Minnan vuoro

Tänä iltana oli Minnan vuoro päästä vapauteen BB-talosta. Vastassa olivat niin lapset, ex-puoliso kuin kilpasiskot Iina ja Hanna. Minnan poikaystävää ei näkynyt, toivon todella, että syynä oli joku muu kuin miehen pettyminen Minnan tekemisiin BB-talossa. Tosin jos suhde ei pieniä kännisekoiluja kestä, niin eihän se kovin hyvää suhteen laadusta kerro sekään.

Minna vastaili ihan fiksusti kysymyksiin eikä itkeä tyrskinyt vuolaasti kuten foorumeilla oli ennusteltu. Jostain asioita Äitee vaikutti ihan aidon hämmästyneeltä, varmasti on hankala päätellä mitä mieltä ihmiset ovat.

Talossa asiat ovat nyt toisin. Antin viimeinenkin sydänystävä on poissa ja miehen on pakko joko sopeutua uusiin oloihin tai poistua. Tyttökaksikko Tiina ja Terhi ovat uusien haasteiden edessä, toinen joutuu varmasti aika pian lähtemään. Veikkaisin että kiristyvä kilpailu ei tee hyvää neitojen keskinäiselle ymmärrykselle, kisa keittiön ja BB-talon emännyydestä voi hyvin pian riitauttaa. Perttu ja Timo nimesivät Minnan, mielenkiintoista nähdä miten Minnan lähtö heihin vaikuttaa. Timolla saattaisi olla kiinnostusta kisaan keittiön herruudesta hänelläkin.

Minnan poistuminen oli kisan kannalta ideaali ratkaisu, tuskinpa Timon häätö olisi huojuttanut asetelmia läheskään yhtä paljon. Kun yksi Minnan kaltainen merkityksellinen palanen poistetaan, on jäljelle jääneiden pakko täyttää puuttuva aukko. Ensi viikko tulee olemaan taas mielenkiintoinen. Toivottavasti myös viikkotehtävä on vaihteeksi reipas ja antoisa. Taloon kaivataan iloa!

Old English fudge

Perttu teki BB:ssa toffeeta synttäreitään varten joten pitihän minunkin.

6 dl sokeria (fariinisokeria)
1 tl suolaa
2 dl kermaa
1 dl maitoa
1/2 dl siirappia
2 rkl margariinia tai voita
2 tl vaniljasokeria

Sekoita ainekset vaniljasokeria lukuunottamatta kattilassa. Keitä, kunnes seos
on kiehumaisillaan yli. Vähennä lämpöä (kolmoselle) ja jätä kiehumaan 15-30 min.
Kun seos on niin jähmeää, että siitä voi veteen pudottamisen jälkeen
pyöritellä pehmeän pallon, on aika ottaa kattila pois liedeltä. Laita kattila
kylmään veteen altaaseen jäähtymään kädenlämpöiseksi. HUOM. Älä sekoita.

Kun fudge on kädenlämpöistä, lisää vaniljasokeri. Vatkaa seosta
sähkövatkaimella kunnes se kuohkeutuu ja muuttuu ihan vaaleaksi ja menettää
kiiltonsa, siis aivan eri näköiseksi kuin se alkuperäinen seos.

Levitä leivinpaperille, painele litteäksi levyksi ja anna kovettua rauhassa,
jos maltat ;)

Munimista ja Pertun synttärit

Kati poistui talosta saamatta sanoa hyvästejä muille. Uskon että ratkaisu oli Katin itsensä kannalta ihan viisas, ei kenenkään kannata kärsiä viikko kaupalla ahdistusta jonkun televisio-ohjelman takia. Meille katsojille väripilkku Katin poistuminen oli kuitenkin menetys.

Ihmisten suhtautuimen Katin lähtöön oli ihan mielenkiintoista sekin. Minna itkeskeli ja jopa kiukutteli sitäm miten Kati meni tekemään moisen päätöksen juuri hänen viikollaan. No hohhoijaa, vähän on päässyt nyt Minnalta hämärtymään todellisuus, mutta sitäpä kai eristäytyminen vähitellen tekee. Suoraa palautetta tyhmistäkään jutuista ei talossa valitettavasti saa. Timo tuntui ymmärtävän parhaiten Katin ratkaisun, mies on tosi yllättävä. Välillä hälläväli meiningin takaa paljastuu yllättää tarkkanäköisyyttä. Terhin mielestä osasyyllisiä ovat kaikki talolaiset, kyllä yhteisössä pitäisi ymmärtää ja tajuta helpottaa toisen pahaa oloa. Toisaalta totta sekin, mutta toisaalta perimmäisen vastuun omasta hyvinvoinnistaan kantaa aina yksilö itse. Kukaan ei kuitenkaan tarkoituksella kiusannut tai ollut välinpitämätön Katille. Mika kehui Katin ratkaisua lähteä rohkeammaksi kuin jääminen.

Mitähän mahtaa Terhi pohtia? Jälleen kerran Terhin nimeämiset menivät putkeen, tällä viikolla jopa yli odotusten, sillä todennäköisesti talosta poistuvat kummatkin Terhin nimeämät henkilöt. Tuskin kukaan jaksaa uskoa, että Minna ei tänään pääsisi perheensä pariin... Mutta miltähän mahtaa tuntua naisesta, jonka toiveet poistujasta ovat tähän mennessä toteutuneet loistavasti. En olisi hämmästynyt, jos seuraavaksi Terhi ottaa tähtäimeensä Tiinan. Sääli vain, että joku poikakin on ihan pakko nimetä. Ilmeisesti sinkkutytön toive olisi olla talossa yksin poikien kanssa.

Tiina ja Terhi pohtivat sitä, mahtaako Katin tilalle tulla taloon vielä joku. Pahin tilanne neitojen kannalta olisi, jos taloon tulisi joku tyttö. :D Olisikin mielenkiintoista, jos taloon todella tulisi joku megabeibi, mitenhän ripariryhmän peli menisi risaiseksi... Pojan kumpikin neitonen kelpuittaisi uudeksi asukiksi tyttöä mieluisammin.

Munatehtävä ei onnistunut, Pertun tahattoman ja Timon tahallisen mokailun takia. En todellakaan tajua Timon välinpitämättömyyttä, jos mokaa ja vahingossa laskee munan hetkeksi kädestään niin onko ihan pakko näyttää vielä kerran mokan päälle, että näin se tapahtui? Veikkaanpa, että Timo ei tempauksellaan hankkinut ainakaan lisää ystäviä talossa. BB tarjosi kuitenkin munatehtävän epäonnistumisen jälkeen kaikki tai ei mitään -haasteena munaviestiä. Ainoastaan Mika oli vastahakoinen satsaamaan koko viikkobudjetin, mutta joutui kuitenkin taipumaan enemmistön tahtoon. Oli hilpeän näköistä katsella miten huolellisesti kisailijat kiersivät pihakiven tasapainotellen munaa suussa olevassa lusikassa. Tehtävä onnistui kuin onnistuikin kaksi sekuntia alle neljän minuutin rajan. Siitä kuinka paljon rahaa nyt olikaan käytössä oli niin monenlaista mielipidettä, että Antti joutui kysymään asiaa BB:lta. Kun Mika kuuli, että rahaa olikin nyt 240 euroa, joutui jopa hänkin perumaan puheitaan.

Mika on pyrkinyt jo pitkään pitämään matalaa ja varovaista profiilia. Ehkä vähän liiankin varovaista kuten tässä tehtävässä taas nähtiin. Tosin pienestä oli kiinni etteikö Mika olisi saanut pinnoja järjen äänenä, ero tehtävän onnistumisen ja epäonnistumisen välillä oli pieni. Muutenkin Mikassa on mielenkiintoista se, miten vaikea Mikan on hyväksyä epäonnistumista. Mies ottaa pelinkin kovin tosissaan?

Pertun synttäreiden kannalta oli hienoa, että rahaa oli kerrankin käytössä kauppareissulla. Juhlajuomia saatiin ostettua enemmän kuin koskaan aikaisemmin, niin viinejä kuin siideriä ja kaljaakin. Perttu itse luuli syntymäpäiviä juhlittavan lauantaina, mutta BB päätti juhlapäiväksi perjantain. Mies olikin kovin palavissaan, kun perjantain saunavuoro oli aikaistettu ja kaihtimet peittivät näkymän terassille saunan jälkeen. Lopulta BB kutsui Pertun kirjoittamaan päiväkirjaa ja muut saivat sillä aikaa valmistautua synttäreitä varten. Teemana oli keskiaika ja niinpä jokainen kilpailija sai keskiaikaiset vaatteet. Pertun ilme oli iloisen hämmästynyt kun päiväkirjakopista poistuessaan kajahti onnittelulaulu.

