Suklaa on ihanaa :)

Kotikaruselli kertoi, että suomalaiset syövät suklaata viitisen kiloa vuodessa. Taisi olla uutinen ihan väärässä, tuskin nyt tuosta tulevaa viikkoannosta vajaata 100 grammaa voi edes _syömiseksi_ kutsua. Eihän se ole kuin hikiset 5 Kinderiä tai puolet Fasun sinisestä. Toisaalta jos ajatellaan, että meidänkin perheessämme on neljä jäsentä ja jos saisin muut luopumaan suklaasta, urakka jäisi kokonaan minulle. 400 g suklaata viikossa kuulostaa jo joltakin, tottahan sitä tilastojen nimissä voisi uhrautua? ;)

Suklaa on siitä outo makeinen, että siihen oikeasti voi tulla himo. Vai voikohan tuota suussa sulavaa herkkua edes makeiseksi kutsua, lienee enemminkin nautintoaine? Monenlaista suklaata on tullut syötyä, mutta ehdottomasti minun suuhuni parhaiten sopii kotoinen Fazerin sininen. Siinä on oikea suklaan maku ja sulavuus. Läntisen kilpailijan suklaat maistuvat minusta vain rasvaisille ja poltetuille, mutta taitaapa niilläkin olla suosijansa. Lidlistä löytyy myös aivan ihania suklaita, kaakaopapujen kasvupaikkojen mukaan nimetyn suklaasarjan jäsenet ovat maistuvia. Ja se tumma suklaa, oi! Vahva, täysi suklaan maku, jo parista palasta suklaanhimo tulee tyydytettyä.

Paitsi että suklaa on hyvää, niin väitetäänpä tummaa suklaata jopa terveelliseksikin. Ja jos ei muuta, niin ainakin mielialaa se kohottaa. Sääli vaan, että liiallisella suklaannauttimisella on seuraksensakin. Suussa sulava herkku siirtyy liian helposti vaikeammin sulatettavaksi massaksi lanteille.

Suklaa ja kaakao maistuvat myös Esikoiselle, ihan opettamattakin.