No niin, nyt Se sitten tapahtui. Auto ei käynnistynytkään Hoitotädin pihassa, kun hain Esikoista hoidosta. Voi ärrinmurrin, vika ei sitten kuitenkaan ollut siinä, että ajoin liian lyhyttä matkaa vaan akku todellakin vetelee viimeisiään. Kännykkä oli tietenkin unohtunut kotiin, mutta neuvokas Hoitotäti kaivoi autotallista käynnistyspiuhat ja antoi virtaa omasta autostaan. Vieläpä kolmesti, kun autoni suvaitsi sammahtaa kahdesti... Tuo muutoin niin luotettava auto kun on puolikylmänä todella hanakka sammumaan varoittamatta. Toki oli ollut piuhan päässä pari tuntia, mutta sekään ei tänään riittänyt.
Ajoin kotiin ja onneksi auto ei sammahtanut risteyksiin. Hoitotäti soitti vähän aikaa sen jälkeen kun olimme tulleet kotiin vielä tarkistussoiton. Ihana ihminen, olisi tullut pelastamaan meitä matkalta, jos en olisi vastannut?
Soitin miehelle, että nyt uusi akku ON hankittava, minä en aja enää metriäkään tuolla vanhalla akulla. Ei mutinoita, uusi akku latautuu verannalla, nyt loppui automurheet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti