Poikanen sairastaa

Vauva on kipeä. On ihan kamalaa, että näin pieni sairastaa. Esikoinen oli ensimmäisen kerran nuhakuumessa vasta 10 kuukauden ikäisenä, joten kokemusta näin pienen hoivaamisesta ei ole.

Jo toissayö nukuttiin huonosti, Vauva herätti tiheään, mutta pistin sen silloin konttauksen ja ties minkä muun aivomyrskyn piikkiin. Valvottavia kehitysvaiheita kun tämän ikäisellä riittää. Eilinenkin oli enemmän vähemmän känkkäystä, mutta senkin tulkitsin harmiksi siitä, että poika ei päässyt konttaamaan eteenpäin. Hymyjä ja normaalia säteilyäkin kun riitti. Mutta illalla huomasimme, että pienellä on kuumetta. Korvakuumemittari antoi lukemia 39 asteen pintaan. Eipä ihme jos pientä kiukuttaa. Syöminenkään ei oikein kiinnostanut. Harmillisesti kaikki supot, mitä meiltä löytyi olivat liian isoja kokonaisena annettavaksi. Inhoan suppojen puolittamista, mutta eipä auttanut. Tosin tiedä häntä imeytyikö suppo, Vauva kakkasi aika pian supon jälkeen.Rakensin itselleni ja Vauvalle pesän yläkerran vierashuoneeseen, siellä vietimme yön puolittain valveilla ja Vauva suostui rinnalle harvakseltaan.

Aamulla soitin heti terveyskeskuksen avauduttua lääkäriajan. Vauvakin nukkui ensimmäiset kunnolliset unet, kun ensin oli syönyt täpötäysistä rinnoista ja pulauttanut osan poiskin. Lääkäri tutki Vauvan, korvat ja keuhkot olivat puhtaat, mutta nielu näytti siltä, että on kipeä. Joku virustartuntsa siis. Kävin ostamassa sopivan kokoista Panadolia ja Buranaa. Onneksi Vauva nukahti automatkalla ja jatkoi unia vielä kotonakin. Kävin hakemassa Esikoisen hoidosta vasta kun Vauva heräsi itsekseen.

Syöminen on vaikeaa, ilmeisesti kipeä kurkku kiusaa. Rinnalle suostuttelu on kovan työn ja tuskan takana, pimeä huone ja läheisyyttä ja hytkyttelyä. Kyllähän Vauva toki syö, mutta harvemmin kuin normaalisti, pissaa tulee kyllä. Mutta kaipa se on ymmärrettävää, eihän aikuisillekaan tahdo kipeänä ruoka maistua. Vauva viihtyisi pystyasennossa, muistin vasta tänä iltana, että KANTOLIINAHAN olisi kätevä siihen. ;) Heh, dementikko mikä dementikko! Kantoliinoja on pilvin pimein eikä silti ole helppoa vauvaa tullut kannettua kuin aniharvoin. Muistin tosin nytkin miksi ei, rinnat pakkaa ilman imetystaukoja helpommin ja paidat on märkiä. Mun rinnat ei kestä olla lähellä Vauvaa, ne villiintyy täysin.

Kohta olisi taas yö edessä, toivottavasti helpottaisi pian - ja toivottavasti ei mene korviin. On suorastaan sydäntä särkevää katsella miten pientä sattuu ja on paha olo. :( Mieluummin sitä sairastaa itse!

Pienoinen potilas nukahti lopulta syliini tietokoneen ääreen, kantoliina pitää poikasen paikallaan ja äiti saa molemmat kädet vapaaksi.