On ollut oikein mukava lauantai, sopivan lokoisaa. Vieraat läksivät eilen ja vaikka olikin tosi kivaa mukavien vieraiden kanssa, niin silti oman porukan kesken laiskottelukin puolustaa välillä paikkaansa.
Eilen minua puraisi neulomisvimma, olenkin kilkutellut kokoon melkein yhdet uudet hahtuvahousut. :) Yllättävän nopeaan syntyy jälkeä, kun innostuu ja kun sattuu vielä pari sarjaputkea, niin neule kasvaa ihan huomaamatta. Ehkä tositv-addiktio ei aina olekaan niin huono juttu?
Vauva oppii uusia TÄRKEITÄ taitoja
Vauvaa kiinnostaa kovasti tietokone ja näppäimistö. Joskus aikaisemminkin poika on sotkenut irkkaamistani näpyttelemällä hajakirjaimia väliin, mutta tänään huomasin, että taidot ovat todella karttuneet. Poika onnistui saamaan screenini niin jumiin, ettei auttanut kuin katkaista koko ohjelma. Olikohan se vihjaus, että äiti irkkaa liikaa vaiko siitä, että Vauvan mielestä aiheet ovat vääriä...
Aivotoiminta jumissa vaiko pelkkä kevätväsymys?
Kun avasin blogin ja aloin kirjoittamaan, tuntui heti, että ei ole yhtään mitään sanottavaa mistään. Heh, tai oikeastaan olen jo pidempään miettinyt kirjoittavani jotain kestovaippailusta, mutta kun ei jaksa. Toisaalta aika harvoin minulla on mitään elämää suurempaa sanottavaa, tämä on vain mukava tapa purkaa ajatuksia.
Joskus mietin, mahtaako näitä höpinöitä kukaan edes lukea. Tiedän, että pari ystävääni lukee, mutta joskus yllätyin, kun kommenttiraidalle oli jätetty viesti minulle ennestään tuntemattomalta henkilöltä. Mistähän ihmiset löytävät blogeja ja millaiset ihmiset mahtavat silmäillä näitä minunkin kirjoituksiani?
Tilaan tällä hetkellä kahtatoista blogia ja luen muutamia muitakin säännöllisesti. Minua kiinnostavat lähinnä muiden äitien kirjoitukset, onpa säännöllisesti seuraamieni blogien joukkoon mahtunut myös Tulevan isän blogi. Käsityöblogit kiinnostavat myös. Tosin niitten seuraaminen on aika riskaabelia, mielessä pyörii nytkin enemmän ihania käsityöideoita kuin mitä tämmöinen laiskansutjakka kotiäiti jaksaa edes kohtuudessa kuvitella tekevänsä. Joitakin blogeja lukiessani olen hiljalleen tajunnut, että kirjoittaja onkin tuttu muualta netistä. On aina mielenkiintoinen elämys löytää "tutun" kirjoituksia. Blogit tuovat niin paljon laajemmin ihmisen persoonaa esille kuin monet muut nettifoorumit.
Mikähän mahtaa olla perimmäinen syy, miksi muiden elämästä on niin mielenkiintoista lukea? Useinhan syyksi esitetään tirkistelyn halua, mutta enpä olisi siitä ihan niin varma. Tai ainakin tirkistely kuulostaa kovin negatiiviselta, ainakin minua kiehtoo toisten ihmisten elämän erot ja samankaltaisuudet positiivisessa mielessä. Jotkut blogit ovat todella hauskoja luettavia, kirjoittajilla on lahja kertoa arjen sattumuksista hauskasti ja mukaansa tempaavasti. Toisaalta pidän myös rehellisistä pohdinnoista ja joskus kipeistäkin tilityksistä. Joidenkin blogien parasta antia ovat runsas kuvitus.
Toisin kuin vaikkapa televisio, blogit eivät ole pelkästään yksisuuntainen kanava. Täällä voi ja joskus saakin palautetta ja palautetta tulee annettua myös muille. Netti on vähentänyt aika paljonkin television tyhmää tuijotusta, toisten ihmisten kanssa seurustelu vaikkapa vain tietokoneen välityksellä on paljon antoisampaa. Eikä tietokone ole edes vain, täällähän on käytössä tekstin lisäksi kuvat ja jopa ääni ja videotkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti