Ja ranskalaiset solmut, kekkasin just viime metreillä miten ne olisi pitänyt koko ajan tehdä. :P No, en pura!
Reunaviivat muuttavat kyllä hirveästi ristipiston ilmettä, tässä linkki samaan työhön ilman reunoja.
Nyt mulla olisikin enää kolme näitä Suzyja aloittamatta... Voi kestää hetken ennen kuin lastenhuoneen seinällä on haaveilemani ristipistoryhmä kehystettynä. :D
Tästä on tullut loppumaton painajainen. Menimme sisälle sairaalaan lauantaina, siinä vaiheessa sain vielä valita että jatketaanko kotihoitoa, jonka puolesta puhui se, että poika oli kuitenkin ihan reipas ja että kun tauti oli kestänyt jo niin kauan oli todennäköistä, että enää ei oksennettaisi vaiko mennäänkö osastolle, pojan paino oli kuitenkin pudonnut yli 10 % ja kuivumaa oli havaittavissa ihosta. Alunperin oli tarkoitus olla yön yli nesteytyksessä, nenämahaletku laitettiin lauantaina ja sisään tungettiin osmosalia ja mehua. Jo lauantaina Ex oksensi letkun kerran ulos.
Sunnuntaina ei ollut puhettakaan kotiutuksesta, nesteytystä jatkettiin 600 ml osmosalia ja mehulla, mitäänhän poika ei käytännössä suostunut itse syömään tai juomaan. Rintamaitoa olisi syönyt, mutta kun minäkin olin tuon kammon taudin sairastunut, maitoa tuli ihan kitumääriä. Pissaa alkoi taas tulla parempia määriä, mutta illalla Ex taas oksensi nenämahaletkun ulos vatsan sisällön kanssa. Eli seuraavaksi tippaan ja ravintoliuosta tippumaan.
Kakasta otettiin aluksi rota- ja adeno-virusnäytteet. Maanantaina veriarvotkin, jotka olivat hyvät. No ei ihme, kun nesteytystä oli takana jo puolitoista vuorokautta... Tipassa oltiin koko ajan, maanantai iltana Ex suostui syömään suklaata, joten parempaan päin oltiin menossa. Ja minimalisia määriä ruokaruokiakin. Tosin tässä vaiheessa on lääkärin lupa syöttää ihan mitä vain menee, pääasia että syö. Myöhemmin voi miettiä ravintosuosituksia taas. Yö meni hyvin, Ex ei enää oksentanut.
Tiistaina otettiin kakasta noro-näyte, todennäköisesti tämä tauti on sitä. Kotiinkin päästiin, ohjeena antaa reilusti nesteitä ja jos ei muuten mene niin ruiskulla. Jos tulee ripulia, niin sitten osmosalia. Keskiviikko on vielä kotipäivä, torstaina voisi mennä jo hoitoon. Kakka tartuttaa noroa vielä kauan, kolmekin viikkoa eli hyvä käsihygienia on tarpeen. Tosin meillä kotonahan me ollaan kaikki käyty tämä rutto jo läpi...
Nyt keskiviikkoaamuna hoitotäti soitti, että hän alkoi yöllä oksentamaan. Voi ei, me tartutamme muita. :( Ja vielä pisteenä i:n päälle Ex täräytti isot vesiripulikakat eli nyt pakkosyötän taas ruiskulla osmosalia. Kakkaa oli ainakin 3 desiä, ehkä jopa 4 desiä. Onneksi yläkautta tavaraa ei tule enää eli ehkä me pärjäämme? Ja osastollehan aina pääsee takaisin. Luulenpa että huomenna ollaan tiukasti kotona, kyllä lapsen nesteyttäminen on homma, jota ei hoitotäti voi tehdä. Se on äidin vastuulla.
Kiinnostaako ketään mitä minulle kuuluu? Olen niin väsynyt, että hyvä kun tolpillani pysyn - mutta kiinnostaako se ketään? Ei edes omaa miestä, joka lahjakkaasti eilen tuotuaan meidän kotiin meni illaksi jatkamaan töitä. Jep, äiti jaksaa aina.
Tultiin juuri takaisin kotiin sairaalasta, nyt poika on nesteessä taas. Elämää on taiottu niin nenämahaletkulla kuin ravintoliuoksella suoraan suoneen. Jos tämä tästä, takki on harvinaisen tyhjä nyt.
...mutta tuntuu ihan kuin olisin jäänyt junan alle. Joka paikkaa kolottaa, käveleminen sattuu päähän. Ja oksu ja ripulointi se vasta kivaa onkin. PRKL! Oikeasti ilman tätä olisi pärjätty. Mies tuli kotiin puoli kuudelta ja hoiti lapset kokonaan, minä vaan nukuin. Ja vieläkin väsyttää, joten painun tästä kohta takaisin petiin. Essi söi jo jotain ja muutenkin äidin oma mussukka yritti syöttää minua suolakekseillä. <3 On se vaan niin ihana riiviö! Ex juo lopultakin myös oma-aloitteisesti, mutta on kuumessa, joten se vie jaksuja.
Huomenna pitäisi taas pärjätä yksin lasten kanssa miehen työpäivän ajan, toivottavasti taudin selkä jo taittuisi! Ja toivottavasti mies ei sairastu bd
Heräsin yöllä kolmesti antamaan Exälle ruiskulla nesteitä. Ekalla rupeamalla jätkä oksensi osan poiskin. :P Ärsyttävä tauti, kaikkensa tekee lapsen eteen ja sitten tulee noita takaiskuja. Jotta elämä olisi helppoa ja yksinkertaista, aloin itse oksentaa ja ripuloida seiskalta. Mies on työmatkalla Tampereella toisen autokyydillä eli pärjättävä vaan olisi.
Luulen että Exän tuotos äsken oli pissaa. Sen väri ei ollut kovin paha, ei toki normaalin vaalea, mutta ei mikään hälyttävän tummakaan. Ja muutenkin, tuo käveli vessaan ihan omin jaloin. Essi ei ole vielä toistaiseksi oksentanut tänä aamuna, edistystä sekin.
Nimittäin Exän ulosteet haisevat ihan järkylle ja ovat about kirkkaan keltaisia. Luulin että sen ei voi saada kuin kerran... Viime keväänähän tämä rumba käytiin jo läpi. Essillä oli silloin pahempi tauti ja nythän neiti sinnittelee aika heittämällä. Ex taas sairasti viime vuonna lievän ja nyt sitten mikään ei pysykään sisällä.
Osmosal on Pahaa! Millä ilveellä lapsi muka pitäisi saada juomaan sitä... Juu, minä PAKOTAN. Natsiäiti kun olen muttei viittisi lähteä nesteytykseenkään.
Essi oksentaa edelleen, eilen oli kuumettakin. Valittaa vatsakipua ja ei syö. Juo onneksi, maitoa ja piimää koko ajan... Onneksi noista on gefilus ja mitä lie höpöhöpö pelastajabakteeri -versioita.
Vakuuttakaan mulle, että se ei ole Noro! Pliis, koska jos se on, niin kohta me oksennetaan ihan kaikki.
Exän tissipiina on ohi, söin eilen viimeisen lääkkeeni. Olipa sydäntäsärkevää pistää pientä miestä unille, kun tihhiä ei vaan tippunut. Poju itki ja tyytyi lopulta haliin. Nukahti sitten kädet kaulani ympäri. Kyllä se vaan tihhissä on tärkeintä se läheisyys?
Minuuttia? Tuntia? Päivää?
Ikuisuusprojekti on nyt melkein valmis, enää puuttuvat ääriviivat ja ranskalaiset solmut. Mitä ne sitten ovatkin, en minä niitä osaa tehdä! Ehkä on aika opetella?
Erittäin kivaa on tämä elämä. Kävin torstaina röntgenissä, turvotusta näkyi, mutta olin ilmeisesti sitten kuitenkin saanut keskiviikko iltana painovoimatyhjennksellä ontelot tyhjäksi lopulta. En ihmettele, räkää tosiaan sai niellä urakalla. :P Kurkku meni siinä lystissä kipeäksi, mutta oli aivan taivaallinen tunne, kun paineen tuntu poskista hellitti lopulta.
Lääkäri määräsi Azithromycin kuurin kolmeksi päiväksi. En sitten tajunnut siinä pullikoida, Exhän on joskus saanut nokkosrokon saatuaan itse Zithromaxia. Kaikki hyvin, kunnes eilen Exän iholla näkyi hentoa laikukkuutta. Ihanaa, se reagoi noinkin pieniin määriin mitä äidinmaito sisältää. Imetys siis seis.
Surffailin eilen illalla netistä lääkkeen puoliintumisaikoja ja erittymistä seerumiin. Juuh, kaikkea sitä netistä löytyykin. Aika kovat puoliintumisajat mokomalla onkin, jopa 2 vuorokautta. Toisaalta taas seeruminpitoisuudet laskevat nopeammin eli uskalsin tänä aamuna yli puolen vuorokauden tauon jälkeen taas imettää. Eihän tuo ihottuma mikään paha ole, ei se kutise eikä muutoinkaan ole kuin lievää laikukkuutta. Mutta hysteerisenä äitinä minua pelottaa, että mitäs jos jätkä saa rankemman reaktion ennen pitkää. :P Poikahan on edelleen räkäinen ja yskäinen omasta taudistaan eli todellakaan ei ole helppoa.
Yksi annos olisi vielä syömättä, ihan taatusti syön sen ja sitten taas kärvistellään ilman imetystä. Tosi rentouttavaa muuten tämä imetys, kiva tsekata koko ajan miten ipana hengittelee ja kytätä kasvojen ihoa, että tuleeko siihen mitään punotusta tai turvotusta. Ei jaksaisi.
Jotta onnea riittäisi, Essi oksensi äsken. Varmaan sen takia kun silläkin raukalla on kova yskä. Huokaus.
Maanantaina tilatut lohtulangat saapuivat tänään. Uskomattoman nopea toimitus ja langat oli pakattu vielä ihanasti. :) Mukana oli jopa käsinkirjoitettu viesti, vau näitä kauppanaisia!
Ja paketista paljastui...
Aivan upea metallinen kiilto tuossa langassa, olen ihan myyty. Lanka siis on Yarnsmithin 100 % silkkilankaa. Ivory olisi ollut väri jota haluan, mutta kyllä tämä metallinhohtoinen teräskin on aivan ihana! Hmm, mitähän tuosta joskus tulee...
Tarvitsenkohan lisää lankaa, kävin nimittäin aamulla röntgenissä. Viikon antibioottikuuri ei välttämättä kaatanut poskiontelotulehdusta. Tosin tänään on Paljon Parempi Päivä, sain lopultakin eilen illalla tyhjättyä räkää... Eilinen olikin tuskaista, paineen tuntu oli niin inha etten oikein pystynyt edes ristipistoilemaan. :P Jo riittää sairastaminen!
...kun tosi elämässä on pelkkää tautitupaa. :P
Söin viime viikon antibiootteja poskiontelontulehdukseen, elämäni ensimmäiseen. Exältä löytyi torstaina korvatulehdus ja viikonlopun jätkä imitoi varsin onnistuneesti kekälettä. Tänään mentiin uudestaan lääkäriin ja tuli passitus keskussairaalaan keuhkokuumeen poissulkemiseksi. Tulehdusarvot normaalit eli päällä on taas uusi virus.
Miehellä on jälleen kerran verikokeissa maksa-arvot ihan sekaisin, joten varmaan lisätutkimuksia luvassa silläkin saralla.
Jos se ei vielä riittänyt, niin nyt Essi alkoi kuumeilemaan. Saako tästä sairastamisesta mitenkään lomaa?
Ensin huivit, Knitpicksin langoista oli tarkoitus tulla pari huivia Victorian lace today -kirjasta. Sääli vaan kun heitin pois sen paperin, mihin olin kirjoittanut mitä lankaa ja mihin huiviin... Muisti on deletoitu, joten voin vain arvailla, mitä alunperin suunnittelin.
Alpaca cloud lanka on 100 % baby alpacaa, värinä tummaakin tummempi midnight. Langassa on vihreitä kuituja, aivan ihana lanka. Pehmeää! Tätä voisin haluta kaikissa väreissä, pari kiloa näin alkuun voisi riittää korjaamaan akuutit puutteet.
Shadow-lanka puolestaan on 100 % merinovillaa, värinä tässä Sunset. Olettaisin, että olen katsellut tuota ihanaa ruskeaa huivia sillä silmällä?
Lisää Shadowta, tällä kertaa värinä vihreä Lost lake. Tuo keltainen huivi on mielestäni ihana.
Memories-lanka on sekin 100 % merinoa, sukkalankaa värinä Redwood forest. Mutta kapinallisena haaveilen, että tämä lanka muuttuisi joskus Clapotikseksi. Mutta jos ei tule Clapoa niin tuleepahan tosi ihanat sukat! ;)
Vasemmalla on Gossamer-lankaa värinä Trail. Ja ylläri, se on 100 % merinoa... Tämän langan tilasin viime tingassa, ei mitään hajua mitä siitä tulee. Hiirikäsi villiintyi, työtapaturma tai jotain. Oikealla on kaksi kerää poskenpehmeää Andean Treasure -lankaa, väri Granite. Tällä kertaa sentään 100 % baby alpacaa. Tästä pitäisi tulla miehelle pipo, taitaa olla ainoa lanka, joka jäi kaihertamaan näistä hampaankoloon. Lanka on aivan sairaan ihanaa ja pehmoista ja OI MIKSI en älynnyt tilata sitä myös itselleni???!!!! DÄÄM!
Hmm, nyt on vain yksi pieni ongelma. Suunnitelmat on, lankaa on, Options-puikot (ne ON muuten tosi ihanat vaikken niitä nyt tähän hätään kuvien kanssa esittelekään), mitä puuttuu? Perheenäidiltä, joka käy töissä???
EDIT EDIT: Ny se sukka löytyi!!! Kannatti ulkoistaa palvelut Elman hellään huomaan. <3 <3 <3
EDIT: Essi hukkasi jo toisen noista sukista. Vuorokausi käytössä! En kyllä arvannut, että tuo todellakin hukkaan sen NÄIN pian. Menen mutisemaan Optins-puikkosettiä jonnekin >:I
...varsinkin kun nuo riiviöt hukkaa niitä nopeammin kuin kerkiää sanoa Options-puikkosetti. :P
Sukat Essille saksalaisesta herkkulangasta:
Puikkoina oli bambuiset 2,5 sukkikset, 14 silmukkaa per puikko. Vähän isohkot tuli, 12 olisi ollut oikeampi. Mutta lapsilla on taipumus kasvaa joten mitään vahinkoahan ei tullut. Plus vielä se, että lankaakin jäi. :D Värinä on meren korallit, nuo värit on aivan uskomattomat, syvä sininen, kirkas punainen ja turkoosi. Tykkään! Ja niin tykkää Essikin. Neitonen olisi ollut sovittamassa noita koko ajan ja nytkin viuhtoo uusissa sukissa ympäriinsä. Isille selitti, että nämä on mun uudet lempisukat. :)
Pam Allenin kirja Scarf Style saapui toissa viikolla ja puikoille pääsi Ene's Scarf, jonka takia tuon kirjan varsinaisesti hankinkin. Muitakin kivoja ohjeita kirjasta toki löytyy. Tosin kirja jäi vähän samassa paketissa saapuneen Victorian Lace Today -kirjan jalkoihin, niin ihania viktoriaanien inspiroimia pitsejä tuosta kuolauskirjasta löytyi.
Ene's Scarf on saapunut omistajalleen, joten yllätys ei mene pilalle, vaikka julkaisenkin kuvan nyt.
Lanka on Rowanspun 4ply, väri jade. Lankaa meni vajaa viisi vyyhteä eli 116 grammaa. Puikot Denisen Interchangeable needles, 3,75 mm. Enehän aloitetaan reunoista, 375:ttä silmukkaa luodessa oli tulla hiki... Varsinkin kun erinäisten mokailujen jälkeen sain tehdä alun kaksi ja puoli kertaa... Mutta onpahan tullut opeteltua oikein uralla, miten silmukat luodaan neulomalla. Malli oli kiva neulottava, jokaisen oikean rivin puolivälissä ja lopussa tuli helposti selville oliko mukaan pujahtanut virheitä vai ei.
