Mutta vaihtoviikot jatkuvat, Esikoinen on vaihtunut. Tiedän täsmälleen ajankohdankin, milloin tämä outo vaihdokki meille muutti. Viime viikon tiistaina kun kävin Esikon hoidosta sain aivan prikulleen Esikoisen näköisen lapsen mukaani, mutta käytös paljastaa, että kyseessä on aivan varmasti vaihdokki.
On todella outoa elää lapsen kanssa, joka kuuntelee mitä sanotaan, tottelee eikä karkaile! Tokihan välillä vähän hepuloidaan ja kiukutellaan, mutta noin keskimäärin tämän vaihdokki-Esikoisen kanssa tulee toimeen suorastaan leikiten. Olemme käyneet pari kertaa kaupassakin ilman, että Esikoinen olisi edes yrittänyt karata! En jaksa uskoa, että kuukausien keskustelut ennen jokaista kauppareissua olisivat nyt yllättäin tuottaneet tulosta. Nurkkaankaan ei Esikoista tarvitse laittaa, pystymme puhumaan miksi ihan kaikkea typerä ei ehkä kannata tehdä.
Nautin kyllä tästä, on niin mukavaa, kun elämä on sopuisaa. :) Tulee juteltua ihan eri tavalla Esikoiselle, kun huomaa, että lapsihan ihan oikeasti kuunteleekin eikä touhota härdellistä toiseen. Onhan näitä kausia ollut ennenkin, joten en edes odota, että tätä autuutta jatkuisi muutamaa satunnaista päivää tai viikkoa kauempaa. Esikoinen kun on lujaluonteinen daami, mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia. Pärjääpähän maailmassa, jos onnistuu selviämään hengissä sinne asti. Itsesuojeluvaisto kun on puuttuva ominaisuus, ehkä sen saisi lisäosana joskus myöhemmin.
Tässähän melkein alkaa kuvittelemaan, että olisi jotenkin onnistunut vanhempana. Melkein, takaraivossa kuitenkin nakuttaa tietoisuus siitä, että kun tuuli kääntyy Känkkäränkkä-maahan päin, Esikoinen kyllä ottaa luulot pois vanhemmilta. Sitä oli niin helppo kuvitella olevansa jotenkin hyväkin kasvattaja, kun Esikoinen oli vielä pieni. Vähän yli vuosikkaana Esikoinen näytti meille taivaan merkit: Turha haaveilla mistään lempeästä, keskustelevasta vanhemmuudesta. Meillä karjutaan ainakin Esikoisen toimesta jos vaikka vanhemmilla hermo pitäisikin. Sääli kun ei aina pidä! Vauvan syntymä näytti vieläkin raadollisemman kuvan vanhemmuudesta, siinä sitä oli sormi suussa miten opettaa Esikoiselle, että Vauvan kohdalla voimaa ja volyymia kannattaa vähän vähentää. Vaikka suurimmaksi osaksi Esikoinen suhtautuukin Vauvaan hyväntahtoisesti, kolhuitta ei selvitä silti.
Nyt on alkamassa uusi vaihe: Vauva selkeästi oppi ryömimään tänään. Esikoinen on raukka hätää kärsimässä, Vauva suuntaa päättäväisesti kohti Esikoisen leluröykkiöitä. :D Saapa nähdä, mitä sitten tapahtuu, kun aito Esikoinen muuttaa taas meille tuon ah niin ihanan vaihdokin sijaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti