Kangaskaupassa ja kokemuksia Helsingistä

Kävinpä sitten kangaskaupassa tänään tarkoituksena ostaa metri sinistä froteeta vaipoihin ja valkoista, sinistä ja keltaista lankaa sekä tuplaneula, kun Kangastukun tilaus vaan viipyy ja viipyy ja tekisi mieli ommella bodya, johon tuota neulaa tarvitsen. Mutta ei, ei onnistunut tälläkään kertaa: Ostinkin kaksi metriä sinistä froteeta ja jostain kummasta kassiini ilmestyi myös metri Nalle Puh -kangasta... Tuplaneula unohtui. Tietenkin. Hyvin menee, mutta menköön, iloisesti kohti konkurssia, eipä vähän lisää enää tässä konkurssissa tunnu ja mitäs muita sanontoja sitä onkaan? :P

Kokemuksia Helsingistä

Kiltti ihminen taisi aloittaa mietinnät Helsingistä, olen bongannut jatkoa ainakin Ryytimaasta ja Kotikarusellista. Joten eipä auta kuin itsekin kertoa mitä mieltä olen maamme pääkaupungista, ihan pakko on. ;)

Joskus bailuvuonna tuli käytyä Helsingissä harrastamassa sen vuoden pääteemaa eli bailaamista. Oma kaupunki kun oli aivan liian pieni... Silloin oli tosi kivaa hypätä perjantaina töitten päätteeksi junaan ja suunnata kohti Helsinkiä. Opiskelukaverini ja serkkuni olivat mukavaa seuraa, shoppailtiin ja juostiin lauantai iltaisin Helsingin yössä, jotenkin yöelämä Helsingissä oli jotain aivan muuta kuin Joensuussa.

Yleensä minulla oli Helsingissä liikkuessani joku lapsenvahti hihassa koko ajan, mutta kerran minun piti mennä yksikseni erääseen baarin toisen serkun luo bailaamaan. Ohje oli nousta ratikasta pois Lasipalatsin kohdalla ja sitä rataa. Minäpä sitten maalaisena en tunnistanutkaan Lasipalatsia ja huristelin ratikan päätepysäkille asti, jossa ystävällinen ratikkakuski kysyi, että mihinkäs sun pitikään jäädä... Paluumatkalla ystävällinen kuski sitten huolehti mut pois oikealla pysäkillä. :) Että ei ne helsinkiläiset taida niin kamalia olla, auttavat tämmöisiä maalaistollukoita? Lasipalatsin jälkeenkin suunnistusvaikeuksia oli, mutta alkuasukkaiden suosiollisten neuvojen avulla selvisin kuin selvisinkin perille ja löysin jopa serkkunikin, joka illan päätyttyä näki kai parhaaksi hoitaa mut kotiin, tiedä mihin olisinkaan vielä päätynyt... Ja jep, alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, ainakaan paljon.

Sitten löytyi Mies ja bailaaminen jäi. Helsinkiin minulla oli asiaa lähinnä työhön liittyvien koulutusten takia. Edelleenkään en osannut liikkua Helsingissä kuin kartan kanssa enkä osaa muuten vieläkään. Tässä vaiheessa Helsinki tuntui ahdistavalta ja kiireiseltä. Ihmisiä oli yksinkertaisesti liikaa ja autoilu yhtä painajaista, vaikka istuin korkeintaan vain kyydissä. Helsingissä en suostu ajamaan millään! Kuskin kyydissäkin matka Kirkkokadulle on kamalaa, hui! Ratikoita, ihmisvilinää... Mutta ah sitä autuutta, kun pääsee taas takaisin tänne periferiaan, on tilaa autoilla ja pysäköidä, ei tarvitse jonottaa. Tuntuu kuin paino putoaisi rinnalta kun tänne pääsee.

Veljeni muutti Helsinkiin tulevan vaimonsa perässä ja niinpä Helsinki näytti taas uudet kasvot. He asustelivat mukavasti kerrostalossa Roihuvuoressa, ranta oli kävelymatkan päässä, liikenneyhteydet hyvät ja vieläpä ostosparatiisi Itäkeskuskin lähistöllä. Lapsen kanssa Helsingistä löytyy vaikka mitä ihanaa, ne takuuvarmat Korkeasaari ja Linnanmäki ainakin. Kauppoja, ruokapaikkoja, vaikka mitä. Uintimatka Marjaniemessä oli sekin ikimuistoinen. Nykyisinkin he asuvat Helsingissä, muuttivatpa vain uudelle alueelle lähelle Miinan lehmiä. Ehkäpä taas ensi kesänä tulee nähtyä uusia asioita Helsingistä, en odota ollenkaan vastentahtoisesti sitäkään kokemusta.

Helsinki on minusta kiva paikka käydä, mutta en voisi kuvitella asuvani siellä. Mieluummin jossain muussa kaupungissa kuin Helsingissä, kokemusta kaupunkiasumisesta on Joensuusta, Uppsalasta ja Schweinfurtista. Helsinkiä tulee liian helposti parjattua, myönnän sen kyllä. Joskus ärsyttää Helsinki-keskeisyys, juuri työpaikkakoulutuksissa se tulee selkeästi esille, että pääkaupunkiseudulla asuvilla ei tunnu olevan mitään kuvaa siitä, että elämää on myös kehien ulkopuolella. Tai ainakaan kuvaa siitä, että meidänkin työmme on ihan yhtä tärkeää kuin heidänkin. Ehkä joku Tampere, Turku tai Oulu vielä jotenkin hyväksytään sivistyneiksi paikoiksi, mutta kaikki niitä pienemmät ovat vaan syvää maaseutua, junttien kotimaata. Mutta toisaalta, hyvä niin, eivätpähän tungeksi tänne tappelemaan elintilasta. ;)