Denisen setti

Ihana posti-Pate. <3 Toi nimittäin ihan yllärinä Denisen puikkosetin, joita rapakon tältä puolen saa ainakin Kurkkulasta. Eihän se Optionsille pärjää uskoisin, mutta täytyyhän lapsella toki leluja olla. :)

Setti näyttäisi komealta kirjahyllyssä...

Avattuna kirjasta paljastuu kasat eri kokoisia päitä ja kaapeleita. Oikealla nuo kaksi pientä pätkää on jatkopaloja, joilla saa liitettyä kaksi kaapelia yhteen. Vasemmalla neljä mustaa mötikkää, joilla saa torpattua kesken jääneen neuleen kaapeliin niin etteivät silmukat karkaile. Ja mitä olisi kirjanen ilman kunnon ohjeita...

Kaapelin ja puikon pää, nämä pitäisi jotenkin saada yhteen...

Puikko, kaapeli ja jatkopää... Juuei, ei tämä pituus kyllä riitä, täytyy saada lisää mittaa.

Tässäpä valmis tuotos, kolme kaapelia, kaksi jatkopalaa ja puikon päät koossa 3,75 mm. Mittaa viritelmältä löytyy 146 cm, luulisi Ene's Scarfin 375 (?) aloitussilmukan mahtuvan tähän heittämällä... Ja sitten kun mitta lyhenee, napsin vaan jatkoja ja kaapeleita pois... Hmm, suunnitelma on muutoin hyvä, mutta Scarf Style kirja Enen ohjeineen puuttuu... Jospa posti toisi sen huomenna - tai sitten ei, tulisi Navia pääteltyä loppuun. :D

Kuva urakasta

Kuvaa osittain jo päätellyistä pallukoista ja lankasotkua, joka odottaa päättelyä. Ja tosiaan puoliväli ei ole vielä käsillä edes...

Ja posti-Pate petti jälleen. Ei niin mitään!

Tanssii tuhansien langanpätkien kanssa

Siinäpä mulle uusi intiaaninimi. Navia valmistui perjantaina, hiphiphurraa. Mutta sitten tulee se mutta, nimittäin ISO MUTTA. Neulehan sisältää 120 jaquard-neuleena tehtyä "pallukkaa". Pallukat on tehty ottamalla niihin kohtiin kaveriksi toinen paksumpi lanka. TIETENKIN tulin ajatelleeksi sitä, että kunkin pallukan olisi voinut tehdä omalta lankakerältään vasta kun neule oli jo hyvänmatkaa puikoilla. :P Joten kuljettelin sitten vain lankaa pallukasta toiseen neuleen takana, pääteltävää siis riittää satoja langanpätkiä. ARGH!

Olen päätellyt ja päätellyt ja päätellyt perjantaista alkaen enkä ole vielä edes puolivälissä... Päätellyt langanpätkät olen keräillyt huolellisesti kannelliseen pakasterasiaan ajatuksella että eivät seilaisi ympäri kämppää. No nehän seilaa, armaat täystuhoisat lapseni tyhjentelevät kippoa aina kun silmä välttää... Puuttuu vain, että mokomat saavat käsiinsä sakset ja mallioppineina napsivat koko Navian tuhannen päreiksi. Sattuu pelkkä ajatuskin.

Tänään kärsin taas kovasta postineuroosista, josko Amazonin tilaus tulisi tänään... Pliis pliis pliis postimies Pate, armahda jo! Perun kaikki pahat sanani postista ja postimaksuista (no en tod!!!), jos tuot kirjani kotiin... Suunnitelmana olisi tilata johonkin Victorian Lace Today kirjan malliin lankoja Knitpickistä, kun eräs ihana ihminen lupasi kuriiroida. :))) Kun pelkkiä Optionseja ei sentään kannata tilata... Hmm, näyttää pahalta, että ihq-puikkojen edessä on sana "pelkkiä". Olen sairastunut pahaan keräilyvimmaan...

ValiVALIvaliVALI

Olen palvonut postilaatikkoa jo pari viikkoa, odottelen nimittäin postia (Scarf Style, jep, se Ene-ohje polttelee) Play.comista ja Denisen puikkosettiä Kurkkulasta. Puikkosetti oli siis loppu, mutta täydennystä piti olla luvassa viikon parin päästä - se MENI JO!!! Postiloota ei vaan kolise. Positiivisella puolella tietty se, että Kurkkula on jo vinguttanut luottokorttiani. Tänään saapui lisäkerä Naviaa, onneksi posti muisti edes jotenkin. Mutta hermo meni silti!

Joten surffilauta kohti Play.comia ja kirjautuminen. WTF!!! Tilaukseni status oli declined! Ei mitään postia tai ilmoitusta miksi. :O Selvän teki, antoi olla eka ja vika kerta kun tilaan koko puljusta. Ja jos ensi kuun luottokortillani on veloitettu, niin tulee hakkelusta. Hmph! Harmistuneena surffasin kohti Amazon.den kutsuvia portteja, läväytin tilaukseen Scarf Stylen JA Victorian Lace Today opuksen. Kortti anelee armoa, mutta tunnustin silti tekemiseni Miehelle. Jos Amazon.de pettää, niin uskon, että kirjashoppaaminen ei ole mua varten.

Koneen leviäminen lauantaina hävitti valitettavasti postini ja Kurkkulan ilmoitus viivästymisestä. :P Ei auttanut kuin kaivella maksutiedot PayPalista ja lähetellä sinnekin kyselyä, että mites on mun puikkojeni laita... Surullisinta tässä on se, että himoitsen oikeasti KnitPicksin Options puikkoja, mutta kun ne epelit ei toimita Suomeen!!! Joo, kaikki jotka lupaa diilata ne mulle työmatkalta rapakon takaa tai asuvat pysyvästi siellä KnitPicksin unelmamailla saavat heti huutaa hep! ;)

Huoks ja sitten on vielä pakkastakin! Koko päivän pelkäsin, että lähteekö auto edes käyntiin, töissä kun ei riitä piuhapaikkoja. Läksi se. Mutta olipa taas niin tahmainen kyyti, että taidan oikeasti harkita muuttoa KnitPicksin naapuriin... Missä päin Usaa se sitten lieneekään...

Uutisia Kalestaniasta

Lauantaina tietokone levisi. Ihan niin kuin yllättäen ja varoittamatta. Pidän tätä vakavana henkilökohtaisena loukkauksena, eikö muka riitä että koneet ryttyilee töissä, tartteeko noitten käydä hermoille kotonakin! Eli kun lauantai aamuna kömpäisin koneelle aamunkahvin kanssa, IE7 ei toiminut. Siitä mitenkään hämmentymättä päätin bootata koko roskan ja WTF! Kone ei käynnistynyt enää mihinkään. No, kaivoin Windows XP:n asennuscd:n esille tarkoituksena tehdä korjaava asennus, mutta ajatus oli kauniimpi kuin sen toteutus. Kovalevy oli levinnyt kokonaan, näytti harvinaisen tyhjältä. Tuttua, sama tunne on usein korvien välillä. Kylmä hiki otsalla mietin kaikkia niitä kahden kolmen vuoden digikuvia, jotka Olisi Pitänyt polttaa talteen jo monta monituista kertaa...

Pelastus, d-asema oli sentään ok ja siellähän ne kuvatukset majailivat. Ei kun asentamaan koko roska uusiksi. Enää ei niin hirveästi harmita, tulipahan tämäkin kone asennettua uusiksi edes kerran. Postiarkisto ja osoitekirja menivät, siinä suurimmat tappiot. :(

Tänään töissä sain kuulla, että samanlaisia leviämisiä tapahtuu muuallakin. Eli jos on koneessa IE7, kannattaa vähintäänkin ottaa turvakopiot kaikesta tarpeellisesta. Mokomalla on ilmeisesti taipumus pyyhkäistä levyjen sisältöjä bittien taivaaseen... Ja IE7:stahan pääsee kätevästi eroon ihan Ohjauspaneelista Lisää/poista sovellus... Suosittelen lämpimästi.

Toisaalla Kalestaniassa Navia sai purkutuomion. Loppui usko että moinen kokoero olisi mitenkään vanuttamalla häipynyt. Nyt sitten kilkuttelen uudelleen tuota toista puoliskoa ja vertailen sitä ekana neulottuun puoliskoon. Myös mittanauha on ahkerassa käytössä...

Vielä viimeisenä säätiedotus: Ebayn huutokaupassa on luvassa kiristyviä hampaita. Joku turjake uskaltaa mennä väliin kun yritän huudella halpoja puikkoja niin itselleni kuin kavereillekin. Dääm! Sekin on huutava vääryys, että kaikkein kalleimmalla huudetut puikot on tietty tulossa minulle. :D Tekemällä oppii, mutta kivempi jos toiset maksavat oppirahat? ;)

Ne VARSINAISET langat

Hmm, näitäkin oli enemmän kuin kuvittelin. Mutta ei silti läheskään tarpeeksi! Jämiä, kokonaisia keriä ja muuta mukavaa:

Hmm, aloitetaanpas vaikka kattilangoista:

Novita Tango Fani valkoinen 143 g
Novita Tango Fani musta 170 g
Novita Woolia jotain 100 g, mustaa, valkoista, keltaista ja vaaleanpunaista (kaikki kerät ei kotona tällä hetkellä :D)

Ja väliin valitusta: MISTÄ tässä on jatkossa tarkoitus tehdä katteja, kun Novita on lopettanut Tango Fanista sekä valkoisen että nyt myös mustan!!!

Navia Uno luonnonvalkoinen 50 g
100% villa

Navia luonnonvalkoinen 50 g
100 % villa

Virolaista villaa, väri sateenkaari 232 g
eli vasemmalla nuo kaksi kerää patteria vasten - ei aavistustakaan mitä näistä tulee! Lanka on kyllä ihanaa <3

Drops Alpaca vaaleanpunainen (3140) 87 g
Drops Alpaca joku sininen (6309) 92 g

Austermann Step 100 g

Novita Nalle Colori 150 g

Rowan rowanspun 4ply väri jade, 150 g
Näistä pitäisi tulla Ene's Scarf, kirja ja puikot vielä puuttuu, tosin ovat tilauksessa ;) Odottavan aika on PITKÄ!

Kidsilk Night 33 g
En löytänyt täysinäistä kerää tähän hätään... Jossain hyvässä tallessa!

Kotiväki harmaa 61 g
Mitähän tästä tekisi?

Seitsemän veljestä vihreä 78 g
Seitsemän veljestä valkoinen 135 g

Hahtuvaa luonnonvalkoinen 165 g
Hahtuvaa Syksy 60 g
Hahtuvaa tummanvihreä 130 g
Hahtuvaa meleerattu ruskea 118 g

Että semmoista, kai siinä oli kaikki? Eli kokonaissaldoksi tulee tuolle pienelle kasalle 2104g. Ja se on enemmän kuin luulin, kuvittelin että pääsen hikisesti yli kilon...

Mutta mitä sanoo mies kun tulee kotiin ja näkee lankakasseja ympäri olohuonetta? :D

Ullakkolankojen isku

Lankahamsterit tekevät tiliä lankavarastoistaan, joten tässä alkaa kiinnostaa itseäkin paljonko tuota lajia on päässyt kertymään. Ullakkolankoja ei ollut tarkoitus laskea, mutta Iona mokoma yllytti. Eli kai toivossa että sieltä löytyisi ihanuuksia... Not, ties mitä sekoitelankoja, ei edes Novitaa... ;)

Teen enemmän tiliä vain noista isommista määristä, noita pikkujämiä en jaksa eritellä. Enkä muuten edes tiedä mitä ne on...

Novita Cotton Brush 550 g
36% villaa, 5% mohairia, 22% puuvillaa, 12% viskoosia, 21% akryylia, 4% polyamidia

Rosy 430 g
65% polyakryylia, 25% villaa, 10% polyesteria
itävaltalaista, miten mulla on tätä???

Punainen hirvitys 235 g
Taatusti joku sekoitelanka, vyöte hävinnyt vuonna 1 ja 2, kuvittelen ostaneeni tämän joskus Saksasta?

Mare 130 g
100% puuvilla
lanka ostettu joskus Sveitsistä, tätä mulla on todennäköisesti pari kerää jossain tosi hyvässä jemmassa

360 g mitä lie
keltainen ja valkoinen kerä: noista mulla on joskus ollut villapaita
liukuvärjätty punalilakukerrus: kuten myös
valkoinen mytty mustan päällä: villatakki, oli muuten ihana!
muita ei välttämättä paljon muistikuvia ;)

Eli saldo ruhtinaalliset 1715 g jos en vallan väärin laskenut. Ja näitähän ei siis lasketa mukaan kokonaissaldoon, koska näitä olen kuljettanut mukanani ikuisuuden. Jep, jotain 15 vuotta sitten minulla oli edellinen neulepuuskahdus ja silloin en ollut kyllä mitenkään tarkka materiaaleista. Se oli silloin se.

Seuraava ei ole varsinaista ullakkolankaa, olen ostanut nämä joskus 2002 tai 2003 sillä ajatuksella että neulon vauvahaalarin. No, johan tuossa on päästy yli haaruksesta, mutta en ole tyytyväinen, joten pitäisi purkaa...

Novita Bambino keltainen 109 g
100% merinovillaa

Novita Bambino valkoinen 150 g
100% merinovillaa

Nämä siis neulomatta, onhan tuossa neuleessakin jo jotain kiinni.

Yhteensä siis 259 g.

Sitten epämääriset aloitukset ja osa jo melko pitkällekin ehtineitä. Näille ei oikeasti voi tehdä muuta kuin joko polttaa tai purkaa. Tosin mahtaako ongelmajätteen purku edes olla luvallista kotioloissa...

Rosya, Marea, punaista hirvitystä, Cotton Brushia ja jotain lankaa, en tiedä mitä. Jopa aika tuoreet sukanaloitelmat Maresta. Purkuun!

Ja vielä kerran: Nämä eivät siis ole varsinaisia laskettavia lankoja. Mutta se milloin saan ne varsinaiset laskettua onkin toinen tarina, oli sen verran kova jobi jo tässäkin että pitää hengähtää.

Sutta ja sekundaa

Jatkoin taas vaihteeksi Navian parissa, liekö pakkasten ja lumen innoittamaa. Syksyllä jaksoin neuloa toista puolta jotain tuonne hupun puoliväliin, nyt olen tehnyt loput toisesta puolesta ja aloittanut toisen puolen. Pistin mokomat tuohon lattialle vierekkäin ja mitä silmäni näkevätkään: Nämähän on ihan eri kokoiset! Dääm, sama lanka ja samat määrät silmukoita ja kerroksia. Niin ja samat puikot. Ei kai nyt säilytys VOI vaikuttaa näin paljon. Tosin tuo vanhempi kappale rullaantuu, ehkä se on tosiaan vähän vetäytynyt kasaan puolessa vuodessa? Mittanauhaa taisi olla auki jotain 1 m 40 cm. Eli iso on!

Huokaus. Onneksi tuo sentään vanutetaan koneessa, eiköhän se vähän tasaa... Muutenkin tuon työn kanssa on ollut lieviä ongelmia. Ohje on todella omituinen, en tajua välillä yhtään mitään. Välillä taas jos tekisi lisäykset ohjeen mukaan, tuloksena olisi huomattavasti vähemmän silmukoita kuin mitä ohje antaa. Puhumattakaan siitä, että ohjeessa langanmenekkikin on arvioitu väärin.  Kaipa tuosta hyvä lattiarätti kuitenkin tulee?

Naiset, nuo ulkonäkönsä vangit

Joskus sitä törmää kirjoitukseen, joissa huomaa kirjoittajan olevan täysin pusikossa siitä, mitä naisten päässä oikein liikkuu.

Kirjoittaja perusteli monesti juuri naisten keskustelua pedofiliaa vastaan oman rapistuvan ulkokuoren ja viehättävyyden pönkittämisenä. En nyt sano etteikö joskus niinkin voisi olla, mutta suurimmaksi osaksi on kyllä kyse ihan jostain muusta. Iän karttuminen on siunaus naiselle vaikkei se ehkä miehestä siltä tunnu tai nuoresta naisestakaan sen puoleen. Valitettavasti moni nuori nainen on oman ulkonäkönsä ja siihen kohdistuvien paineiden vanki, kun ikää tulee lisää ja oma minuus löytyy, ei painovoiman tepposilla ole niinkään merkitystä. On ihana löytää oman ruumiinsa todellinen funktio, joka on jotain ihan muuta kuin ulkonäkö. Aika ja käyttö jättää merkkinsä eikä se suinkaan ole paha asia. Ja muutenkin, ei se painovoima tee tepposiaan vaan naisten ruumissa, sama kohtaa myös miehiä. Kumma juttu muuten että miehille on sallittua viehättyä nuoruuden raikkaudesta, mutta ilmeisesti ei tule mieleenkään että ihan tasa-arvon nimissä sama tulisi sallia myös naisille? Juu, ei tule mieleen ei.

Joskus kun katson oikein kaunista nuorta naista, mielessäni vilahtaa sääli, ei suinkaan kateus. Varsinkin jos tietää kyseisen nuoren elävän turvattomissa oloissa. Muistanpa omasta nuoruudestanikin, miten kauneus oli kauppatavaraa, sillä näytti saavan helposti keski-ikäisiltä ukoilta viinaa ja tupakkaa. Sielunsa voi kadottaa niin monella tavalla, tupakka ja viina ovat siitä kovin halpa hinta. Voi kuka opettaisi nuorille tytöille ja pojille heidän oman arvonsa? Esimerkiksi MTV:n tarjoama naisen malli on pelottava, sitä vastaan on kiva tapella perheissä.

Sen verran vielä pedofiliasta, että vaikka ihminen on seksuaalinen olento koko ikänsä, on lapsen ja aikuisen seksuaalisuudella maailmojen ero. Vaikka 15-kesäinen niin kovin mielellään saattaa testata omaa vetovoimaansa aikuiseen, se ei anna aikuiselle lupaa käyttää hyväkseen toisen kypsymättömyyttä. Aikuisella on vastuu, eikä se poistu nuoren oman aloitteelisuuden takiakaan. Kaivattaisiin todella empatiaa ja vähän pidemmälle näkemistä.

Jotenkin tuntuu, että nykyisin on menty vahingoittavasta tiukkapipoisuudesta kaikki käy -mentaliteettiin. Minä minä minä -kulttuuri tunkee myös seksiin. Halutaan kaikki oikeudet, mutta ei vastuuta mistään eikä varsinkaan haluta nähdä omien tekojen seurauksia. Mistä ihmeestä saisimme vallalle terveen seksuaalisuuden, sen että kunnioittaisimme toista ihmistä oikeasti emmekä ajattelisi vain omaa nautintoamme?

Hitaasti ja varmasti

Ristipistoilu edistyy hitaasti, mutta pääasia että edistyy. Työt tosiaan haittaa vähän näitä harrasteita. Ja ne jotkut kiusalliset pienet räkänokat, joita myös lapsiksi kutsutaan...

Pienet askelet

Eilen illalla palasin myöhään työmatkareissulta, kello oli jo lähempänä yhtätoista. Talo oli pimeä ja hiljainen. Kun vedin ulko-oven kiinni, hiljaisuus jatkui hetken ja sitten kuuluivat pienet askeleet. Ensin yhdet, sitten toiset. Kaksi yöpukuista kömpi katsomaan ja hymyili autuaasti "äiti". Jonain hetkinä elämä tuntuu täydelliseltä.

Alusta loppuun on lyhyt matka

Jos tekee pipoa. Tässäpä tämä tekele:

Lankana siis Drops Alpaca kaksinkertaisena kolmosen puikoilla, malli sovellettu täältä. Erona se, että en tehnyt pikkupalmikoita vaan laitoin helmiä. Samoin tuossa on yksi mallikerta lisää.

