Menneisyys sai tänään minut yllättäen kiinni. Ehkäpä kerjäsin sitä, kun muistelin niin innolla ystävyyttä Veen kanssa ja siinä sivulauseessa kirjeenvaihtokavereita ympäri Eurooppaa ja maailmaa.
Tänään postin mukana oli kirje Pakistanista! Kirje oli vuosien takaisella nimelläni, vuosien takaiseen osoitteeseen. Vaikka aina Suomen Postia mollaankin (niillä on järjettömät hinnat!!!), niin täytyypä sanoa, että melkoisen tehokkaita olivat, kun löysivät minut muuttuneella nimelläni ja monen monituisen osoitteenvaihdon jälkeen. Vanhempani erosivat ja siksipä tuota osoitettakin asuttavat nyt jotkut muut.
Joskus muinoin meillä oli Veen kanssa ilmoitukset eräässä kansainvälisessä kirjeenvaihtolehdessä ja silloin postilaatikkomme tulvivat hetkellisesti yli kirjeistä, joita tulvi noista kaukomaiden meille tuntemattomista paikoista. Mietin kuumeisesti, että onkohan joku löytänyt kätköistään tuon vanhan lehden ja kokeillut onneaan, pakistanilaiset kirjeenkirjoittajat kun olivat silloin muinoin miehiä, jotka ennen pitkää saattoivat mainita sanan tai kaksi rakkaudestakin. ;)
./vainoharhamoodi on
Toinen mieleen tullut ajatus olivat pernaruttokirjeet. Tottahan joku turbaanipäinen veitsi suussa hihhuloiva terroristi oli päättänyt lähettää vähän lisämaustetta normaalin suomalaiseen tautikokoelmaan. Pernarutto tekisi tosi terää tässäkin perheessä... Pyörittelin hetken kirjettä käsissäni ja mallasin vähän aurinkoakin vasten, vaarattomaltahan tuo näytti.
./vainoharhamoodi off
Dementikkoimettäjä kun olen, unohdin kirjeen tyystin moneksi tunniksi ja avasin sen vasta hetki sitten. Kirjehän oli eräältä silloiselta kirjeenvaihtokaveriltani! Obaid kertoi siinä elämästään ja perheestään lyhyesti, olipa kopioinut loppuun palasen kirjeestäni vuodelta 1990 ja kuvastani. Hymyilen tätä kirjoittaessanikin, joskus on mukavaa saada muistutuksia menneiltä ajoilta. Otan varmasti yhteyttä Obaidiin, tosin nyt se käy nopeammin, hän kun oli laittanut sähköpostiosoitteensakin. Kirjeissä oli kyllä puolensa, oikea paperi tekee viestistä niin paljon henkilökohtaisemman.
Turhan tehokas uusi rakkaus
Uusi rakkauteni osoittautui vähän turhankin tehokkaaksi. Tarkoitukseni oli silputa kaalipataa varten kolme sipulia, mutta onnistuinkin tekemään sipulivelliä... Kone surautti vaan ja siinäpä sipulit lainehtivat - taidan kyllä olla ihan kädetön ruoanlaittajakin... Pahinkaan sipulille "allerginen" keskenkasvuinen ei taatusti löytäisi sipulia tuosta kaalipadasta, se hyvä puoli tuossa metodissa kyllä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti