Illalla Esikoinen ei suostunut iltatoimien yhteydessä iltapissalle eli öisen sänkytsunamin vaara oli siis huomattava.
Joskus kolmen aikaan Esikoinen herää möykkäämään. Karjuntaa, josta ei saa mitään selvää itse itse asiasta eli tyypillinen Esikoisen yöherääminen. Todennäköisesti se pissahätä kuitenkin. Käännän kylkeä, Mies hoitaa Esikoisen yöheräämiset ja minä Vauvan. Mies yrittää kysellä, mikä hätänä, mutta vastaamisen sijasta ulvonnan volyymi vain kohoaa, möykkä herättää Vauvankin. Kömmin ottamaan Vauvan tissille, siunattu hiljaisuus edes siltä suunnalta. Lienen taitavampi hoitamaan yöheräilyjä kuin Mies - sitähän ei toki lasketa, että mulla on paremmat välineet. ;)
Kuuntelen, kun lopulta Mies päättää viedä Esikoisen yöpissille. Möykkä jatkuu, Esikoinen kiljuu sydämensä pohjasta, että hän ei todellakaan halua pissille!!! Mies pistää välioven kiinni ja nukahdan Vauva tissillä. Herään siihen, että iloisesti höpöttävä Esikoinen ja Mies palaavat nukkumaan, kello kertoo, että aikaa on kulunut kymmenisen minuuttia. Isot pissathan ne oli, sänky säästyi, mutta korvat ei.
***
Tänään on Esikoisen hoitopäivä, joten aamulla herään kiljuntaan: Esikoinen virittelee taas soololaulua. Korkeat, kimeät äänet ovat taas hyvin hallussa. Kuuntelen aikani ja syykin selviää: Taas kiistellään siitä, meneekö Esikoinen potalle vai ei. Vauva ei onneksi herää tällä kertaa. Lopulta kyllästyn huutamiseen ja menen kaveriksi. Esitän Esikoiselle vaihtoehdot: Joko potalle aamupissaa yrittämään, paljon ei tarvitse tulla, mutta yritettävä on tai sitten Pampersin housuvaippa, jonka kaivan pikapikaa jostain syvistä kätköistä. Esikoinen kiljuu, että tahtoo PIKKUHOUSUT!!!! Menee hetki ja vaihtoehdot selkiävät Esikoiselle, marssii potalle ja tiristää potan pohjan peittoon.
Möykkä valitettavasti jatkuu pukiessa, mikään ei mene hyvin ja sattuu sinne tänne. Eli se tavallinen laulu, kun Esikoinen on sillä tuulella. Huokaus, sanon Miehelle, että jos tiistaina (Esikoisen seuraava hoitopäivä) homma lähtee menemään taas näin, niin sitten Esikoinen jää päiväksi kotiin. Näkeepähän sitten kiukuttelunsa seuraukset, hoito kun ei ole mikään pakko vaan varsinainen syy, miksi meillä on osittainen hoitosuhde on Esikoisen itsensä tarpeet. Pari kuukautta sitten oli samanlaisia möykkäepisodeja aamuisin ja teimme silloinkin niin, että Esikoinen jäi kotiin päiväksi. Siihen loppuivat mielettömät raivarit aamuisin, neiti kyllä haluaa hoitoon, aamut vain ovat vaikeita.
Mainoksissa esitetään milloin suloisten pikkupalleroiden sääriä milloin pakaria ja kysytään, minkä arvoisiksi arvioisit nämä. Mutta miksi missään ei tarjota vakuutusta vanhempien kuulolle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti