Kolme vuotta sitten

Kolme vuotta sitten minusta tuli äiti ensimmäistä kertaa. Mukava saada elää muistoja uudelleen, kuluvat vuodet ja uudet kokemukset antavat uudenlaista näkemystä siihen kaikkeen, mitä silloin tapahtui.

Tänään olin kaupassa, ajelin autolla ja hain Esikoista hoidosta sinä aikana, kun silloin kauan sitten yritin hikisesti ensikertalaisen taitamattomuudella ponnistaa yli 4-kiloista lasta maailmaan. Kuinka pitkä aika yli tunti ponnistusta olikaan ja kuinka paljon muuta sinäkin aikana olisi kerinnyt tehdä. Onneksi muistot armahtavat eikä jokaista minuuttia muista, lähinnä vain hetkittäisiä epätoivon tunteita siitä, että eikö lapsi vieläkään synny.

Ja mikä ihana tunne, kun Esikoinen lopulta pulpahti maailmaan. Valmiiksi makkarainen, yliaikainen suloinen tyttö, joka tänään on reipas kolmivuotias, hoikistumisesta huolimatta makkaroita löytyy vieläkin. Esikoinen oli vähän huonossa kunnossa heti syntymän jälkeen eikä saanut viettää pitkää aikaa rinnalla, vaan lähti happikaappiin virkistäytymään. Siellä löytyi temperamentti ja kova ääni, josta saimme "nauttia" vielä tänäänkin.

Ensimmäistä imetystä yrittelimme salissa sen jälkeen kun Esikoinen palasi happikaapista. Vauvani ei tajunnut aluksi yhtään mitä rinnalla pitäisi tehdä, kätilö sai lypsää ensimmäiset makutipat lapsen suuhun. Tänään Esikoinen ymmärtää rinnan päälle joskus liiankin hyvin, neitonen pyytää innokkaasti "Tissiä!" kun imetän vauvaa. Jos en reagoi pyyntöihin, Esikoinen ottaa käyttöön kovat aseet eli sanoo "SAISINKO tissiä!". Maito maistuu.

Tuoreina vanhempina ihmettelimme illan vastasyntynyttä, vauva lepäsi synnytyksen jälkeen ja nukkui vain. Kävimme nukkumaan sairaalasänkyihin, vauva nukkui akvaariossaan. Kerran yöllä heräsi oksentamaan lapsivettä ja paniikissa soitimme kätilön apuun. Imun jälkeen neitonen palautettiin taas meille. Tänä iltana Esikoinen meni nukkumaan omaan sänkyynsä, joka on kiinni parisängyssä. Kovin vähän on neidin napanuora vasta venynyt.

Äitiys on ehkä ihaninta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Ja samalla myös raivostuttavinta. En voi sanoa etteikö olisi hetkiä, joita en vaihtaisi poiskin, mutta äitiyttä kokonaisuutena en ikinä!