Lapsettomat ihmiset jotenkin kummasti luulevat, että elämä ja jutunaiheet kaventuvat kun perheeseen syntyy lapsia. Asiahan on juuri päinvastoin, jutunjuuria tulee _lisää. ;) Ketkä muut kuin tuoreet vanhemmat osaisivat keskustella minuuttitolkulla kakan väristä, koostumuksesta ja määrästä? Tai missä muualla kuin lapsiperheessä töistä palaavan tervehdyksen jälkeen seuraava kysymys on, että onkos täällä tänään saatu ähinän lisäksi myös tulos ulos?
Ok, myönnetään, mulla ON paha kakkafiksaatio. Maitokakka vaan nyt on niin ihanaa. Sehän tuoksuukin niin hyvälle. Olen onnistunut siirtämään fiksaation jopa Esikoiselle, neitonen pyytää usein Vauvan kakkavaippaa haisteltavakseen. Varsinaiset kasvatukselliset asiat eivät neitiin siis uppoa, mutta oudot pakkomielteet kyllä - ja ihan opettamatta.
Niin paha fiksaationi ei kuitenkaan ole, ettenkö ihan mielikseni kakattaisi Vauvaa. Poikanen rakastaa kakattamista, ihan vain periaatten takia yrittää vääntää edes yhden väritäplän lavuaarin. Mihinkään vaipattomuuteen meillä ei pyritä, pois se minusta! En voisi kuvitellakaan luopuvani ihanista kestovaipoista. ;) Kakattaminen alkoi pari viikkoa sitten ihan sattumalta, Vauva kiemurteli ja ähisi, mutta kakka ei vaan tullut. Jostain muistin sitten lukeneeni, että jalat koukussa vatsaa vasten olisi hyvä ponnistaa ja niinpä riisuin Vauvalta vaipan ja vein pojun lavuaarin päälle. Siitä onkin nyt muodostunut kiva rituaali lähes jokaisen vaipanvaihdon yhteyteen. Nyt on varmaan jo parin päivän katkeamaton kakkaputki takana eli joka päivä vähintään yhdet lavuaarikakat.
Olisivatpa kakka-asiat yhtä helppoja myös Esikoisen kanssa. Neitonen on toki omatoiminen 3-vuotias, käy ihan itse potalla pissiää ja pöntöllä kakalla. Ei aavistustakaan mistä moinen jaottelu on neidin päähän pälkähtänyt. Pyyhkimään kelpaa yleensä vain isä, minä kelpaan vain jos parempaa pyyhkijää ei ole tarjolla.
Valitettavasti joskus Esikoinen yrittää olla liiankin omatoiminen. Tänäänkin istuin tässä koneen ääressä ja havahduin yhtäkkiä siihen, että Esikoinen lotraa vedellä vessassa. Menin katsomaan ja voi äly! Neiti oli sotkenut kakkaan molemmat pyllynposkensa, jalkansa, lattian ja pöntön renkaan. Miten lienee edes mahdollista, mutta näin oli päässyt käymään. Mokoma ei vaivautunut huutelemaan minua apuun vaan tahtoi yrittää itse.
Onpas onni, että meillä on lapsia, muutoin olisin saattanut joutua jorisemaan addiktiostani laadukkaisiin tv-ohjelmiin eli lukuisiin tositv-sarjoihin, joita seuraan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti