Ärtsy päivä

Esikoinen on taas ollut reipas ja ehtiväinen. Ei välttämättä sen kummempi kuin yleensäkään, mutta joinakin päivinä sitä on itse väsyneempi, ei jaksaisi. Muistan muutamia kertoja kun olin vielä töissä ja kotiuduttuani katselin hetken Esikoisen ylitsepursuavaa energiaa. Jo pelkästä katsomisesta tuli kamalan väsynyt olo, suorastaan uuvutti kun tiesi että menoa on jäljellä vielä ainakin viisi tuntia ennen kuin energiapakkauksen saa tapeltua Nukkumatin huomaan. Olen aina säälinyt Nukkumattia, meidän Esikoinen antaa ukkoparalle kovan vastuksen.

Esikoinen on tänään mm. kaivanut saksit esiin jostain minne ne on yritetty piilottaa (hmm, Miehen vika taatusti ;D) ja leikellyt Bratzin laukkua uuteen uskoon, yrittänyt seistä! Vauvan päällä, lyönyt minua ja Vauvaa nyt muutamia mainitakseni. Eli ihan normaalia toimintaa, mitä Esikoinen tekee kun sille päälle sattuu. Kieltää ja keskustella on ihan turha, neitonen ei korvaansa lotkauta ellei karju kurkku suorana. Eikä sitäkään viittisi koko ajan tehdä. Niinpä meillä Esikoinen passitetaan jäähylle nurkkaan, kun kielletyt toiminnot jatkuvat ja jatkuvat useista kielloista huolimatta.

Nurkka on yllättävän toimiva juttu, sillä Esikoisen saa rauhoitettua sen verran, että hän jaksaa keskustella hetken siitä, mikä meni väärin ja miksi. Keskustelun lopuksi sitten joko halit tai sylittelyä, mitä Esikoinen kulloinkin haluaa. Mutta mutta, en ole yhtään tyytyväinen itseeni kasvattajana. Ennen kuin käsiini ajautui tämä tahtokaudesta toiseen seilaava neitonen, maalailin eteeni visoita siitä, miten meillä kasvatetaan keskustelemalla ja lapsen ehdoilla. Ja pah! Aika äkkiä todellisuus murskasi kauniit kuvitelmat, haluaisinpa tietää MITEN keskustella lapsen kanssa, joka ei hävittämiseltään ehdi kuuntelemaan? Pitäisikö hakea vasara itsellekin käteen ja mennä auttamaan? ;)

Kaipa se vaan on niin, että on vain pakko hyväksyä olevansa kasvattajana toivottoman keskeneräinen ja toivoa, että lapsen saamat vauriot jäävät vähäisiksi. Toisaalta sanovathan jotkut viisaat, että ei lasta tarvitse eikä pidä kasvattaa - haluaisinpa nähdä, miten heillä hoidetaan homma niin ettei kämppä ole tuhannen päreinä. Kun kaikesta huolimatta meillä asuu kokonaista neljä ihmistä, meillä kaikilla pitäisi olla keskimääreisesti kivaa. Jokainen joutuu luopumaan ja jokainen välillä saakin tehdä mieleisiään juttuja.

Kaikesta tappelusta ja ärtsyilystä huolimatta olemme saaneet siivottuakin. Siitäkin huolimatta, että Miehen rötväle jäi taas vaihteeksi ylitöihin. Loistoajoitus, huomenna tulee vieraita ja Miehesta ei taaskaan ole mitään iloa valmisteluissa. Huomenna Miehellä pitäisi alkaa myös talvilomaviikon, mutta epäili, että joutuu ainakin aamusta käymään töissä. Voi miten IHANAA! Saan huomennakin pyörittää tätä hullunmyllyä yksin.