Näin taas viime yönä painajaista Vauvasta - ja sitäkin edellisenä yönä. Yleensä näen unia siitä, miten olen joutunut eroon Vauvasta enkä yrityksistäni huolimatta pääse takaisin Vauvan luo. Viime yönä olin sentään koko ajan Vauvan kanssa. Jostain syystä olimme Vauvan kanssa sairaalassa, syöttelin Vauvan piripintaan ja kun hetkeksi käänsin selkäni, joku hoitsu syötti Vauvalleni korviketta. Olipa vielä joutunut vääntämään Vauvan niskat takakenoon, että oli saanut pullon vastahakoisen Vauvani suuhun. Raivoissani haukuin hoitsun, sairaalan ja ties mitä. Eli edes jotain terapiaa siinäkin unessa, kun raivosin hillittömästi. ;)
Mutta käsittämättömiä nämä unet, mistä ihmeestä ne kumpuavat? Pelkäänkö tiedostamattani joutuvani eroon Vauvasta, miksi korvike on unissani niin hirveä peikko? Vauvahan kulkee koko ajan mukani, elämme vielä melko täydellistä symbioosia, Vauva on täysimetyksellä. Muutenkin jo tunneside Vauvani ja minun välillä on vielä tiukka. Vaikka Mies onkin tärkeä ihminen ja aulis hoitaja, niin pienet kätinät ja vähän suuremmatkin porut rauhoittuvat jo pelkästään sillä, että Vauva näkee minut.
Korvikeunet ymmärrän paremmin, sillä en hereilläkään halua syöttää Vauvalle korviketta. Minulle on mahdollista valita äidinmaito, joten tietenkin pidän oman vauvani tapauksessa korviketta tarpeettomana ja turhana. Olinhan ihan oikeastikin tarkka Vauvastani sairaalassa, hyvää tarkoittavat hoitajat eivät aina tunnu muistavan kysellä, mitkä ovat vanhempien omat toiveet. Varminta oli pitää Vauva omien silmien alla, jotta tiesi varmasti missä mennään. Ehkäpä tuo epäluottamuskin nousee vieläkin välillä unissa pintaan?
Kuivia läiskiä
Vauvan jalkojen iholla on pari kuivaa läiskää. Eipä siinä muuten mitään, mutta minua pelottaa, että ne olisivat merkki allergiasta. Esikoisen kanssa ei mitään allergioita ollut, joten jos tosiaan nuo läiskät eivät rasvaamisella parane, edessä on inhottava allergiaepäilyjen suo. Pesuaineet, ruoat ja vieläpä tässä tapauksessa minun syömäni ruoat. Ei mitenkään kiva ajatus.
Toisaalta on talvi, minulla itsellänikin, jonka iho ei paljon mihinkään reagoi, on kuiva iho. Välillä rystysistä jopa iho aukesi, niin kuivaksi korpuksi iho meni. Eli ehkäpä tämä olisi pitkästä lämmityskaudesta johtuvaa? Vauva ei tunnu mitenkään kuivista läiskistä onneksi kärsivän, vaan on oma hyväntuulinen itsensä. Ehkä se nyt vaan on äidin osa olla huolissaan kaikesta mahdollisesta? No, onhan minulle joskus nettipalstalla melko suoraan sanottu, että olen hysteerinen äiti - taisi mennä lähemmäs totuutta kuin silloin luulinkaan? ;)
1 kommentti:
Nooh, et sinä nyt niin hirveän hysteerinen ole ;) Mutta rauhoittelisin kumminkin. Rasvaile nyt ihan rauhassa, ja jos ei ala pahentua, katsele ihan ilman allergiaepäilyjä vielä hetkinen. Tämä talvi on ollut sellaista aikaa, että yhden jos toisenkin iho on tahtonut kuivua. En ollenkaan halua vähätellä allergian mahdollisuutta, mutta seuraile ihan rauhassa :) Itse olen allerginen allergisen lapsen äiti ja olen taistellut kyllä asian kanssa. Allergian kanssakin oppii elämään ja siitä selviää hengissä ;)
Lähetä kommentti