Tänään olikin oikea superneuvola, ajat sekä Esikoisella että Vauvalla. Aamulla piti vääntäytyä sängystä kestämättömän aikaisin, jo kasilta! Ulkona oli kammottava pakkanen vielä, -16 astetta. Siinä on ainakin kuusi astetta liikaa mun herkälle hipiälleni, mutta eipä auttanut, ylös ja suihkuun piti vaan vääntäytyä. Esikoinen heräili itsekseen, kun kuivattelin tässä koneen ääressä. Huomasi tietty, että oli jäänyt yksin isoon sänkyyn, Vauvahan oli turvassa pinniksessä.
Sain yllättävän näppärästi kavaraanin liikkeelle. Ainoa mistä piti tapella, oli Vauvan Näpsy. Esikoinen oli sitä mieltä, että hän tarvitsee Näpsyä enkä minä, joka laitoin Vauvalle vaippaa. Hetken tiukan neuvottelun jälkeen sain Näpsyni takaisin. Pukiessa piti vielä keskustella siitä laitetaanko ensin hanskat käteen ja sitten hattu vaiko toisin päin... Jotenkin ei hatun pukeminen enää onnistunut hanskat kädessä. Esikoinen kun on kovin omatoiminen ja tahtoo ehdottomasti pukea nuo ihan itse.
Olimme neuvolassa aika tarkkaan kymmeneltä. Täti ottikin Esikoisen heti käsittelyyn, neiti sai koota palapeliä, piirtää viivan ja ympyrän ja näyttää kirjasta kuvia. Pari juttua jäi Esikoiselta nimeämättä, tyttö ei osannut nimetä onkimista, kun eipä ole siihen tainnut koskaan törmätä. Ja jostain syystä lentokone ei tullut mieleen, vaikka se välillä on kovin suosittu sana ollut. Pituutta ja painoa tulee edelleen sopivasti, joten kaikki hyvin.
Vauva oli oma sopuisa itsensä, pituus ja paino kehittyy pojullakin hyvin. Olinpas vähän hämmästynyt, kun tädin mielestä voimme edelleen jatkaa pelkällä rintamaidolla. Ilmeisesti suositukset ovat kuin ovatkin päivittyneet? Vauvahan on nyt sen maagiset 4 kk, jolloin kiinteitä voisi yksilöllisesti ruveta harkitsemaan. Aika outoa muuten Suomessa, täysimetyssuositus on 6 kk, mutta samalla neuvotaan aloittamaan kiinteät yksilöllisesti 4-6 iässä. Vauvan hahtuvahousuja täti kutsui viidakkopöksyiksi - ehkäpä noissa on jotain maastokuosin tyyppistä, kun ovat ruskeanvihertävät. Vauveli pyrki kääntyilemään siinä hoitopöydällä ja muutenkin venkoili sylissä osoittaen, että ei ole enää mikään tahdoton vauva.
Käytiin sitten vielä neuvolan jälkeen kaupassa ja Esikoinen oli tosi kiltisti eikä karkaillut tapansa mukaan. :) Ihanaa, ehkäpä tästä vielä joskus uskaltaa lähteä liikkeelle enemmänkin näiden kahden sankarin kanssa ilman toista perässä juoksijaa eli Miestä. Ostettiin kaupasta ruoka-ainekset ja parit Kinderit. Olivat niin houkuttelevasti esillä ja enhän minä voi suklaata vastustaa. Nautittiin Esikoisen kanssa sitten kotona suklaamunat ja siitä alkoi taukoamaton kitinä saada toinen. Ei tipu!
Vauvalla meni vähän unirytmit sekaisin eikä mun ihanainen sopuisa Vauvani meinannut millään talttua unille. Kitisi vaan ja jopa rääkyi - ihmeellistä! Taintui lopulta tissille ja pian Esikoinen kömpi viereeni. Nukuttiin koko poppoo päiväunet. Heräsin vähän ennen lapsia ja laitoin kinkkukiusauksen uuniin. Jos olisin vielä siivonnutkin, niin voisipa sanoa, että Mies saattaisi luulla tulleensa väärään taloon, kunhan tuossa töistä kohta kotiutuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti