Kädettömän tunarin tunnustukset

*syvä huokaus*

Kiva aina huomata, miten täydellisen kädetön ihminen sitä onkaan. Tässäpä pienoinen lista:

Tunnustus 1
Ompelukone on saatu häälahjaksi vuonna 1998 ja en ollut kertaakaan vaivautunut puhdistamaan tai miettimäänkään öljyämistä. Ontuva selitykseni on tietenkin se, että en ole ommellutkaan pahemmin mitään ennen tsi-vaippainnostusta. Huono selitys kyllä, totuushan on se, että olen laiska ja menen taatusti siitä missä aita on kokonaan sortunut...

Tunnustus 2
Ai ompelukoneestako voi kiristää myös alalankaa? Just, tätäkään en tiennyt tai jos olen joskus tiennytkin, niin olen autuaasti unohtanut. Onneksi irkissä sain loistavat ohjeet siihen, miten puolalla ja puolakotelolla leikitään jojoa. Nyt pitäisi loppua alatikin turaamisenkin.

Tunnustus 3
Kuulemma tylsä neulakin voi aiheuttaa rumaa tikkiä, ei liene vaikea arvata, että neulaakaan en ole vaihtanut. Koskaan! Eli sekin meni vaihtoon, onneksi neuloja sentään oli.

Tunnustus 4
Ärjyin konetta purkaessani Esikoiselle, joka pyrki sörkkimään ja varastelemaan osia. Vauvalle en sentään ärjynyt, ehkä siksi kun Vauva nukkui? ;)

Tunnustus 5
Sain kuin sainkin kaikki osaset takaisin, yhtään ylimääräistä ruuvia ei jäänyt. MUTTA kun aloin ompelemaan, ensimmäisen parikymmenen sentin jälkeen kone karautti kuin kiville. Tutkiessani lähemmin turman syytä, huomasin, että olinkin jättänyt alapesän kiinnitysvivut liian löysälle ja koko pesä oli poksahtanut irti. Voe voe, laittelin osat takaisin ja kääntelin vivut viimeisen päälle kiinni. Varovasti käynnistin koneen, alalangan uudelleen kiristysoperaation jälkeen Wanha Uskollinen on toiminut siedettävästi. Odottelen mikä kohta päsähtää seuraavaksi.

Tunnustus 6
Rupesin tietenkin operaatiosta ja muutamista keskeytyksistä selvittyäni (lapset ne lapset, eivätkö ne ryöjät voi selvitä koko päivää yksinään... ;D) väkäämään uutta vaippaa, kuinkas muuten. Unohdin leikata päällikankaaseen ylimääräisen kielekkeen, joka siis peittää taka-aukon kuminauhakujan. Ei sitten auttanut kuin leikata kankaasta palanen ja ommella se jo leikattuun palaan kiinni.

***

Ei mene hyvin ei, mutta Mies hyväkäs onnistui vielä säikäyttämään kunnolla. Oli puhe, että Mies käy työpäivän jälkeen kaupassa. Puhelin soi ja vastasin, kuulin heti Miehen äänestä, että nyt on sattunut jotain. Mietin, että mitähän se tunari on tällä kertaa peruuttanut puhki. Mutta ei, vain pankkikortti oli hukkunut. Yritti kysellä vielä, että olisiko sitä näkynyt jossakin kotona. Höpöhöpö, Esikoisen piikkiin tuota kämmäystä ei sentään pistetä, Miehen vika! Käskin käydä katsomassa automaatilta numeron, johon kadonneet kortit pitää ilmoittaa ja ajamaan kotiin.

Mies kotiutui ja sanoi ensimmäiseksi, että kortti löytyi. Oli vielä ajatellut käydä kysymässä kaupan kassalta, että olisiko heille rantautunut kadonnutta pankkikorttia. Heti kun mies nousi autosta, kortti pahalainen tipahti jostain takin uumenista. Ja päivähän on vasta alussa... Mitähän seuraavaksi?