Virpomisesta

Kirjoittelenpa nyt virpomista näin hyvissä ajoin eli vain päivän myöhässä. Ja se on tosiaan vain.

Olen kotoisin Itä-Suomesta ja siellähän oli perinteenä virpoa. Teimme äidin ja pikkuveljen kanssa vitsoja silloin joskus lapsena, se olikin tosi antoisaa puuhaa. Joskus jopa ala-asteella koulussakin askarreltiin. Vitsojen tekemiseen uhrattiin paljon aikaa ja vaivaa. Kauneimmat vitsani muistan vieläkin.

Tosi kaunis vitsa oli vaalenapunaisesta ja valkoisesta silkkipaperista tehty luomus. Leikkelin valkoisesta silkkipaperista ohuita suikaleita, hapsutin suikaleet ja peitin pajun oksan niillä kauttaaltaan. Pajukin oli huolella valittu, mikä tahansa pajutikku ei kelvannut, vaan tämä oli jo oksana kaunis ja monihaarainen yksilö. Sitten tein monikerroksisia vaaleanpunaisia kukkia, nekin hapsuttelin huolella ja sidoin monituista kaunista kukkaa oksiin kiinni. Kaunis ja hempeä vitsa siitä tulikin. :)

Toinen muistiin jäänyt vitsa oli höyhenistä ja koivunoksista tehty. Koivunoksa piti tietenkin ottaa vähän ennen palmusunnuntaita jo sisälle maljakkoon, jotta silmut turpoaisivat. Värikkäitä höyheniä oli mukavan helppoa sitoa oksaan ja vitsasta tuli tosi kaunis, värikäs ja siro. Maljakossa turvonneet silmut aukenivat sitten muutamassa päivässä antamaan vielä lisäväriä.

Kun olin lapsi, ei ollut tapana pukeutua mitenkään virpomisreissua varten, mitä lie läntistä hapatusta moinen. ;) Muutenkin virvoimme vain omat vanhemmat, isovanhemmat ja joskus satunnaisesti jonkun naapurin. Kun olin jo vähän isompi ja virpomiset olivat omalta osalta ohi, levisi meillekin päin ikävä tapa virpoa urakalla palkkion toivossa. Eihän virpomisessa sinänsä ole mitään pahaa, mutta on aika ikävää, että vitsoja on pari muovikassillista ja vitsat on kursittu kokoon ihan miten kuten.

Täällä nykyisellä asuma-alueellani virpominen ei liene tapana. Olemme asuneet täällä jo viisi palmusunnuntaita jos en nyt vallan väärin laske ja vain kerran meillä on käynyt virpojia. Tänä vuonna unohdin koko homman, mutta yleensä olen tehnyt pussukoita virpojia varten. Niissä on ollut pikkusuklaamunia, pääsiäisrakeita, yksi iso suklaamuna ja joku kolikko. Ja koska virpojia ei ole käynyt, olemme saanet nautiskella pussien sisällön omiin suihin - ei huono juttu sekään. Ihan kiva olisi, jos virpojia kävisi.

Ja tähän vielä aito virpomisloru toivottamaan onnea ja menestystä:

Virvon varvon tuoreeks terveeks
tulevaks vuueks
Isännälle iso maha
emännälle perä leviä

Ilmankos perä vaan leviää leviämistään, miehen maha on vielä työn alla.