Helmipipon alku

Helmissä on aivan liian pienet reiät, jotta nuo saisi kahden alpakka-säikeen läpi, joten tein sitten hätäratkaisun: Pujotan helmet ompelulankaan, neulon ompelulangan ja helmen helmen kohdalle parin silmukan kohdalle ja vedän solmuun neuleen nurjalle. Ei ehkä paras mahdollinen ratkaisu, mutta näillä eväillä nyt mennään. Tulos tähän mennessä:

Puikoiksi oli tietenkin pakko valita tällä kertaa bambuiset kolmoset, ei mustat puikot toki käy hempeän vaaleanpunaisen kanssa sitten ollenkaan! Helmet ovat löysästi neuleen pinnalla, Essi saa sitten pipon valmistuttua hyppiä niin että helmet on liikkeessä koko ajan. ;)

Valmis!

Tuli hiukan kiire Exän palmikkopipon kanssa erinäisistä syistä mitä nyt en tässä ala sen laajemmin selvittelemään. Heristelen vaan sormeani Huvikumpuun päin. ;) Eli palmikkopipo, ohje täältä. Lankana Drops Alpaca, neulottu kaksinkertaisena kolmosen puikoilla. Lankaa vielä jäi, mutta kun ei jaksa etsiä talousvaakaa niin ei jaksa...

Kauniit puikot

Eebenpuiset puikot näyttää tosi kauniilta sinistä alpakkaa neuloessa. Muutoin nuo puikot on aika plääh. Ok, ne luistaa ja on nätit, mutta kun niitten päät on liian pyöreät. Tykkään terävämmistä kärjistä. Ja yksi puikoista on jotain ihme kumipuuta, se taipuu kuin paju tuulessa...

Ruma mutta oma

Vaivauduin lopultakin kursimaan katin kokoon ja tulos on aika mielenkiintoinen. Tassut on vähän siellä sun täällä, korvatkin lähinnä vain päässä eikä mitenkään täsmällisillä paikoillaan. Mutta eiköhän tuolla vielä leikitä ahkerasti puutteistakin huolimatta?

Katin tiedot aikaisemmissa blogauksissa.

Lankaostoksilla

Erehdyin menemään tänään töihin pitkän loman jälkeen. Suunnilleen jokainen ihmetteli, että mitä teen töissä, kuulemma pitäisi olla vielä lomalla. Ja niinhän työvuorolistassa luki, TÄNÄÄN olisi ollut viimeinen lomapäivä. Kiva, en minä takaisinkaan viitsinyt lähteä kun kerran menin joten tein sitten seitsemän tuntisen päivän. Puuttumaan jääneen tunnin aikana oli hyvä käydä Poikettavassa. Se on ihana liike kyllä...

Tarkoituksena oli hakea 80 cm 2,5 mm Addin pyöröt, niitä ei ollut, joten ostin miehen sukkia varten Stepin. Alpakat oli tarjouksessa, joten olin pakotettu ostamaan neljä kerää, kaksi vaaleanpunaista ja kaksi sinistä. Vaaleanpunaisille vielä kaveriksi helmiä. Ehkä noista tulisi joskus pipot? Pakkomielle syntyi Huvikummusta... Niin ihania pipoja sain ihailla viikonloppuna! Ja lapasia! Ja ja ja!!!

Viikonlopun kuvatukset

Ikuisuusprojektini on edennyt:

Värit ihan pielessä ja kangas rytyssä, mutta olenpahan sentään JOTAIN saanut aikaiseksi. Ihmeettelinkin jo, että miksi työ edistyy niin kovin hitaasti kunnes löysin armaani blogista selityksen. Auts, uskon että ristipistoneula sattuu, pyydän nöyrimmästi anteeksi!

Tiimarin (???) mainoksessa säästöpossua teurastetaan veitsellä ja possu huutaa kovasti. Mainos on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen taloutemme kaksi- melkein viisivuotiaisiin, tässä kaksivuotiaan versio säästökarhun teurastuksesta. Jep, se mikä siinä alalaidassa näkyy on veitsi.

