Nyt on sitten Se Vaihe, odotinkin tätä jo innolla. Ei riitä että Vauva ryntäilee vaiheesta toiseen, myös äidillä on Vaiheita. Huokaus.
Karvat, niitähän lähtee. Päästä - ylä - jos pitää olla tarkka. Hiuksia. Karvoja siellä, karvoja täällä. Kaivelen sulkasatoni tuloksia milloin Vauva paran taipeista, milloin lattioilta ja korkealta vessan ikkunalaudalta. Kun harjaan hiuksiani, karvat suorastaan lennähtelevät lattialle. Jos voisin katsoa perääni, veikkaan että minua seuraa pienoinen karvapilvi.
Rasittavaa, miksi ihmeessä raskaudesta pitääkin seurata tämmöinen rutto? Tai miksi ihmeessä tuplaäksään taitaa liittyä synnynnäinen karvakammo? Vaikka eipä minua toisesta päästään kiinni olevat karvat stressaa, mutta irtokarvat käy hermoon. Omat karvat onneksi vähemmän kuin miehen, niistä voi vetää mietoja kilareita suuremmat kunnon parkuraivarit?
No ei, en minä raivoa miehelleni enhän? Todennäköisesti haluan pitää Miehen vielä toistaiseksi siinä luulossa, että hyvänä päivänä saatan vaikuttaa suhteellisen normaalilta äiti-ihmiseltä. Vielä toistaiseksi, kunnes sekin sekoamisen Vaihe koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti