Pieni suloinen Vauvani on kääntynyt tähän mennessä kerran eli perjantaina. Sen jälkeen kääntymisyritykset ovat jääneet enemmän ja vähemmän kyljelleen, viimeinen vääntö on kovasta ähinästä huolimatta puuttunut. Mikä lie onnen kantamoinen ollut se perjantainenkin?
Tänään sitten puin Vauvalle tuoreet vaipat ja vaatteet ja läksin hakemaan ulkovaatteita, sillä olimme lähdössä hakemaan Esikoista hoidosta. Siinäpä sitten katselin, kun Vauvan kasvoille nousi päättäväinen ilme ja poika heilautti itsensä tyylipuhtaasti selältä masulleen. Käsi jäi aluksi vähän hankalasti, mutta korjasi senkin itse. Olipas sääli kellauttaa poika pian takaisin ja pukea päälle haalari. Vau, mun pieni tosiaan kasvaa.
Muuten poika pyörii jo varsin mallikkaasti akselinsa ympäri lattialla. Jos on masullaan, yrittää sinnikkäästi vetää jalkoja alleen ja nostaa peppua - hirveä hinku ilmeisesti päästä mukaan liikkumaan kuten muutkin? Siirryimme vaihtamaan vaippaa ja muutenkin pukemaan lattiatasoon jo parisen viikkoa sitten, hetkeksikään ei uskalla enää antaa huomion herpaantua. Ja sehän on ihan varma, että huomio herpaantuu. Jos ei muuten niin Esikoinen huutaa pyyhkimään juuri kesken Vauvan vaipanvaihdon.
Eipä ihme, että Vauvalla on vähän rytmit sekaisin, kun liikkuminen sotkee elämää. Ilmeisesti ensi yönäkin poju kitisee taas parin tunnin välein? Nälkä mokomalla kitisköllä ei ihmeemmin ole, tosin vähän paha sanoa paljonko poika maitoa nauttii, kun nukahdan itse siinä vaiheessa kun saan pojan rinnalle. Viime yönä iski ilmeisesti hetkellinen vastasyntyneen avuttomuus: Vauva kitisi pitkästä aikaa röyhyä. Onneksi miehekkäät äännähdykset tulevat nykyisin yleensä vaivatta, melkoinen pörinä ja röyhtäily kaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti