Uusi iltalehti
Ohos, olin tipahtaa tuoliltani, kun avasin päivän Iltalehden, lehden ulkonäkö on muuttunut täysin uudistuksen myötä. Vaikka yritin vastustaa, niin jostain se vanha kurja seuralainen muutosvastarinta pyrki hyppimään silmille. Asiat eivät enää olleetkaan vanhassa tutussa ja turvallisessa järjestyksessä, lukemiseen ja etsimiseen piti rutiinin sijaan käyttää vaivaa.
"Miten ne ovatkaan voineet tehdä tämän mulle, sotkea ihan tahallaan mun leppoisan lukuhetkeni Iltalehden parissa!"
Inhoan muutosvastarintaa, törmään siihen ihan liian usein työssäni atk-tukena. Jos jokin painike näytöllä muuttaa paikka viiden sentin verran suuntaan jos toiseen uuden ohjelmaversion takia, ihmiset tuntuvat kadottavan täysin kykynsä käyttää muutoin ennallaan pysynyttä ohjelmaa. Ikävää huomata sama piirre itsessäkin, joten yritän pitää suuremmat moitteet omana tietonani.
Missähän vaiheessa ajattelun syöpä muutosvastarinta oikein ilmestyy ihmisen aivokoppaan? Ihan pienillä lapsilla kaikki uusi ja tavallisuudesta poikkeava aiheuttaa ennemminkin ilonkiljaisuja kuin mutinoita. Lapsille uusi on tilaisuus oppia taas jotain uutta ja se jos mikä on ihanaa. Voi kun voisikin jostain löytää taas tuon avoimen asenteen uuden edessä.
Mutta uusi Iltalehti vaikuttaa pienten alkumutinoitten jälkeen ihan kelpo lehdeltä edelleen. Ehkäpä nykyinen asettelu on jopa selkeämpi kuin aikaisempi lyhyisiin otsikkoihin ja kuviin perustuva asettelu. Ja mahdollisuus lukea näköislehteä on tosi hieno uudistus sekin.
Prinsessaunelmia
Viime viikonloppuna oli taas ne, missikisat isolla T:llä kuten pikkutyttönä kisaa tuli kutsuttua. Aika pienenä sitä ymmärsi jo oleellisen, tärkeää on hyvä kroppa ja kauniit vaatteet. Silloin pienenä kisat piti katsoa alusta loppuun joka vuosi, mutta näin aikuisena ei paljon jaksa kiinnostaa. Sen verran toki, että tulee vähintään lehdestä katsottua voittajat. Tämän vuoden saldo olikin kovin blondivoittoinen, kauniita tyttöjä toki kaikki.
Prinsessaunelmia meidän perheessä elää kolmivuotias tyttäreni. Mekot ovat unelmien täyttymys, myös kenkäfriikin oireita löytyy. On ihanaa seurata pienen tytön prinsessaleikkejä, vaaleanpunaisen ja hörhelöitten ihannointia. Misseistä tyttö ei vielä perusta, mutta ei varmaan mene montakaan vuotta, kun tasavallan prinsessan korvikkeet alkavat kiinnostaa.
Kuinkahan moni nainen ei joskus elämässään olisi haaveillut siitä, että olisi Miss Suomi? Voin myöntää, että silloin joskus vuosia sitten missikisoja seuratessa tuli unelmoitua siitä. Ikä ja realiteetit ajoivat sitten ohi, ehkäpä siitä johtuvat joskus vähän katkeratkin kommentit moista naisten karjanäyttelyä kohtaan. Jos saisin valita olisinko mieluummin kaunis vai älykäs, valitsisin aivan varmasti kauneuden. Tosin elämän arpajaisissa ei välttämättä saa edes toistakaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti