Että olen sitten Hyvä!

Ellen jopa täydellinen!

BB:n innoittamana kaupasta tarttui tänään mukaan Singstar Legends ja ekalla yrittämällä vedin Yön Joutsenlaulusta yli 8000 pojoa. Siitäs sait Kari, sinä sentään HARJOITTELIT pari kertaa! Hannen suoritukseen en yltänyt, ihmeen hyvin se veti kun ottaa huomioon että Hippijuppipunkkarissa on niin sairaan kiivas tahti, hyvä kun sanat ehtii lukea saati laulaa. Millan heittää paremmin kuin Sari vaikka unissaan, Ollin biisiä en ole vielä kokeillut.

Nytkö tämä vasta alkaa? Viime vuonna tuli tehtyä hernekeittoa ja toffeeta BB:n innoittamana. Onneksi jäljellä on enää viikko...

Kari ja pipari

Johan se selvisi, että Kari on pelkkää puhetta eikä tiedä piparista mitään. Kuinka muuten on selitettävissä se, että mies koristelee piparit karkeilla _ennen_ paistamista?

GammoGuvia

Hmm, enpä tullut sitten ajatelleeksi mitä kaikkea meidän kämpästä voikaan paljastua. Lähinnä hillitön sekasotku? Mutta hei, ei se ketään meitä tuntevia yllätä. Yllätysvieraat on painajaislistallani ehdotonta kärkikolmikkoa...

Aloitetaan tärkeimmästä eli tietokone. Kannettava löytyy keittiöstä, mutta en sitä viittinyt kuvata kun se on hautautunut viikon romujen alle sivupöydälle...

Tietokonehan on olohuoneessa, joten seuraavaksi kuva olohuoneen toisesta kiintopisteestä eli televisiotasosta. Huomaa lattian jalanlämmitin eli kissamme Väinö. Ei tällä kertaa sentään alla omenapuun... Ulkoiluhan on herralta nykyisin kielletty.

Olkkarinlamppu. Näitä on olkkarissa kaksi ja siihen liittyvässä ruokailuhuoneessa vielä kolmas. Juu, ei mitään kristalliviritelmiä meillä. Ja jos jotain tässä talossa inhoan niin tuota maailman ruminta kattoa. :P

Ruokailuhuone eli remontin takia meidän makuuhuoneemme. Paljeovella eristetty tila olohuoneesta. Nukumme siis koko porukka samassa sumpussa, yritän sinnikkäästi kääntää Essin sänkyä tuon ikkunaseinän suuntaiseksi, mutta likka kääntää sen aina näin päin. Exhän nukkuu nätisti äidin ja isin kanssa parisängyssä, voiko kaksivuotias missään muualla nukkuakaan? ;)

Saanko esitellä, suuri ylpeyteni sekainen keittiö. Takana sivupöydällä viikon romut, toinen keittiönkaappi apposen auki. Niin ja tuo ei ole se kuivakaappi, joka siis on vieressä. Kiinni. Joku ei ole siivonnut pöytää ruoan jäljiltä, kukahan lienee... Ok, siivosin sen jo! Exän vauva odottaa lattialla hoitajaansa...

Jääkaappi, oi ihme mitä kaikkea tuolta löytyykään?

Kuivakaapin alaosan on vallannut kangasvarastoni... Hmm, uskonkohan itsekään että noista tulee ikinä mitään?

Eteisestä kuvaan pääsivät raput yläkertaan. Huomaa rapussa oleva pino kattolautoja.

Hähhää, ei mentykään yläkertaan vaan siihen viereen. Kuvassa alakerran vessa. Värit olen valinnut minä, tämä on meidän remontoimamme. Tai no, Miehen. ;)

Yläkerran vessakylppäri. Eli täällä on siis vessan lisäksi suihku. Myöskin meidän, siis Miehen, remontoima. Ja kukahan valitsi taas värit? ;)

Kellarisauna, taatusti alkuperäisessä kunnossa. No juu, ehkä joku on joskus lauteet uusinut ja kiukaan, mutta muutoin taattua originaalia sormipaneleineen ja betonilattioineen. Mahdoton pitää puhtaana niin että myös näyttäisi siltä. Suihku on tuossa samassa tilassa, vähän näkyykin tuossa vasemmalla. Mutta rumuus ei kerro kaikkea, täällä on MAHTAVAT löylyt!

Bonuskuva, tätä ei kukaan älynnyt pyytää, mutta näytänpä silti. Remontissa oleva toinen yläkerran makkareista, tästä tulee vielä joskus lastenhuone.

Ulko-ovea ja näkymää ikkunasta en jaksanut kuvata, on jo niin pimeä. Tästä blogauksesta löytyy kuvat kummastakin keittiön ikkunasta eli kaksi ensimmäistä. Meillä ei ole kirjahyllyä, joten siitä ei kuvaa. Samoin lankavarastoa ei ole olemassa, ovat hajallaan mikä missäkin.

Hmm, olikohan tässä nyt kaikki? Olen niin kiitollinen ettei kukaan keksinyt pyytää kuvaa verannasta, autotallista tai ullakosta. :D

Paljastelua

Löysin Viittä vaille valmiista kivan meemin, pakkohan tämä on itsellekin ottaa käyttöön:

Mieti 3 kuvaa jotka tahtoisit nähdä. Asioita kodissani tai mitä vain mistä pystyn ottamaan kuvan melko vaivatta. Ja kunhan olen katsonut kaikki ehdotukset, teen entryn johon laitan kaikki kuvat jotka onnistuin ottamaan.

Epätoivoiset keinot käyttöön, Icarus II etenee

Vapaapäivän kunniaksi oli pakko saada kilkuteltua edes vähän Icarus kakkosta. Tosin eteneminen oli äärettömän hidasta, koko ajan piti ojennella värejä ja pistää tulppia kynään. Mutta parempi sekin kuin jos töissä olisin ollut.

Mytystä on ehkä paha saada selvää, mutta muutaman rivin päästä vuorossa olisi jo chart 2. Ekaa kerää Silviaa on ihmeen paljon jäljellä, taitaa tulla postimerkin kokoinen Icarus? ;)

AINA saa hävetä!

On se vaan onni että on Youtube, joka säilöö kaiken bittimoskan täältä ikuisuuteen:

ARGH! Oisihan se kiva jos artisti muistaisi edes sanat...

Kyllä todellakin nukun mieluummin pommiin...

Mitkä puvut... Tytöt on ryöstäneet isoäidin alusvaatteet?

En nyt sitten tiedä onko pelleasu ok ikinä?

Onneksi edes joskus joku osaa pukeutua ja pistää homman rokkaamaan!

Langennut enkeli

Essi kertoi eilen miten meillä kaikilla on suojelusenkelit. Paitsi äidillä. Äidin enkeli kun tippui taivaasta pypylleen ja satutti sen. Sitten tuli lääkäri ja laittoi pyppyyn Pinokkio-laastarin, enkeli parani ja meni takaisin taivaaseen.

Mitä tuohon voi oikein sanoa? Nyyh, mulla ei ole enää enkeliä kun siltä meni pyppy rikki. :P Niin ja pyppyhän on tietty peppu meidän perheen kielellä.

Hyydyttää

Kamala viikko jo tähän mennessä, maltan tuskin odottaa jatkoa.

Maanantaina läksin töihin kesärenkailla kuinkas muuten. Vähän matkaa ajettuani alkoi satamaan lunta. Erittäin ihanaa! Kaikki meni hyvin sinne asti kunnes käännyin työpaikkakunnalle isommalta tieltä. Rautatien ylittävän sillan jälkeen pari rekkaa oli suistunut tieltä ja liu'uin pahaenteisesti kohti samaa kasaa. Ei mitään pitoa. Vähän kolhaisin aurauskeppiä ja pääsin kuin pääsinkin pälkähästä. Vaikka miten hitaasti olisi ajanut auto puski ja oli ihan eri mieltä ohjaamiseen vastaamisesta. Ihq olla matkustajana kuskin paikalla.

Tiistaina alla oli jo talvikumit, matkasin about 70 kilsan päähän toiselle paikkakunnalle. Toiveissa oli että pääsisin pois lumimyräkän alta. Turha toivo! Ajelin kotimatkan 50-60 näkemättä suht mitään. Ainoastaan yksi auto ohitti koko matkalla. Ihme! Tosi raskasta oli.

Tämä päivä kruunasi kaiken. Aamulla läksin taas töihin ihan normaalisti, vein lapset hoitoon ja jatkoin matkaa. Hidasta oli, lunta tuprusi edelleen. Ehkäpä kymmenen kilometriä ajettuani eteen tuli traktori, joka ilmeisesti raahasi perunakuormaa. Hädin tuskin pysyi tiellä, ajoi rapiat 30 km tunnissa. :P Ohi oli ihan turha yrittää, näkyvyys about nolla. Autoni ei tykännyt moisesta matkavauhdista vaan päätti hyytyä hetken päästä. Epätoivoisena yritin saada vanhaa romua käyntiin. Takaa tuli pari bussia, pääsivät nippa nappa ryömimällä musta ohi. Ihmeen kaupalla sain auton käyntiin ja pysymään käynnissä ja ajelin täysillä ryypyillä ja kakkosella loppumatkan. Valitsin ajoreitin ihan tarkoituksella niin etten joutuisi pysähtymään kuin kerran. Kiertäen perille? Siinäkin pysäyksessä jouduin käyttämään autoa vapaalla täysillä kierroksilla, auto yski äärettömän helposti ja ei tahtonut pysyä käynnissä.

Sain kuin sainkin auton työpaikan pihamaalle ja sähkötolpan viereen. Auto oli kuin arkusta tullut, ajon aikana lunta pakkaantui pyyhkijiin ja lasiin. Soitin miehelle, joka hankki autolle "ehkä" pienen huollon. Ainakin Masinolia huoltoliike lupasi tyrkätä tankkiin. Muuten kiva mutta kun kärry ei enää inahtanutkaan! Ei edes yrittänyt liikkeelle ruoja. Työpaikan miehet kärräsivät romuni talliin lämpenemään ja rassasivat raasua pari tuntia. Jotain ne höpisi kosteudesta ja virranjakajista ja sytytystulpista ja crc:tä. En minä tiedä. Joka tapauksessa sinne raasu jäi talliin ja minä pääsin työkaverin kyydillä kotiin. Jos ei masiina huomenna lähde niin en tiedä mitä tehdä.

VIHAAN TALVEA!!!