämän oppaan kohdat ja soveltamalla niitä ahkerasti elämässäsi pääse jo pitkälle mammalahkolaisuuden kunniakkaalla tiellä!

1. Vauvat ja lapset ovat tärkeintä elämässä
Älä puhu enää mistään muusta kuin lapsista ja muista ottaa lapset mukaan kaikkialle. Jos ihmiset yrittävät vaihtaa puheenaihetta, johdata keskustelu taas takaisin lapsiin kaivamalla esiin vaikka jälkikasvun kuvia. Jos et millään saa käännettyä keskustelua täysin pois muista aiheista, surkuttele lapsettomien tunneköyhää elämää.

2. Katsele merkittävästi naisihmisten vatsanseutua
Kysele kiertäen kaartaen onko kesällä tullut syötyä pari makkaraa (muista hihitys) liikaa, onko pääsiäisten munaruoilla (muista hihitys) osuutta asiaan vai onko joulupukki (muista hihitys) tuonut paljon suklaata.

3. Kun hienotunteiset keinot eivät tehoa, kysy suoraan
Tiedustele kihlapareilta, milloin jälkikasvua on tulossa. Järjestä kaikissa häissä joihin osallitut ylimääräinen ohjelmanumero, jossa veikataan odottaako morsian jo ja jos kyllä, niin missä kuussa lapsi syntyy. Kaikissa sosiaalisissa tilaisuuksia kysy suureen ääneen perheenlisäyssuunnitelmista. Ole väsymätön, toista, ahdistele, jankuta!

4. Valista vauvanhoidosta
Kerro kaikille, miten vauvaa tulee hoitaa ja ruokkia. Kerro seikkaperäisesti uusista ruokintasuosituksista, demonstroi tietämättömille, miltä rintaruokinta näyttää. Erikoisen ansiokasta on, jos pystyt ruiskimaan maidot myös katselijoiden silmille (suihkutissit on jees!). Imetä kaikkialla missä vain suinkin voit - se, että vauva ei ole nälkäinen, ei haittaa. Päinvastoin, juttele kovaäänisesti ja heiluttele tissejä vauvan nenän edessä. Jos suinkin voit, riisu koko paita.

5. Eritteet
Vauvan eritteet ovat erityisen tärkeä kohta käännyttäessä maailmaa vauvamyönteiseksi. Voiko olla mitään suloisempaa, kuin maitokakka! Vaihda vaippaa kahvipöydässä, esittele vauvan sulotuotoksia kaikille läsnäolijoille. Hihku innosta, kun poikapuolinen vauva sinkauttaa kahvittelijoiden kuppiin lisäterästeitä. Kerro hupaisia juttuja puklusta. Demonstroi jos suinkin mahdollista.

6. Hanki uusia harrastuksia
Imetystukiryhmät ja kantoliinaillat ovat loistavia uusia ajanvietteitä. Liity tee-se-itse-kestovaipat kerhoon. Vauvamuskari ja - uinti hoitavat sekä henkistä että ruumiillista hyvinvointia. Opeta vähän isommat lapsesi laulamaan ja laulata lapsia kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Mikä herkistäisi tilannetta paremmin kuin lapsen herkkä laulu? Suosittele näitä uusia harrastuksia varsinkin lapsettomille ystävillesi ja sukulaisillesi, kerro vuolaasti, mitä kaikkea uutta oletkaan oppinut.

7. Opi maksimoimaan tilanteet
Kauppaan ei kannata lähteä juuri ruokittujen ja levänneiden lasten kanssa. Maksimoi kauppareissujen hyöty lapsettomien näkökulmasta ja ota mukaasi vain väsyneet ja nälkäiset lapset. Hanki mahdollisimman leveä tuplaratas, vaikka lapsia olisikin vain yksi - toistaiseksi. Älä suotta vaihda lapsille puhdasta päälle tai pyyhi räkänokkia.

8. Parveudu
Erityisen tehokkaasti huomiota saa julkisilla paikoilla parveutumalla muiden mammalahkolaisten kanssa. Järjestä mammatapaamisia sopiviin kahviloihin ja muihin yleisötilaisuuksiin. Mitä ahtaampi paikka sen parempi!

9. Aloita äitiblogi.
Jotta kaikki muutkin blogit saataisiin valistuksen pariin, kommentoi ahkerasti äitiyteen ja lapsiin liittyvistä asioista muiden blogien kommenttiraidoilla - riippumatta siitä, mitä kyseiset blogit käsittelevät.

10. Kiellä kaikki
Viimeisenä, mutta kaikkein tärkeinpänä: Kiellä koko mammalahkon olemassaolo! Ne jotka eivät siitä tiedä heidän ei kuulukaan tietää.

Pullantuoksuinen kotiäiti

Meillä nähtiin tänään ihmeiden ihme, pullantuoksuinen kotiäiti! Mutta ajattelin leipoa vähän, kun kerran huomenna on tulossa vieraita. Olisihan se kiva tarjota jos nyt ei ihan tuoretta niin eilistä pullaa ainakin. Sen verran viisas olen kyllä, että en tämän poppoon kanssa rupea väsyttämään itseäni leipomisessa samana päivänä kun vieraita on luvassa...

Kyllähän sen huomasi, että pullantuoksuinen kotiäiti vierailee tässä taloudessa ihan liian harvoin. Ensinnäkin Vauva mokoma kitisi. Vähemmästäkin, oli tietenkin ihmeissään, että kuka ihme tuo outo naisihminen on: Näyttää äidiltä, mutta käyttäytyy ihan omituisesti. Häärii keittiössä ja vatkaa ihme kippojen kanssa. Kummasti vaan Vauva silti roikkui hameenhelmassa kiinni, vaikka moinen vieras kammotus keittiössä olikin.

Pullataikinan tekokin vähän tökki. Tietenkään mulla ei ollut jauhettua kardemummaa, joten ei auttanut kuin rouhia kokonaisia. Onneksi sentään sen verran tulin ajatelleeksi, että survoin kardemummat pikku MiniGrip-pussukan sisään ennen kuin aloin ajella päästä pualikalla. (Pualikkahan on piirakkakaulin, jotkut sanoo sitä myös pulikaksi, mutta koska mun isomummoni puhui pualikasta, niin toki puhun minäkin.) Ei ollut tuorehiivaa, joten piti käyttää kuivahiivaa. Ja taas unohdin lukea ohjetekstin eikä muisti muutenkaan pelannut, joten heitin hiivat nesteen sekaan. ISO virhe, kuivahiivahan pitäisi sotkea jauhojen sekaan... Kymmenisen minuuttia hiivapaukkuja hajoteltuani uskoisin muistavani seuraavalla kerralla, jää nähtäväksi. Mutta ehdottomasta paras oli se, kun alustuksen viime metreillä tajusin, että taikinasta puuttuu kokonaan sokeri! Olipas työ ja tuska vääntää sokeri sekaan taikinaan. Jos meille joskus vielä eksyy pullantuoksuinen kotiäiti, niin toivottavasti eksyisi edes vähän järkevämpi malli!

Essi tykkäsi, leipoi kaverina ja söi taikinaa. Eli kaipa siitä pullasta ihan kelpoa tuli, kun moiselle pikku kriitikollekin kelpasi. Vauvankin suusta pelastin pullan palan, Essi jätti pullaa olohuoneen matalalle pöydälle ja Vauva tietenkin halusi maistaa... Huoks, se niistä suosituksista. Tuo poikahan syö melkein mitä tahansa muuta _paitsi_ sitä mitä oikeasti pitäisi syödä. :P

Mies varmaan kuvitteli tuleensa väärään taloon, pullan lisäksi tein Amerikkalaisia pikkuleipiä ja uunissa oli paistumassa kerrassaan herkullinen kukkakaalipaistos... Ei pidä tehdä tätä liian usein, muutoin hyväkäs vielä kuvittelee, että normaalin tietokoneella notkuvan hulttioäidin sijaan minun pitäisikin olla pullantuoksuinen kotiäiti.

Pullantuoksuinen kotiäiti

Meillä nähtiin tänään ihmeiden ihme, pullantuoksuinen kotiäiti! Mutta ajattelin leipoa vähän, kun kerran huomenna on tulossa vieraita. Olisihan se kiva tarjota jos nyt ei ihan tuoretta niin eilistä pullaa ainakin. Sen verran viisas olen kyllä, että en tämän poppoon kanssa rupea väsyttämään itseäni leipomisessa samana päivänä kun vieraita on luvassa...

Kyllähän sen huomasi, että pullantuoksuinen kotiäiti vierailee tässä taloudessa ihan liian harvoin. Ensinnäkin Vauva mokoma kitisi. Vähemmästäkin, oli tietenkin ihmeissään, että kuka ihme tuo outo naisihminen on: Näyttää äidiltä, mutta käyttäytyy ihan omituisesti. Häärii keittiössä ja vatkaa ihme kippojen kanssa. Kummasti vaan Vauva silti roikkui hameenhelmassa kiinni, vaikka moinen vieras kammotus keittiössä olikin.

Pullataikinan tekokin vähän tökki. Tietenkään mulla ei ollut jauhettua kardemummaa, joten ei auttanut kuin rouhia kokonaisia. Onneksi sentään sen verran tulin ajatelleeksi, että survoin kardemummat pikku MiniGrip-pussukan sisään ennen kuin aloin ajella päästä pualikalla. (Pualikkahan on piirakkakaulin, jotkut sanoo sitä myös pulikaksi, mutta koska mun isomummoni puhui pualikasta, niin toki puhun minäkin.) Ei ollut tuorehiivaa, joten piti käyttää kuivahiivaa. Ja taas unohdin lukea ohjetekstin eikä muisti muutenkaan pelannut, joten heitin hiivat nesteen sekaan. ISO virhe, kuivahiivahan pitäisi sotkea jauhojen sekaan... Kymmenisen minuuttia hiivapaukkuja hajoteltuani uskoisin muistavani seuraavalla kerralla, jää nähtäväksi. Mutta ehdottomasta paras oli se, kun alustuksen viime metreillä tajusin, että taikinasta puuttuu kokonaan sokeri! Olipas työ ja tuska vääntää sokeri sekaan taikinaan. Jos meille joskus vielä eksyy pullantuoksuinen kotiäiti, niin toivottavasti eksyisi edes vähän järkevämpi malli!

Essi tykkäsi, leipoi kaverina ja söi taikinaa. Eli kaipa siitä pullasta ihan kelpoa tuli, kun moiselle pikku kriitikollekin kelpasi. Vauvankin suusta pelastin pullan palan, Essi jätti pullaa olohuoneen matalalle pöydälle ja Vauva tietenkin halusi maistaa... Huoks, se niistä suosituksista. Tuo poikahan syö melkein mitä tahansa muuta _paitsi_ sitä mitä oikeasti pitäisi syödä. :P

Mies varmaan kuvitteli tuleensa väärään taloon, pullan lisäksi tein Amerikkalaisia pikkuleipiä ja uunissa oli paistumassa kerrassaan herkullinen kukkakaalipaistos... Ei pidä tehdä tätä liian usein, muutoin hyväkäs vielä kuvittelee, että normaalin tietokoneella notkuvan hulttioäidin sijaan minun pitäisikin olla pullantuoksuinen kotiäiti.

Lisääntyminen on mielisairautta? osa II

Ja vieläpä jatkoksi ne kaksi unohtunutta ajatusta. Ehkä niitä oli enemmänkin kuin kaksi... Mutta kun enhän minä muista mitään, lapsien myötä kun iskee dementiakin. ;) Niin, siinä taas yksi syy lisää olla hankkimatta lapsia.

Ajatus 1:
Ennen sanottiin, että kiltit lapset saavat näkyä, mutta eivät kuulua. Nykyisin kaikkien lasten pitäisi olla sekä näkymättömiä että kuulumattomia. Onhan se loukkaavaa nähdä räkänokkia ja vielä kaksinverroin kamalampaa, jos joutuu kuulemaan noiden petojen ääntelyäkin.

Ajatus 2:
Ihan samoin kuin sopii ihmetellä miksi kukaan haluaa lapsia niin samalla logiikalla ei voi kuin ihmetellä miksi ihmeessä kukaan itseään kunnioittava nainen hankkii puolison? Miehethän vain pahoinpitelee, ryyppää ja käyttäytyy muutenkin epäsopivasti.

Turhan väkivallan vitsaus

Tänäänkin uutiset ovat vallanneet uuden terroriteon sekasortoiset kuvat. Nyt vuorossa on lomakohde Egyptissä, Sharm el-Sheikh. Torstaina Lontoossa oli taas uusi joukkoliikenteeseen kohdistuva terrori-iskun yritys, kaksi viikkoa sitten tehty iskuhan onnistui. Ensimmäisen kerran tämä uusi terroriaalto taisi iskeä Eurooppaan Espanjan Madridissa?

Terrorismi räjähti silmille ensimmäisen kerran WTC-iskujen uutisoinnissa. Muistan vieläkin, kun olin töissä neuvomassa työtoveriani tietokoneohjelman käytössä ja hänellä oli radio päällä. Kello neljän uutisissa sanottiin lyhyesti lentokoneen törmänneen toiseen WTC-torniin, muutamia kuolonuhreja oli odotettavissa. Läksin ajamaan kotiin, kuuntelin radiota koko matkan. Kun poimin Miehen kyytiin, kerroin heti kuulumisista. Kotona avasimme television ja jäimme järkyttyneenä seuraamaan kaoottista uutisvirtaa ja tilanteen kehittymistä.

Odotin silloin Essiä, ehkä siksikin järkytys oli suuri. Tornien romahtaminen televisioruudulla ja ihmisten hätä oli satuttavaa. Mietin mihin maailmaan vauvani syntyy, mihin elämämme muuttuukaan. Ensijärkytys meni ohi, asiat asettuivat mittasuhteisiin. Niin järkyttävää kuin terrori-isku Yhdysvalloissa olikin, tapahtumat olivat silti kaukana omasta elämänpiiristä.

Seuraavat iskut eivät olekaan enää liikuttaneet samalla tavalla. Toki on surullista, että ihmisiä kuolee järjettömän väkivallan uhreina. Iskut ovat huomattavasti lähempänä, mutta silti jotenkin kauempana. Vaikka en ole koskaan käynyt New Yorkissa enkä missään näissä muissakaan kohteissa, niin ehkä juuri Manhattanin pilvenpiirtäjien siluetin muuttuminen iski syvälle jonnekin kuvamuistin laitamille. Tuhon mittakaavakin on ollut huomattavasti vaatimattomampi, vaikka toisaalta julkisiin liikennevälineisiin iskeminen tuo pelon lähelle tavallista tallaajaakin.

Terrorismi on järjetöntä, mitä ihmettä moiset ääriliikkeet edes voivat kuvitella saavuttavansa tuholla ja ihmisten verellä. Surullista on myös se, että monen ihmisen mielissä terrori-iskut leimaavat ihan tavallisia islaminuskoisia tuohon verenhimoisten mielipuolien joukkoon. Tai ihmisiä, joiden ulkonäkö viittaa Lähi-Itään. On varmasti vaikea hyväksyä ihmisten epäluuloa ja katseita ilman omaa syytään.

Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että järjetön verenvuodatus on täällä jäädäkseen. Väkivallasta ei mihinkään päästä, aina löytyy joku, joka näkee suurta kunniaa marttyyrikuolemassa. Joku, jonka mielestä on oikein tappaa sivullisia saadakseen perille sanomansa. Ehkäpä terrorismi ja sen uhrit ovat hinta, jonka joudumme maksamaan nyky-yhteiskunnasta. Suhteellisen vapaa liikkuminen ja avoin yhteiskunta tekevät maailmastamme haavoittuvan. Ehkäpä jossain vaiheessa opimme hyväksymään terrorismin uhrit samalla välinpitämättömyydellä kuin esimerkiksi autoilun uhrit. Niin kauan kuin onnettomuus ei satu omalle kohdalle ohitamme sen vain nopeasti valitellen huono-onnisten kohtaloa.

Lisääntyminen on mielisairautta? osa II

Ja vieläpä jatkoksi ne kaksi unohtunutta ajatusta. Ehkä niitä oli enemmänkin kuin kaksi... Mutta kun enhän minä muista mitään, lapsien myötä kun iskee dementiakin. ;) Niin, siinä taas yksi syy lisää olla hankkimatta lapsia.

Ajatus 1:
Ennen sanottiin, että kiltit lapset saavat näkyä, mutta eivät kuulua. Nykyisin kaikkien lapsien pitäisi olla sekä näkymättömiä että kuulumattomia. Onhan se loukkaavaa nähdä räkänokkia ja vielä kaksinverroin kamalampaa, jos joutuu kuulemaan noiden petojen ääntelyäkin.

Ajatus 2:
Ihan samoin kuin sopii ihmetellä miksi kukaan haluaa lapsia niin samalla logiikalla ei voi kuin ihmetellä miksi ihmeessä kukaan itseään kunnioittava nainen hankkii puolison? Miehethän vain pahoinpitelee, ryyppää ja käyttäytyy muutenkin epäsopivasti.

Turhan väkivallan vitsaus

Tänäänkin uutiset ovat vallanneet uuden terroriteon sekasortoiset kuvat. Nyt vuorossa on lomakohde Egyptissä, Sharm el-Sheikh. Torstaina Lontoossa oli taas uusi joukkoliikenteeseen kohdistuva terrori-iskun yritys, kaksi viikkoa sitten tehty iskuhan onnistui. Ensimmäisen kerran tämä uusi terroriaalto taisi iskeä Eurooppaan Espanjan Madridissa?

Terrorismi räjähti silmille ensimmäisen kerran WTC-iskujen uutisoinnissa. Muistan vieläkin, kun olin töissä neuvomassa työtoveriani tietokoneohjelman käytössä ja hänellä oli radio päällä. Kello neljän uutisissa sanottiin lyhyesti lentokoneen törmänneen toiseen WTC-torniin, muutamia kuolonuhreja oli odotettavissa. Läksin ajamaan kotiin, kuuntelin radiota koko matkan. Kun poimin Miehen kyytiin, kerroin heti kuulumisista. Kotona avasimme television ja jäimme järkyttyneenä seuraamaan kaoottista uutisvirtaa ja tilanteen kehittymistä.

Odotin silloin Essiä, ehkä siksikin järkytys oli suuri. Tornien romahtaminen televisioruudulla ja ihmisten hätä oli satuttavaa. Mietin mihin maailmaan vauvani syntyy, mihin elämämme muuttuukaan. Ensijärkytys meni ohi, asiat asettuivat mittasuhteisiin. Niin järkyttävää kuin terrori-isku Yhdysvalloissa olikin, tapahtumat olivat silti kaukana omasta elämänpiiristä.

Seuraavat iskut eivät olekaan enää liikuttaneet samalla tavalla. Toki on surullista, että ihmisiä kuolee järjettömän väkivallan uhreina. Iskut ovat huomattavasti lähempänä, mutta silti jotenkin kauempana. Vaikka en ole koskaan käynyt New Yorkissa enkä missään näissä muissakaan kohteissa, niin ehkä juuri Manhattanin pilvenpiirtäjien siluetin muuttuminen iski syvälle jonnekin kuvamuistin laitamille. Tuhon mittakaavakin on ollut huomattavasti vaatimattomampi, vaikka toisaalta julkisiin liikennevälineisiin iskeminen tuo pelon lähelle tavallista tallaajaakin.

Terrorismi on järjetöntä, mitä ihmettä moiset ääriliikkeet edes voivat kuvitella saavuttavansa tuholla ja ihmisten verellä. Surullista on myös se, että monen ihmisen mielissä terrori-iskut leimaavat ihan tavallisia islaminuskoisia tuohon verenhimoisten mielipuolien joukkoon. Tai ihmisiä, joiden ulkonäkö viittaa Lähi-Itään. On varmasti vaikea hyväksyä ihmisten epäluuloa ja katseita ilman omaa syytään.

Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että järjetön verenvuodatus on täällä jäädäkseen. Väkivallasta ei mihinkään päästä, aina löytyy joku, joka näkee suurta kunniaa marttyyrikuolemassa. Joku, jonka mielestä on oikein tappaa sivullisia saadakseen perille sanomansa. Ehkäpä terrorismi ja sen uhrit ovat hinta, jonka joudumme maksamaan nyky-yhteiskunnasta. Suhteellisen vapaa liikkuminen ja avoin yhteiskunta tekevät maailmastamme haavoittuvan. Ehkäpä jossain vaiheessa opimme hyväksymään terrorismin uhrit samalla välinpitämättömyydellä kuin esimerkiksi autoilun uhrit. Niin kauan kuin onnettomuus ei satu omalle kohdalle ohitamme sen vain nopeasti valitellen huono-onnisten kohtaloa.

Lisääntyminen on mielisairautta?

Tulevan isukin blogista minäkin sen bongasin, tosin Kotikaruselli kerkisi pyörähtää tästäkin aiheesta ensin. Mikä siinä muuten on, että kuuden (toistaiseksi) lapsen superäidillä tuntuu riittävän paremmin aikaa kuin mulla vaivaisen kahden kakaraisen luuserimutsilla? Tosin Tsu sanoisi tähän vain tuttuun tyyliinsä, että mitä enemmän lapsia sen helpompaa... Uskoisiko?

Niin joo, siis Siiveniskuja oli blogi, jossa kirjoittaja listasi liudan hyviä syitä, miksi hän ei halua lapsia. Siiveniskuja... Hmm, olisikohan samainen blogaaja joskus kertonut painavan mielipiteensä myös imetyksen sietämättömästä kestosta? No juu, hakemallahan sekin asia selviäisi, mutta en minä jaksa!

Kirjoitus oli muuten tosi hauska. En minäkään haluaisi lapsia sen perusteella, millaisia nämä riiviöt pahimmoilleen ovat. No ehkä ekan olisin halunnut, eihän sitä silloin vielä tiennyt miten jälkikasvun lempiharrastus on ajaa vanhemmat hulluuden partaalle. Kassajonossa huutavat kakarat nyt ovat tosi pientä, Essi vetää hepuleita paljon mielenkiintoisemmissakin paikoissa. Siinäpä olisi enemmän lisämateriaalia hyvälle päätökselle olla lisääntymättä.

Unenpuute on loistojuttu, miten muuten sitä erehtyisi samaan rumbaan vielä useammankin kerran. Vauvat ovat hyvin suunniteltuja pakkauksia, taitavat vaistomaisesti tietää, että unenpuute vie vanhemmilta muistin? Essi valvotti enemmän kuin Vauva, valvominen on vähän kuin synnytyskivut, unohtuu tosi äkkiä. On kieltämättä ankeaa vatkata yöllä kolmelta vatsakipujaan parkuvaa vauvaa, väsymys ja avuttomuuden tunne siitä kun ei pysty pientä auttamaan kiristävät pinnaa.

Lapsettomia varmasti hämmästyttää, miten ennen täysjärkisiksi luullut sekoavat puhumaan vain vauvasta ja varsinkin vauvan syömisistä ja eritteistä. Mutta kyllä sen ymmärtää, kun itse on siinä tilanteessa. Se onko vauva kakannut vai ei on todellakin niin tärkeä juttu, että se pitää vaihtaa heti kun mies tulee kotiin työpäivänsä päätteeksi. Koko ilta ja yökin voi mennä ihan hösseliksi, jos kaivattua keltaista sinappimömmöä ei kuulu tai jos sen koostumus onkin poikennut normaalista... Vauvan ruokkiminen ja hoito on muutenkin melkoista salatiedettä, teet niin tai näin teet aina jonkun mielestä väärin päin. Sitä se on, vanhemmuuden tuska, ikinä ei voi onnistua kaikkien mielestä.

En erikoisemmin pidä siitä, että kukaan puuttuu toisten ihmisten valintoihin, olivat ne sitten lapsi tai muita asioita koskevia. Jos tuntuu siltä ettei halua lapsia, niin se on minusta hyvä päätös sekin. Totta toki on sekin ettei voi tietää mitä jää paitsi, jos ei kokeile, mutta kertokaas mulle, että minne sen punaisena karjuvan nyytin voi palauttaa, jos kokeilun tulos onkin ettei lapset ole kiva juttu?

Minun elämäni olisi paljon tyhjempää ilman lapsia, niin hyvässä kuin pahassakin. Mihin ihmeeseen käytin aikani ennen lapsia! Kun odotin Essia surin sitä, miten elämä muuttuu ja oma aikaa ei ole. Essin vauva-aikanakin harmittelin joskus sitä, kun vessassakaan ei saa käydä ilman vauvan itkua, ruoankin opin hotkimaan suuhuni, koska Essi taatusti heräsi heti kun sain lautasen eteeni. Se oli kuitenkin lyhyt aika, nyt vaikka lapsia on kaksi, niin silti omaakin aikaa on. Ja joskus jopa aikaa Miehenkin kanssa. Oma aika on ehkä käynyt vähäisemmäksi kuin ennen, mutta toisaalta on ilo olla koko perheenä yhdessä. Arki on ihanaa, ihan ne tavalliset arkiset asiat, joista lapset löytävät vaikka mitä uutta!

Jos halu saada lapsia on mielisairautta, olen kyllä ilomielin kipeä tällä tavalla.

***

Vauvan ehtimiset tänään:

Aamulla vauva suuntasi kissan raksukupille ja ruoskutteli tyytyväisenä raksuja. Nam nam!

Vauva pissailee tosi mielellään pottaan taas vaihteeksi. Harmi vaan, että pottaa on hankala tyhjätä Vauva sylissä, joten homma unohtuu. Vauva karkasi vaipanvaihdosta vessaan, kaatoi pissapottansa ja lätsytteli innoissaan märkää lattiaa.

Mies on laittanut television kummallekin puolelle etukaiuttimet korkeiden cd-telineiden päälle. Tänään Vauva kaatoi toisen telineen. Onneksi olin ihan vieressä ja onneksi teline ja kautin kaatuivat Vauvasta pois päin. Sain siepattua kaatuvan kasan ja soitin samantien Miehelle, että noille löytyy uusi paikka heti kun Mies tulee kotiin. Sitä odotellessa kaadoin kummankin hötiskön ihan omin voimin lattialle.

Ruoan lisäkkeenä meillä oli tomaatti-kurkku-feta-salaattia. Vauva mönki lattialla meidän muiden syödessä ja jossain vaiheessa aloin ihmetellä, että mitä poju mussuttaa. Liekö Essi tiputtanut vai mitä, mutta Vauvan suusta löytyi fetan palanen. Vau, hyvä maku pienellä, vaikka oikeastihan lehmänmaitotuotteita pitäisi aloitella sitten joskus vuoden kieppeillä... Eikä silloinkaan suolaisella fetalla...

Lisääntyminen on mielisairautta?

Tulevan isukin blogista minäkins en bongasin, tosin Kotikaruselli kerkisi pyörähtää tästäkin aiheesta ensin. Mikä siinä muuten on, että kuuden (toistaiseksi) lapsen superäidillä tuntuu riittävän paremmin aikaa kuin mulla vaivaisen kahden kakaraisen luuserimutsilla? Tosin Tsu sanoisi tähän vain tuttuun tyyliinsä, että mitä enemmän lapsia sen helpompaa... Uskoisiko?

Niin joo, siis Siiveniskuja oli blogi, jossa kirjoittaja listasi liudan hyviä syitä, miksi hän ei halua lapsia. Siiveniskuja... Hmm, olisikohan samainen blogaaja joskus kertonut painavan mielipiteensä myös imetyksen sietämättömästä kestosta? No juu, hakemallahan sekin asia selviäisi, mutta en minä jaksa!

Kirjoitus oli muuten tosi hauska. En minäkään haluaisi lapsia sen perusteella, millaisia nämä riiviöt pahimmoilleen ovat. No ehkä ekan olisin halunnut, eihän sitä silloin vielä tiennyt miten jälkikasvun lempiharrastus on ajaa vanhemmat hulluuden partaalle. Kassajonossa huutavat kakarat nyt ovat tosi pientä, Essi vetää hepuleita paljon mielenkiintoisemmissakin paikoissa. Siinäpä olisi enemmän lisämateriaalia hyvälle päätökselle olla lisääntymättä.

Unenpuute on loistojuttu, miten muuten sitä erehtyisi samaan rumbaan vielä useammankin kerran. Vauvat ovat hyvin suunniteltuja pakkauksia, taitavat vaistomaisesti tietää, että unenpuute vie vanhemmilta muistin? Essi valvotti enemmän kuin Vauva, valvominen on vähän kuin synnytyskivut, unohtuu tosi äkkiä. On kieltämättä ankeaa vatkata yöllä kolmelta vatsakipujaan parkuvaa vauvaa, väsymys ja avuttomuuden tunne siitä kun ei pysty pientä auttamaan kiristävät pinnaa.

Lapsettomia varmasti hämmästyttää, miten ennen täysjärkisiksi luullut sekoavat puhumaan vain vauvasta ja varsinkin vauvan syömisistä ja eritteistä. Mutta kyllä sen ymmärtää, kun itse on siinä tilanteessa. Se onko vauva kakannut vai ei on todellakin niin tärkeä juttu, että se pitää vaihtaa heti kun mies tulee kotiin työpäivänsä päätteeksi. Koko ilta ja yökin voi mennä ihan hösseliksi, jos kaivattua keltaista sinappimömmöä ei kuulu tai jos sen koostumus onkin poikennut normaalista... Vauvan ruokkiminen ja hoito on muutenkin melkoista salatiedettä, teet niin tai näin teet aina jonkun mielestä väärin päin. Sitä se on, vanhemmuuden tuska, ikinä ei voi onnistua kaikkien mielestä.

En erikoisemmin pidä siitä, että kukaan puuttuu toisten ihmisten valintoihin, olivat ne sitten lapsi tai muita asioita koskevia. Jos tuntuu siltä ettei halua lapsia, niin se on minusta hyvä päätös sekin. Totta toki on sekin ettei voi tietää mitä jää paitsi, jos ei kokeile, mutta kertokaas mulle, että minne sen punaisena karjuvan nyytin voi palauttaa, jos kokeilun tulos onkin ettei lapset ole kiva juttu?

Minun elämäni olisi paljon tyhjempää ilman lapsia, niin hyvässä kuin pahassakin. Mihin ihmeeseen käytin aikani ennen lapsia! Kun odotin Essia surin sitä, miten elämä muuttuu ja oma aikaa ei ole. Essin vauva-aikanakin harmittelin joskus sitä, kun vessassakaan ei saa käydä ilman vauvan itkua, ruoankin opin hotkimaan suuhuni, koska Essi taatusti heräsi heti kun sain lautasen eteeni. Se oli kuitenkin lyhyt aika, nyt vaikka lapsia on kaksi, niin silti omaakin aikaa on. Ja joskus jopa aikaa Miehenkin kanssa. Oma aika on ehkä käynyt vähäisemmäksi kuin ennen, mutta toisaalta on ilo olla koko perheenä yhdessä. Arki on ihanaa, ihan ne tavalliset arkiset asiat, joista lapset löytävät vaikka mitä uutta!

Jos halu saada lapsia on mielisairautta, olen kyllä ilomielin kipeä tällä tavalla.

***

Vauvan ehtimiset tänään:

Aamulla vauva suuntasi kissan raksukupille ja ruoskutteli tyytyväisenä raksuja. Nam nam!

Vauva pissailee tosi mielellään pottaan taas vaihteeksi. Harmi vaan, että pottaa on hankala tyhjätä Vauva sylissä, joten homma unohtuu. Vauva karkasi vaipanvaihdosta vessaan, kaatoi pissapottansa ja lätsytteli innoissaan märkää lattiaa.

Mies on laittanut television kummallekin puolelle etukaiuttimet korkeiden cd-telineiden päälle. Tänään Vauva kaatoi toisen telineen. Onneksi olin ihan vieressä ja onneksi teline ja kautin kaatuivat Vauvasta pois päin. Sain siepattua kaatuvan kasan ja soitin samantien Miehelle, että noille löytyy uusi paikka heti kun Mies tulee kotiin. Sitä odotellessa kaadoin kummankin hötiskön ihan omin voimin lattialle.

Ruoan lisäkkeenä meillä oli tomaatti-kurkku-feta-salaattia. Vauva mönki lattialla meidän muiden syödessä ja jossain vaiheessa aloin ihmetellä, että mitä poju mussuttaa. Liekö Essi tiputtanut vai mitä, mutta Vauvan suusta löytyi fetan palanen. Vau, hyvä maku pienellä, vaikka oikeastihan lehmänmaitotuotteita pitäisi aloitella sitten joskus vuoden kieppeillä... Eikä silloinkaan suolaisella fetalla...

Riiviöitä onko heitä?

Koska äiti-ihmisen aika on rajallinen, blogaan keräilemällä päivän kohokohdat irkistä. Mies lähti töihin, olen yksin näiden kahden herrantertun kanssa...

[11:47] <> vauva mokoma
[11:47] <> jätin hetkeksi keittiöön, niin jo oli ronkkinut pöydältä ruispalapussin ja natusteli lattialla tyytyväisenä ruispalaa :D
[11:47] <> joka kulma oli märkä, oli maisteltu ja naama ja kädet muruissa

Tosin jobia tässäkin on, pitää poistaa oma irkkinimi... Ja tietysti toisten jutut välistä.

[14:46] <> ehtiväinen poika tuo vauva :P
[14:47] <> a) oli riisunut vaipan b) aukaissut tv-tason kaapin, josta on otettu vedin pois c) kiskonut ovesta listan irti d) levitteli videokasetteja sieltä kaapista
[14:47] <> eilenkin poika oli mun selän takana sohvaa vasten ja ihmettelin kun kuuluu ihan kuin joku lorisisi
[14:47] <> ojensin käden siihen selän taakse ja mitä mun käteeni osuikaan: paljaat pallit!!!
[14:48] <> jätkä oli riisunut vaipan ja lorotti siinä :P

Yleisön pyynnöstä kerrottu Essin hepulointi - ihan normaalia, ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ja tähän juttuun oli pakko ottaa xxx:n kommentteja mukaan, eihän tuosta muuten selviä idea.

[17:03] <> sitä tavallista jahkaamista vaan
[17:03] <> sen piti ensin saada mehua, laitoin tiikeri-mukiin ja annoin
[17:03] <> pilli oli pesussa ja neiti nosti metelin kun ei saanut pilliä
[17:04] <> sanoin että joko mehu juodaan nätisti ilman pilliä tai sitten ei ollenkaan
[17:04] <> möykkä vaan jatkui ja kun hermoistuin pistin sen nurkkaan
[17:04] <> ei kun pistin sen nurkkaan siksi kun se mäjäytti mua
[17:04] <> muisti pätkii :)
[17:04] <> essi jatkoi möykkää nurkassa, huuteli miten isi ei ole töissä
[17:05] <> ja äiti mene pois!!!
[17:05] <> kun se huusi sitä riittävän kauan niin otin vauvan syliin, avaimen kaulaan ja menin pihalle
[17:05] <> sanoin vaan että äiti nyt sitten menee kun kerran sitä tahdot
[17:05] <> katsottiin siinä vauvan kanssa pihamaata, vauvalla ei ollut edes vaippaa niin vähän jännitti että milloin letku letkeä alkaa suihkimaan ;)
[17:06] <> möykkä kuului upeasti pihalle, äiti tule takaisin, äitiiiii!!!
[17:06] <> en pitänyt turhaan kiirettä, tulin takaisin vasta vähän ajan kuluttua
[17:06] kattelivatko naapurit ;), mä oon todennut että meidän mölyt kuuluvat mahtavasti pihalle varsinkin kun kattoikkunat on auki ;)
[17:06] <> kuuluu ne, mutta minä en katsele kattooko ne ;)
[17:06] naapuri väittää ettei ole kuullut mitään ;p
[17:07] se on valehtelija
[17:07] <> essi sitten jatkoi möykkää, yritin siihen väliin että kannattaisiko pyytää nätisti SAISINKO MEHUA
[17:07] <> no, neiti hiljeni ja pyysi nätisti mehua
[17:07] <> annoin tiikeri-mukin sille
[17:07] joi ilman pilliä?
[17:07] <> ei kelpaa, heti alkoi huuto PILLI PILLI PILLI!
[17:07] <> ei se kuule noin helpolla mene xxx :P
[17:07] <> otin mehun ja törkeästi kulautin sen omaan kitaani neidin nenän edessä :)
[17:07] asiaa :DDDD
[17:08] <> tästä olen erityisen ylpeä ;) aikuismaista ja kypsää käytöstä ;)
[17:08] <> takaisin nurkkaan huutamaan
[17:08] <> tiikeri-muki astianpesukoneeseen
[17:08] <> vähän ajan kuluttua yritin uudelleen että josko nyt onnistuisi pyytäminen ja juominen nätisti
[17:08] <> kaadoin tavalliseen lasiin mehua ja tarjosin
[17:08] <> kitinä pillistä jatkoi, joten taas nurkkaan
[17:09] <> taas hetkonen odottelua ja uusi yritys
[17:09] ooh, tuohan on kunnon uuvutus taistelu
[17:09] <> tällä kertaa oli vähän tullut järkeäkin päähän, pyysi anteeksi että löi ja ei valittanut yhtään tiikeri-mukin puutteesta eikä pillistä halaistua sanaa :)))
[17:09] <> että ei tämän kummempaa, mieluummin unohdan nämä episodit :P
[17:09] <> loppupäivän onkin ollut tosi nätisti

Huokaus, en todellakaan ole ylpeä siitä millainen äiti olen. :P

Riiviöitä onko heitä?

Koska äiti-ihmisen aika on rajallinen, blogaan keräilemällä päivän kohokohdat irkistä. Mies lähti töihin, olen yksin näiden kahden herrantertun kanssa...

[11:47] <> vauva mokoma
[11:47] <> jätin hetkeksi keittiöön, niin jo oli ronkkinut pöydältä ruispalapussin ja natusteli lattialla tyytyväisenä ruispalaa :D
[11:47] <> joka kulma oli märkä, oli maisteltu ja naama ja kädet muruissa

Tosin jobia tässäkin on, pitää poistaa oma irkkinimi... Ja tietysti toisten jutut välistä.

[14:46] <> ehtiväinen poika tuo vauva :P
[14:47] <> a) oli riisunut vaipan b) aukaissut tv-tason kaapin, josta on otettu vedin pois c) kiskonut ovesta listan irti d) levitteli videokasetteja sieltä kaapista
[14:47] <> eilenkin poika oli mun selän takana sohvaa vasten ja ihmettelin kun kuuluu ihan kuin joku lorisisi
[14:47] <> ojensin käden siihen selän taakse ja mitä mun käteeni osuikaan: paljaat pallit!!!
[14:48] <> jätkä oli riisunut vaipan ja lorotti siinä :P

Yleisön pyynnöstä kerrottu Essin hepulointi - ihan normaalia, ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ja tähän juttuun oli pakko ottaa xxx:n kommentteja mukaan, eihän tuosta muuten selviä idea.

[17:03] <> sitä tavallista jahkaamista vaan
[17:03] <> sen piti ensin saada mehua, laitoin tiikeri-mukiin ja annoin
[17:03] <> pilli oli pesussa ja neiti nosti metelin kun ei saanut pilliä
[17:04] <> sanoin että joko mehu juodaan nätisti ilman pilliä tai sitten ei ollenkaan
[17:04] <> möykkä vaan jatkui ja kun hermoistuin pistin sen nurkkaan
[17:04] <> ei kun pistin sen nurkkaan siksi kun se mäjäytti mua
[17:04] <> muisti pätkii :)
[17:04] <> essi jatkoi möykkää nurkassa, huuteli miten isi ei ole töissä
[17:05] <> ja äiti mene pois!!!
[17:05] <> kun se huusi sitä riittävän kauan niin otin vauvan syliin, avaimen kaulaan ja menin pihalle
[17:05] <> sanoin vaan että äiti nyt sitten menee kun kerran sitä tahdot
[17:05] <> katsottiin siinä vauvan kanssa pihamaata, vauvalla ei ollut edes vaippaa niin vähän jännitti että milloin letku letkeä alkaa suihkimaan ;)
[17:06] <> möykkä kuului upeasti pihalle, äiti tule takaisin, äitiiiii!!!
[17:06] <> en pitänyt turhaan kiirettä, tulin takaisin vasta vähän ajan kuluttua
[17:06] kattelivatko naapurit ;), mä oon todennut että meidän mölyt kuuluvat mahtavasti pihalle varsinkin kun kattoikkunat on auki ;)
[17:06] <> kuuluu ne, mutta minä en katsele kattooko ne ;)
[17:06] naapuri väittää ettei ole kuullut mitään ;p
[17:07] se on valehtelija
[17:07] <> essi sitten jatkoi möykkää, yritin siihen väliin että kannattaisiko pyytää nätisti SAISINKO MEHUA
[17:07] <> no, neiti hiljeni ja pyysi nätisti mehua
[17:07] <> annoin tiikeri-mukin sille
[17:07] joi ilman pilliä?
[17:07] <> ei kelpaa, heti alkoi huuto PILLI PILLI PILLI!
[17:07] <> ei se kuule noin helpolla mene xxx :P
[17:07] <> otin mehun ja törkeästi kulautin sen omaan kitaani neidin nenän edessä :)
[17:07] asiaa :DDDD
[17:08] <> tästä olen erityisen ylpeä ;) aikuismaista ja kypsää käytöstä ;)
[17:08] <> takaisin nurkkaan huutamaan
[17:08] <> tiikeri-muki astianpesukoneeseen
[17:08] <> vähän ajan kuluttua yritin uudelleen että josko nyt onnistuisi pyytäminen ja juominen nätisti
[17:08] <> kaadoin tavalliseen lasiin mehua ja tarjosin
[17:08] <> kitinä pillistä jatkoi, joten taas nurkkaan
[17:09] <> taas hetkonen odottelua ja uusi yritys
[17:09] ooh, tuohan on kunnon uuvutus taistelu
[17:09] <> tällä kertaa oli vähän tullut järkeäkin päähän, pyysi anteeksi että löi ja ei valittanut yhtään tiikeri-mukin puutteesta eikä pillistä halaistua sanaa :)))
[17:09] <> että ei tämän kummempaa, mieluummin unohdan nämä episodit :P
[17:09] <> loppupäivän onkin ollut tosi nätisti

Huokaus, en todellakaan ole ylpeä siitä millainen äiti olen. :P

Mausteinen kukkakaali - lisää intialaista

Tänään intialaiset ruokakokeilut jatkuivat, tein lisäkkeeksi Complete Indian Cooking -kirjasta Spicy Caulifloweria eli mausteista kukkakaalia lisukkeeksi makkaralle (jep, kesä ja grilli). Hmm, taisi mennä karpiksi, vaikka ei suinkaan tarkoitus ollut. Chicken Kormakin oli karppia, tässähän herää epäilys, että ehkäpä intialaisesta keittiöstä löytyy enemmänkin karppiruokia?

Mausteinen kukkakaali

500 g kukkakaalia
1 rkl auringonkukkaöljyä
1 valkosipulin kynsi
1/2 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa jauhettuna
1 tl korianteria jauhettuna
1 tl kokonaisia sinapin siemeniä
1 sipuli silputtuna
suolaa ja pippuria maun mukaan

Jaa kukkakaali lapsen nyrkin kokoisiksi kukinnoiksi ja kiehauta nopeasti. Taisin keittää viitisen minuuttia. Valuta vesi pois ja kääntele kukkakaalit kukinto alas päin, vesi valuu näin paremmin pois ja kukkakaaleista tulee rapeampia.

Lämmitä öljy wokissa tai paistinpannussa, ei liian kuumaksi. Lisää valkosipuli, kurkuma, kumina, korianteri ja sinapin siemenet. Sekoita ja laita kansi päälle. Odottele että sinapin siemenet poppaavat ja lisää sipuli. Paista ja sekoittele pari minuuttia eli kunnes sipuli vähän pehmenee.

Lisää suola ja pippuri. Lisää kukkakaali ja paista 3-4 minuuttia koko ajan sekoitellen niin että mausteet leviävät kauttaaltaan kukkakaalin kukintojen päälle ja kukkakaalit lämpiävät myös sisältä.

Poista valkosipulin kynsi ja tarjoa heti.

***
Helppoa ja nopeaa. Ja vieläpä yllättävän hyvää!

Pikkuveli

Itä-Suomen reissulla tapasin ensimmisen kerran myös pikkuveljeni. Tai no, kaksi veljeähän minulla on, täyspikkuveljeni, joka on iso mies jo ja sitten tämä pikkuveli, joka on isäni uudesta suhteesta.

Isäni ja äitini erosivat kuusi vuotta sitten, kumpikin jätti paikkakunnan, jossa olimme asuneet perheenä aikaisemmin. Kaksi vuotta sitten kun kävimme viimeksi Itä-Suomessa isäni luona oli lasten leluja ja hiekkalaatikko pihamaalla. Ajattelin kyllä, että tuskinpa ne meidän Esikoisen lyhyitä vierailuja varten ovat, mutta kun aikuinen mies ei asiasta mitään kummempaa sanonut niin en minäkään nähnyt järkeväksi ruveta kyselemään.

Vuosi sitten veljeni kertoi, että isällä on lapsi uudesta suhteesta. Pikkuveli, jonka tarkkaa ikää ei veli tiennyt. Nimenkin kuulin silloin. Isän uuden vaimon nimeä ei velikään tiennyt tai muistanut. Vaikka olin osannut epäilläkin jotain, niin tieto oli järkytys. Tuntui, että hajoan. Minua loukkasi se, että isä ei ollut vaivautunut kertomaan asiasta mitään, minä olisin halunnut tuntea pikkuveljen. Lakkasin pitämästä sitä vähääkään yhteyttä isääni. Soitin kyllä ja ilmoitin, että hänestä tuli tuplaukki kun Vauva syntyi. Kutsuin toki ristiäisiinkin, vaikka hyvin tiesin ettei hän sinne tule.

Kun viikko sitten sunnuntaina päätimme lähteä Itä-Suomeen, soitin isälle ja kysyin voimmeko tulla kylään. Isälle olisi paremmin käynyt viikonloppu, mutta meille valitettavasti vain keskiviikko - perjantai. No, sekin sopi sitten kuitenkin, joten menimme. Sanaakaan isä ei sanonut siitä, olisiko läsnä muitakin. Matkalla ostin varmuuden vuoksi lego-helikopterin.

Keskiviikkona kun kurvasimme pihaan, tupa oli täynnä ihmisiä. Esikouluikäinen poika, nainen ja vanha nainen ja mies isäni lisäksi. Ei mitään esittelyä, ei sanaakaan ketä nuo ihmiset ovat. Oli jo myöhä, söimme, saunoimme ja menimme sitten nukkumaan. Aamulla veimme tupaan mennessämme mukanamme lego-helikopterin, kokosin sitä pikkuveljen kanssa ja juttelimme kaikenlaista. Mukava pieni poika, ei niinkään paljon veljeni näköinen toisin kuin minulle oli kerrottu. Esikoinen ja pikkuveli leikkivät keskenään. Vanhan pariskunnan kanssa kommunikoinnin esti tehokkaasti kielimuuri. Minä en valitettavasti puhu venäjää kuin pari sanaa.

Perjantaina isäni läksi käymään kaupungissa ja juttelin isän vaimon kanssa. Oli noloa kysyä, että mikä sinun nimesi on. Nyt tiedän senkin. Nainen oli mukava, hänelle Vauvan olemassaolo oli tullut yllätyksenä. Tiesi minusta, miehestä ja Esikoisesta. Kerroin etten ole tiennyt heidän olemassaolostaan kuin vuoden. Vanha pariskunta oli vieraisilla, isäni uuden vaimon vanhemmat. Läksimme äitini luo, samalla isäni läksi viemään vaimoaan, pikkuveljeä ja vanhaa pariskuntaa rajan taakse. Siksikö meidän olisi ollut sopivampi tulla viikonloppuna? Emme olisi vieläkään tavanneet...

Minua vaikeneminen on satuttanut, joten kerroin äidilleni. Äitini oli kuulemma tiennyt jotain, mutta kun isäni oli kieltänyt suoraan ettei näin ole, ei äiti ollut minullekaan asiasta mitään kertonut.

Olen iloinen, että sain tavata pikkuveljeni. Poika on juuri kuusi vuotta täyttänyt vilkuna, joka kertoi ihastuksissaan Linnanmäen reissusta, jutteli Muumeista ja oli kovasti kiinnostunut kuinka kaukana Muumimaailma on. Todennäköisesti suhteemme tulee olemaan etäinen jo välimatkankin takia, mutta silti hän on pikkuveljeni aina.

Chicken korma

Joensuussa oli uusi intialainen ravintola ja kävimme sieltä noutoruokaa kotiin. Jesican ruoka oli hyvää ja annokset isoja. Erityisesti pidin Chicken kormasta, joten kotiin palattuani aloin etsiä reseptiä moiseen herkkuun. Intialainen keittokirja minulla onkin, mutta siinä ei ollut Korman reseptiä.

Kormat ovat pitkään haudutettuja ruokia, joissa on paljon makua ja mausteisuutta. Ruokajogurttia käytetään niin marinoinnissa kuin keittonesteenäkin. Reseptissä, jota tänään kokeilin olisi pitänyt käyttää koipireisiä, mutta käytin kanan rintafileitä.

50 g cashew pähkinöitä
3 rkl öljyä
2 laakerinlehteä murskattuna
1 iso sipuli silputtuna
1 valkosipulin kynsi murskattuna
2,5 cm tuoretta inkivääriä, raasteena
1 rkl korianteria
1 tl juustokuminaa
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl chiliä
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä
1000 g kanan rintafilettä suupaloina
75 g jogurttia
140 ml kermaa

Koristeluun:
1 rkl paahdettuja mantelilastuja
1/2 tl paprikaa

Lisäkkeeksi riisiä tai kasviksia maun mukaan

1. Laita cashew pähkinät kulhoon ja kaada päälle desi kiehuvaa vettä. Anna hautua 15-20 min.

2. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai paistokasarissa. Lisää murskatut laakerinlehdet ja paista 15-20 s. Lisää sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Paista kunnes sipuli pehmenee ja ruskistuu eli 8-9 min.

3. Lisää korianteri, kumina, kurkuma, chili ja pippuri. Paista 30 s, kaada päälle 50 ml kuumaa vettä. Sekoittele kunnes vesi haihtuu.

4. Lisää kanapalat, paista kunnes väri vaalenee.

5. Lisää jogurtti, suola ja 50 ml kuumaa vettä. Sekoittele kunnolla, laita kansi päälle ja hauduta 25-30 min välillä sekoitellen.

6. Kaada cashew pähkinät veden kanssa tehosekoittimeen tms ja murskaa tahnaksi. Lisää kerma ja sekoita tasaiseksi. Lisää kattilaan. Hauduta vielä 15-20 min.

7. Koristele paahdetuilla mantelilastuilla ja paprikalla.

Päk in pisnis

Kotiuduttiin kotomaan reissulta eilen ja nyt jo löydän itseni blogaamsta... Ei tervettä eihän? ;) Mutta Mies oli vieläkin pahempi, heti kun pääsi ovesta sisään kiipesi yläkertaan pistämään adsl-motikan takaisin seinään. Ennen kuin minä kerkisin edes käskeä siis.

Nyt on sitten taas aika heittää verkkarit nurkkaan ja vaihtaa farkkuihin. Tuli lukemattomia kertoja hyräiltyä ja vähän luriteltuakin Leevi and the Leevingsin (no kai se nyt on niitten? tämmöinen imetysdementikko voi kyllä sotkeakin...) Pohjois-Karjalaa. Sattuva rallatus, sitähän se elämä Itä-Suomessa taitaa olla joskus.

Aikaa tuli lähinnä vietettyä kahdessa paikassa, Murtoissa Tohmajärvellä ja Lehmossa Joensuun kupeessa. Jo luonto on niin erilaista idässä, jotenkin villimpää ja rehevämpää kuin täällä uusilla kotikonnuilla Länsi-Suomessa. Eipä se ihme ole, asutustiheys on jotain ihan muuta. Pihoja ja ympäristöä ei monikaan hoida yhtä innolla, luonnon kukatkin saavat kukkia eikä nurmi ole viimeisen päälle timmissä kunnossa. Tosin laitettuahan Itä-Suomessakin on, muistan miten hämmästynyt olin Suomen siisteydestä, kun palasin parin viikon kielikurssilta Petroskoista joskus opiskeluaikana.

Murtoissa isäni luona elimme ihan maalla, kauppaankin oli kilometrien matka. Pimeinä talvi-iltoina pihalla pitää liikkua varoen, viiden kuuden suden laumat käyvät välillä tutkimassa pihapiirin laitamia. Laajakaistaa ei sinne korpeen saa, kännykän kuuluvuuskin on joskus kiikun kaakun. Isäni asuu vanhassa maalaistalossa, itse talo on mäellä, vanhaan navettaan isä on laittanut vierashuoneet (kyllä, kaksi kappaletta) ja talvisaunan. Pihapiiristä löytyy myös vanha puusauna ja isän rakentama savusauna. Tilaa siis on ja vanhaa tunnelmaa.

Äitini luona Lehmossa taas on toisenlaista, rivitaloasunto taajamassa. Kaikki on uutta ja hienoa, palvelut lähellä ja laajakaistankin saisi tuosta vaan. Joensuu on lyhyen matkan päässä, sieltä löytyy vieläkin enemmän palveluita. Luonto ei ole samalla tavalla läsnä, susilaumoja ei tarvitse pelätä. Vihreyttä ja viihtyisyyttä löytyy silti, ympäristö on vain hallitumpi kuin mitä Murtoissa.

Minä en ole koskaan asunut Murtoissa tai Lehmossa, äitini ja isäni erosivat vasta kun olin jo muuttanut pois kotoa. Vanha koti on myyty, emme käyneet pistäytymässä Hammaslahdessa vaan ajelimme ohi kutostietä. Tosin sieltäkin löytyi tuttuja maisemia ja muistoja. Miksiköhän nuo lapsuuden paikat jäävät mieleen, en todellakaan ole liittänyt mielessäni samalla tavalla merkityksiä ja muistoja uuden kotipaikkakuntani maisemiin kuin mitä noihin jo vuosien takaisiin kotiseudun näköaloihin? Joensuustakin on joitakin muistoja, mutta ei niin paljon eikä niin eläviä. Asuin siellä aikuisena vähän aikaa.