Pihalle oli laitettu keskiaikainen pitopöytä sikoineen päivineen ja kun talolaiset siirtyivät terassi, alkoi ilotulitus. BB todellakin satsasi Pertun synttäreihin. Perttu oli innoissaan lahjoistaan ja muutenkin hehkui ja esitti hyvää isäntää. Viinaksia oli per mies runsaasti (naisille ei oikein maistunut) ja se näkyi loppuillan käytöksessä. Paljuun päätyi sikaa ja muutenkin sikamainen ateria siirtyi myös käytökseen. Ruoalla ei leikitä pojat! ;)

Seuraavana aamuna Perttu oli katuvainen, voi suloista pientä poikaa. :) Krapulaiset oksentelivat niin yöllä kuin vielä aamullakin. Ja BB palkitsi sikailijat paljunpesulla. Melkoiset synttärit!

Synttäreiden jälkimainingeissa voisi miettiä, mitä Antin aikainen nukkumaanmeno vaikuttaa poikajoukon keskinäisiin suhteisiin. Ehkäpä tällä kertaa kunnon kännit ottanut Timo onkin jatkossa kaveriparin Mika ja Perttu vahvistus. Tiinakaan ei ehkä hirveästi innostunut siitä, että Mika kasteli neitoa paljussa... Nähtäväksi jää...

Vauva täyttää vuoden

Tänään siitä on vuosi kun Vauva syntyi, aika on mennyt äärettömän
nopeasti. Olen katsellut kuvia ensi päiviltä ja videonpätkää juuri
maailman pullahtaneesta poikasesta. Kiukkuinen ensirääkynä käy suoraan
sydämeen.

SYNNYTYSKERTOMUS

Pikkukakkosemme eli
tekonimeltään Kääpä sai lasketuksi ajakseen 27.10.2004. Tilauksessa oli
tyttö ja vahvana odotuksena, että yli menee ja rutkasti, esikoinenhan
aikoinaan käynnistettiin. Synnytystapa-arvio povasi isohkoa vauvaa,
mutta kuinkas sitten kävikään.

Tiistaina 26.10.2004 heräsin
vähän ennen kuutta siihen, että jalkani kastuvat hieman. Löntystelin
siitä sitten vessaan ihmettelemään. Vuoto oli tosi vähäistä, kävin
kuitenkin vielä pesemässä jalkani. Miehen kello herätti ja seisoin
vielä kuivattelemassa hölmistyneenä, että mitä oikein oli tapahtumassa.
Kerroin sitten miehelle, että lapsivettä tihkuu, mutta edetään silti
päivän suhteen ihan normaalisti eli mies töihin ja esikoinen hoitoon,
tuurilla sattui hoitopäivä.

Mies ja esikoinen lähtivät,
istuksin pyyhkeen päällä, katselin vähän telkkaa, irkkasin ja mietin,
että missäs vaiheessa pitäisikään kysellä synnäriltä neuvoja.
Supistuksia ei ihmeemmin ollut, olin varautunut siihen, että voisin
odotella kotona vielä ainakin iltapäivälle supistuksia. Vaihdoin
välillä pyyhettä, kun ensimmäinen kastui liikaa. Erehdyin soittamaan
synnärille kasin jälkeen ja sieltä käskivät tulla heti tulehdusvaaran
takia. Eli ei kun soittamaan mies takaisin kotiin, en taatusti lähtisi
yksin ajamaan 60 km synnärille. Harmitti, olisin niin viihtynyt kotona
vielä!

Jotain 9:30 saavuimme synnärille, pääsin käyrille, jossa
näkyi vauvan hyvät sydänäänet, mutta supparit tosiaan puuttuivat.
Ajomatkalla oli supistellut tosi harvakseltaan. Tehtiin kaksi testiä,
molemmat näyttivät että lapsivettähän se. Lisäksi otettiin streptokokki
näyte. Kaulaa oli jäljellä vielä 2 cm ja kohdunsuu auki kahdelle
sormelle. Toiveikkaana jo kuuntelin, että heillä on hieman ruuhkaa,
josko vielä kotiin pääsisi, mutta ei, osastolle ja odottelemaan
luonnollista käynnistymistä.

Miehen kanssa kävimme kahvilla ja
onnistuin holauttamaan kahvion lattialle oikein kunnon lammikon
lapsivettä, sairaalavaatteetkin menivät märiksi. Holauttelin
huoneeseenkin pariin kertaan pitkin lattioita lisää vettä, mistä sitä
riittikin! Mies luuttuili sitten niitä lätäköitä jo kastuneilla
sairaalavaatteilla ja vaihtelin uusia. Puolilta päivin saimme ruokaa,
en voinut syödä kun pahaa teki – ja suppareitakin alkoi jo vähitellen
löytymään. Välit taisivat olla jotain 10 minuutin luokkaa, ei tullut
niin kovin orjallisesti katsottua kelloa. Kävely tihensi selkeästi
supistusvälejä, mutta toisaalta myös kivut lisääntyivät, joten
tyydyimme kävelemään miehen kanssa maltillisesti, kun välillä pysähdyin
nojailemaan seinään ja pyörittelemään lantiota hengitellen syvään.
Mutta hyvät seinät laitoksella, niihin oli kiva nojailla ja lievitellä
kipuja liikkeellä. ;) Samalla mietin miten kohdunsuuni on kukka, joka
avautuu terälehti terälehdeltä – mitä vaan, jotta osaisin aktiivisesti
rentouttaa kroppaa supistusten aikana. :P

Pistin miehen
hakemaan evästä ja juomista varmuuden vuoksi, sillä aikaa vuoroon
tullut kätilö pisti hetkeksi käyrille kahden kieppeillä. 14:30
sisätutkimuksessa kaula olikin hävinnyt ja kohdunsuu 3-4 sormelle auki.
Jees! Edistystä. :) Supparit tuntuivat jo sen verran ilkeiltä, että
menin suihkuun sulattelemaan supistuskipua pois kuumalla vedellä. Jo
esikoisesta muistin, miten taivaalliselta kuuma vesi tuntui. Ja niin
nytkin, vaihtelin suihkua selästä alavatsalle, nojailin suihkun seiniin
ja hengittelin supistuskipuja pois. Sääli kun suihkussa ei viitsi koko
päivää kuitenkaan seistä, joten palasin huoneeseen.

Istuksin
sitten sängyllä, kun en jaksanut enää seistä koko ajan ja heiluttelin
itseäni välillä silmät kiinni edes takaisin, supistusten tullessa
sitten sivulta sivulle. Oli varmaan mielenkiintoista keskustella
kanssani, kun supistusten tullessa vaikenin täysin ja keskityin vain
hengittämään kipuja pois. ;) 16:40 aloin jo kaipailemaan muutakin,
joten soitto kätilölle ja kysyin, että mitäs muuta kivaa olisi
tarjolla. Sisätutkimuksen jälkeen (auki 4 cm) kätilö tarjosi
synnytyssalia ja siellä ilokaasua ja epiduraalia. Olin aika empivällä
kannalla epin suhteen, kerroin, että en haluaisi joutua samaan jamaan
kuin esikoisesta, jossa ponnistusvaihe kesti yli tunnin olemattomilla
supistuksilla ja ilman ponnistustarvetta.

16:40 siis
synnytyssaliin, istuin keinutuoliin ja sain käsiini ihanaisen
ilokaasumaskin. Aah, hengittelin ilokaasua antaumuksella ja kunnon
pöhnässä tuntuikin aina, että filmi katkesi pariksi sekunniksi. Oli
jotenkin villi tunne kun tunsi miten pää melkein notkahti sivulle, kun
humala iski kunnolla päälle. Minulla ilokaasu toimii ihan ok, tuntuu
ettei kaasu poista kipuhuippua, mutta lasku takaisin supistuksesta
tuntuu lievemmältä. Sääli vaan, että ilokaasu ei enää tuntunutkaan
toimivan, supparit tulivat 3 minuutin välein. Epiduraali alkoi siinä
vaiheessa todella houkuttamaan, en jaksaisi millään ilveellä
tuntikausia, jos edistystä ei kivuista huolimatta tapahtunut.

Kätilö
teki sisätutkimuksen 17:45 ja valitettavasti tilanne oli ennallaan,
joten pyysin epiduraalia. Lääkäriä sai hetken odotella, kätilö laittoi
tipan ja välineet valmiiksi, vetelin kiihkeästi ilokaasua ja keskityin
uikuttamaan epäurhoollisesti suppareiden kourissa. Teki ihan sairaan
kipeää! Lopulta lääkäri tuli, epin laiton aikana oli järjettömän vaikea
pysyä paikallaan sillä jostain ihmeestä alkoi tulemaan pakonomainen
tarve ponnistaa. Pari kertaa taisi tulla koeponnistettuakin ilman
lupaa, kun ei muuta voinut. ;) Esikoisen synnytyksessä epiduraalin
laitto ei tuntunut missään, tällä kerralla homma tuntui yllätyksekseni
epämukavalta.

Eli epiduraali kirjattiin laitetuksi 18:33 ja kun
ponnistustarve oli kova, kätilö teki sisätutkimuksen saman tien kun
putket ja lisäannos oli teipattu selkään ja olinkin auki. Eli
epiduraali tuli laitettua turhaan, ei kerinnyt vaikuttaa. Samantien
selälleen ja ponnistamaan (tuon edellisen kellonajan täytyy olla
epiduraalin laiton aloitusaika). Minnekään jakkaroille ei olisi
kerinnyt millään. Kätilö laittoi nopeasti suojia valmiiksi.
Ponnistustarve oli aivan kamalan vahva voima, ei sitä millään voinut
vastustaa enää ja helpottuneena ponnistin. Ekalla lapsi ilmeisesti tuli
venyttämään välilihaa, tunsin polttavaa kipua ja siitä sain vielä lisää
ponnistusvoimaa: Ihan pakko saada lapsi heti ulos, kun sattuu!!! Kätilö
vähän toppuutteli, kaksi ponnistusta ja Kääpä syntyi 18:49.
Ensimmäisenä silmiin pistivät PALLIT!!! Poika, vaikka tyttö oli
tilattu! No, en voi sanoa, että tuo nyt hirmuinen ylläri oli, vaikka
viimeiseen asti vänkäsin vastaan. ;)

Kääpä huusi kuin syötävä,
potkiskeli ja protestoi – ihan toista kuin esikoisen kanssa, joka
matkasi happikaappiin toipumaan synnytyksestä. Kinainen Kääpä paitani
alla tekstailin kavereille ja perheelle, olo oli ihan epäuskoinen
minuutin ponnistusvaiheen takia. Mies sai tällä kertaa leikata
napanuoran ja lähti pian kylvettämään poikaa, huutelivat mittoja seinän
takaa, kun ponnistin vielä istukkaa ulos ja repeämää ja pintanaarmuja
ommeltiin. Kymmenisen tikkiä tuli, eipä ole pahemmin muuta haittaa
ollut kuin että yskiminen sattuu. Pitikin hommata flunssa sopivasti
synnytyksen kanssa samaan aikaan. ;)

Avautumisvaiheeksi
merkittiin 6 h 48 min, ponnistusvaihe 1 min ja jälkeiset tulivat 6
minuutin kuluttua. Päällimmäiseksi synnytyksestä jäi epäusko siitä, kun
kaikki menikin aivan toisin kuin olin odottanut. Synnytys käynnistyi
luonnollisesti päivää ennen laskettua aikaa, sekä synnytyksen
kokonaiskesto ja varsinkin ponnistusvaihe olivat paljon nopeampia kuin
olisin ikinä uskaltanut edes toivoa, vauvan paino-arviot heittivät
reilusti (vauva olikin vain 3710, vaikka odotuksissa oli reilustikin
yli 4-kiloinen)… Suurin yllätys oli varmasti ponnistustarpeen voima,
nyt sitä vasta oikein tajuaa, miten toivotonta tuhraamista esikoisen
synnytys oli heikoilla supistuksilla kätilöiden katsoessa käyrältä
milloin ponnistetaan.

Aluesairaala on kyllä tosi kiva
synnäri, henkilökunta on todella mukavaa. Tällä kertaa sairaalassa oli
niin erilaista, kun olin käytännössä vauvan kanssa kahden. Mies kävi
vielä töissä ja huolehti esikoisesta kotona iltaisin, kävivät kerran
katsomassa meitä sairaalassa. Sen enempää en vilkasta esikoista kyllä
olisi kaivannutkaan sairaalaan juoksemaan ja muutenkin tuo 60
kilometrin matka suuntaansa on turhan rankkaa päivittäin työ- ja
hoitopäivän päälle ajettavaksi. Eli satsasin sairaalassa täysillä
siihen, että imetys lähtee onnistumaan – sen minkä Kääpä päättäväisenä
miehenä halusi pelata äidin kanssa yhteen. Perjantaina 29.10.
kotiuduimme ja opettelemme nyt koko poppoo elämää uuden jäsenen kanssa.

Huoks, vuosikasta tuskin voi enää kutsua Vauvaksi, minkähän nimen pienelle keksisi täällä blogissa tästä eteen päin?

Viimeistä päivää Vauvana

Vauva teki eilen taas uuden ennätyksen syömisen jalossa taidossa. Ensimmäistä
kertaa herra pisteli poskeensa puuroannoksen, joka syntyy 2 ruokalusikallisesta
kaurahiutaleita, 4 rkl vettä ja 1/3 purkista hedelmäsosetta. On ilo saada
syöttää pientä miestä, joka haluaa syödä.

Tänään herra söi lihamakaronilaatikkoa, sormin kuinkas muuten. Suuhun taisi
päätyä aika vähän, vaikka Vauva varasti välillä myös Essin lautaseltakin...
Sotkeminen on pääasia?

Kati lähtee

Kati ilmoitti vähän yli tunti sitten päiväkirjahuoneessa Big Brotherille lähtevänsä huomenna talosta. Johan neito lähtemistä on pariin otteeseen pähkäillytkin, eilenkin jo varoitteli. BB nakitti tänä aamuna Terhin juttelemaan asiasta Katin kanssa, mutta eihän sitä päätöksensä jo tehneen mielipidettä noin vain voi kääntää. Muidenkin kanssa Kati puhui asiasta, sehän on lähtivän velvollisuus.

Minnallakin on apeat tunnelmat ja miettii tosissan voiko jäädä taloon, jos Kati kerran lähteen. Terhi kerkisi välillä jo lohduttelemaan Minnaan sillä seuraksella, että lohduttelusta tuli melkein kina. Terhi kun erehtyi toteamaan, että ehkä Minna ei lähdekään ja joutuu vielä sietämään heitä sunnuntain jälkeenkin. :D

Olisikohan tässä nyt nähtävissä joku suurempi suunnitelma, jos joutuu Terhin lohduteltavaksi, on kohta valmis heittämään kirveen totaalisesti kaivoon? ;)

En kyllä ihmettele, että tunnelmat ovat aika apeita ja heikommat murtuvat. Talon elämä on ollut jo viikkoja todella ankeaa. Jotenkin mulla on tuntuma, että Britti-BB:ssä oli enemmän bilettä ja hauskanpitoa. Suomi-BB:ssa vaikka viikkotehtävät onnistuisivatkin, suurin osa rahoista tuntuu menevän pelkkään perusruokaan. Käsittämätöntä! Mutta jos draamaa halutaan, niin nyt sitä on saatu. Sääli vain jos värikäs Kati lähtee, eikä sipsi- ja suklaajengi.

Nimeämiset ja viikon alku

Eipä ollut kovinkaan yllättävää, että nimetyiksi tällä kertaa tulivat Kati ja Minna. Näistä kahdesta lähtijä on aika suurella todennäköisyydellä Minna. Tulos olisi saattanut olla toinen, jos nimeämiset olisivat olleet vasta perjantaina, päivänä jolloin Perttu kiukutteli urakalla.

Eniten nimeämisissä pistivät silmään perustelut. Terhi perusteli Minnan kahta ääntä taas tuttuun tyyliinsä, jotenkin vain aina tuntuu, että Terhi ihan oikeasti inhoaa joitakin henkilöitä ja antaa sen kuulua perusteluissaan. Ikävän kuuloista. Perttukin tuntui olevan kiukustunut Minnaan ladellessaan kahden pisteensä perusteluja. Jännä, että vaikka Timokin palkitsi Minnan kahdella pisteellä, Timon perustelut eivät kuulostaneet kiukustuneilta. Ehkä Timo nyt vain aina osaa vetää kaiken lekkeriksi? Luettuna nuo perustelut näyttävät aina ihan erilaisilta kuin televisiosta katsottuna. Kati pääsi jo Terhin tähtäimeen, mikä olikin ihan odotettavissa. Terhi ei tietenkään Katia halunnut nimetä, mutta se nyt vaan meni niin! Ei oo reiluu! ;)

Minna otti nimeämisensä rennosti, taitaa äipän itsensäkin mielestä olla kiva päästä taas kotiin! Ja mitäpä tuolla enää roikkumaan, kun voitto kuitenkin on äärimmäisen epätodennäköinen mahdollisuus. Katia nimetyksi joutuminen rassaa enemmän ja neito on taas väläyttelemässä lähtöä talosta lähiaikoina. Toivottavasti Kati kuitenkin pysyy talossa, Kati on mukava oman polkunsa kulkija ja väripilkku. Kammoan ajatusta, että talossa olisi jäljellä enää ripariryhmä Tiina ja Terhi.

Timokin sai paljon ääniä, mutta ei riittävästi joutuakseen äänestykseen. Vähän pisti silmään, että Timo ja Kati istuivat nimeämisten jälkeen pihakivellä. Näinhän oli kaksi viikkoa sitten, kun Hanna tuli nimetyksi. Aika pelimies! Myöhään yöllä Timo ja Terhi keskustelivat ja Timo sanoi lopuksi Terhille, miten Terhi on mukava ja jos hän tarvitsisi jonkun jolle puhua, se olisi juuri Terhi. Ohos, joko tuo oli onnenkantamoinen tai Timolla on aivan loistava pelisilmä. Ehkäpä Timo todellakin vaistoaa, että charmilla Terhiä on turha yrittää hurmata, joten Terhin turhamaisuuteen vetoaminen on paras ase. Terhihän pitää itseään kaikkien lohduttajana ja empaattina, mitä nyt selkäänpuukotukseltaan ehtii. ;)

Maanantai ja uusi viikkotehtävä koitti taas. Onneksi sentään viikkotehtäväksi ei tullut näytelmää, jo pelkkä ajatuskin tuosta porukasta häsläämässä näytelmän parissa pitkästytti. Tai no, kun tarkemmin ajattelee, ehkäpä taiteellisten näkemysten erilaisuus olisi saanut parit herkulliset hermojen poksahtamiset esille... ;) Munatehtävä on tylsä, jengi hengailee munien kanssa aamukasista puolille öin. Päiväunien puuttuminen kiristää varmasti pinnaa sekin eli siinä mielessä lupaava viikko tulossa?

Köysi - ja pinna - kiristyy

Kahdeksantena viikkotehtävänä oli köysitehtävä, jossa kilpailijoista muodostetut parit kytkettiin kiinni toisiinsa 50 cm naruilla. Päivätehtävinä hommaa hankaloittamassa oli sauna- ja hanskatehtävät. Helpolta kuulostava tehtävä sai kilpailijat satsaamaan peräti 90 % viikkobudjetistaan tehtävän onnistumisen puolesta. Köysistä oli lupa irtautua ja viedä pari parkkiin vain vessa-, suihku- ja päiväkirjahuonekäyntien ajaksi. Parit määräsi Big Brother itse. Helppo tehtävä ja varsinkin sen jatkoaika perjantaihin kello 18 asti varsinaisen viikkotehtävän epäonnistuttua kiristi pinnaa.

Pareista ehkä tylsin oli äiti ja äidinpoika Minna ja Antti. Varsinkin parin miespuolinen jäsen ansaitsisi jo lisänimen apaattinen, niin vaisua Antin käytös oli. En tiedä masensiko Anttia vielä Minnan aikaisempi kömpiminen viekkuun nukkumaan vaiko kyllästyttikö vain olla kytkettynä pariin, jonka tunsi jo ennen tehtäväänkin liian hyvin. Mene tiedä. Pahaa sanaa toisistaan ei kumpikaan sanonut.

Timo ja Kati olivat kovin tarkoitushakuinen pari tuotantotiimiltä. Jo talosta poistuneella Hannalla oli pienoista mustasukkaisuutta Timosta juuri Katia kohtaan. Aika hyvin pariskunta tulikin toimeen, Timo vitsaili tuttuun alapäätyyliinsä eikä Kati nyt ihan hirveästi näyttänyt kärsivän paristaan.

Mika ja Tiina olivat pari, jossa mentiin melkein täysin naispuolisen puoliskon ehdoilla. Tiina määräsi, Mika kiltisti totteli. Oli yllättävää, että Tiina ei ilmeisesti tajunnut hallitsevuuttaan, päiväkirjahuonekeskustelussa Tiina ei tuntunut tajuavan omaa dominointiaan. Mika-paran tupakointi ja aamiainen saivat odottaa Tiinalle tärkeiden hiustenlaiton ja meikkaamisen ajan, Tiinasta oli ilmeisesti huomattava myönnytys jo sekin, että Mika ylipäätään sai tupakoida... Kaiken huipuksi Tiina laulaa luritteli "hilpeitä" laulujaan, vaikka Mika näytti miten kärsivältä. Viikkotehtävä kosahti tämän pariskunnan kohdalla, Mika riisui Tiinalta rukkaset tiukkahihaisen hupparin pukemisen ajaksi.

Mika ottaa kovin vakavasti leikkimieliset pelit ja leikit. Selittely päiväkirjahuoneessa oli kova, Mika ei millään tuntunut hyväksyvän sitä, että hanskojen riisuminen ei ollut sallittua. Samoin hyppynarutehtävässä Mikaa tuntui harmittavan suunnattomasti se ettei hyppiminen häneltä onnistunut. Ehkäpä lihaksillaan ja osaamisellaan aina pärjäämään tottuneen miekkosen on vaikea olla joskus heikoin lenkki joukosta?

Mielenkiintoinen pari oli Terhi ja Perttu. Terhi onnistui laskemaan Pertun hyvin pian omalle tasolleen ja pian pariskunta valitti ja juoruili valittavaan sävyyn muista kilpailijoista. Viikkotehtävän jatkuminen vuorokaudella oli liikaa Pertulle, perjantaina miestä vaivasi paha veetutus ja pariskunnan sopu oli mennyttä. Terhi otti nokkiinsa tussahduksista sen verran, että väänsi jo itkua. Haistattelipa peetä ihan Big Brotherillekin. En voi olla miettimättä, että miten paljon Pertun mielialaan vaikutti se, että Terhi sai Pertun purkamaan hiertäviä ajatuksia ja tunnelmia ääneen. Joskus asiat muuttuvat isommiksi, kun ne pukee ohimenevien ajatusten sijasta ääniasuun. Vatvomiseen on niin helppo jää vellomaan ja pian kaikki vaikuttaa mustalta. Perttu on ehkä enemmän toiminnanmies, vatvominen ei sovi Pertulle. Sinänsä oli mielenkiintoista nähdä, että tehtävä oli vaikein juuri Pertulle. Kiva nähdä koomikosta välillä muitakin puolia, vaikka näin ikävähkölläkin tavalla.

Viikkotehtävän epäonnistumisen ja jatkon ehdoton tylsyyspiste saavutettiin kun pihalle raahatusta lahjuslaatikosta paljastui pesukone. Eikö nyt jotain muuta mieltä ylentävää olisi millään voitu keksiä kilpailijoille, joiden ruhtinaallinen viikko budjetti epäonnistuneen vedonlyönnin seurauksena on kokonaiset 12 euroa kahdeksalle hengelle.. Muutenkin lupa laatikon avaamiseen annettiin vasta eilen lauantaina, perjantaina kilpailijoille ei edes vaivauduttu sanomaan, että edes tehtävän jatko oli onnistunut.

Tänään vuorossa on nimeämiset, onneksi sentään _jotain_ mielenkiintoista luvassa. Tuotantotiimi saisi kyllä nyt ihan oikeasti yrittää puhkua jotain eloa BB-taloon, kohtahan viimeisetkin addiktit vaihtavat Hollannin BB:iin, sitä saa seurata netissä ihan ilmaiseksikin...

Imetysviikko - minun imetykseni

Nyt vietetään imetysviikkoa, joten ajattelin osallistua kertomalla jotain omista imetyksistäni.

Jo ennen Essin syntymää päätin, että tietenkin imetän lastani. Luin Imetystukilistan sivuja ja jätin hankkimatta kotiin pulloarsenaalia ja vara-Tutteleita. Essi syntyi ja jo parissa päivässä rinnanpäät hajosivat. Sairaalassa vanha lastenhoitaja saneli vesipullon "munuaisia pitää huuhdella" ja tutinkin suostuin ottamaan vastaan rinnanpäiden takia. Kumma miten sitä ei väsyneenä jaksanut sanoa vastaan, vaikka hyvin tiesi ettei mokomat höpinät olivat vanhaa väärää höpötystä. Onneksi päästiin kotiin tekemään juuri niin kuin itsestä hyvälle tuntuu.

Rinnat olivat aivan käsittämättömän kipeät, kosketusarat ihan kauttaaltaa kun maito pakkasi. Kohta iski rintatulehduskin, sain antibiootit ja homma helpotti siihen. Neuvolasta kehoittivat pidentämään imetysvälejä maitomäärän hallitsemiseksi ja kohta soppa oli valmis. Essi huusi tosi paljon ja neuvolan mittauksissa paljastui syykin: Paino nousi liian hitaasti, viikossa tuli vain 90 g kun olisi pitänyt tulla pitkälti yli 100 g, mieluummin 150 g tai yli. Neuvolan ohje oli, että koettaisin antaa imetyksen jälkeen parikymmentä millilitraa Tuttelia. Kun kainosti kysyin, ettäkö hörppyyttämällä kun kerran haluan imettää, niin vastaus oli että ei, se on liian hankalaa. Selvä! Onhan se kiva, että neuvolantädin mielestä se on liian hankalaa, hänenhän se pitikin tehdä.

En olisi ikinä uskonut, että imetys on niin herkkää. En pitänyt edes neuvolantädin kahden tunnin imetysvälejä, tunnin vain ja silti maitoni väheni. Onneksi sain irkissä tukea ja neuvoja, motivaatiota imettää minulla oli itsellänikin. Sen pääsiäisen istuin ja imetin, jonkun verran annoimme Essille lisämaitoja hörppyyttämällä. Minä kapinallinen... Mies ja äitini joutuivat laittamaan ristiäiset, minä vain imetin. Ruoatkin kantoivat eteeni. Mutta se kannatti, pääsimme takaisin täysimetykselle. Muistan aina miten itkin kun annoin ensimmäisen kerran Tuttelia imetyksen päälle. Itkin myös onnesta, kun Essi seuraavan kerran tissitteli ja päätin, että vaikka vauva tyytyisi rinnalle vaikka kerrankin vuorokaudessa olisin siitäkin ikionnellinen.

Kun imetys taas alkoi sujumaan, asetin itselleni tavoitteita ja hilasin niitä eteen päin koko ajan. Kiinteät aloitimme 5,5 kuukauden iässä, eipä Essille moiset pöperöt paljon maistuneet, Essi oli tissittyttö viimeisen päälle. Vuosi tuli täyteen, en edes ajatellut vieroittaa. Palasin töihin, imetys jatkui öisinkin, mutta mikäs oli imettäessä, kun Essi nukkui kainalossa. Essi oli melkein kaksi, kun aloin odottaa Vauvaa. Imetys jatkui, vaikka rintani hormonien takia kipeytyivätkin. Rajoitin jonkun verran imetyksien kestoa, maidon loppumisen takia Essi lopetti yösyönnit. Välillä oltiin hyvinkin lähellä vieroittumista, meni päiviä ettei Essi pyytänyt rintaa. Ja minähän en tietenkään tarjonnut. Vauvan syntymän lähestyessä maitoa alkoi ilmeisesti taas tulemaan ja Essi alkoi taas haluamaan rintaa joka päivä.

Vauva syntyi päivän ennen laskettua aikaa ja toisin kuin Essi oli aika haluton imemään. Vauvaa sai todella houkutella rinnalle, mutta kun söi, kuulin kyllä miten maito vain kolisi mahaan. Maitoa tuli heti paljon enemmän kuin Essistä. Kun palasin kotiin sairaalasta, rinnalla olikin kaksi lasta, Vauva ja Essi. Vauvaa ei Essi haitannut ja eikä Essi ollut pahoillaan siitä, että Vauvan nälkä oli ensisijainen. Minulle tandem-imetyksestä oli sekin hyöty, että pakottavia rintoja ei tarvinnut pumpata, Essi kyllä söi kaiken ylimääräisen ja nostattipa vielä osaltaan maitoakin.

Vauvan imetys meni koko ajan paljon helpommin, tiesin jo miten homma sujuu. Vauvan ensimmäiset puoli vuotta tandem-imetin, sitten kyllästyin odottamaan, että Essi vieroittuisi ja vieroitin itse. Se menikin helposti, itkua ja parkua ei tullut. Essi hyväksyi itsekin, että on jo niin iso tyttö ettei välttämättä tarvitse rintaa. Tosin olisin kyllä mieluummin halunnut, että Essi olisi tehnyt päätöksen itse, mutta aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa. Essin imetys päättyi 3 vuoden ja 3 kuukauden iässä. Varmasti monelle kamala ajatus, että sen ikäinen vielä kävi rinnalla, kun monesti yli vuodenkin ikäisiä imeväisiä pidetään liian vanhoina.

Ei niin rinnasta innostuneesta pienestä pojastanikin on sukeutunut melkoinen tissifani. Kun asettaudun television eteen patjalle makuulle ja nostan paitaa niin että rinnat näkyvät, Vauva tulee paikalle innoissaan ja heittäytyy rinnalle. Öisin hän hamuaa rintaa ja hymähtää tyytyväisenä kun rinta löytyy. Vauva makoillee päälläni, kiipeilee ja tarkkailee tilannetta samalla kuin syö. Isommat imeväiset ovat hauskoja tempuissaan, imeminen onnistuu mitä ihmeellisemmissä asennoissa.

Olen imettänyt 16.2.2002 lähtien enkä tiedä milloin imetys loppuu. Imetys on iso osa äitiyttäni, jos en imettäisi joutuisin opettelemaan uudet tavat hoitaa lasta. Sitä ei uskoisi miten paljon imetys helpottaa vauvanhoitoa ennen kuin itse kokee, imetys on niin paljon muutakin kuin pelkkää ruokintaa. On hienoa, että imettämisestä puhutaan ja jaetaan tietoa. Ikinä imetys ei tule kaikilta onnistumaan, mutta toivoisin että nykyistä suurempi määrä äitejä saisi sen imetyksen, minkä he itse haluavat. Liian moni imetys kaatuu tiedon ja tuen puutteeseen, pelkkä äidin halu imettää ei yksistään kanna vaikeuksien yli.

Tässä vähän yli vuosikas Essi heräilee päiväunilta rinnalla

Hei hei Hanna!

Olin yllättynyt, että neljäntenä BB-talosta poistui juuri Hanna. Odotin että Timo kerää suurimman äänisaaliin. Onhan se tietenkin kiva, että BB voi vielä jotenkin yllättää...

Hanna oli aivan ihana haastateltava, iloinen ja eläväinen. Talossa ja koosteissa näkyi liikaa toisenlaista Hannaa, laiskana sohvalla makoileva Hanna ei varmastikaan miellyttänyt katsojia. Seurustelusuhde talossa näyttää olevan itsemurhaa naisille. Muitakin syitä varmasti oli.

Muistan kun Hanna ihan BB:n alussa kepposteli Antin kanssa ja hengaili poikaporukassa iltaisin. Tyttöjen kanssa Hanna ei niin ollutkaan. Timon ja Hannan seurustelun kehittyminen oli hauskaa seurattavaa, niin myös BB-häät. Viinaa saatuaan Hannasta löytyi vauhtia ja hilpeyttä, melkoinen bilehile. Hannassa oli myös vakavampi puoli, mielipiteeni Hannasta muuttui, kun satuin katsomaan keskustelua, jossa Hanna kertoi raskaudestaan ja keskenmenostaan.

Olettaisin, että Barbie girl Hanna oli ehkä tuotantoryhmälle pettymys. Hanna ei vain jotenkin päässyt esiin suuressa ryhmässä, varmasti paljon eloisuutta ja pirteyttä jäi näkemättä. Katin kanssa Hanna ei aina oikein tullut toimeen, tunne taisi olla molemminpuolinen? Nähtäväksi jää miten Timon ja Katin keskinäinen suhde kehittyy nyt kun Hanna on poissa.

***

Sohvaryhmä koki jo toisen menetyksensä. Naisista on jäljellä enää Minna, jonka päivät BB-talossa lienevät myös pian luetut. Yllättävää että tylsä tyttötrio miellyttää enemmän katsojia, jotka häädettävän rankaisevat. Jatkossa on luvassa entistä tylsempiä bileita limun ja sipsien siivittämänä. Yhteislaulua ja a-haata tiedossa, armoa!

Suuri riita

Keskiviikkona aamulla varhain oli BB-talon pihalle ja terassille tullut syys. Piha oli täynnä lehtiä ja olipa lehtisekamelskaan piilotettu syksynsatoakin kuin aarteita talolaisten löydettäväksi. Ei varmaankaan tuotantoryhmä arvannut, miten kivasta yllätyksestä syntyi odottamatonta draamaa.

BB herätti talon asukkaan musiikilla aamuun ja antoi tehtäväksi siivota pihan ja korjata talteen syysantimet. Osalla asukeista herääminen kesti vähän kauemmin kuin Tiinalla ja Terhillä, jotka ryntäsivät pihalle ensimmäisinä. Terhi vielä mennessään lupasi, että he vain katselevat. Tiinaa eivät moiset lupaukset sitoneet, neitonen käveli innokkaana pihalla ja etsi käsiinsä niin omenia kuin piilotetut marja- ja sienikoritkin. Myöhemmin Tiina selitti, miten vahingossa löysi korit, mutta ennen terassilta poistumista pohti, että isoissa lehtikasoissa on varmasti piilotettuna jotain... Selvä, että semmoinen vahinko!

Omenien keruun lomassa Tiina ja Terhi haukkuivat sisällä olijoita "v*tun tyypeiksi!", kun eivät osallistu yleiseen hupiin. Onhan se tietenkin kohtuutonta, että ihmiset halusivat syödä aamiaisensa loppuun... BB kutsui Terhin akunvaihtoon ja mennessään Terhi erehtyi sanomaan sisällä oleville, miten siellä jurputetaan naama norsun v*tulla. Minna reagoi siihen, että eikös kaikkien pitänyt osallistua syystehtävään.

Minna ja Terhi vaihtoivat ajatuksia pariinkin otteeseen, välillä Terhi kävi urputtamassa Tiinalle. Minnaa harmitti se, että Terhi ja Tiina ottivat varaslähdön ja etsivät kaikki aarteet itse ja Terhiä se, että kukaan ei voinut tulla sanomaan, jos kerran muita haittaisi se, että he innostuivat syystehtävästä. Tiina, joka todellisuudessa oli se, joka keräsi suurimman osan omenista, sienistä ja marjoista, vetäytyi taustalle ja keskittyi näyttämään vääryyttä kärsineeltä. Lopulta Minnan ja Terhin riita ajautui siihen, miten keskusteltiin jo siitä miten rakentavaa kenenkin tapa riidellä on.

Tänään on BB Extrassa luvassa lisää päiväkirjahuonetilityksiä, eilen nähtiin vasta vähän Minnan maltillista tilitystä ja Tiinan tilitystä siitä, miten hän ei vain ole riitelevää tyyppiä. Terhiä Tiina olisi kuitenkin mennyt komppaamaan, jos riitelyyn kykenisi. Pojat pysyttelivät visusti taustalla, Hanna vetäytyi myös tilanteesta eikä Katiakaan paljon homma tuntunut kiinnostavan.

Koko episodi oli äärimmäisen typerä. Minusta on käsittämätöntä, että Tiina ja Terhi tuntuvat olevan täysin kykenemättömiä tajuamaan, että metsään meni. Ei kai kukaan nyt odottanutkaan, että yllätyksiä etsittäisiin armeijajärjestyksessä, mutta olisi ollut vähintäänkin kohtuullista odottaa, että kaikki ovat pihalla nauttimassa löydöistä. Jos kerran heistä itsestään oli niin hauskaa etsiä yllätyksiä, niin miten he eivät voi myöntää, että se olisi ehkä mukavaa muistakin? Ilmeisesti tyttötrio ei vain pysty ymmärtämään, että talossa todellakin on muitakin kuin he.

Minnan ja Terhin riidassa oli mielenkiintoista myös tapa, jolla riitaa käytiin. Minnan riitelyssä näkyivät tunteet, Minna vaikutti olevan melkein itkun partaalla kiukun takia. Tunteiden näkyminen ei ole kovin hyvä juttu riidellessä, vaikka asia-argumentteja olisikin, ne jäävät helposti tunteiden alle. Näkihän se foorumikeskusteluissakin, moni oli tuomitsemassa, että Minna raivoaa ja vaahtoaa, vaikka Minnalla oli monta hyvää pointtia. Minna osoitti jopa mielestäni tosi kypsää asennetta myöntämällä ettei hän ole riidellessä rakentava. Mutta kuka olisikaan!

Terhi jankkasi koko ajan samoja asioita, oli hirveän vaikea yrittää saada selville mitä Terhi oikein halusi sanoa. Se tuli selväksi, että riitely ei Terhin mielestä ollut rakentavaa - ehkä siksi, että Terhin argumentit eivät oikein riittäneet Minnaa vastaan. Terhi naureskeli ja mitätöi sillä sekä omia sanomisiaan että Minnan yritystä puhua asiat halki. Välillä Terhi pyrki halaamaan kesken riidan, Minna ei ollut halaamisesta innoissaan.

Vielä riitelyn lopuksi Terhi purki asiaa Tiinan kanssa. Tiinan, joka konfliktin aiheutti, mutta joka ei itse pystynyt muuta kuin vetäytymään taistosta. Olisi ollut kohtuullista, että varaslähdön syksyyn ottaneet olisivat olleet oikeasti valmiita myöntämään, että tyrittyä tuli ja pyytäneet anteeksi. Tuskinpa tuosta kummoistakaan soppaa olisi niin edes syntynyt. Nyt toisten harmia lisäsi osattomaksi jäämisen lisäksi vielä se, että Tiina ja Terhi syyttivät heitä hidastelusta ja innostuksen puutteesta.

Tämän illan BB Extran päiväkirjahuonetilitykset valaisevat tapahtumia ja tuntoja vielä lisää.

Neljännet nimeämiset

Sunnuntaina oli vuorossa neljäs nimeämiskierros ja alkuviikko onkin mennyt märehtiessa. Vaikka kuinka kuvittelisi tietävänsä mitä talossa tapahtuu, niin joka kerran nimeämisissä ainakin pari asukkia lyö aivan älläkällä.

Mika yllätti jälleen kerran nimeämällä tupakkaryhmäläisen Katin. Tähän asti olin kuvitellut Mikan pitävän Katista, mutta niinpä vaan Katille napsahti pari pistettä. Ohhoh tosiaan! No, perusteluissahan Mika vain sanoi ettei Katin kanssa ole paljonkaan yhteistä. Tutusti piste napsahti myös Hannalle, linja pitää.

Terhillä, Tiinalla ja Katilla oli hyvin yhtenäinen linja nimeämisissä, Hanna ei tyttötrioa miellytä. Terhi perusteli taas tavalleen tunteella, Tiinaa suututti jollei suorastaan raivostuttanut se ettei Hanna jakanut kunniaa Terhille vompatti-tapauksessa eikä pussieläinten kohtalo jättänyt Katiakaan kylmäksi. Siinäpä meillä mielenkiintoinen tyttötrio, äänestävät tosi samoin, mutta juonimisestahan ei tietenkään ole kyse. ;) Kati jakoi ei niin yllättäen pojon myös Pertulle, myös Tiinaa otti päähän se, että arvon prinsessan piti raahata juopunut Perdöö petiin.

Perttua ärsyttää eniten Minna, tunne on molemmin puolinen, myös Minna palkitsi Pertun kahdella pisteellä. Aika paljon pitäisi kai tapahtua, jotta nuo kaksi löytäisivät yhteisen sävelen.

Timon Minnalle antama ääni oli pieni yllätys. Se siitä entisestä viisikosta...

***

Huomaan ärsyyntyväni Terhiin ja Tiinaan, vaikka kuinka yritän olla objektiivinen. Terhissä ärsyttää päiväkirjahuoneen kiihkeät mielipiteet kilpailijoista siksi, että samainen nainen vetää empaatin roolia talossa. Ilmeisen menestyneesti, Terhi ei saanut yhtään pistettä. Tiinassa taas risoo pikkumaisuus ja ainainen kitinä. Oli huvittavaa miten Tiina sanoi häntä todella ärsyttävän musapaketin peruuntuminen ja se, että tietyt rikkovat jatkuvasti sääntöjä. Joutaisivat Tiinan mielestä pois, jotta sääntöjä noudattavilla voisi olla keskenään kivaa. Tiina-raukalla ei liene mitään käsitystä siitä, että BB jakelee rangaistuksia aika mielivaltaisesti. Toisia vain rangaistaan heppoisemmin kuin toisia. Vaikka Tiina ilmeisesti kuvittelee noudattavansa sääntöjä pilkulleen, voisi BB palkita myös Tiinaa tahtoessaa ihan yhtä hyvin perustein kuin nyt rangaistujakin.

Olisikin reilua, että ohjelmassa näytettäisiin edes meille katsojille kilpailijoiden rangaistuksiin johtaneet rikkomukset. Ainakin minulla on tällä hetkellä sellainen kuva, että Timoa ja Hannaa rangaistiin todella pienestä. Mielihyvin näkisin rikkeet, ehkä olen väärässä. Tosin liian tuoreessa muistissa on se, miten Iinaa rangaistiin olemattomasta rikkomuksesta (kahden kirjan tuominen taloon, Iina toi vain yhden). Luottamus BB:n toimiin on mennyt, mutta ehkä se ei lienekään ohjelman tarkoitus. Mutta tiettyjen kilpailijoiden suosiminen ja BB:n epäoikeudenmukaisuus syö mielenkiintoa kilpailun seuraamisesta. 24/7:n seuraaminen on vähentynyt huomattavasti, sekään päivä ei liene kohta enää kovin kaukana että jätän Realityn katsomatta.

Takaisin tietokoneen, television ja BB:n ääressä

Parin päivän pakollinen BB-tauko on nyt ohi. Perjantai aamusta olen ollut paitsiossa, kaikki tapahtumat talossa ovat menneet ihan ohi. Onneksi nauhalla ovat sentään perjantain BB Extra sekä perjantain ja lauantain Realityt. Nyt ei kuitenkaan ole aikaa katsella niitä, joten saapa nähdä miten paljon ysiltä alkava Talk Show ja nimeämiset pääsevät yllättämään.

Ennen taukoa pohdin kuitenkin mielikuviani kahdesta henkilöstä eli Terhistä ja Mikasta.

Terhi on rauhallisen alun jälkeen pyrkinyt enemmän ja enemmän mukaan kahinoihin. Ilmeisesti haussa on nyt ymmärtäjän pelipaikka, Terhi pyrkii aktiivisesti olemaan ainakin tyttökolmikon kuuntelevat korvat. Yhteyksiä Terhi rakentaa innolla myös Minnaan ja Hannaan, miehistä Terhiä ei näytä kiinnostavan kuin Antti. Hupaisaa on se, miten talossa empaatikon roolin ottanut neitonen kiukuttelee päiväkirjahuoneessa. Sääli, kun BB:lle ei voi ehdottaa kysymyksiä kilpailijoille esitettäväksi. Haluaisin kiihkeästi tietää, minkä puukon Iina Terhin selkään lykkäsi vielä voitettuaan kisan Antista. Kun näin ulkopuolisen silmin Iina on käyttäytynyt kauniisti Terhiä kohtaan myös talon ulkopuolella saati talossa.

Hämmentävää tässä neidossa on kiihkeät tunteet, jotka pulppuavat esille juuri päiväkirjahuoneessa. Talossa Terhi tuntuu välillä vetäytyvän jopa syrjään ja itkeskelevän (yleistä kurjuutta?) pihan yksinäisyydessä. Terhiltä löytyi pokkaa aloittaa keskustelu liittoutumista Minnan ja Antin kanssa, mutta toisaalta myös sokeutta nähdä se, että ei omakaan liittouma ole syytön kahtiajakoon. Minä jopa veikkaisin tyttökolmikon liittoumaa vahvemmaksi, sillä se on syntynyt vastaiskuna toistensa seurassa viihtyvälle viisikolle. Viisikkoa pitää koossa vain keskinäinen tykkääminen, tyttöviisikon vahvuus on missio. Vasta kun viisikko on hajonnut kokonaan (kilpailijat poistuneet talosta tai muihin uusiin syntyviin ryhmiin), tyttötrioa koossapitävä voima hajoaa.

Joskus Terhin touhuja katsellessa pelottaa, milloin Terhin jaksaminen loppuu. Tunteella pelaamisen täytyy olla kuluttavaa ja kun talosta ei löydy sydänystävää, ei akkujakaan pysty lataamaan kesken kisan. Toisaalta en ymmärrä naista, joka ei tunnu tulevan oikeasti toimeen yhdenkään talossa oleilevan naisen kanssa. No, eipä Terhi ole miehiäkään kehunut, en tiedä millaisia kilpailijoita pitäisi olla, jotta neitonen viihtyisi? Tai ehkä kyseessä on vain pelistrategia, epäilen kyllä, että kanssakilpailijoiden parjaaminen päiväkirjahuoneessa ei ehkä vetoa katsojiin. Mutta mistä sen tietää, mikä meitä katsojia milloinkin viehättää.

Tapaus Mika on mennyt täsmälleen eri suuntaan kuin Terhi. Aluksi Mika tuntui profiloituvan selvemmin, mutta viikkojen vieriessä herra yrittää lähinnä maastoutua talon tapetteihin. Niin vaisulta Mika vaikuttaa. Suurinta antia on treenaaminen ja ainakaan minua ei hölkkääminen ja vatsalihasliikkeet jaksa kiehtoa paria minuuttia pidempään. Mikan jämäkkä, miehekäs olemus ei jaksa enää kantaa, miehestä on tullut tosi tylsä! Pelillisesti epäilen, että Mikan tapa on viisas. Kun ei ärsytä ketään talossa, ei ole vaarassa joutua nimetyksi. Ehkäpä Mikaan tulee taas BB:n alun särmää ja säihkettä, kun pelin loppu alkaa häämöttää.

Vielä pienenä reunahuomatuksena: Kuinka tyhmä voi olla mies, joka jo kerran on huijattu isäksi ja antaa moisen tapahtua vielä toistamiseen? Eikö Mikalle ole kukaan koskaan vaivautunut kertomaan wanhaa kansanviisautta eli kuka paljaalla nai voi syyttää ihan itseään mahdollisesta jälkikasvusta. Ja taudeista! Luulisi nyt aikuisen miehen vähän ajattelevan sitäkin puolta. No, oppivainen yksilö ehkä kuitenkin kun kerran kahdesta kerrasta oppi? ;)

Ilo

Tänään kun tulin kotiin haettuani Essin hoidosta, oli pihassa ylläri: Miehen auto oli jo tutulla paikallaan. Kun kurvasin keittiön ikkunan eteen, Mies näkyi jo selailevan keittiön pöydän ääressä postia. Essi huusi innoissaan ISI! ja me kumpikin vilkutimme Miehelle. Mies hymyili ja katseli meitä.

Miten pienestä sitä voikaan tulla iloiseksi. Siitä että Mies on jo kotona, tuntia aikaisemmin kuin normaalisti. Kuinkahan kauan sitä pitääkään olla yhdessä ettei kumppanin näkeminen enää ilahduta? Toivottavasti niin ei käy koskaan...

Elämää Iinan pudotuksen jälkeen

Kaipaan Iinaa jo nyt, vaikka en ole edes pahemmin jaksanut 24/7 seurata. Pakolliset BB Extra ja Reality riittävät vallan mainiosti taas. Ja tietenkin Subin BB-uutiset.

Oli jotenkin hellyyttävää, että Antti kävi hakemassa petikaveriksiin Iinan tyynyn. Niisk, siinä oli sittenkin jotain, ei Antti ole pelkkä pelimies. Toivottavasti kipinä kantaa kameroitten tällekin puolelle, jos ei muuten niin ystävyytenä. Suloinen parihan Iina ja Antti olisivat, mukava oli seurata pariskunnan keskinäistä kipinöintiä ja huumoria.

Iinaa haastateltiin BB Extrassa ja Viihdeuutisissakin. Kummassakin Iina vaikutti paitsi hämmästyneeltä saamastaan äänivyörystä niin myös omalta pirteältä ja valoisalta itseltään. Ihailen Iinan kykyä pistää asioita oikeaan perspektiiviin myös talossa vietetyn viiden viikon jälkeen, akvaariossa eläminen väistämättä vääristää paitsi tunteita niin varmasti jossain määrin ajatuksia. Seuraavilla putoajilla tulee siinä suhteessa olemaan vieläkin vaikeampaa. En tiedä liekö BB:n voitto mitenkään tavoiteltavaa. Saahan siinä toki rahaa, mutta on toisaalta ollut erossa todellisuudesta kolme kuukautta. Kaikki tuntevat apinan - tai luulevat tuntevansa - mutta apina ei tunne ketään.

Minna on masentunut ja itkeskelee, Anttikin on vaisu. Eipä ihme, Iina oli kummankin tukipilari ja luottohenkilö. Uusi viikkotehtävä ei sekään ollut omiaan piristämään, ei ainakaan kaikkia kilpailijoita ja tuskin kaikkia katsojiakaan. Kamalaa seurata joukkolaulamista, siinäkin yksi syy, miksi 24/7 ei kauheasti huvita näpäyttää päälle. Toivottavasti viikkotehtävä ottaa enemmän tulta alleen jo huomenna...

Terhi yllätti tilityksellään päiväkirjahuoneessa. Ilmeisesti neidon Iinaa kohtaa tuntema kauna on nyt siirtynyt Hannaan, jota Terhi ystävällisesti kutsui pieneksi tyhmäksi kanaksi. Aika kovia sanoja, Terhi on räväkkä tyttö, mutta ehkäpä päiväkirjahuoneessa suorien kommenttien jakaminen alkaa vähitellen kääntyä tyttöä itseään vastaan? Kun Terhi aluksi puhui tyhjänpäiväisestä kikattelusta mietin jo että jokos Tiina on tulilinjalla. Mutta ei, nyt on vuorossa Hanna. Saapa nähdä kantaako Terhin kauna nimeämiseen asti vai saako Minna kuitenkin kaksi pistettä Hannan sijaan. Mutta aika varmalta näyttää, että siinä on kaksi henkilöä, joille satelee nimeämisääniä.

En tiedä rakentaako BB-tiimi nyt tarkoituksella Terhistä seuraavaa inhokkia ja häätöäänestyksen kassamagneettia. Olisi mielenkiintoista tietää onko alussa niin värittömältä vaikuttanut Terhi ladellut vastaavia huomioita myös aikaisemmin, niitä vain ei ole näytetty katsojille. Mutta mielenkiintoinen kilpailija, joka vaikutaa välillä myötätuntoiselta ja empaattiselta ja välillä taas kiukuttelevalta lapselta. Ihan kuin sisäinen sinkkutyttö ei kestäisi sitä, että joku muu on miesten huomion kohteena ja kerää Terhille kuuluvat halit ja pusut. Hmm, jos Hanna putoaa seuraavaksi onkin mielenkiintoista seurata kääntyvätkö Terhin antipatiat seuraavan kilpailijattaren eli Katin puoleen. Minna ja Tiina ovat vaarattomia, ovathan he varattuja talon ulkopuolella.

Iina tippui

Odotetusti Iina häädettiin tänään BB-talosta. Tulen kaipaamaan Iinan pirteyttä ja hulluttelua, talosta olisi ollut monta turhempaa lähtijää. Mutta toisaalta Iinan lähtö tuntuu eniten, ensi viikko tulee olemaan mielenkiintoinen, kun saa seurata miten talon ihmissuhteet asettuvat uuteen järjestykseen. Pertun tai Katin lähtö ei olisi muuttanut mitään, kumpikin on kaikesta huolimatta aika merkityksettömiä pelaajia.

Iinalla oli talon ulkopuolella äänekäs vihaajien joukko, joten äänestystulos 85 % häätöäänistä Iinalle ei ollut mikään yllätys. Faneja toki Iinallakin on, mutta me Iina-fanit olemme sen verran älykkäämpiä, että emme tuhlaa kalliita rahojamme puhelinäänestyksiin. ;) Nettipalstoilla jotkut uhosivat äänestäneensä Iinaa kymmeniä kertoa, toivotan heille oikein mukavia hetkiä puhelinlaskun kera.

Asukkien hyvästely ja Mari Kakon haastateltavana oleminen sujui mallikkaasti, Iina osoitti jälleen kerran olevansa fiksu ja symppis, Nainen ihan isolla alkukirjaimella. Tänään näytettiin häädetylle ensimmäisen kerran häntä äänestäneet ja perustelut. Katselin tarkkaan Iinan ilmeitä perustelujen aikana ja näytti siltä kuin Iina olisi hymähtänyt Terhin purkaukselle. Yhtään pahaa sanaa ei Iinan suusta lipsahtanut, hienosti hoidettu haastattelu.

Antin reaktio Iinan lähtöön oli yllättävän raju. En olisi odottanut, että pelimieheenkin voi osua. Antin pisteet nousivat silmissäni huimasti. Ilmeisesti Antti ei kaikesta huolimatta osannut odottaa Iinan häätöä, on varmasti vaikea tajuta, että Iinalla on inhoajansa. Kuinkahan kauan Terhi malttaa mielensä, milloin tulee ensimmäinen siirto kohtia Anttia? Kenttä on nyt vapaa Terhin touhuta omiaan.

Koska itse pidän Iinasta voin vain arvailla, mikä on nostattanut näin suuren liikkeen Iinaa kohtaan. Ehkä se on Iinan sarkastinen huumori, jota kaikki eivät vain ymmärrä. Keskustelupalstojen gallupeista ilmeni myös yksi mielenkiintoinen syy-yhteys: Iinaa vihaavat ovat useimmiten Perttu-faneja. Eli ehkäpä yksi syy Iina-vihaan oli näpäyttää Iinaa siitä, että Iina nimesi Pertun häätöäänestykseen. Iinaa ja Minnaa on myös syytetty paljon juonittelusta ja tokihan nuo kaksi ovat jutelleen talon tapahtumista ja ihmisistä keskenään. Mutta niin muutkin talossa tekivät, joten vihaajilla taisi olla taas silmillään vääristävät lasit. Ehkäpä osa oli alitajuisen kateellinen elämässään hyvin pärjäävälle ja kauniille naiselle, joskus toisen mollaamisen takana on halu niin tekemällä korottaa omaa itseään. Oli miten oli, Iina jatkaa nyt tosi elämässä ja talossa on iso aukko paikattavaksi. Kiitos Iina, sinua tulee todella ikävä!

Syöppö sotkee

Vauva syö nyt ihan toiseen malliin kuin vielä vähän aikaa sitten, valittaminen kannattaa aina. Ja varsinkin netissä valittaminen.

Iltapuuroa meni aluksi nätisti suuhun, sitten Vauva söi jo omin sormin ja välillä lusikallakin. Sotku oli sen mukaista, että minun pesutaitoni eivät riittäneet. Pesuvuoro jostain syystä meni Miehelle. ;)

Miksi vihata vain tv:stä tuttuja ihmisiä?

BB:n myötä olen törmännyt ensimmäistä kertaa fanittamisen ja inhoamisen tunneakselin koko skaalaan. Ilmiö on mielenkiintoinen, BB:ssä asteikossa fanittamisen puolen täyttää melkein pelkästään Perttu muutamia hajaääniä lukuunottamatta, inhokkipuolella kärkisija ilmeisesti jakavat kulloinkin eniten tapetilla olevat asukit. En tiedä saiko ensimmäisenä pudonnut Jani paljonkaan inhokkipisteitä, todennäköisesti ei, sillä hän jäi aika vieraaksi eikä Perttu-fanitusta vielä ollut muodostunut. Toisena talosta häädetty Antti S sai kokea jo voimakkaan inhoamisen aallon, osittain jopa talon sisällä, mutta varsinkin keskustelupalstoilla. Varmasti asiaan vaikutti paitsi Antti S:n toimet talossa (se kuinka todenmukaisina ne television koosteissa näkyivät on jo toinen juttu), mutta vahvasti myös Pertun nouseva fanikultti, joka tarvitsi sankarinsa pönkittämiseksi myös pahan vastapoolin.

Nyt inhokin pallille on istutettu Iina ja joukkohysteria käy kuumana. Aina vain uusia ketjuja siitä miten Iina pitäisi pudottaa ja kerskumista siitä, kuinka monella äänellä Iinaa on jo äänestetty. Loputtomia ovat myös analyysit Iinan sanomisista ja eleistä, Iinan paha silmä on jo kuuluisa. Ilmiön seuraaminen on paitsi raadollista ja satuttavaa, jokin sisälläni huutaa oikeudenmukaisuutta, mutta kaikesta huolimatta myös mielenkiintoista. Näinkö se menee, näinkö normaalista ihmisestä tehdään pelkästään negatiivisin ominaisuuksin varustettu Paha. Vaikka tässä onkin kyse vain televisiosta ja tv-sarjasta, niin samat lainalaisuudet varmasti pätevät jossain määrin myös oikeassa elämässä.

Iina-vihalle on kuvaavaa se, miten voimakasta vihaa ilmaisevia viestejä Iinan (oletettujen) sammakoiden ja ei ehkä niin onnistuneiden ilmeiden jälkeen ilmestyy foorumille kiihtyvällä tahdilla. Ei voi olla miettimättä, olisiko tässäkin kysymyksessä pyrkimys olla eka, juuri se, joka jälleen kerran näki pintaa syvemmälle. Sama kilpailu siitä, kuka inhoaa eniten, ilmenee kehuskeluista, kuinka monta kertaa inhokkia on jo äänestetty. Aika huvittavaa, äänestyspuhelun hinta on 90 senttiä, tekstiviestiäänen 95 senttiä. Mutta jalossa inhokkivihassa kustannuksilla ei ole merkitystä, aate ennen kaikkea! Ja toisaalta, suuri osa tuskin maksanee puhelujaan itse, niin nuorilta ja ehdottomilta kirjoittajien purkaukset vaikuttavat. Äiti ja isä saattavat kiittää puhelinlaskun nähtyään.

Mikä inhokeissa oikein ärsyttää? Antti S ja Iina ovat kumpikin ihan tavallisia ihmisiä, niin positiivisine puolineen kuin virheineenkin. Antin tapauksessa varmasti Realityn esittämä kuva tupakkapummista ja ruokavarkaasti vaikutti suuresti mielikuvaan Antista. Samainen mies on talosta poistumisensa jälkeen antanut itsestään aivan toisenlaisen kuvan, jälleen fiksun ja mukavan kuten ensi päivinä talossakin. Joukkohysteriaa tässäkin?

Iina-vihaakin on vaikea ymmärtää, vaikka toki Iinassakin virheitä ja ärsyttäviä puolia. Monet haukkuvat Iinaa nirppanokkaiseksi, itsensä korottavaksi ihmiseksi, jopa akateemiseksi. Hui hirvitys, ihan akateemiseksi. :D Akateemisuutta Iina ei itse pahemmin korosta, hassua että Iina-vihaajien täytyy. Iinan kuiva ja sarkastinen huumorintaju on aivan varmasti yksi syy, miksi Iina inhotaan. Keskustelupalstoilla vilisee kirjoitettuja keskusteluita, joilla pyritään alleviivaamaan miten paha ihminen Iina onkaan. Kirjoitettua sanaa lukiessa todella huomaa, miten suuri merkitys Iinan eleillä ja ilmeillä on viestin ymmärtämisen kannalta. "V*tun teinarit" näyttää kirjoitettuna aivan erilaiselta kuin suoraan televisiossa, jossa se sanotaan Antin sylissä istuen, vinosti hymyillen.

Vihaamisen toinen puoli on silmitön fanittaminen. Perttu on nyt monien mielestä talon kuningas, joka ei voi tehdä mitään väärin. Ja täytyy myöntää, että hyvin Perttu on osannutkin pysyä puhtaana. Pahempia ylilyöntejä, joihin tarttua ei helpolla löydy. Jopa päiväkirjahuoneessa Pertun kommentit kanssakilpailijoista (myös ne negatiiviset) tulevat esiin mukavan analyyttisessa mielessä, ilman turhaa tunteenpurkausta tai kiihkoa. Onhan Pertussa toki heikkouksiakin, Irina 500, Burana 600 -huumori ei välttämättä kanna muutamaan viikkoa pidemmälle. Realityn yhden vuorokauden supistaminen tunnin lähetykseksi on Pertulle suosiollinen, esille pääsevät ne muutamat onnistuneet sutkautukset monen epäonnistuneen joukosta. Samoin tiivistetty muoto ei välitä sitä, että monesti Perttu kaikesta nerokkuudestaan huolimatta pitkittää liikaa vitsejään.

Perttu-fanit tuntuvat kokevan velvollisuudekseen raivata talosta ne, jotka eivät ole Pertun lumoissa ja jopa törkeästi antavat Pertulle häätöääniä. Ensimmäiset Pertun ja Pöördismien kotisivut syntyi viime viikolla, nyt kannattaakin takoa kun fanitus on huipussaan. Olettaisin, että jo muutaman viikon sisällä suurin hypetys alkaa olla ohi. Näin yksinkertainen ilmiö ei voi kantaa loputtomiin. Aivan samoin kuin inhokin paikka on tulinen, mutta lyhytkestoinen, luulisin että samoin käy myös fanittamiselle.

Iinan päivät inhokkina alkavat olla luetut, jos hän tipahtaa sunnuntaina. Seuraavaksi inhokiksi näytäisi päätyvän Minna, myös Hannalla ja Terhillä on inhoajansa. SubTv:ssä varmaan hymistellään tyytyväisinä, häätöäänestykset tuottavat mukavasti rahaa.