Arkea ja irkkiä

Meille tulee vieraita keskiviikkona ja tapani mukaan olen vältellyt siivoamista ja muuta vieraisiin liittyvää puuhastelua jo liian kauan. Tosin eihän nyt vielä ole edes viime tippa, mieskin on keskiviikkona jo lomalla ja tuskinpa vieraat nyt heti aamulla täällä ovat, kun matkaakin on heillä lähemmäs 500 km ajettavana kahden lapsen kanssa.

Olen siis pessyt pyykkiä, kellarin käytävä on täynnä eri värisiä pyykkikasoja. Alkaa kyllästyttää jo moinen lajittelu, käydään varmaan torstaina Bauhausissa ja ostan kunnon Elfa-hyllystön koreineen pyykin lajittelua varten. Jep, unelmana olisi, että jaksaisin lajitella pyykit jo heti suoraan sopiviksi kasoiksi... Jää nähtäväksi...

Sain lopulta ikuisuusprojektin vierashuoneen verhotkin lyhennettyä. Enhän sitä olekaan suunnitellut kuin vasta koko alkuvuoden. Aiheen tiimoilta käytiin miehen kanssa keskustelukin, kun mies kotiutui töistä.

Kaleidoskooppi: Arvaas mitä aivan ihmeellistä on tänään tapahtunut?
Mies: Vauva kääntyi? Vauva konttaa?

(Mitä ihmeellistä kääntymisessä olisi, miehellä pätkii...)

Kaleidoskooppi: No ei, ei liity Vauvaan mitenkään.
Mies: Esikoinen ei joutunut kertaakaan nurkkaan miettimään tekosiaan?
Kaleidoskooppi: No ei todellakaan, ettäkö Esikoinen olisi koko päivän kiltti! Se liittyy minuun.

Mies katsoo minua päästä varpaisiin, ei vaan tajua katsoa selkänsä taakse sivupöydälle, jossa ompelukone on kaivettu kasan alta esille. Ei miehet koskaan tajua katsoa ympärilleen...

Kaleidoskooppi: Se ei vielä näy. *hymyä*
Mies näyttää hämmentyneeltä: Raskaana?
Kaleidoskooppi: Ei, se näkyy kai vasta illalla.
Mies: Kuukautiset alkaneet?
Kaleidoskooppi: Lyhensin lopultakin ne verhot, ovat pesussa ja odottavat silitystä

Pakko oli päästää pälkähästä, pelottaa ajatellakin mitä Mies olisi seuraavaksi ehdottanut.

***
Irkki-ystävien blogeissa on pohdittu viime aikoina irkin ihanuutta ja onpa joku tainnut manata moista aikasyöppöäkin. ;) Joten täytyypä itsekin vähän hämmentää keitosta.

Joskus muinoin irkkasin ahkerasti englanninkielisillä kanavilla, mutta se harrastus jäi kun Mies vei mennessään. Onneksi palasin Tosi Elämän harhapoluilta takaisin irkin ääreen Esikoisen yrittämisen ja odotuksen merkeissä. Onneksi, mitäpä sitä muuta kotona tekisikään, kun vauvasta ei koskaan tiedä pystyykö karjunnalta puhumaan puhelimessa ja kuinka kauan. Irkissä keskustelu, vaikka onkin reaaliaikaista, sallii loistavasti vaipanvaihto- ja hyssyttelytauot.

On suorastaan ihmeellistä kuinka ihmisistä, joita ei välttämättä ole koskaan tavannut, on tullut tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Ystäviä voisin jopa väittää, ei ystävyyteen minun mielestäni vaadita tapaamisia. Yhdessä on podettu vauvakuumetta, oksenneltu ja kärsitty kolotuksista, melkeinpä synnytettykin. Irkistä on löytynyt apu niin tuoreen äidin vauvanhoitopulmiin kuin loistavat ruokaohjeetkin. Kaikenlaiset hullutukset leviävät nopeasti irkissä, kestovaipat, kantoliinat ja kuukupit muutamia mainitakseni.

Mutta parasta kaikista on ehdottomasti myötäeläminen, jos on ongelmia miehen kanssa tai muutoin elämä potkii, niin valittaa saa. ((((Lohtuhalit)))) ja tsempitykset auttavat jaksamaan. Toisaalta omat ja muiden ilot moninkertaistuvat, kun iloitsevia on monta.

Onkohan sitä elämää ilman irkkiä? Toivottavasti ei, minulle ainakaan. ;)