Muuten niin sujuvaan sunnuntaihin tuli ryppy, kun käsittelin Esikoisen pesuun meneviä vaatteita tahranpoistoaineella. Liekö sitten rangaistus eilisestä ylimielisyydestäni pääsiäistä kohtaan vaiko siitä, että tein pääsiäissunnuntaina kotitöitä, niin melkein tyhjästä Dr Beckman tahranpoistonesteestä roiskahti ainetta silmääni ja vieläpä parempaan silmääni. Kirveli, kuinkas muuten ja ryntäsinkin heti huuhtelemaan silmää saunan puolelle. Mätin vettä kädellä silmään pari minuuttia, pahin kirvely hellitti. Palasin laittamaan koneen päälle ja lukaisin, mitä purkissa sanotaan. Ärsyttäväksi aineeksi kehui purkinkin kylki, jos ainetta joutuu silmään, runsas huuhtelu vedellä _ja_ lääkärissä käynti. No voi kiva kiva!
Kipusin sitten yläkertaan soittamaan lääkäripäivystykseen, jota kotikunnassa olikin tarjolla vielä ruhtinaalliset kymmenisen minuuttia. Kehoittivat huuhtelemaan lisää, pari minuuttia ei ollenkaan riitä, ja soittamaan viiden tai kymmenen minuutin kuluttua uudelleen, kun heillä oli toimenpide kesken. Toimenpide, se kuulostaa tärkeälle.
Mies keksi loistavan niksin, millä silmää saa huuhdeltua tehokkaasti. Laitetaan käsisuihku nurin päin ja säädetään veden virtaus niin pienelle, ettei veden paine ärsytä silmää. Sillä olikin hyvä huuhdella silmää tehokkaasti. Hetken huuhdeltuani soitin taas lääkäripäivystykseen ja sieltä sanoivat, että heillä loppuu päivystys juuri, soita Aluesairaalaan, jonne päivystys siis siirtyy. Kotikunnassa oli vieläkin toimenpide kesken ja yksi potilas jonottamassakin, mutta silti eivät voineet hoitaa tätä hommaa loppuun vaan sysäsivät meidät Aluesairaalan vastuulle.
Soitin Aluesairaalaan, sinne on meiltä matkaa 60 km suuntaansa. Kehoittivat vielä huuhtelemaan, vähintään puoli tuntia kuulemma pitää huuhdella ja sitten tulemaan päivystykseen näyttämään silmää. Siinäpä sitä sitten jatkoin huuhtelua aina silloin tällöin, koko aikaa ei voinut, kun vesi alkoi ärsyttämään silmää. Imetin Vauvan, puettiin poppoo ja lähdettiin ajamaan kun tapaturmasta oli mennyt melkein tunti.
Ilmoittauduin päivystyksessä ja siitä alkoi odotus. Odottaessa meni vähän yli pari tuntia, onneksi lapset viihtyivät. Esikoinen leikki sairaalan leluilla ja viihtyi, Vauvaa vaihtelimme Miehen kanssa sylistä syliin. Ainoa mikä aiheutti kränää pienelle, oli se, että yritin välillä tarjota rintaa. Vauva on nyt ilmeisesti sitä mieltä, että syödä ei kuin äidin ja isin sängyssä rauhassa. Lopulta Vauvalta alkoi mennä hermo, ihan ymmärrettävää, mutta sitten pääsin lääkärin nähtäväksi. Silmä näytti ihan hyvältä ja lääkäri tutki tahranpoistoainepurkista ainesosat, ei mitään erityisen vaarallista. Eli pääsin pelkällä säikähdyksellä, helpotus. Käsisuihkulla huuhtelu oli ilmeisen tehokasta, kannattaa pistää vinkki korvantaakse jatkotoilailuja varten. Näköäkin testattiin, mutta eipä siitä mitään kunnollista tullut, kun edellisestä näöntarkastuksesta on aikaa enkä tiedä mikä mun näköni pitäisi olla.
Vauva nukahti autoon ja Mies meni syömään Heseen hamppariaterian Esikoisen kanssa. Odottelin autossa Vauvan kanssa, ei viitsitty raahata just nukahtanutta pientä Heseen. Mies toi mulle oman aterian ja söin sen kotimatkalla. Kotona Vauva heräsikin heti ja tissikieltäytyminen jatkui, kunnes pimensin makuuhuoneen, sen jälkeen tissi taas kelpasi. Eli kaikki järjestyksessä.
Pyykit ovat vielä koneessa odottamassa rumpuun siirtoa, hyi minua kun jätettiin ne yksin pyörimään, vaikka lähdettiin pois kotoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti