Jatkoin aamupäivällä Esikoisen vaatteiden läpikäyntiä. Lajittelen isosta vaateläjästä esiin vaatteita, jotka kävisivät Vauvallekin ja samalla jaottelen vaatteita paremmin kasoihin Mekot, Paidat ja Housut. Valitettavan iso osa Esikoisen vaatteista on niin tyttömäistä kuin vain voi olla, Vauvalle sopiva vaatepino jää valitettavan pieneksi.
En muistanutkaan mitä kaikkia vaatteita Esikoisella olikaan. Tuntui niin haikealta hypistellä niitä ja muistaa, miltä tyttönen näytti ne päällään. Vaatteissa on tarttuneena paljon muistoja ja rakkautta. Uusia muistoja syntyy nyt Vauvan vaatteiden myötä, osa pikkuruisista vaatteista odottaa hyllynreunalla säilömistä. Miten nopeaan Vauva kasvaakaan, miten äkkiä aika rientää! Haluaisin niin pysäyttää ajan hetkeksi ja vain nauttia tästä ihanasta ajasta. Esikoisen kanssa oli joku hassu kiire koko ajan, halusi niin nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi vauvan kehitystä ei voi vanhemmat nopeuttaa - eikä hidastaakaan. Kehittyvät epelit tasan siihen tahtiin kuin itse haluavat.
Vaatteiden joukossa oli setti, jossa on kaunis keltainen nuttu ja punakeltaraidalliset housut - kuinka suloinen palleroinen Esikoinen olikaan, kun käytti niitä. Mekkoja oli vino pino, Esikoinen kun on melkoinen prinsessa. Bamse-vaatteita oli melkoiset määrät, suloisia kaikki.
***
Esikoinen räpelsi äsken jotain keittiössä. Menin katsomaan ja neitonen yritti löytää lusikkalaatikosta perunankuorimisveitseä. Ojensi minulle päärynää ja sanoi
"Ei voi vattuttaa!"
Laulut on hyvin hallussa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti