Vihdin kirkkoherra sai ehdollista vaimonsa pahoinpitelystä. Aika lievä rangaistus kun miettii, että perhehelvettiä on jatkunut vuosia. Toisaalta rangaistuksethan tuskin parantavat ja korjaavat sinänsä mitään eli eipä isompikaan rangaistus olisi varmasti mitään auttanut.
Perheväkivalta on käsittämätön asia. En pysty ymmärtämään sitä, että läheisin ja rakkain ihminen lyö ja satuttaa tahallaan. Mikä saa ihmisen lyömään rakkaintaan, mikä saa aikaan henkisen väkivallan? Olipa pahoinpitelijän taustalla mitä tahansa, itse koettua väkivaltaa, rakkaudettomuutta lapsena tai huono itsetunto, niin eipä puolustukset paljon satutettua auta.
Väkivalta syö varmasti ennen pitkää rakkauden suhteesta. Olisi hirveää pelätä aina tietyissä tilanteissa, että tuleeko se lyönti tällä kertaa vaiko ei. Uhri vammautuu myös sisäisesti, oma minäkuva pirstoutuu, uhri passivoituu ja lopulta on varmaan melko mahdotonta enää edes yrittää päästä tilanteesta. Ehkä se onkin lyöjän tavoite, sitoa uhri itseensä jos ei rakkaudella niin ainakin yhteisellä salaisuudella ja vihalla?
Pelottavia ovat myös väkivallan puolustukset. "Se yllytti nalkuttamalla, kerjäsi sitä." Tai kuten tässä kirkkoherran tapauksessa väkivallan jälkiä seliteltiin jopa demonilla. Omassa käytöksessäänhän lyöjä ei ilmeisesti paljon vikaa näe, syy on aina uhrissa. Ilmeisesti sisällä kuitenkin sinnikkäästi kuuluu jokin viimeinen omantunnon ääni, kun väkivaltaa kuitenkin koetaan tarpeelliseksi puolustella syillä?
Vihdin kirkkoherran tapauksessa surullista on myös se, että jos väkivallan tekijä ei olisi kirkon mies, niin tuskinpa tämäkään tapaus olisi saanut palstamillimetrejä läheskään näin paljon. Perheväkivalta tuskin itsessään kiinnostaa lehtiä. Samoin lehtiä tuntuvat kiinnostavan poliisien tekemät pahoinpitelyt ja rikokset. Ehkä näiden ammattien edustajia vielä jaksetaan pitää moraalisesti sen verran tavallisia ihmisiä korkeampina, että välivalta ja rikkomukset näissä piireissä tuntuvat isoilta asioilta.
En voisi kuvitellakaan, että mieheni löisi minua. Tai minä häntä. Mutta jos niin tapahtuisi, saattaisi olla hyvinkin todennäköistä, että kaikesta huolimatta kerran haluaisi antaa anteeksi, sitten ehkä toisenkin kerran ja pian oltaisiinkin jo niin syvällä, että tilanteesta olisi hyvin vaikea päästä enää eroon. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti