Lämpöä

Lämpöä 38 astetta, köhäinen surkea olo, yskittää. Haavat näyttää siisteiltä. Soitin kuitenkin gynelle/synnärille ja käskivät syödä lääkkeet (jep, en ole tänään syönyt mitään vaikka buranaa ja panadolia piti...) ja seurailla tilannetta. Tänään tuli oltua ehkä liikaakin jalkeilla, olisi pitänyt älytä levätä.

On se muuten kumma miten tämmöiset pienetkin oireet pohdituttaa enemmän kun takana on operaatio. Aina kun pääsen yksikseni, itken ja suren. Kai sekin on hoidettava pois päiväjärjestyksestä. Kun nyt edes tietäisin mitä suren. Menettettyä vauvaa, särkynyttä unelmaa, kaiken äkkinäisyyttä, sitä että olin niin vittuuntunut odottaja, kiittämättömyyttäni raskaudesta, omaa riittämättömyyttäni, surkeuttani, mitä lie.

Kotona taas

Eilen tehtiin laparoskopia ja poistettiin toinen munajohdin ja siellä sijainnut alkio. Oli kuulemma ollut piukeana, anestesialääkäri kiitteli, että hyvä kun poistettiin perjantaina ettei tarvinnut viikonloppuna ruveta hommiin. Eli joku onni tässäkin epäonnessa.

Mahassa on hiukan lisää reikiä ja olo vielä vähän hutera, mutta oli ihana päästä kotiin. Mielelläni olisin kyllä jättänyt tämän kokemuksen väliin.

Kohdunulkoinen

Noin, lisätäänpä nyt sitten vähän otsikon perään tekstiäkin.

Ultra tosiaan paljasti, että kohtu on aivan tyhjä. Toisessa munasarjassa ei ainakaan näkynyt mitään poikkeavaa, mutta eipä paljon muuta edes katseltu. Lääkäri vaikutti hiukka skeptiseltä, että onko tässä nyt raskaana oltukaan, vaikka vakuutin tehneeni positiivisen testin. Selvän positiivisen. Määräsi kuitenkin vielä veritestiin, jotta nähtäisiin mahdollinen raskaushormonin määrä. Testi pistettiin ei kiireellisenä, minun oli määrä soitella tuloksista huomenna.

Lisäys: Niin joo, ehdottelihan se lääkäri toki klamydia-testiäkin tehtäväksi. Erikoista, etten sanoisi. Kas kun se ei sitä mieheltäkin kysynyt, olihan sekin läsnä.

Autossa sanoin miehelle, että jos sieltä tulee tulokseksi pieni arvo, olen tosi hämmästynyt. Olimme vielä matkalla kotiin kun lääkäri soitti, arvo yli 5000. Aamulla kahdeksaksi takaisin sairaalaan, otetaan vielä uusi testi, jossa katsotaan mihin suuntaan arvo kehittyy. Puolenyön jälkeen ei saa enää syödä tähystyksen takia.

Että sillai, olisi mieleni tehnyt sanoa sille lääkärille että TIESIN! Olisin kyllä ollut ihan mielelläni väärässäkin...

Ei mene hyvin

Koska raskaus on yhtä onnea ja auvoa vaan (pah!), niin tottahan soppaan piti haalia vielä vähän lisämausteita: Vuotelen kirkasta verta, maanantaista alkaen. Neuvola yrittää varailla aikaa ultraan, jospa sitten tietäisi taas vähän enemmän.