maanantaina, huhtikuuta 11, 2005

Vauva känkkää

Viikonloppu oli ja meni. Miehellähän oli perjantaikin ylimääräistä vapaata, joten kerkisin tottua ihan liian hyvälle, nyt onkin ollut melkoista tahkoamista tämä maanantai. Vauva täräytti taas täyslaidallisen puoli kasilta, näyttää pahasti siltä, että kakkimisesta järkyttävän aikaisin on tulossa tapa. :( Vaihdoin vaipan, nakkasin Vauvan takaisin pinnikseen ja pienen pupeltamisen jälkeen ipana älysi hiljetä. Mulle se ja sama nukkuuko vaiko ei, kunhan ei häiritse äidin unta. ;) Sitten heräsi Esikoinen ja kärtti tissiä. Sitähän saa, pikatissitys ja komensin Esikoisenkin takaisin nukkumaan. Jotain on Esikoinenkin, tuo luupäiden ja kuurojen kuningatar, oppinut tänä aika, kaivoi päänsä nätisti tyynyyn ja rupesi viekkuun nukkumaan. Heräsin sitten vähän ennen kymmentä siihen, että Vauva höpöttelee. Esikoinen puuhasi mitä lie olohuoneessa, ei kuitenkaan tuhonnut kämppää tai selvitellyt mun lankoja kuten joskus...

Vauvalla on tänään ollut "muistutan siskoani" -päivä. Mun ihana, pieni ja helppo Vauvani on kiukkuinen kuin ampiainen! Vauvaa alkaa ilmeisesti jo kyllästyttämään se, että komeasta konttausasennosta huolimatta matka ei taitu ollenkaan sinne päin minne pitäisi ja harmittavasti sattuu vieläpä muksahduksiakin eli leuka tärähtää lattiaan. Hmm, silläköhän tyylillä ällöttävän Ron Mossin leukaperät on hankittu? Ukko konttasi varmaan vielä kaksikymppisenäkin, joten muotoilumuksahduksia varmaan riitti... Vauva on jo nyt alle puolivuotiaana paljon taitavampi näyttelijäkin kuin kyseinen herra, meille tullee loistava luonnenäyttelijä? ;)

Niin, takaisin asiaan eli Vauvan kenkkupäivään. Pojua harmittanee myös hampaat, joita ei siis vielä ole. Kovasti jäystää taas vaihteeksi nyrkkejään, puruluut on tietenkin taas kerran hukassa. Ei se mitään, syytän hukkaamisesta joko Miestä tai Esikoista. ;) Joka paikka on kuolassa, ikävää kun paitanikin on kuolasta märkä, mutta en nyt millään viitsi hakea uutta, joka sekin olisi kuolassa viimeistään puolen tunnin kuluttua. Puhumattakaan liukastumisvaarasta, parkettikin happanee, kun kuolaa lilluu joka puolella. Kuola on kyllä inha erite. Paitsi että se märkää ja kylmää, sitä on myös mahdoton mitata. Kuola tuotti mulle aikoinaan suurta päänvaivaa, Esikoisen päivittäiset pissa- ja kakkatuotokset pystyin kyllä mittaamaan, mutta kuola...

Apua, Vauva järsii tuolistani pyörät alta! Ja huutaa... Tahdon oman Vauvani takaisin, tämä vaihdokas ei ole yhtään niin kiva! Syyllinen palauttakoon, heti!

4 kommenttia:

tsu kirjoitti...

Sanoisinko dr.Philiä lainaten että tuo kiukuttelu pahenee vielä ennen kuin helpottuu ;) Mutta tuon toki jo teidän isosta neidistä voit päätelläkin? ;)

Kaleidoskooppi kirjoitti...

Ei mutta, tämähän oli päivän ja miksi ei monen vuodenkin paras. Siis ison neidinkin kiukuttelu siis VOI helpottua? Ei nimittäin ole ollut nähtävissä neidistä, että kiukku olisi joku ohimenevä ilmiö...

Aaah!!!! Jotakin odotettavaa kiukkupurkauksien ja raivareiden kanssa painiskellessa.

tsu kirjoitti...

Ööh, ajattelin lähinnä että seuraavaksi tulee se murrosikä ja kun lapset lentävät pesästä niin sitten se helpottuu.. Nythän on vain odotettavissa uhmaa uhman perään siihen murrosikään asti ;D

Kaleidoskooppi kirjoitti...

Ja nyt sitten masentaakin taas... ;)