Postiljooni oli tänään tosi antelias, ilahduttavaa, että näitä päiviä on välillä. :) Tosin kukkarolle nämä eivät tee kovin hyvää, mutta taidan ottaa kohta uudeksi motokseni "Täyttä vauhtia kohti konkurssia".
Posti toi ensinnäkin kaksi pakettikorttia. Toinen oli Hobby Hallista, tilasin sieltä viikko sitten ihanan Nalle Puh pussilakanasetin Esikoiselle. Pussilakana olikin Nalle Puh ja varsinkin Nasu-fanimme mieleen, hyvä kun sain riistettyä lakanat pesukoneeseen innokkaan ihailijan käsistä. Vielä kellarissakin neitonen kävi kääriytymässä lakanoihin. Toinen paketti oli Kangastukusta, ihania kankaita ja muuta krääsää. Olinkin jo heti aamutuimaan kerinnyt pistää kyselyn Kangastukkuun, että mitäs nyt kun olen maksanut tilaukseni jo kaksi viikkoa sitten ja pakettia ei vaan kuulu. Eikös pakettilappu tietenkin ollut postilaatikossa odottamassa. Oli tosi kiva naputella melkein heti perään, että sori... On mulla kyllä selityskin, yleensä ovat laittaneet paketin seurantakoodin sähköpostilla, joten ihan ymmärrettävä sekaannus? ;)
Lisäksi postista löytyi Enjoyn kuori, josta löytyi Bridget Jonesin kakkosleffa ja Nakke Nakuttaja -peli. Esikoisella noita tietokonepelejä riittää, raukka vaan ei koskaan saa pelata mitään, kun minä olen aina parkkeerannut peffani tähän koneen eteen. Ja jos minulle käy sellainen yllättävä vahinko, että erehdyn hetkeksi muuanne, niin Mies valtaa koneen. Toisaalta miksi ihmeessä tuollainen 3-vuotiaan edes tarvitsisi osata pelata? Kun vaan minä oppisin olemaan tilaamatta noita pelejä kun kerran halvalla saa... Halvalla saa perunoitakin, mutta en minä niitä silti osta!
Olen jo pyörittänyt siniset kankaat eli Sammakko-harson ja hurmaavan Kiraffi-kankaan pesussa, nyt on menossa Esikoiselle tarkoitettu Keijut-kangas ja Vauvalle toivon mukaan bodyiksi ja potkareiksi päätyvä karhuherra Paddingtonin kuvilla koristettu kangas. Jos jostain vielä löytäisi aikaa ommellakin?
***
Vauva on vähän kärttyinen, yrittää raukka ryömiä / kontata /mitä lie eteen päin ja sekös suututtaa, kun matka ei taitu kuin korkeintaan taakse päin. :D Etupää nousee komeasta, samoin peräpääkin ja välillä jalat eksyvät lähes konttausasentoon masun alle, mutta liukas lattia pahus pettää pienen miehen lähes joka kerta. Sängyn päällä matka etenee kyllä, sääli sinänsä. Tässä on ihan pakko alkaa jo vähitellen tunnustaa sekin, että Vauva osaa kääntyä: Ehkäpä vahinkoja ei voi sattua montaa ja montaa kertaa päivässä, vaan pieni mies ihan oikeasti on tajunnut kääntymisen salat.
Samainen nuori mies kehittelee parhaillaan uutta ohjelmaa äidin iloksi: Repertuaariin ovat tulleet harmittava rinnalla lakkoilu. Esikoisen kanssa vielä hötkyilin, Esikoinen kun topakkana neitinä päätti lakkoilla juuri kamaliempien helteiden aikaan, joita sinä kesänä kyllä riitti. Silloin jopa vaivauduin pumppamaan ja yrittämään pulloruokintaakin - laihoin tuloksin, samaa kieltäytymistä oli pullollekin. Tosin jostain ihmeestä Esikoinen silloin kuitenkin tuotti tavaraa, jolla sotkea vaippansa silti... Jospa Vauvan kanssa pitäisi pääni vieläkin paremmin, jos Vauva on niin typerä, että tappaa itsensä nälkään rinnalle, niin se on vain rodunjalostusta? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti