Tänään olikin oikea superneuvola, ajat sekä Esikoisella että Vauvalla. Aamulla piti vääntäytyä sängystä kestämättömän aikaisin, jo kasilta! Ulkona oli kammottava pakkanen vielä, -16 astetta. Siinä on ainakin kuusi astetta liikaa mun herkälle hipiälleni, mutta eipä auttanut, ylös ja suihkuun piti vaan vääntäytyä. Esikoinen heräili itsekseen, kun kuivattelin tässä koneen ääressä. Huomasi tietty, että oli jäänyt yksin isoon sänkyyn, Vauvahan oli turvassa pinniksessä.
Sain yllättävän näppärästi kavaraanin liikkeelle. Ainoa mistä piti tapella, oli Vauvan Näpsy. Esikoinen oli sitä mieltä, että hän tarvitsee Näpsyä enkä minä, joka laitoin Vauvalle vaippaa. Hetken tiukan neuvottelun jälkeen sain Näpsyni takaisin. Pukiessa piti vielä keskustella siitä laitetaanko ensin hanskat käteen ja sitten hattu vaiko toisin päin... Jotenkin ei hatun pukeminen enää onnistunut hanskat kädessä. Esikoinen kun on kovin omatoiminen ja tahtoo ehdottomasti pukea nuo ihan itse.
Olimme neuvolassa aika tarkkaan kymmeneltä. Täti ottikin Esikoisen heti käsittelyyn, neiti sai koota palapeliä, piirtää viivan ja ympyrän ja näyttää kirjasta kuvia. Pari juttua jäi Esikoiselta nimeämättä, tyttö ei osannut nimetä onkimista, kun eipä ole siihen tainnut koskaan törmätä. Ja jostain syystä lentokone ei tullut mieleen, vaikka se välillä on kovin suosittu sana ollut. Pituutta ja painoa tulee edelleen sopivasti, joten kaikki hyvin.
Vauva oli oma sopuisa itsensä, pituus ja paino kehittyy pojullakin hyvin. Olinpas vähän hämmästynyt, kun tädin mielestä voimme edelleen jatkaa pelkällä rintamaidolla. Ilmeisesti suositukset ovat kuin ovatkin päivittyneet? Vauvahan on nyt sen maagiset 4 kk, jolloin kiinteitä voisi yksilöllisesti ruveta harkitsemaan. Aika outoa muuten Suomessa, täysimetyssuositus on 6 kk, mutta samalla neuvotaan aloittamaan kiinteät yksilöllisesti 4-6 iässä. Vauvan hahtuvahousuja täti kutsui viidakkopöksyiksi - ehkäpä noissa on jotain maastokuosin tyyppistä, kun ovat ruskeanvihertävät. Vauveli pyrki kääntyilemään siinä hoitopöydällä ja muutenkin venkoili sylissä osoittaen, että ei ole enää mikään tahdoton vauva.
Käytiin sitten vielä neuvolan jälkeen kaupassa ja Esikoinen oli tosi kiltisti eikä karkaillut tapansa mukaan. :) Ihanaa, ehkäpä tästä vielä joskus uskaltaa lähteä liikkeelle enemmänkin näiden kahden sankarin kanssa ilman toista perässä juoksijaa eli Miestä. Ostettiin kaupasta ruoka-ainekset ja parit Kinderit. Olivat niin houkuttelevasti esillä ja enhän minä voi suklaata vastustaa. Nautittiin Esikoisen kanssa sitten kotona suklaamunat ja siitä alkoi taukoamaton kitinä saada toinen. Ei tipu!
Vauvalla meni vähän unirytmit sekaisin eikä mun ihanainen sopuisa Vauvani meinannut millään talttua unille. Kitisi vaan ja jopa rääkyi - ihmeellistä! Taintui lopulta tissille ja pian Esikoinen kömpi viereeni. Nukuttiin koko poppoo päiväunet. Heräsin vähän ennen lapsia ja laitoin kinkkukiusauksen uuniin. Jos olisin vielä siivonnutkin, niin voisipa sanoa, että Mies saattaisi luulla tulleensa väärään taloon, kunhan tuossa töistä kohta kotiutuu...
maanantaina, helmikuuta 28, 2005
lauantaina, helmikuuta 26, 2005
Allegro ja pesukonehaaveita
Allegro tuli jo aikaa sitten, samaan aikaan oksutaudin kanssa eli viikkohan siitä taitaa olla vierähtänyt? Hirveästi pesukokemuksia ei ole vielä kerinnyt karttua, kun mulla on muita pesuaineta vaikka muille jakaa. Äkkiä laskien varmaan nelisen kiloa ja litra nestemäisiä päälle... Pesuainehamsteri taidan olla? Mutta mikä lieneekään äidin pahin painajainen, joko se että pesukone leviää tai pyykkiaine loppuu kesken...
Allegro-paketti on siis huiman iso mötikkä sekin, sopii hyvin hamsterille. Olo on turvallinen, kun pesuainetta on 8 kiloa. ;) Sisältä löytyi koneen pesuaine ja pesuntehostaja, tylsästi olivat siellä sen varsinaisen pesuaineen seassa. Samoin ohjelappunen oli kuorrutettu kiinni tarttuneella pesuaineella. Ihan kuivaahan se pesuaine oli, mutta tylsästi sotki muuten niin siistiä (hahhaa! näkis vaan!) pesukoneen edustaa. Pesin pesukoneen ensin koneen pesuaineella ja sitten kertaalleen vielä tyhjänä Allegrolla ja sitten olikin aika siirtyä varsinaisen pyykin pariin.
Näin alkuvaiheessa pesen Allegrolla lähinnä kestovaippoja ja mustia vaatteita. Mitään valittamista ei pesutuloksesta todellakaan ole, pyykki tuoksuu ihan raikkaalta. Pesuntehostajaa en tietenkään ole kestovaipoille käyttänyt, mutta hyvin ovat kakkatahrat irronneet ihan 60 asteessakin. Pyykki vaikuttaa minusta vähän pehmeämmältä jo suoraan koneesta kuin ennen, mutta mitään kovin varmaan en osaa asiasta sanoa, sillä käytän edelleen huuhteluaineena etikkaa ja rummutan pyykit kuiviksi kuivausrummussa.
Allegro on tosi taloudellista. Olen laittanut vaippapyykille reilusti alle puoli desiä koneelliseen, ehkä jotain 30 ml? Tosin muutenkin olen pyrkinyt vähentämään pyykkiaineen määrää, luulen että olen aikaisemmin yliannostellut. On jotenkin hämäävää, kun pyykkipulverit muuttuvat aina vaan tiivistetymmiksi. Kohta riittänee puolikas pesuhelmi? ;) Tykkään erityisesti siitä, että Allegrossa pesuntehostaja on erikseen. Vaikka kuinka pesisi Color pesuaineilla, niin ainakin minulla vaatteiden värit kärsivät pesujen myötä. Ehkäpä nyt kun pesuntehostajaa voi käyttää vain tarvittaessa, värit säilyvät entistä paremmin?
Voisin hyvin kuvitella, että käytettyäni tämän pönikän (joskus sitten monen vuoden kuluttua... ;D), tilaan uudelleen Allegroa. Ihan kiva kun nyt pesuainekulu on yksi iso kertakustannus, on helpompi seurata mitä pyykkien peseminen oikein maksaakaan.
Mutta ei mitään niin hyvää ettei jotain huonoakin: Allegro on saanut minut himoamaan uutta pesukonetta.
Haaveissa uusi pesukone
Meillä on nyt pesukoneena miehen joskus aikoinaan hankkima Whirlpoolin ties mikä malli. Ihan kiva kone, mutta jo kohta melkein 10 vuotta vanha. Kone on toiminut kuin enkeli, mutta MINÄ HALUAN UUDEN PESUKONEEN! Lähinnä järkisyihin verrattava peruste on se, että tuossa nykyisessä on linkousnopeus vain 800 kierrosta, kuivausrummulle olisi parempi, jos kierroksia olisi enemmän.
Rahaahan ei tietenkään ole, joten perustin eilen äitiyspäivärahan ja lapsilisien maksupäivän innoittamana itselleni säästötilin pesukonetta varten. Jos suinkin pystyisin säästämään sinne 50 euroa kuukaudessa, niin saattaisin jo vuoden kuluttua pystyä ostamaan uuden pesukoneen. :))) Se tylsä puoli tässä säästämisessä toki on, että Mies perustanee itselleen säästötilin Mäkkiä varten. On aika erikoista, että minä säästän pesukonetta varten, joka hyödyttää koko perhettä, mutta Mies säästää omaa harrastustaan varten. Mutta milloinkas tämmöisissä jutuissa on ollut tasa-arvoa? Ihan hyvä edes näin ettei Mies ryntää ostamaan Mäkkiä suinpäin kun tilillä vaan satunnaisesti on vähän enemmän saldoa miettimättä yhtään mitä ensi kuussa syödään ja kuka maksaa lainat... Mutta silti, jotenkin tämä korpeaa. :(
Kuolasin jo netistä erilaisia pesukoneita. Minulla ei ikinä ole ollut kuin päältä avattavia, mutta nyt löysin uuden rakkauden: LG:n direct drive pesukone! HALUU! Huokaillen luin tuon himoittavan koneen ominaisuuksista... Ne ovat juuri minulle tehty - tai siis koko perheelle... Konehan tulee _meille_ eikä vain minulle. ;) On lapsilukkoa, ylimääräistä huuhtelua, pikaohjelmaa ja vaikka mitä. Maltan tuskin odottaa, pitäisikö toivoa, että vuosi menee nopeaan? ;) Tai no, en edes tiedä mitä moinen ihanuus maksaa, voi olla ettei vuoden säästöt edes riitä.
Allegro-paketti on siis huiman iso mötikkä sekin, sopii hyvin hamsterille. Olo on turvallinen, kun pesuainetta on 8 kiloa. ;) Sisältä löytyi koneen pesuaine ja pesuntehostaja, tylsästi olivat siellä sen varsinaisen pesuaineen seassa. Samoin ohjelappunen oli kuorrutettu kiinni tarttuneella pesuaineella. Ihan kuivaahan se pesuaine oli, mutta tylsästi sotki muuten niin siistiä (hahhaa! näkis vaan!) pesukoneen edustaa. Pesin pesukoneen ensin koneen pesuaineella ja sitten kertaalleen vielä tyhjänä Allegrolla ja sitten olikin aika siirtyä varsinaisen pyykin pariin.
Näin alkuvaiheessa pesen Allegrolla lähinnä kestovaippoja ja mustia vaatteita. Mitään valittamista ei pesutuloksesta todellakaan ole, pyykki tuoksuu ihan raikkaalta. Pesuntehostajaa en tietenkään ole kestovaipoille käyttänyt, mutta hyvin ovat kakkatahrat irronneet ihan 60 asteessakin. Pyykki vaikuttaa minusta vähän pehmeämmältä jo suoraan koneesta kuin ennen, mutta mitään kovin varmaan en osaa asiasta sanoa, sillä käytän edelleen huuhteluaineena etikkaa ja rummutan pyykit kuiviksi kuivausrummussa.
Allegro on tosi taloudellista. Olen laittanut vaippapyykille reilusti alle puoli desiä koneelliseen, ehkä jotain 30 ml? Tosin muutenkin olen pyrkinyt vähentämään pyykkiaineen määrää, luulen että olen aikaisemmin yliannostellut. On jotenkin hämäävää, kun pyykkipulverit muuttuvat aina vaan tiivistetymmiksi. Kohta riittänee puolikas pesuhelmi? ;) Tykkään erityisesti siitä, että Allegrossa pesuntehostaja on erikseen. Vaikka kuinka pesisi Color pesuaineilla, niin ainakin minulla vaatteiden värit kärsivät pesujen myötä. Ehkäpä nyt kun pesuntehostajaa voi käyttää vain tarvittaessa, värit säilyvät entistä paremmin?
Voisin hyvin kuvitella, että käytettyäni tämän pönikän (joskus sitten monen vuoden kuluttua... ;D), tilaan uudelleen Allegroa. Ihan kiva kun nyt pesuainekulu on yksi iso kertakustannus, on helpompi seurata mitä pyykkien peseminen oikein maksaakaan.
Mutta ei mitään niin hyvää ettei jotain huonoakin: Allegro on saanut minut himoamaan uutta pesukonetta.
Haaveissa uusi pesukone
Meillä on nyt pesukoneena miehen joskus aikoinaan hankkima Whirlpoolin ties mikä malli. Ihan kiva kone, mutta jo kohta melkein 10 vuotta vanha. Kone on toiminut kuin enkeli, mutta MINÄ HALUAN UUDEN PESUKONEEN! Lähinnä järkisyihin verrattava peruste on se, että tuossa nykyisessä on linkousnopeus vain 800 kierrosta, kuivausrummulle olisi parempi, jos kierroksia olisi enemmän.
Rahaahan ei tietenkään ole, joten perustin eilen äitiyspäivärahan ja lapsilisien maksupäivän innoittamana itselleni säästötilin pesukonetta varten. Jos suinkin pystyisin säästämään sinne 50 euroa kuukaudessa, niin saattaisin jo vuoden kuluttua pystyä ostamaan uuden pesukoneen. :))) Se tylsä puoli tässä säästämisessä toki on, että Mies perustanee itselleen säästötilin Mäkkiä varten. On aika erikoista, että minä säästän pesukonetta varten, joka hyödyttää koko perhettä, mutta Mies säästää omaa harrastustaan varten. Mutta milloinkas tämmöisissä jutuissa on ollut tasa-arvoa? Ihan hyvä edes näin ettei Mies ryntää ostamaan Mäkkiä suinpäin kun tilillä vaan satunnaisesti on vähän enemmän saldoa miettimättä yhtään mitä ensi kuussa syödään ja kuka maksaa lainat... Mutta silti, jotenkin tämä korpeaa. :(
Kuolasin jo netistä erilaisia pesukoneita. Minulla ei ikinä ole ollut kuin päältä avattavia, mutta nyt löysin uuden rakkauden: LG:n direct drive pesukone! HALUU! Huokaillen luin tuon himoittavan koneen ominaisuuksista... Ne ovat juuri minulle tehty - tai siis koko perheelle... Konehan tulee _meille_ eikä vain minulle. ;) On lapsilukkoa, ylimääräistä huuhtelua, pikaohjelmaa ja vaikka mitä. Maltan tuskin odottaa, pitäisikö toivoa, että vuosi menee nopeaan? ;) Tai no, en edes tiedä mitä moinen ihanuus maksaa, voi olla ettei vuoden säästöt edes riitä.
Lauantaina keskipäivällä
Vauva suvaitsi tapojensa vastaisesti herätellä vähän useammin aamuyöstä eli sentään tunnin välein. Ihana Vauva, on oikeasti tosi helppo silloinkin kun herättelee vähän useammin kuin normaalisti. :) En jaksanut kömpiä ylös ja kun huomasin, että Mies on joka tapauksessa hereillä, lykkäsin paketin miehen syliin. Tissiähän Vauva ei suostunut syömään, sehän on ensimmäinen ratkaisukeino kaikkeen.
Parin tunnin päästä heräsin sitten kunnolla, välillä olin kyllä havahtunut siihen, että Mies toi Vauvan takaisin. Herätessäni Vauva nukkui taas, selvisi syykin siihen miksi Vauvaa ei nukuttanut. Nuori herra oli kakannut kahdesti siinä valvoessaan puolitoista tuntia. Melkoinen kakkatykki!
Mutta olipas ihana saada nukkua kunnolla pitkään, huomenna pitääkin nousta ajoissa, kun menemme kirkkoon. Siellä joko minun tai miehen on tarkoitus lukea päivän teksti. Todennäköisesti minun? Ja maanantainakin on aikainen herätys, neuvolaan pitää ehtiä jo kymmeneksi. Tuskaa! Miten ihmeessä sitä jaksoikaan herätä töihin silloin joskus - ja viimeistään ensi vuoden alussa taas...
Tämän tylsän arkisen ja tavallisen lauantain huipentuma on vielä kokematta: pitäisi lähteä poppoon kanssa kauppaan! Saapa nähdä millaiset raivarit Esikoinen tällä kertaa järjestää tai kuinka monta kertaa neitonen karkaa. Tosin ennen kuin kauppaankaan pääsee, pitäisi kehitellä joku ruokalista tällekin viikonlopulle. Vähän mietin uunimunakasta tai jauhelihapannukakkua. Ja sunnuntain ruoka olisikin sitten täysin auki.
Se on selvä, että kaupasta on pakko saada karkkia... Ja mieleni tekisi myös ihanaa uutta dippiä Creamy pepper. Nam! Siinä voisi dipata vaikka pelkkiä sormia, niin hyvää se on. Mutta jospa olisi reipas ja pilkkoisi dippiä varten kasviksia?
Rakastan kyllä tätä löysää arkea, ei ole kiirettä minnekään. Siivosin eilen enimpiä, joten ei ole hirveästi mitään kotitöitäkään tekemättä, vaan saan keskittyä rauhassa mukaviin tekemisiin eli vaikkapa jatkamaan neulomista, neulon Esikoiselle lapasia hahtuvalangasta.
Parin tunnin päästä heräsin sitten kunnolla, välillä olin kyllä havahtunut siihen, että Mies toi Vauvan takaisin. Herätessäni Vauva nukkui taas, selvisi syykin siihen miksi Vauvaa ei nukuttanut. Nuori herra oli kakannut kahdesti siinä valvoessaan puolitoista tuntia. Melkoinen kakkatykki!
Mutta olipas ihana saada nukkua kunnolla pitkään, huomenna pitääkin nousta ajoissa, kun menemme kirkkoon. Siellä joko minun tai miehen on tarkoitus lukea päivän teksti. Todennäköisesti minun? Ja maanantainakin on aikainen herätys, neuvolaan pitää ehtiä jo kymmeneksi. Tuskaa! Miten ihmeessä sitä jaksoikaan herätä töihin silloin joskus - ja viimeistään ensi vuoden alussa taas...
Tämän tylsän arkisen ja tavallisen lauantain huipentuma on vielä kokematta: pitäisi lähteä poppoon kanssa kauppaan! Saapa nähdä millaiset raivarit Esikoinen tällä kertaa järjestää tai kuinka monta kertaa neitonen karkaa. Tosin ennen kuin kauppaankaan pääsee, pitäisi kehitellä joku ruokalista tällekin viikonlopulle. Vähän mietin uunimunakasta tai jauhelihapannukakkua. Ja sunnuntain ruoka olisikin sitten täysin auki.
Se on selvä, että kaupasta on pakko saada karkkia... Ja mieleni tekisi myös ihanaa uutta dippiä Creamy pepper. Nam! Siinä voisi dipata vaikka pelkkiä sormia, niin hyvää se on. Mutta jospa olisi reipas ja pilkkoisi dippiä varten kasviksia?
Rakastan kyllä tätä löysää arkea, ei ole kiirettä minnekään. Siivosin eilen enimpiä, joten ei ole hirveästi mitään kotitöitäkään tekemättä, vaan saan keskittyä rauhassa mukaviin tekemisiin eli vaikkapa jatkamaan neulomista, neulon Esikoiselle lapasia hahtuvalangasta.
perjantaina, helmikuuta 25, 2005
Imettävä nainen tihkuu seksiä
Uudessa KuntoPlus lehdessä (4/2005) oli tutkimustietoa imetyksestä. Olen saanut nämä lainaukset ircissä, valitettavasti en ole lukenut itse lehteä. Mutta mikäs tässä on blogissa mutua höpistä.
"Imettävä tihkuu seksiä. Imettäminen VOI saada muiden naisten seksihalut hyrräämään. Sekä imettävä nainen että imetettävä lapsi erittävät kemiallisia tuoksuaineita, jotka näyttävät lisäävän muiden naisten halukkuutta."
"Jenkkitutkimuksessa selvisi, että naisten sukupuolihalut nousivat 24%:lla jos heillä oli vakituinen kumppani ja he oleskelivat imettävän naisen lähellä päivittäin kahden kuukauden ajan. Sinkuilla nousua oli 17%."
Upeaa! Mistähän ne kummalliset yleisönosastokirjoitukset kammottavista sinisuonisista tisseistä kahvilan pöydissä oikein kumpuavat? Eiköhän jokainen puutteessa hinkuva mies tästä lähtien parkkeeraa vongattavan daaminsa justiinsa siihen räkänokkaa syöttävän mammaihmisen viereen. Ihan vaan jos kävisi kuinka tuuri...
Jatkossa varmaan blogeissakaan sinkkumiehet eivät jaksa enää inistä miten luonnotonta on imettää taaperoita. Jos oma saantionni on vähänkään kiinni imetyksessä irtaantuvista tuoksuainesta, niin jatkossa sinkkumiesten puolesta on oikein hyvä, että mammat imettää vaikka rippikouluikään asti.
"Imettävä tihkuu seksiä. Imettäminen VOI saada muiden naisten seksihalut hyrräämään. Sekä imettävä nainen että imetettävä lapsi erittävät kemiallisia tuoksuaineita, jotka näyttävät lisäävän muiden naisten halukkuutta."
"Jenkkitutkimuksessa selvisi, että naisten sukupuolihalut nousivat 24%:lla jos heillä oli vakituinen kumppani ja he oleskelivat imettävän naisen lähellä päivittäin kahden kuukauden ajan. Sinkuilla nousua oli 17%."
Upeaa! Mistähän ne kummalliset yleisönosastokirjoitukset kammottavista sinisuonisista tisseistä kahvilan pöydissä oikein kumpuavat? Eiköhän jokainen puutteessa hinkuva mies tästä lähtien parkkeeraa vongattavan daaminsa justiinsa siihen räkänokkaa syöttävän mammaihmisen viereen. Ihan vaan jos kävisi kuinka tuuri...
Jatkossa varmaan blogeissakaan sinkkumiehet eivät jaksa enää inistä miten luonnotonta on imettää taaperoita. Jos oma saantionni on vähänkään kiinni imetyksessä irtaantuvista tuoksuainesta, niin jatkossa sinkkumiesten puolesta on oikein hyvä, että mammat imettää vaikka rippikouluikään asti.
torstaina, helmikuuta 24, 2005
Haikeutta
Jatkoin aamupäivällä Esikoisen vaatteiden läpikäyntiä. Lajittelen isosta vaateläjästä esiin vaatteita, jotka kävisivät Vauvallekin ja samalla jaottelen vaatteita paremmin kasoihin Mekot, Paidat ja Housut. Valitettavan iso osa Esikoisen vaatteista on niin tyttömäistä kuin vain voi olla, Vauvalle sopiva vaatepino jää valitettavan pieneksi.
En muistanutkaan mitä kaikkia vaatteita Esikoisella olikaan. Tuntui niin haikealta hypistellä niitä ja muistaa, miltä tyttönen näytti ne päällään. Vaatteissa on tarttuneena paljon muistoja ja rakkautta. Uusia muistoja syntyy nyt Vauvan vaatteiden myötä, osa pikkuruisista vaatteista odottaa hyllynreunalla säilömistä. Miten nopeaan Vauva kasvaakaan, miten äkkiä aika rientää! Haluaisin niin pysäyttää ajan hetkeksi ja vain nauttia tästä ihanasta ajasta. Esikoisen kanssa oli joku hassu kiire koko ajan, halusi niin nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi vauvan kehitystä ei voi vanhemmat nopeuttaa - eikä hidastaakaan. Kehittyvät epelit tasan siihen tahtiin kuin itse haluavat.
Vaatteiden joukossa oli setti, jossa on kaunis keltainen nuttu ja punakeltaraidalliset housut - kuinka suloinen palleroinen Esikoinen olikaan, kun käytti niitä. Mekkoja oli vino pino, Esikoinen kun on melkoinen prinsessa. Bamse-vaatteita oli melkoiset määrät, suloisia kaikki.
***
Esikoinen räpelsi äsken jotain keittiössä. Menin katsomaan ja neitonen yritti löytää lusikkalaatikosta perunankuorimisveitseä. Ojensi minulle päärynää ja sanoi
"Ei voi vattuttaa!"
Laulut on hyvin hallussa. :)
En muistanutkaan mitä kaikkia vaatteita Esikoisella olikaan. Tuntui niin haikealta hypistellä niitä ja muistaa, miltä tyttönen näytti ne päällään. Vaatteissa on tarttuneena paljon muistoja ja rakkautta. Uusia muistoja syntyy nyt Vauvan vaatteiden myötä, osa pikkuruisista vaatteista odottaa hyllynreunalla säilömistä. Miten nopeaan Vauva kasvaakaan, miten äkkiä aika rientää! Haluaisin niin pysäyttää ajan hetkeksi ja vain nauttia tästä ihanasta ajasta. Esikoisen kanssa oli joku hassu kiire koko ajan, halusi niin nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi vauvan kehitystä ei voi vanhemmat nopeuttaa - eikä hidastaakaan. Kehittyvät epelit tasan siihen tahtiin kuin itse haluavat.
Vaatteiden joukossa oli setti, jossa on kaunis keltainen nuttu ja punakeltaraidalliset housut - kuinka suloinen palleroinen Esikoinen olikaan, kun käytti niitä. Mekkoja oli vino pino, Esikoinen kun on melkoinen prinsessa. Bamse-vaatteita oli melkoiset määrät, suloisia kaikki.
***
Esikoinen räpelsi äsken jotain keittiössä. Menin katsomaan ja neitonen yritti löytää lusikkalaatikosta perunankuorimisveitseä. Ojensi minulle päärynää ja sanoi
"Ei voi vattuttaa!"
Laulut on hyvin hallussa. :)
keskiviikkona, helmikuuta 23, 2005
Miedot kilarit karvoista
Nyt on sitten Se Vaihe, odotinkin tätä jo innolla. Ei riitä että Vauva ryntäilee vaiheesta toiseen, myös äidillä on Vaiheita. Huokaus.
Karvat, niitähän lähtee. Päästä - ylä - jos pitää olla tarkka. Hiuksia. Karvoja siellä, karvoja täällä. Kaivelen sulkasatoni tuloksia milloin Vauva paran taipeista, milloin lattioilta ja korkealta vessan ikkunalaudalta. Kun harjaan hiuksiani, karvat suorastaan lennähtelevät lattialle. Jos voisin katsoa perääni, veikkaan että minua seuraa pienoinen karvapilvi.
Rasittavaa, miksi ihmeessä raskaudesta pitääkin seurata tämmöinen rutto? Tai miksi ihmeessä tuplaäksään taitaa liittyä synnynnäinen karvakammo? Vaikka eipä minua toisesta päästään kiinni olevat karvat stressaa, mutta irtokarvat käy hermoon. Omat karvat onneksi vähemmän kuin miehen, niistä voi vetää mietoja kilareita suuremmat kunnon parkuraivarit?
No ei, en minä raivoa miehelleni enhän? Todennäköisesti haluan pitää Miehen vielä toistaiseksi siinä luulossa, että hyvänä päivänä saatan vaikuttaa suhteellisen normaalilta äiti-ihmiseltä. Vielä toistaiseksi, kunnes sekin sekoamisen Vaihe koittaa.
Karvat, niitähän lähtee. Päästä - ylä - jos pitää olla tarkka. Hiuksia. Karvoja siellä, karvoja täällä. Kaivelen sulkasatoni tuloksia milloin Vauva paran taipeista, milloin lattioilta ja korkealta vessan ikkunalaudalta. Kun harjaan hiuksiani, karvat suorastaan lennähtelevät lattialle. Jos voisin katsoa perääni, veikkaan että minua seuraa pienoinen karvapilvi.
Rasittavaa, miksi ihmeessä raskaudesta pitääkin seurata tämmöinen rutto? Tai miksi ihmeessä tuplaäksään taitaa liittyä synnynnäinen karvakammo? Vaikka eipä minua toisesta päästään kiinni olevat karvat stressaa, mutta irtokarvat käy hermoon. Omat karvat onneksi vähemmän kuin miehen, niistä voi vetää mietoja kilareita suuremmat kunnon parkuraivarit?
No ei, en minä raivoa miehelleni enhän? Todennäköisesti haluan pitää Miehen vielä toistaiseksi siinä luulossa, että hyvänä päivänä saatan vaikuttaa suhteellisen normaalilta äiti-ihmiseltä. Vielä toistaiseksi, kunnes sekin sekoamisen Vaihe koittaa.
tiistaina, helmikuuta 22, 2005
Sehän ei käynnisty!
No niin, nyt Se sitten tapahtui. Auto ei käynnistynytkään Hoitotädin pihassa, kun hain Esikoista hoidosta. Voi ärrinmurrin, vika ei sitten kuitenkaan ollut siinä, että ajoin liian lyhyttä matkaa vaan akku todellakin vetelee viimeisiään. Kännykkä oli tietenkin unohtunut kotiin, mutta neuvokas Hoitotäti kaivoi autotallista käynnistyspiuhat ja antoi virtaa omasta autostaan. Vieläpä kolmesti, kun autoni suvaitsi sammahtaa kahdesti... Tuo muutoin niin luotettava auto kun on puolikylmänä todella hanakka sammumaan varoittamatta. Toki oli ollut piuhan päässä pari tuntia, mutta sekään ei tänään riittänyt.
Ajoin kotiin ja onneksi auto ei sammahtanut risteyksiin. Hoitotäti soitti vähän aikaa sen jälkeen kun olimme tulleet kotiin vielä tarkistussoiton. Ihana ihminen, olisi tullut pelastamaan meitä matkalta, jos en olisi vastannut?
Soitin miehelle, että nyt uusi akku ON hankittava, minä en aja enää metriäkään tuolla vanhalla akulla. Ei mutinoita, uusi akku latautuu verannalla, nyt loppui automurheet.
Ajoin kotiin ja onneksi auto ei sammahtanut risteyksiin. Hoitotäti soitti vähän aikaa sen jälkeen kun olimme tulleet kotiin vielä tarkistussoiton. Ihana ihminen, olisi tullut pelastamaan meitä matkalta, jos en olisi vastannut?
Soitin miehelle, että nyt uusi akku ON hankittava, minä en aja enää metriäkään tuolla vanhalla akulla. Ei mutinoita, uusi akku latautuu verannalla, nyt loppui automurheet.
Äiti sairastaa seuraukset ja D-vitskut korvikkeessa
Äiti ei saa sairastaa, kyllä se on taas kerran nähty. Kaksi päivää meni sairastaessa ilman että olisin katsonut kodin perään ja tuloksena oli hillitön kaaos. Pelottava ajatuskin, että jos sairastuisin vaikka viikoksi - terveysviranomaiset sulkisivat tämän murjun asumiskelvottomana. Torstai aamuna lattiat vielä näkyivät ja keittiössäkin oli tiskipöytä näkyvissä, lauantaina kun jaksoin taas katsella ympärilleni, niin näkymä oli aivan toinen. Olohuoneen lattia tulvi leluja ja vaatteita, keittiö oli aivan järjetön sekamelska. Lattialle oli heitelty roskia, ruokaa, paperia ja lisää leluja, pöydät notkuivat tyhjiä pakkauksia, postia, paperia, likaisia astioita ja jopa ruoantähteitä. Tiskipöytä oli hautautunut töryn alle.
En tiedä miksi ihmeessä miehelle on niin mahdotonta selviytyä normaalin arjen pyörittämisestä, kyllä minusta lastenhoidon ohella täytyy pystyä tekemään edes jotain. Ihan samanlainen kaaos meillä oli silloinkin, kun tulin takaisin laitokselta Vauvan kanssa. Kun ihmettelin sotkun määrää ja sitä, että mitä ihmettä sitten tehtäisiin, jos sairastuisin kunnolla, niin mies vaan totesi, että sitte pitäisi varmaan ruveta tekemään jotain kodin hyväksi. Sittenkö vasta? :O Onhan tästä puhuttu ja olen sanonut, että nyt kun olen kotona ja minulla on aikaa ja jaksuja hoitaa kotia, niin ihan mielelläni minä sen homman teen. Mutta että en todellakaan ollut kodinhoitokunnossa nyt parina päivänä, eikö silloin pitäisi ihan automaattisesti miehen tajuta tehdä edes jotain! Ei voi olla liikaa vaadittu, että mättää edes ruoantähteet roskiin (jep, ei kompostia) ja likaiset astiat astianpesukoneeseen. Huokaus, aavistelen, että kunhan joskus joudun palaamaan kotiin, koittavat vaikeat ajat. Oli miten oli, minä en kyllä sitten hoida yksin kotia työpäivien jälkeen - tai sitten tämä koti on yksin minun ja lapsien.
Peptidi- ja Gefilus-Tutteleiden D-vitamiinit
Päivän uutisissa oli tieto siitä, että erässä Tutteleita d-vitamiinimäärät olivat kymmenkertaiset normaalin verrattuna. D-vitamiinihan on siitä hankala vitamiini, että sen yliannostus kertyy kehoon. Voin vain kuvitella, miltä mahtaa vanhemmista tuntua, kun ei voi tietää, mitähän erää se viime viikolla lapselle annettu korvike olikaan. :(
Käsittämätöntä, että jokaista korvike-erää ei voida tutkia ennen kuin tuote lasketaan myyntiin. Korvike kun ei ole mikä tahansa elintarvike, vaan tuote, jonka tarkoitus on korvata puuttuva rintamaito vauvan ruokavaliossa eli jopa yksin taata vauvalle riittävät kasvun ja kehityksen edellytykset. Vanhemmilla itsellään ei ole mitään mahdollisuuksia nähdä päälle päin korvikkeesta, onko siinä ravintoaineita sopivasti vai onko tuote jotenkin viallista. Vaikka Suomessa tuotamme mielestämme turvallisia elintarvikkeita, korvikkeiden kanssa tuntuu sähkäyksiä sattuvat luvattoman usein. Milloin pakkauskone on viallinen ja korvike pilaantuu ennen aikojaan, milloin sattuu tälläinen vielä vaarallisempi virhe, jota ei mitenkään voi itse todeta tuotteesta.
Olisikin tärkeää, että myös Suomessa siirryttäisiin juhlapuheista käytönnön toimiin: oman äidin maito on aivan poikkeustapauksia lukuunottamatta lapselle parasta. Nykyisin terveydenhuoltokoneisto liian usein suhtautuu äidinmaitoon ja rintaruokintaan välinpitämättömästi, valitettavan usein neuvo imetysongelmien kanssa painiville perheille on korvike. Niin hyvä asia kuin imetys onkin, niin aina sekään ei suju ilman ongelmia - sopivalla tuella ja neuvoilla useimmat ongelmat ovat kyllä voitettavissa. Eikä Valion, tai kuka nyt korvikelinjan kulloinkin omistaa, tuotanto-ongelmat huolettaisi niin monia vanhempia kuin nykyisin.
En tiedä miksi ihmeessä miehelle on niin mahdotonta selviytyä normaalin arjen pyörittämisestä, kyllä minusta lastenhoidon ohella täytyy pystyä tekemään edes jotain. Ihan samanlainen kaaos meillä oli silloinkin, kun tulin takaisin laitokselta Vauvan kanssa. Kun ihmettelin sotkun määrää ja sitä, että mitä ihmettä sitten tehtäisiin, jos sairastuisin kunnolla, niin mies vaan totesi, että sitte pitäisi varmaan ruveta tekemään jotain kodin hyväksi. Sittenkö vasta? :O Onhan tästä puhuttu ja olen sanonut, että nyt kun olen kotona ja minulla on aikaa ja jaksuja hoitaa kotia, niin ihan mielelläni minä sen homman teen. Mutta että en todellakaan ollut kodinhoitokunnossa nyt parina päivänä, eikö silloin pitäisi ihan automaattisesti miehen tajuta tehdä edes jotain! Ei voi olla liikaa vaadittu, että mättää edes ruoantähteet roskiin (jep, ei kompostia) ja likaiset astiat astianpesukoneeseen. Huokaus, aavistelen, että kunhan joskus joudun palaamaan kotiin, koittavat vaikeat ajat. Oli miten oli, minä en kyllä sitten hoida yksin kotia työpäivien jälkeen - tai sitten tämä koti on yksin minun ja lapsien.
Peptidi- ja Gefilus-Tutteleiden D-vitamiinit
Päivän uutisissa oli tieto siitä, että erässä Tutteleita d-vitamiinimäärät olivat kymmenkertaiset normaalin verrattuna. D-vitamiinihan on siitä hankala vitamiini, että sen yliannostus kertyy kehoon. Voin vain kuvitella, miltä mahtaa vanhemmista tuntua, kun ei voi tietää, mitähän erää se viime viikolla lapselle annettu korvike olikaan. :(
Käsittämätöntä, että jokaista korvike-erää ei voida tutkia ennen kuin tuote lasketaan myyntiin. Korvike kun ei ole mikä tahansa elintarvike, vaan tuote, jonka tarkoitus on korvata puuttuva rintamaito vauvan ruokavaliossa eli jopa yksin taata vauvalle riittävät kasvun ja kehityksen edellytykset. Vanhemmilla itsellään ei ole mitään mahdollisuuksia nähdä päälle päin korvikkeesta, onko siinä ravintoaineita sopivasti vai onko tuote jotenkin viallista. Vaikka Suomessa tuotamme mielestämme turvallisia elintarvikkeita, korvikkeiden kanssa tuntuu sähkäyksiä sattuvat luvattoman usein. Milloin pakkauskone on viallinen ja korvike pilaantuu ennen aikojaan, milloin sattuu tälläinen vielä vaarallisempi virhe, jota ei mitenkään voi itse todeta tuotteesta.
Olisikin tärkeää, että myös Suomessa siirryttäisiin juhlapuheista käytönnön toimiin: oman äidin maito on aivan poikkeustapauksia lukuunottamatta lapselle parasta. Nykyisin terveydenhuoltokoneisto liian usein suhtautuu äidinmaitoon ja rintaruokintaan välinpitämättömästi, valitettavan usein neuvo imetysongelmien kanssa painiville perheille on korvike. Niin hyvä asia kuin imetys onkin, niin aina sekään ei suju ilman ongelmia - sopivalla tuella ja neuvoilla useimmat ongelmat ovat kyllä voitettavissa. Eikä Valion, tai kuka nyt korvikelinjan kulloinkin omistaa, tuotanto-ongelmat huolettaisi niin monia vanhempia kuin nykyisin.
perjantaina, helmikuuta 18, 2005
Tautituvalla
Ilmeisesti eiliset jomotukset olivatkin tavallista oksutautia. Mikään ei pysynyt vatsassa, oksentelin yöllä vettäkin. Mies oli kultainen ja laitteli aamulla töihin lähtiessään mulle Osmosalit, olipas pahaa! Ja ylös tuli sekin sujuvasti.
Puolikuolleena yritin selvitä sitten lasten kanssa päivän, killitin Osmosalia tyyliin desi per tunti, jotta olisi edes toivoa saada nestettä pysymään sisällä. Ei ole sairastaminen äidin juttu ei. Törkeästi nukuin jopa Vauvan kanssa päiväunet, kun Esikoinen katseli videolta Stuart Littleä - tai niin ainakin luulin, levitteli mokoma mun lankoja ympäriinsä.
Vähitellen on taas vatsa alkanut kestämään, kyllä tämä tästä. Ihanaa köllötellä, kun ei heti tunnu siltä, että oksu lentää ihan sillä sekunnilla, kun menee vaakaan.
Pahinta tässä on se, että Vauva on täysin rintalapsi. Pelotti jo, että mitäs jos oksentelu ja ripulointi vaikuttaa niin, että maitoni vähenee. :( Pakastimessa mulla olisi ruhtinaalliset 50 ml lypsettyä, ei ole tarvinnyt lypsää, kun pumppu nimeltä Esikoinen pitää kyllä huolen että pingotusten takia ei tarvitse Aventia vaivata. ;)
Olisi tosi iso kynnys ostaa kaupasta korviketta, Vauva ei ole eläissään saanut mitään muuta kuin rintamaitoani, d-vitamiini tippoja ja rintatulehdukseen syömäni antibiootikuurin aikana ja jälkeen herra nautiskeli myös tissimaitonsa maitohappobakteerikuorrutuksella hetken aikaa. Ja muutenkin, olisi pahin mahdollinen hetki ruveta urheilemaan jonkun korvikkeen kanssa, kun Vauva olisi taatusti altistunut pöpöilleni. Vauvat tosin on yllättävän sinnikkäitä, Vauva on sen verran iso ja potra poika, että pärjäisi kyllä hetken vähän vähemmän vuolaammilla maidoillakin, minusta äitinä se vaan tuntuisi pahalta.
Olen nyt varmuuden vuoksi rajoittanut Esikoisen pääsyä rinnalle. Tosi hyvin tyttö on sen ottanutkin, kun olen selittänyt, että äidillä on nyt masu pipi ja on pakko säästää kaikki maito Vauvalle, joka ei voi syödä vielä muuta kuin tissimaitoa. Ehkäpä neitoseni on entistä enemmän vieroittumaan päin, rinta ja maito väistyvät vähitellen ison tytön asioiden tieltä. Kuten fiksummat ovat sanoneet, vieroittuminen on vaihe, joka tulee taatusti jokaiselle normaalille lapselle.
Välillä jo mietin sitä, että miten mahdotonta olisi saada nesteytystä terkkarissa, jos tauti jatkuu pahana ja Vauvan maidot ovat vaakalaudalla. Ei varmaan kovin helppoa, Suomessa annetaan niin kovin helposti aina neuvoksi se, että kaupasta saa kyllä Tuttelia. Mutta mitäs sitten, jos ei halua antaa Tuttelia kuin vasta ihan pakon edessä? Perustelepa siinä sitten jo pelkän korvike ajatuksen vaikeutta ihmiselle, joka ei voi ymmärtää, että edes parin kuukauden yksinomainen täysimetys on mahdollista saati sitten kuusi kuukautta, joka on nykyisin suositus.
Puolikuolleena yritin selvitä sitten lasten kanssa päivän, killitin Osmosalia tyyliin desi per tunti, jotta olisi edes toivoa saada nestettä pysymään sisällä. Ei ole sairastaminen äidin juttu ei. Törkeästi nukuin jopa Vauvan kanssa päiväunet, kun Esikoinen katseli videolta Stuart Littleä - tai niin ainakin luulin, levitteli mokoma mun lankoja ympäriinsä.
Vähitellen on taas vatsa alkanut kestämään, kyllä tämä tästä. Ihanaa köllötellä, kun ei heti tunnu siltä, että oksu lentää ihan sillä sekunnilla, kun menee vaakaan.
Pahinta tässä on se, että Vauva on täysin rintalapsi. Pelotti jo, että mitäs jos oksentelu ja ripulointi vaikuttaa niin, että maitoni vähenee. :( Pakastimessa mulla olisi ruhtinaalliset 50 ml lypsettyä, ei ole tarvinnyt lypsää, kun pumppu nimeltä Esikoinen pitää kyllä huolen että pingotusten takia ei tarvitse Aventia vaivata. ;)
Olisi tosi iso kynnys ostaa kaupasta korviketta, Vauva ei ole eläissään saanut mitään muuta kuin rintamaitoani, d-vitamiini tippoja ja rintatulehdukseen syömäni antibiootikuurin aikana ja jälkeen herra nautiskeli myös tissimaitonsa maitohappobakteerikuorrutuksella hetken aikaa. Ja muutenkin, olisi pahin mahdollinen hetki ruveta urheilemaan jonkun korvikkeen kanssa, kun Vauva olisi taatusti altistunut pöpöilleni. Vauvat tosin on yllättävän sinnikkäitä, Vauva on sen verran iso ja potra poika, että pärjäisi kyllä hetken vähän vähemmän vuolaammilla maidoillakin, minusta äitinä se vaan tuntuisi pahalta.
Olen nyt varmuuden vuoksi rajoittanut Esikoisen pääsyä rinnalle. Tosi hyvin tyttö on sen ottanutkin, kun olen selittänyt, että äidillä on nyt masu pipi ja on pakko säästää kaikki maito Vauvalle, joka ei voi syödä vielä muuta kuin tissimaitoa. Ehkäpä neitoseni on entistä enemmän vieroittumaan päin, rinta ja maito väistyvät vähitellen ison tytön asioiden tieltä. Kuten fiksummat ovat sanoneet, vieroittuminen on vaihe, joka tulee taatusti jokaiselle normaalille lapselle.
Välillä jo mietin sitä, että miten mahdotonta olisi saada nesteytystä terkkarissa, jos tauti jatkuu pahana ja Vauvan maidot ovat vaakalaudalla. Ei varmaan kovin helppoa, Suomessa annetaan niin kovin helposti aina neuvoksi se, että kaupasta saa kyllä Tuttelia. Mutta mitäs sitten, jos ei halua antaa Tuttelia kuin vasta ihan pakon edessä? Perustelepa siinä sitten jo pelkän korvike ajatuksen vaikeutta ihmiselle, joka ei voi ymmärtää, että edes parin kuukauden yksinomainen täysimetys on mahdollista saati sitten kuusi kuukautta, joka on nykyisin suositus.
torstaina, helmikuuta 17, 2005
Meidän päivä
Vaihdan vauvalle vaippaa ja Esikoinen tulee siihen esittelemään kämmeniään.
Esikoinen: Sininen!
Minä: Mitä, onko Esikoinen taas piirtänyt käsiin, näytähän.
Esikoinen: Sininen, Esikoinen ei piirtää.
Minä: Eihän noissa mitään ole, höpsistä.
Esikoinen: Sininen!!!
Minä: Näytä nyt tarkalleen missä?
Esikoinen näyttää kämmenessä kuultavia verisuoni.
Minä: Katsos, äidilläkin on, ne on verisuonia.
Esikoinen: Äiti piirtää!
Minä: Ei äiti piirrä, ne on verisuonia, katsos vauvallakin on.
Katsomme yhdessä, miten verisuonet risteävät vauvan nukkatukan alla. Päädymme yhteisymmärrykseen, ettei kukaan meistä ole piirtänyt verisuonia. Toivon mukaan kynä ei eksy piirtelemään verisuonien vahvistuksia Vauvan hentoon kalloon...
***
Loppupäivä onkin sitten mennyt enempi vähempi potiessa vatsakipuja. Synnytyksen jälkeen jostain iskivät ajoittaiset ylävatsakivut, välillä menee pitkiä aikoja ihan ok, sitten taas kärsitään. Tänään on tosi huono päivä, syöminen laukaisee kivut. Kahdesti olen yrittänyt syödä, kun pakkohan imettävän äidin olisi huolehtia ruoastaan ja molemmilla kerroilla vatsakipu alkaa vähän ajan kuluttua. Huoh, harmillista kun jälkitarkastuksessa lääkäri ei ottainut näihin mitään kantaa, pitänee soitella uusi aika vain näitä varten.
Esikoinen: Sininen!
Minä: Mitä, onko Esikoinen taas piirtänyt käsiin, näytähän.
Esikoinen: Sininen, Esikoinen ei piirtää.
Minä: Eihän noissa mitään ole, höpsistä.
Esikoinen: Sininen!!!
Minä: Näytä nyt tarkalleen missä?
Esikoinen näyttää kämmenessä kuultavia verisuoni.
Minä: Katsos, äidilläkin on, ne on verisuonia.
Esikoinen: Äiti piirtää!
Minä: Ei äiti piirrä, ne on verisuonia, katsos vauvallakin on.
Katsomme yhdessä, miten verisuonet risteävät vauvan nukkatukan alla. Päädymme yhteisymmärrykseen, ettei kukaan meistä ole piirtänyt verisuonia. Toivon mukaan kynä ei eksy piirtelemään verisuonien vahvistuksia Vauvan hentoon kalloon...
***
Loppupäivä onkin sitten mennyt enempi vähempi potiessa vatsakipuja. Synnytyksen jälkeen jostain iskivät ajoittaiset ylävatsakivut, välillä menee pitkiä aikoja ihan ok, sitten taas kärsitään. Tänään on tosi huono päivä, syöminen laukaisee kivut. Kahdesti olen yrittänyt syödä, kun pakkohan imettävän äidin olisi huolehtia ruoastaan ja molemmilla kerroilla vatsakipu alkaa vähän ajan kuluttua. Huoh, harmillista kun jälkitarkastuksessa lääkäri ei ottainut näihin mitään kantaa, pitänee soitella uusi aika vain näitä varten.
keskiviikkona, helmikuuta 16, 2005
Kolme vuotta sitten
Kolme vuotta sitten minusta tuli äiti ensimmäistä kertaa. Mukava saada elää muistoja uudelleen, kuluvat vuodet ja uudet kokemukset antavat uudenlaista näkemystä siihen kaikkeen, mitä silloin tapahtui.
Tänään olin kaupassa, ajelin autolla ja hain Esikoista hoidosta sinä aikana, kun silloin kauan sitten yritin hikisesti ensikertalaisen taitamattomuudella ponnistaa yli 4-kiloista lasta maailmaan. Kuinka pitkä aika yli tunti ponnistusta olikaan ja kuinka paljon muuta sinäkin aikana olisi kerinnyt tehdä. Onneksi muistot armahtavat eikä jokaista minuuttia muista, lähinnä vain hetkittäisiä epätoivon tunteita siitä, että eikö lapsi vieläkään synny.
Ja mikä ihana tunne, kun Esikoinen lopulta pulpahti maailmaan. Valmiiksi makkarainen, yliaikainen suloinen tyttö, joka tänään on reipas kolmivuotias, hoikistumisesta huolimatta makkaroita löytyy vieläkin. Esikoinen oli vähän huonossa kunnossa heti syntymän jälkeen eikä saanut viettää pitkää aikaa rinnalla, vaan lähti happikaappiin virkistäytymään. Siellä löytyi temperamentti ja kova ääni, josta saimme "nauttia" vielä tänäänkin.
Ensimmäistä imetystä yrittelimme salissa sen jälkeen kun Esikoinen palasi happikaapista. Vauvani ei tajunnut aluksi yhtään mitä rinnalla pitäisi tehdä, kätilö sai lypsää ensimmäiset makutipat lapsen suuhun. Tänään Esikoinen ymmärtää rinnan päälle joskus liiankin hyvin, neitonen pyytää innokkaasti "Tissiä!" kun imetän vauvaa. Jos en reagoi pyyntöihin, Esikoinen ottaa käyttöön kovat aseet eli sanoo "SAISINKO tissiä!". Maito maistuu.
Tuoreina vanhempina ihmettelimme illan vastasyntynyttä, vauva lepäsi synnytyksen jälkeen ja nukkui vain. Kävimme nukkumaan sairaalasänkyihin, vauva nukkui akvaariossaan. Kerran yöllä heräsi oksentamaan lapsivettä ja paniikissa soitimme kätilön apuun. Imun jälkeen neitonen palautettiin taas meille. Tänä iltana Esikoinen meni nukkumaan omaan sänkyynsä, joka on kiinni parisängyssä. Kovin vähän on neidin napanuora vasta venynyt.
Äitiys on ehkä ihaninta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Ja samalla myös raivostuttavinta. En voi sanoa etteikö olisi hetkiä, joita en vaihtaisi poiskin, mutta äitiyttä kokonaisuutena en ikinä!
Tänään olin kaupassa, ajelin autolla ja hain Esikoista hoidosta sinä aikana, kun silloin kauan sitten yritin hikisesti ensikertalaisen taitamattomuudella ponnistaa yli 4-kiloista lasta maailmaan. Kuinka pitkä aika yli tunti ponnistusta olikaan ja kuinka paljon muuta sinäkin aikana olisi kerinnyt tehdä. Onneksi muistot armahtavat eikä jokaista minuuttia muista, lähinnä vain hetkittäisiä epätoivon tunteita siitä, että eikö lapsi vieläkään synny.
Ja mikä ihana tunne, kun Esikoinen lopulta pulpahti maailmaan. Valmiiksi makkarainen, yliaikainen suloinen tyttö, joka tänään on reipas kolmivuotias, hoikistumisesta huolimatta makkaroita löytyy vieläkin. Esikoinen oli vähän huonossa kunnossa heti syntymän jälkeen eikä saanut viettää pitkää aikaa rinnalla, vaan lähti happikaappiin virkistäytymään. Siellä löytyi temperamentti ja kova ääni, josta saimme "nauttia" vielä tänäänkin.
Ensimmäistä imetystä yrittelimme salissa sen jälkeen kun Esikoinen palasi happikaapista. Vauvani ei tajunnut aluksi yhtään mitä rinnalla pitäisi tehdä, kätilö sai lypsää ensimmäiset makutipat lapsen suuhun. Tänään Esikoinen ymmärtää rinnan päälle joskus liiankin hyvin, neitonen pyytää innokkaasti "Tissiä!" kun imetän vauvaa. Jos en reagoi pyyntöihin, Esikoinen ottaa käyttöön kovat aseet eli sanoo "SAISINKO tissiä!". Maito maistuu.
Tuoreina vanhempina ihmettelimme illan vastasyntynyttä, vauva lepäsi synnytyksen jälkeen ja nukkui vain. Kävimme nukkumaan sairaalasänkyihin, vauva nukkui akvaariossaan. Kerran yöllä heräsi oksentamaan lapsivettä ja paniikissa soitimme kätilön apuun. Imun jälkeen neitonen palautettiin taas meille. Tänä iltana Esikoinen meni nukkumaan omaan sänkyynsä, joka on kiinni parisängyssä. Kovin vähän on neidin napanuora vasta venynyt.
Äitiys on ehkä ihaninta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Ja samalla myös raivostuttavinta. En voi sanoa etteikö olisi hetkiä, joita en vaihtaisi poiskin, mutta äitiyttä kokonaisuutena en ikinä!
tiistaina, helmikuuta 15, 2005
Autohöpinöitä TAAS
Esikoinen käy normaalisti hoidossa tiistaisin ja torstaisin tutulla hoitotädillä ja minä luuseriäiti vaan nukun pitkään ja elbaan vauvan kanssa. Mies vie Esikoisen aamulla töihin lähtiessään ja minä haen tytön päiväunien jälkeen iltapäivällä. Tämä oli suunnitelma tänäänkin, miehen osuus menikin ihan hienosti.
Puoliltapäivin postia hakiessani pistin auton piuhan päähän ajatuksena, että sisätilanlämmitin sulattaisi edes pahimmat auton päälle kinostuneesta lumesta. Käytän autoa keskimäärin kahdesti viikossa juuri esikoisen hoidosta hakuun, joten lumet kerkiävät kasaantua. Joka kerta kun raaputtelen lumia hikipäässä vannon, että jatkossa käyn sutimassa lumet jokaisen lumisateen jälkeen. Vielä näin ei ole tapahtunut, elän toivossa, että joskus opin olemaan fiksumpi.
Pakkasin vauvan talvitamineisiin ja turvakaukaloon kahden jälkeen. Heti autolle päästyäni huomasin, että auto on edelleen lumikuorman alla. Ei voi olla totta, lämmitys ei olekaan jostain syystä toiminut. Laitoin vauvan autoon ja kokeilin ajastinta ja piuhoja, mutta lämmitys ei lähtenyt edelleenkään käyntiin. Eipä mitään, ei auttanut kuin raaputella ja kauhoa lumet käsipelillä auton päältä.
Istun autoon ja starttaan, auto mokoma ei edes yritä käynnistyä! Valot palavat kojelaudassa, mutta siinä kaikki. Tarkistan vielä, että vaihde on oikein ja niinhän se oli tutusti P-asennossa, vaihdan vielä varmuuden vuoksi vapaalle ja yrittelin uudelleen. Ei niin mitään. Huoh, otan vauvan autosta ja menen sisälle soittamaan hoitotädille, joka lupaakin pitää Esikoisen hoidossa neljään asti, jolloin mies pääsee hakemaan. Kertoipa hoitotäti vielä senkin, että kun oli vähän ennen soittoani sanonut Esikoiselle, että äiti tulee hakemaan, oli tyttö sanonut, että ei lähde äidin mukaan. Great, autokrempan lisäksi hoitotäti on syrjäyttänyt äidin lapsen sydämessä. ;)
Vauva nukahtaa melkein heti ja vietän ylimääräistä laatuaikaa, aah! Mies tuo töistä tullessaan esikoisen, joka selittää innoissaan päivän leikkejä. Lämpiämättömyys selviää sillä, että mies ajoi kolarointinsa jälkeen auton toisin päin ja joutui pistämään pitkän jatkojohdon, jotta sai omansa lämpiämään... Selevä, ei tullut sitten mieleen palauttaa tilannetta siihen, mikä se on ollut jo kaksi vuotta? Auto taas ei käynnistynyt siksi, että koska ajelen näin lyhyitä matkoja, akku ei kerkiä latautua. Jep, olin valittanut radion kanavien hukkumisista ja parista käynnistymisvaikeudesta viime viikolla _ja_ diagnosoinut akkuongelmaa, mutta vasta nyt mies pisti akun lataukseen ja huomenna ilmeisesti kaikki toimii taas?
Autot, ei ihme, että miehet niitä niin rakastaa... Toimivat vähintään yhtä hyvin (lue huonosti) kuin suuret faninsakin...
Puoliltapäivin postia hakiessani pistin auton piuhan päähän ajatuksena, että sisätilanlämmitin sulattaisi edes pahimmat auton päälle kinostuneesta lumesta. Käytän autoa keskimäärin kahdesti viikossa juuri esikoisen hoidosta hakuun, joten lumet kerkiävät kasaantua. Joka kerta kun raaputtelen lumia hikipäässä vannon, että jatkossa käyn sutimassa lumet jokaisen lumisateen jälkeen. Vielä näin ei ole tapahtunut, elän toivossa, että joskus opin olemaan fiksumpi.
Pakkasin vauvan talvitamineisiin ja turvakaukaloon kahden jälkeen. Heti autolle päästyäni huomasin, että auto on edelleen lumikuorman alla. Ei voi olla totta, lämmitys ei olekaan jostain syystä toiminut. Laitoin vauvan autoon ja kokeilin ajastinta ja piuhoja, mutta lämmitys ei lähtenyt edelleenkään käyntiin. Eipä mitään, ei auttanut kuin raaputella ja kauhoa lumet käsipelillä auton päältä.
Istun autoon ja starttaan, auto mokoma ei edes yritä käynnistyä! Valot palavat kojelaudassa, mutta siinä kaikki. Tarkistan vielä, että vaihde on oikein ja niinhän se oli tutusti P-asennossa, vaihdan vielä varmuuden vuoksi vapaalle ja yrittelin uudelleen. Ei niin mitään. Huoh, otan vauvan autosta ja menen sisälle soittamaan hoitotädille, joka lupaakin pitää Esikoisen hoidossa neljään asti, jolloin mies pääsee hakemaan. Kertoipa hoitotäti vielä senkin, että kun oli vähän ennen soittoani sanonut Esikoiselle, että äiti tulee hakemaan, oli tyttö sanonut, että ei lähde äidin mukaan. Great, autokrempan lisäksi hoitotäti on syrjäyttänyt äidin lapsen sydämessä. ;)
Vauva nukahtaa melkein heti ja vietän ylimääräistä laatuaikaa, aah! Mies tuo töistä tullessaan esikoisen, joka selittää innoissaan päivän leikkejä. Lämpiämättömyys selviää sillä, että mies ajoi kolarointinsa jälkeen auton toisin päin ja joutui pistämään pitkän jatkojohdon, jotta sai omansa lämpiämään... Selevä, ei tullut sitten mieleen palauttaa tilannetta siihen, mikä se on ollut jo kaksi vuotta? Auto taas ei käynnistynyt siksi, että koska ajelen näin lyhyitä matkoja, akku ei kerkiä latautua. Jep, olin valittanut radion kanavien hukkumisista ja parista käynnistymisvaikeudesta viime viikolla _ja_ diagnosoinut akkuongelmaa, mutta vasta nyt mies pisti akun lataukseen ja huomenna ilmeisesti kaikki toimii taas?
Autot, ei ihme, että miehet niitä niin rakastaa... Toimivat vähintään yhtä hyvin (lue huonosti) kuin suuret faninsakin...
maanantaina, helmikuuta 14, 2005
Kaleidoskooppi testaa: Femidom ja Allegro ;)
Ei tosin yhdessä. ;)
Vauva suvaitsee kukkua tänä iltana, joten blogi päivittyy joutavan päiväisyyksillä pienissä pätkissä.
Femidom
Femidon saapui tosiaan jo melkein viikko sitten, samana iltana piti tietenkin kokeilla (mies parka, pitkästä aikaa joutui hommiin kahtena päivänä peräkkäin - vauvaperheen arkeen kun taitaa monesti kuulua, että sängystä tulee mieleen vain nukkuminen...), mutta tottahan ensi kertalaiselta menee kokemuksen sulatteluun hetki. ;)
Femidomin ehdottomasti hyvä puoli on se, että kapistuksen voi laittaa paikalleen ennen tosi toimin ryhtymistä. Paras olisikin ennen ekoja kertoja hoitaan hommeli ihmeiden onkaloon hyvissä ajoin, sillä paketin avaaminen voi aiheuttaa lievää hihittelyä, olo on kuin teineillä ekan kortsupaketin kanssa. Kapistus on lievästi sanoen aika mielenkiintoinen, pieni läpinäkyvä jätepussi voi todellakin tulla mieleen. Myös korkeampaa ajattelua vaaditaan eli vaikken blondi olekaan, piti hetki miettiä miten päin femidom tungetaan sisään. Kyllä, tietenkin sisärenkaan, jonka tarkoituksena on auttaa sisäänlaitossa ja pitää pussi paikoillaan, tulee olla pussin sisäpuolella. ;) Iltamyöhään kun lapset lopulta nukkuvat ajatus vaan ei välttämättä kulje... Femidom on itsessään liukastettu, lisäliukastetta saa toki käyttää.
Femidom todellakin tuntui aluksi siltä kuin yrittäisi rakastella roskapussi alapäässä, mutta yllättävän pian tuntemus vaihtui siihen, että sisärengas tuntui painavan ikävästi. Mistään valmistajan lupaamasta aistikkuudesta ei kyllä voi puhua, tosin taitaapa valmistajakin varmuuden vuoksi luvata, että rakastelu Femidomin kanssa _voi_ tuntua aistikkaalta. Ajattelin ennen testiä, että Femidom saattaisi olla hyvä keino ehkäistä synnytyksen jälkeen, kun paikat ovat vielä arat, mutta ensi kokemus kapistuksesta ei siinäkään mielessä vakuuttanut. Kokemus ei kuitenkaan ollut niin negatiivinen, että heittäisin paketin kaksi jäljellä olevaa Femidomia roskiin. Saa nähdä, yritän ensi kerralla kokeilla sisärenkaalle parempaa paikkaa. Mutta missähän...
Mies sitä vastoin tykkäsi kovastikin, oli kuulemma paljon parempi kuin kondomi. Loogisesti ajatellen niin tietenkin on, huputettu tai pussitettu raukka jää eniten paitsi.
Allegro
Seksistä ja ehkäisystä sujuvasti toiseen vähintäänkin yhtä mielenkiintoiseen aiheeseen eli pesuaineisiin. Allegro on ainakin minulle uusi tuttavuus, kuulin siitä ensimmäistä kertaa vasta tänään postituslistalla. Allegroa voi tilata ainoastaan nettisivuilta http://www.allegrosuomi.com/index.html.
Koska kokeiluehdot ovat niin kovin hyvät ja kun vauvaperheessä pyykkiä todella syntyy, päätin tilata vaatimattoman 8 kilon pönikän ihmeainetta. Ihmetys oli suuri, kun vähän ajan kuluttua soi kännykkä, myyjä soitti ja kyseli, mistä olin kuullut pesuaineesta. Ilmeisesti tuote on vielä niin uusi, että myyjää kiinnostaa miten tietous tuotteesta leviää. Ja kännykkänumeronihan annoin tietenkin siksi, että aine toimitetaan Matkahuollolla.
Jos toimitus on yhtä nopea kuin kännykkäsoitto, saatan jo huomenna päästä testailemaan ainetta. Onneksi meiltä löytyy testimateriaalia vinot pinot, siitä pitää yhdistetty kakkatykki, pissimaakari, puklumaatti ja kuolaaja huolen.
Vauva suvaitsee kukkua tänä iltana, joten blogi päivittyy joutavan päiväisyyksillä pienissä pätkissä.
Femidom
Femidon saapui tosiaan jo melkein viikko sitten, samana iltana piti tietenkin kokeilla (mies parka, pitkästä aikaa joutui hommiin kahtena päivänä peräkkäin - vauvaperheen arkeen kun taitaa monesti kuulua, että sängystä tulee mieleen vain nukkuminen...), mutta tottahan ensi kertalaiselta menee kokemuksen sulatteluun hetki. ;)
Femidomin ehdottomasti hyvä puoli on se, että kapistuksen voi laittaa paikalleen ennen tosi toimin ryhtymistä. Paras olisikin ennen ekoja kertoja hoitaan hommeli ihmeiden onkaloon hyvissä ajoin, sillä paketin avaaminen voi aiheuttaa lievää hihittelyä, olo on kuin teineillä ekan kortsupaketin kanssa. Kapistus on lievästi sanoen aika mielenkiintoinen, pieni läpinäkyvä jätepussi voi todellakin tulla mieleen. Myös korkeampaa ajattelua vaaditaan eli vaikken blondi olekaan, piti hetki miettiä miten päin femidom tungetaan sisään. Kyllä, tietenkin sisärenkaan, jonka tarkoituksena on auttaa sisäänlaitossa ja pitää pussi paikoillaan, tulee olla pussin sisäpuolella. ;) Iltamyöhään kun lapset lopulta nukkuvat ajatus vaan ei välttämättä kulje... Femidom on itsessään liukastettu, lisäliukastetta saa toki käyttää.
Femidom todellakin tuntui aluksi siltä kuin yrittäisi rakastella roskapussi alapäässä, mutta yllättävän pian tuntemus vaihtui siihen, että sisärengas tuntui painavan ikävästi. Mistään valmistajan lupaamasta aistikkuudesta ei kyllä voi puhua, tosin taitaapa valmistajakin varmuuden vuoksi luvata, että rakastelu Femidomin kanssa _voi_ tuntua aistikkaalta. Ajattelin ennen testiä, että Femidom saattaisi olla hyvä keino ehkäistä synnytyksen jälkeen, kun paikat ovat vielä arat, mutta ensi kokemus kapistuksesta ei siinäkään mielessä vakuuttanut. Kokemus ei kuitenkaan ollut niin negatiivinen, että heittäisin paketin kaksi jäljellä olevaa Femidomia roskiin. Saa nähdä, yritän ensi kerralla kokeilla sisärenkaalle parempaa paikkaa. Mutta missähän...
Mies sitä vastoin tykkäsi kovastikin, oli kuulemma paljon parempi kuin kondomi. Loogisesti ajatellen niin tietenkin on, huputettu tai pussitettu raukka jää eniten paitsi.
Allegro
Seksistä ja ehkäisystä sujuvasti toiseen vähintäänkin yhtä mielenkiintoiseen aiheeseen eli pesuaineisiin. Allegro on ainakin minulle uusi tuttavuus, kuulin siitä ensimmäistä kertaa vasta tänään postituslistalla. Allegroa voi tilata ainoastaan nettisivuilta http://www.allegrosuomi.com/index.html.
Koska kokeiluehdot ovat niin kovin hyvät ja kun vauvaperheessä pyykkiä todella syntyy, päätin tilata vaatimattoman 8 kilon pönikän ihmeainetta. Ihmetys oli suuri, kun vähän ajan kuluttua soi kännykkä, myyjä soitti ja kyseli, mistä olin kuullut pesuaineesta. Ilmeisesti tuote on vielä niin uusi, että myyjää kiinnostaa miten tietous tuotteesta leviää. Ja kännykkänumeronihan annoin tietenkin siksi, että aine toimitetaan Matkahuollolla.
Jos toimitus on yhtä nopea kuin kännykkäsoitto, saatan jo huomenna päästä testailemaan ainetta. Onneksi meiltä löytyy testimateriaalia vinot pinot, siitä pitää yhdistetty kakkatykki, pissimaakari, puklumaatti ja kuolaaja huolen.
Viikonloppuna sattuu ja kolisee
Meillä oli viikonloppuna vieraina veljeni ja hänen vaimonsa eli pihalla oli pysäköitynä yksi ylimääräinen auto. Mies unohti täysin veljen auton ja täräytti suoraan kylkeen peruuttaessaan pois pihasta... Takaoveen tuli komia lommo ja ovi siirtyi sentin verran saranoiltaan.
Vakuutukset on onneksi keksitty ja hetken kun mietti tapahtunutta, niin löytyyhän tästä ainakin kaksi positiivista puolta eli nämä:
a) Jos törttöilen liikenteessä, niin miehellä ei ole asiaan paljon sanomista kun en minäkään ole metakoinut asiasta.
b) Meidän talouteen ei ihan heti tule miehen himoitsemaan uutta Mäkkiä, eläköön omppuvapaus! ;)
Harmillista vaan veljen auton kannalta, auto on tuotu verovapaasti pari vuotta sitten ja tämä oli jo neljäs kolarointi. Puhumattakaan niistä hankaluuksista, mitä auton viemisestä huoltoon ja vara-auton hommaamisesta on. Meidän autoonhan ei tullut naarmuakaan.
Vakuutukset on onneksi keksitty ja hetken kun mietti tapahtunutta, niin löytyyhän tästä ainakin kaksi positiivista puolta eli nämä:
a) Jos törttöilen liikenteessä, niin miehellä ei ole asiaan paljon sanomista kun en minäkään ole metakoinut asiasta.
b) Meidän talouteen ei ihan heti tule miehen himoitsemaan uutta Mäkkiä, eläköön omppuvapaus! ;)
Harmillista vaan veljen auton kannalta, auto on tuotu verovapaasti pari vuotta sitten ja tämä oli jo neljäs kolarointi. Puhumattakaan niistä hankaluuksista, mitä auton viemisestä huoltoon ja vara-auton hommaamisesta on. Meidän autoonhan ei tullut naarmuakaan.
perjantaina, helmikuuta 11, 2005
Mies - tuo rasittava lemmikki
Tänään oli siivouspäivä ja mies onnistui raivostuttamaan, vaikka oli siivousaikana turvallisesti töissä. Miehissä on ainakin kaksi kestoraivonaihetta, jotka pulppuavat pintaan varsinkin siivotessa:
Epämääräinen roina
Miehet (kuten lapsetkin) tuntuvat vihaavan tyhjiä pintoja. Heti kun joku vapaa taso jostakin löytyy, sirotellaan siihen varmuuden vuoksi kasat epämääräistä roinaa, joista ei ota selvää varmaan kuin joku arkeologi vuosituhansien päästä kaivauksissa. Erityisen kiusalliseksi roinan tekee juuri sen epämääräisyys, yritäpä siinä löytää nippelille ja nappelille paikka, kun ei ole mitään hajua käyttötarkoituksesta.
Toinen äärimmäisen rasittava roinalaji on Mäkki-roina. Tiedättehän sen typerän muka tietokoneen. Yök, en pääse kohta yökkimättä kaupassakaan hedelmätiskin ohi, kun sielläkin on kasapäin omppuja... Vierashuoneessa ei ole yhtään vapaata pöytätilaa, jopa vauvan hoitopöytäkin on pinottu täyteen Mäkki-roinaa. Pistin siivotessa miehelle kiukkuisen tekstiviestin:
"Sovellan noihin mäkkiroiniin samaa periaatetta kuin esikoisen leluihin, jotka pyörii lattialla luvattoman kauan. Tavoitteena mäkkivapaa koti"
Mies suvaitsi pilata raivoni vastauksellaan
":)"
Mitäpä siihenkään sanoisi, nauratti vaan.
Töistä palatessaan miehellä oli mukanaan pyytämäni kebab-ateria. Jossain puolivälissä kuului vaivihkainen kysymys, että missä se mäkkikaatis on? ;)
Karvat
Kuurasin vessan lavuaaria ja pönttöäkin jossain vaiheessa ja sain onneksi lisää raivon aihetta. KARVAT!!! Voi argh sitä karvan määrää, minkä vain mies pystyy ripottelemaan ympäriinsä. (Toisin kuin lapset, lemmikit, jotka onneksi ovat suht karvattomia.) Mieheni on vieläpä suht karvaton yksilö, tukka on parin millin sänkeä, partaa tosin on. Siitä huolimatta ja ehkäpä juuri siitä syystä vessa, jossa kyseinen sottapytty siistii hiuksensa ja partansa, pursuilee karvan pätkiä. Todella haasteellista nyppiä niitä vessan kannen ja posliinin välistä. Lausuin hiljaa mielessäni muutaman ärräpään. Mutta toipa se tosiaan sen kebabin ja samoin maksoin laskutkin miehen tililtä tänään. Ehkä tässä vielä voitolle jää?
Epämääräinen roina
Miehet (kuten lapsetkin) tuntuvat vihaavan tyhjiä pintoja. Heti kun joku vapaa taso jostakin löytyy, sirotellaan siihen varmuuden vuoksi kasat epämääräistä roinaa, joista ei ota selvää varmaan kuin joku arkeologi vuosituhansien päästä kaivauksissa. Erityisen kiusalliseksi roinan tekee juuri sen epämääräisyys, yritäpä siinä löytää nippelille ja nappelille paikka, kun ei ole mitään hajua käyttötarkoituksesta.
Toinen äärimmäisen rasittava roinalaji on Mäkki-roina. Tiedättehän sen typerän muka tietokoneen. Yök, en pääse kohta yökkimättä kaupassakaan hedelmätiskin ohi, kun sielläkin on kasapäin omppuja... Vierashuoneessa ei ole yhtään vapaata pöytätilaa, jopa vauvan hoitopöytäkin on pinottu täyteen Mäkki-roinaa. Pistin siivotessa miehelle kiukkuisen tekstiviestin:
"Sovellan noihin mäkkiroiniin samaa periaatetta kuin esikoisen leluihin, jotka pyörii lattialla luvattoman kauan. Tavoitteena mäkkivapaa koti"
Mies suvaitsi pilata raivoni vastauksellaan
":)"
Mitäpä siihenkään sanoisi, nauratti vaan.
Töistä palatessaan miehellä oli mukanaan pyytämäni kebab-ateria. Jossain puolivälissä kuului vaivihkainen kysymys, että missä se mäkkikaatis on? ;)
Karvat
Kuurasin vessan lavuaaria ja pönttöäkin jossain vaiheessa ja sain onneksi lisää raivon aihetta. KARVAT!!! Voi argh sitä karvan määrää, minkä vain mies pystyy ripottelemaan ympäriinsä. (Toisin kuin lapset, lemmikit, jotka onneksi ovat suht karvattomia.) Mieheni on vieläpä suht karvaton yksilö, tukka on parin millin sänkeä, partaa tosin on. Siitä huolimatta ja ehkäpä juuri siitä syystä vessa, jossa kyseinen sottapytty siistii hiuksensa ja partansa, pursuilee karvan pätkiä. Todella haasteellista nyppiä niitä vessan kannen ja posliinin välistä. Lausuin hiljaa mielessäni muutaman ärräpään. Mutta toipa se tosiaan sen kebabin ja samoin maksoin laskutkin miehen tililtä tänään. Ehkä tässä vielä voitolle jää?
keskiviikkona, helmikuuta 09, 2005
Vihdin kirkkoherra ja perheväkivalta
Vihdin kirkkoherra sai ehdollista vaimonsa pahoinpitelystä. Aika lievä rangaistus kun miettii, että perhehelvettiä on jatkunut vuosia. Toisaalta rangaistuksethan tuskin parantavat ja korjaavat sinänsä mitään eli eipä isompikaan rangaistus olisi varmasti mitään auttanut.
Perheväkivalta on käsittämätön asia. En pysty ymmärtämään sitä, että läheisin ja rakkain ihminen lyö ja satuttaa tahallaan. Mikä saa ihmisen lyömään rakkaintaan, mikä saa aikaan henkisen väkivallan? Olipa pahoinpitelijän taustalla mitä tahansa, itse koettua väkivaltaa, rakkaudettomuutta lapsena tai huono itsetunto, niin eipä puolustukset paljon satutettua auta.
Väkivalta syö varmasti ennen pitkää rakkauden suhteesta. Olisi hirveää pelätä aina tietyissä tilanteissa, että tuleeko se lyönti tällä kertaa vaiko ei. Uhri vammautuu myös sisäisesti, oma minäkuva pirstoutuu, uhri passivoituu ja lopulta on varmaan melko mahdotonta enää edes yrittää päästä tilanteesta. Ehkä se onkin lyöjän tavoite, sitoa uhri itseensä jos ei rakkaudella niin ainakin yhteisellä salaisuudella ja vihalla?
Pelottavia ovat myös väkivallan puolustukset. "Se yllytti nalkuttamalla, kerjäsi sitä." Tai kuten tässä kirkkoherran tapauksessa väkivallan jälkiä seliteltiin jopa demonilla. Omassa käytöksessäänhän lyöjä ei ilmeisesti paljon vikaa näe, syy on aina uhrissa. Ilmeisesti sisällä kuitenkin sinnikkäästi kuuluu jokin viimeinen omantunnon ääni, kun väkivaltaa kuitenkin koetaan tarpeelliseksi puolustella syillä?
Vihdin kirkkoherran tapauksessa surullista on myös se, että jos väkivallan tekijä ei olisi kirkon mies, niin tuskinpa tämäkään tapaus olisi saanut palstamillimetrejä läheskään näin paljon. Perheväkivalta tuskin itsessään kiinnostaa lehtiä. Samoin lehtiä tuntuvat kiinnostavan poliisien tekemät pahoinpitelyt ja rikokset. Ehkä näiden ammattien edustajia vielä jaksetaan pitää moraalisesti sen verran tavallisia ihmisiä korkeampina, että välivalta ja rikkomukset näissä piireissä tuntuvat isoilta asioilta.
En voisi kuvitellakaan, että mieheni löisi minua. Tai minä häntä. Mutta jos niin tapahtuisi, saattaisi olla hyvinkin todennäköistä, että kaikesta huolimatta kerran haluaisi antaa anteeksi, sitten ehkä toisenkin kerran ja pian oltaisiinkin jo niin syvällä, että tilanteesta olisi hyvin vaikea päästä enää eroon. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia.
Perheväkivalta on käsittämätön asia. En pysty ymmärtämään sitä, että läheisin ja rakkain ihminen lyö ja satuttaa tahallaan. Mikä saa ihmisen lyömään rakkaintaan, mikä saa aikaan henkisen väkivallan? Olipa pahoinpitelijän taustalla mitä tahansa, itse koettua väkivaltaa, rakkaudettomuutta lapsena tai huono itsetunto, niin eipä puolustukset paljon satutettua auta.
Väkivalta syö varmasti ennen pitkää rakkauden suhteesta. Olisi hirveää pelätä aina tietyissä tilanteissa, että tuleeko se lyönti tällä kertaa vaiko ei. Uhri vammautuu myös sisäisesti, oma minäkuva pirstoutuu, uhri passivoituu ja lopulta on varmaan melko mahdotonta enää edes yrittää päästä tilanteesta. Ehkä se onkin lyöjän tavoite, sitoa uhri itseensä jos ei rakkaudella niin ainakin yhteisellä salaisuudella ja vihalla?
Pelottavia ovat myös väkivallan puolustukset. "Se yllytti nalkuttamalla, kerjäsi sitä." Tai kuten tässä kirkkoherran tapauksessa väkivallan jälkiä seliteltiin jopa demonilla. Omassa käytöksessäänhän lyöjä ei ilmeisesti paljon vikaa näe, syy on aina uhrissa. Ilmeisesti sisällä kuitenkin sinnikkäästi kuuluu jokin viimeinen omantunnon ääni, kun väkivaltaa kuitenkin koetaan tarpeelliseksi puolustella syillä?
Vihdin kirkkoherran tapauksessa surullista on myös se, että jos väkivallan tekijä ei olisi kirkon mies, niin tuskinpa tämäkään tapaus olisi saanut palstamillimetrejä läheskään näin paljon. Perheväkivalta tuskin itsessään kiinnostaa lehtiä. Samoin lehtiä tuntuvat kiinnostavan poliisien tekemät pahoinpitelyt ja rikokset. Ehkä näiden ammattien edustajia vielä jaksetaan pitää moraalisesti sen verran tavallisia ihmisiä korkeampina, että välivalta ja rikkomukset näissä piireissä tuntuvat isoilta asioilta.
En voisi kuvitellakaan, että mieheni löisi minua. Tai minä häntä. Mutta jos niin tapahtuisi, saattaisi olla hyvinkin todennäköistä, että kaikesta huolimatta kerran haluaisi antaa anteeksi, sitten ehkä toisenkin kerran ja pian oltaisiinkin jo niin syvällä, että tilanteesta olisi hyvin vaikea päästä enää eroon. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia.
tiistaina, helmikuuta 08, 2005
Imetys ja ehkäisy
Tänään posti toi mukanaan nettikaupasta tilaamani Femidomin eli naisten kondomin. Olen imettävä äiti, joten tällä hetkellä en voi käyttää ehkäisynä yleensä käyttämäni e-pilleriä. Tai oikeastaan minipillereitä voisin kyllä käyttää, mutta näin täysimetysaikana en halua riskeerata imetystä, joten sekin vaihtoehto on poissuljettu.
Ehkäisy on valitettavan epätasa-arvoista, naisille erilaisia keinoja on ties kuinka paljon, mutta miehille ei löydy kuin kondomi. Nyt kun imetys rajoittaa ehkäisyvalikoimaa, sitä todella toivoisi, että miehillekin olisi jo kehitetty joku muukin keino kuin tylsä romantiikantappaja kondomi. Jota muuten joka tapauksessa olisi käytettävä ainakin jälkivuodon aikana tulehdusriskin takia, kohtutulehdusta tuskin kukaan haluaa.
Periaatteessa vain estrogeenia sisältävät hormonaaliset ehkäisimet ovat imetysaikana kiellettyjä, mutta käytännössä asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen. Itse olen edellisen täysimetyksen jälkeen käyttänyt minipillereitä, minulle ne onneksi sopivat, mutta moni muu nainen kertoo niiden muuttavan käyttäjänsä ärjyväksi mielipuoleksi eli ehkäisyteho on suorastaan 100 %, kukaan mies ei uskalla 10 metriä lähemmäksi... Muita haittavaikutuksia voivat olla rasittava tiputtelu tai suoranainen jatkuva kuukautisvuoto. Keltarauhashormoonia sisältää myös ehkäisyruiske, jonka huono puoli on lisäksi se, että se saattaa ehkäistä pidempäänkin kuin se 3 kk mitä luvataan ehkäisytehoksi. Muutenkaan jos haittavaikutuksia ilmenee, jo pistettyä hormonia ei elimistöstä pois saa.
Myös kierukat ovat mahdollisia, sekä kuparikierukka että keltarauhashormonia sisältävä hormonikierukka. Valitettavaa vain on se, että kierukat vaativat ennen kuukautisten alkua kokeneen laittajan, ainakin minulla imetys pitää kuukautiset todella tehokkaasti pois (silti en ole valmis luottamaan imetyksen ehkäisytehoon). Muutenkin ajatus vierasesineestä kehossani tuntuu vastenmieliselle, puhumattakaan siitä, että kuparikierukan ehkäisy perustuu lähinnä siihen, että jo hedelmöitynyt alkio ei pääse kiinnittymään kohdunseinämään.
Pessaaria ei Suomesta ole kai saanut enää aikoihin?
Joten ainoa jotenkin järkevä vaihtoehto on kondomi ja toki myös naistenkondomi Femidom. Tilasin kokeeksi paketin, pitäähän tuo vähemmän tunnettu vaihtoehtokin toki testata. Femidom on ainakin kallis vaihtoehto, 3 kappaleen paketti on postikuluineen vähän yli 8 euroa. Jostain olen myös lukenut käyttäjän kommentoivat, että Femidomin kanssa rakastelu on kuin olisi roskapussi alapäässä. Mutta jospa sitä yllättyisi positiivisesti kuitenkin?
Ehkäisy on valitettavan epätasa-arvoista, naisille erilaisia keinoja on ties kuinka paljon, mutta miehille ei löydy kuin kondomi. Nyt kun imetys rajoittaa ehkäisyvalikoimaa, sitä todella toivoisi, että miehillekin olisi jo kehitetty joku muukin keino kuin tylsä romantiikantappaja kondomi. Jota muuten joka tapauksessa olisi käytettävä ainakin jälkivuodon aikana tulehdusriskin takia, kohtutulehdusta tuskin kukaan haluaa.
Periaatteessa vain estrogeenia sisältävät hormonaaliset ehkäisimet ovat imetysaikana kiellettyjä, mutta käytännössä asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen. Itse olen edellisen täysimetyksen jälkeen käyttänyt minipillereitä, minulle ne onneksi sopivat, mutta moni muu nainen kertoo niiden muuttavan käyttäjänsä ärjyväksi mielipuoleksi eli ehkäisyteho on suorastaan 100 %, kukaan mies ei uskalla 10 metriä lähemmäksi... Muita haittavaikutuksia voivat olla rasittava tiputtelu tai suoranainen jatkuva kuukautisvuoto. Keltarauhashormoonia sisältää myös ehkäisyruiske, jonka huono puoli on lisäksi se, että se saattaa ehkäistä pidempäänkin kuin se 3 kk mitä luvataan ehkäisytehoksi. Muutenkaan jos haittavaikutuksia ilmenee, jo pistettyä hormonia ei elimistöstä pois saa.
Myös kierukat ovat mahdollisia, sekä kuparikierukka että keltarauhashormonia sisältävä hormonikierukka. Valitettavaa vain on se, että kierukat vaativat ennen kuukautisten alkua kokeneen laittajan, ainakin minulla imetys pitää kuukautiset todella tehokkaasti pois (silti en ole valmis luottamaan imetyksen ehkäisytehoon). Muutenkin ajatus vierasesineestä kehossani tuntuu vastenmieliselle, puhumattakaan siitä, että kuparikierukan ehkäisy perustuu lähinnä siihen, että jo hedelmöitynyt alkio ei pääse kiinnittymään kohdunseinämään.
Pessaaria ei Suomesta ole kai saanut enää aikoihin?
Joten ainoa jotenkin järkevä vaihtoehto on kondomi ja toki myös naistenkondomi Femidom. Tilasin kokeeksi paketin, pitäähän tuo vähemmän tunnettu vaihtoehtokin toki testata. Femidom on ainakin kallis vaihtoehto, 3 kappaleen paketti on postikuluineen vähän yli 8 euroa. Jostain olen myös lukenut käyttäjän kommentoivat, että Femidomin kanssa rakastelu on kuin olisi roskapussi alapäässä. Mutta jospa sitä yllättyisi positiivisesti kuitenkin?
maanantaina, helmikuuta 07, 2005
Uusi Iltalehti ja prinsessaunelmia
Uusi iltalehti
Ohos, olin tipahtaa tuoliltani, kun avasin päivän Iltalehden, lehden ulkonäkö on muuttunut täysin uudistuksen myötä. Vaikka yritin vastustaa, niin jostain se vanha kurja seuralainen muutosvastarinta pyrki hyppimään silmille. Asiat eivät enää olleetkaan vanhassa tutussa ja turvallisessa järjestyksessä, lukemiseen ja etsimiseen piti rutiinin sijaan käyttää vaivaa.
"Miten ne ovatkaan voineet tehdä tämän mulle, sotkea ihan tahallaan mun leppoisan lukuhetkeni Iltalehden parissa!"
Inhoan muutosvastarintaa, törmään siihen ihan liian usein työssäni atk-tukena. Jos jokin painike näytöllä muuttaa paikka viiden sentin verran suuntaan jos toiseen uuden ohjelmaversion takia, ihmiset tuntuvat kadottavan täysin kykynsä käyttää muutoin ennallaan pysynyttä ohjelmaa. Ikävää huomata sama piirre itsessäkin, joten yritän pitää suuremmat moitteet omana tietonani.
Missähän vaiheessa ajattelun syöpä muutosvastarinta oikein ilmestyy ihmisen aivokoppaan? Ihan pienillä lapsilla kaikki uusi ja tavallisuudesta poikkeava aiheuttaa ennemminkin ilonkiljaisuja kuin mutinoita. Lapsille uusi on tilaisuus oppia taas jotain uutta ja se jos mikä on ihanaa. Voi kun voisikin jostain löytää taas tuon avoimen asenteen uuden edessä.
Mutta uusi Iltalehti vaikuttaa pienten alkumutinoitten jälkeen ihan kelpo lehdeltä edelleen. Ehkäpä nykyinen asettelu on jopa selkeämpi kuin aikaisempi lyhyisiin otsikkoihin ja kuviin perustuva asettelu. Ja mahdollisuus lukea näköislehteä on tosi hieno uudistus sekin.
Prinsessaunelmia
Viime viikonloppuna oli taas ne, missikisat isolla T:llä kuten pikkutyttönä kisaa tuli kutsuttua. Aika pienenä sitä ymmärsi jo oleellisen, tärkeää on hyvä kroppa ja kauniit vaatteet. Silloin pienenä kisat piti katsoa alusta loppuun joka vuosi, mutta näin aikuisena ei paljon jaksa kiinnostaa. Sen verran toki, että tulee vähintään lehdestä katsottua voittajat. Tämän vuoden saldo olikin kovin blondivoittoinen, kauniita tyttöjä toki kaikki.
Prinsessaunelmia meidän perheessä elää kolmivuotias tyttäreni. Mekot ovat unelmien täyttymys, myös kenkäfriikin oireita löytyy. On ihanaa seurata pienen tytön prinsessaleikkejä, vaaleanpunaisen ja hörhelöitten ihannointia. Misseistä tyttö ei vielä perusta, mutta ei varmaan mene montakaan vuotta, kun tasavallan prinsessan korvikkeet alkavat kiinnostaa.
Kuinkahan moni nainen ei joskus elämässään olisi haaveillut siitä, että olisi Miss Suomi? Voin myöntää, että silloin joskus vuosia sitten missikisoja seuratessa tuli unelmoitua siitä. Ikä ja realiteetit ajoivat sitten ohi, ehkäpä siitä johtuvat joskus vähän katkeratkin kommentit moista naisten karjanäyttelyä kohtaan. Jos saisin valita olisinko mieluummin kaunis vai älykäs, valitsisin aivan varmasti kauneuden. Tosin elämän arpajaisissa ei välttämättä saa edes toistakaan...
Ohos, olin tipahtaa tuoliltani, kun avasin päivän Iltalehden, lehden ulkonäkö on muuttunut täysin uudistuksen myötä. Vaikka yritin vastustaa, niin jostain se vanha kurja seuralainen muutosvastarinta pyrki hyppimään silmille. Asiat eivät enää olleetkaan vanhassa tutussa ja turvallisessa järjestyksessä, lukemiseen ja etsimiseen piti rutiinin sijaan käyttää vaivaa.
"Miten ne ovatkaan voineet tehdä tämän mulle, sotkea ihan tahallaan mun leppoisan lukuhetkeni Iltalehden parissa!"
Inhoan muutosvastarintaa, törmään siihen ihan liian usein työssäni atk-tukena. Jos jokin painike näytöllä muuttaa paikka viiden sentin verran suuntaan jos toiseen uuden ohjelmaversion takia, ihmiset tuntuvat kadottavan täysin kykynsä käyttää muutoin ennallaan pysynyttä ohjelmaa. Ikävää huomata sama piirre itsessäkin, joten yritän pitää suuremmat moitteet omana tietonani.
Missähän vaiheessa ajattelun syöpä muutosvastarinta oikein ilmestyy ihmisen aivokoppaan? Ihan pienillä lapsilla kaikki uusi ja tavallisuudesta poikkeava aiheuttaa ennemminkin ilonkiljaisuja kuin mutinoita. Lapsille uusi on tilaisuus oppia taas jotain uutta ja se jos mikä on ihanaa. Voi kun voisikin jostain löytää taas tuon avoimen asenteen uuden edessä.
Mutta uusi Iltalehti vaikuttaa pienten alkumutinoitten jälkeen ihan kelpo lehdeltä edelleen. Ehkäpä nykyinen asettelu on jopa selkeämpi kuin aikaisempi lyhyisiin otsikkoihin ja kuviin perustuva asettelu. Ja mahdollisuus lukea näköislehteä on tosi hieno uudistus sekin.
Prinsessaunelmia
Viime viikonloppuna oli taas ne, missikisat isolla T:llä kuten pikkutyttönä kisaa tuli kutsuttua. Aika pienenä sitä ymmärsi jo oleellisen, tärkeää on hyvä kroppa ja kauniit vaatteet. Silloin pienenä kisat piti katsoa alusta loppuun joka vuosi, mutta näin aikuisena ei paljon jaksa kiinnostaa. Sen verran toki, että tulee vähintään lehdestä katsottua voittajat. Tämän vuoden saldo olikin kovin blondivoittoinen, kauniita tyttöjä toki kaikki.
Prinsessaunelmia meidän perheessä elää kolmivuotias tyttäreni. Mekot ovat unelmien täyttymys, myös kenkäfriikin oireita löytyy. On ihanaa seurata pienen tytön prinsessaleikkejä, vaaleanpunaisen ja hörhelöitten ihannointia. Misseistä tyttö ei vielä perusta, mutta ei varmaan mene montakaan vuotta, kun tasavallan prinsessan korvikkeet alkavat kiinnostaa.
Kuinkahan moni nainen ei joskus elämässään olisi haaveillut siitä, että olisi Miss Suomi? Voin myöntää, että silloin joskus vuosia sitten missikisoja seuratessa tuli unelmoitua siitä. Ikä ja realiteetit ajoivat sitten ohi, ehkäpä siitä johtuvat joskus vähän katkeratkin kommentit moista naisten karjanäyttelyä kohtaan. Jos saisin valita olisinko mieluummin kaunis vai älykäs, valitsisin aivan varmasti kauneuden. Tosin elämän arpajaisissa ei välttämättä saa edes toistakaan...
sunnuntaina, helmikuuta 06, 2005
Kaleidoskooppi
Seurattuani vaihtelevalla innostuksella pariakin blogia, ajattelin aloittaa sellaisen myös itse. Mikäs sen parempaa kuin tilittää netissä ajatuksiaan, joille voi potentiaalisesti saada jonkun lukijan itsensäkin lisäksi. Ajatuksieni rappio levitköön siis tästä lähtien blogini muodossa mahdollisimman laajalle.
Mielikuvat ja kuvitelmat kumpuavat tällä hetkellä siitä, että olen kahden lapsen äiti, kotona äitiyslomalla eristettynä neljän seinän sisään ainoana pakotienä tästä kurjuudesta reikä seinässä eli netti. Tai sitten olen pientä henkitaukoa työputkesta pitävä nainen, jonka aivan liian lyhyet päivät kuluvat mukavasti netin ihmemaassa hoitaen välillä toisella kädellä kotia ja lapsia. Miestä ei tarvitse hoitaa, se on jo valmiiksi omatoiminen. Elämäni on kaleidoskooppi, näkymä vaihtuu koko ajan. Samoin mielipiteet?
Mielikuvat ja kuvitelmat kumpuavat tällä hetkellä siitä, että olen kahden lapsen äiti, kotona äitiyslomalla eristettynä neljän seinän sisään ainoana pakotienä tästä kurjuudesta reikä seinässä eli netti. Tai sitten olen pientä henkitaukoa työputkesta pitävä nainen, jonka aivan liian lyhyet päivät kuluvat mukavasti netin ihmemaassa hoitaen välillä toisella kädellä kotia ja lapsia. Miestä ei tarvitse hoitaa, se on jo valmiiksi omatoiminen. Elämäni on kaleidoskooppi, näkymä vaihtuu koko ajan. Samoin mielipiteet?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)