Viikko elämästäni

...hurahti taas näppärästi tämän parissa. Eikä työ ole edes puolivälissä! En tajua miksi mulla on tapana haukata aina isoja palasia ja sitten tuskailla kun tuntuu ettei mikään etene. No, nautin kyllä taas vaihteeksi tämän pistelystä, joten ei varmaan kannata valittaa?

Ylälaita ei ole vielä edes lopullisessa korkeudessaan, alalaita ja vasen on. Ja jostain syystä musta tuntuu että tuolta oikealta puuttuu vielä pari pistoa... Varsinkin jos vertaa originaaliin...

Helvetinkone komerossa

Kävelinpä äsken makkariin ja komerosta kuului ihmeellinen siritys. Vähän turhan sinnikäs ja äänekäs ollakseen kotisirkka. Vaikka mistä noista tietää, miten lemmekkäitä ovat tähän vuodenaikaan ja kutsuhuudot sen mukaisia.

Varovasti lähestyin ja avasin komeron ovet selälleen. Mitään ei räjähtänyt kasvoille, ilmeisesti jälkikasvu ei ole ihan vielä täysin valmiita terroristeja kuitenkaan. Kuuloaistilla paikallistin lopulta sirityksen lähteen: sähköjuna! Joku pöljä oli ilmeisesti pistänyt sen päälle, sammuttaminen ei ollut kai onnistunut ja tuotos piilotettiin komeroon...

Essi laulaa

Essi on kova tyttö laulelemaan. Omin sanoin myös. Jos vähänkin mietityttää, mikä tyttösen mieltä painaa, niin kuuntelemalla hetken laulamista saa kyllä varmasti tärkeimmät harmin aiheet selville. Essi myös sanoittaa uusiksi tuttuja lauluja. Tässä neronleimaus tältä päivältä:

Annoin pöydän jalan, se vei koko pöydän.

Jostain kumman syystä Mies ja minä tirskuimme neronleimaukselle. Jep, olin laulellut vähän ennen tapausta Aki Sirkesaloa...

Ja niin joulu joutui

Joulu. Paljon ruokaa, rauhaa ja lahjoja. En tiennytkään että meillä on noinkin kilttejä lapsia...

Oikein iloista joulua kaikille!

Nyt menee hermo

...ja sen kyllä huomaa?

Muistinpa tässä viikonloppuna että joskus esihistoriallisena aikana aloittamani Fifi2 on vain vähää vaille valmis. Neuloin sen valmiiksi ja olen maanantaista asti tapellut ääliömäisen tuotokseni kanssa. Muuten kiva, mutta kun reunat vetää väkisin kierteelle. Olen höyrysilittänyt, pingottanut ja tekele ei vaan millään tokene. Antoi olla viimeinen kerta kun neulon puuvillasta. Niin kammoa tuon kanssa tappelu on. Ainoa keino saada tuo suoraksi lienee liimata koko ärsyttävä tuotos lasilevylle. >:I

Eli lankana Kotiväki, ihana harmaa. Mutta mitäpä värillä väliä kun tuo ei käyttäydy kuten haluan!

Seraphim pingoitettuna

Päästelin lopulta nuppineulat ja verhovaijerin pois vangitsemasta Seraphimia ja tulos on tässä:

Vielä yksityiskohta reunuksesta:

Malli on siis Miriam Fentonin Seraphim. Puikot olivat nelosen ruusupuiset pyöröt, lankana käytin kahta lankaa. Grignascon Merinosilkiä väriä 300 meni hulppeat 57 grammaa ja Rowanin Kidsilk Nightia sävyä Starlight 97 grammaa. Hiukan jo loppua kohden alkoi epäilyttää riittääkö Kidsilk... Mutta hyvin riitti kun kerran jäi kokonaiset 3 grammaa ylikin. Valmiita mittoja en ole kovin tarkkaan ottanut, hiukan tuo on isompi kuin Icarus. Pingotuksessa mittasin 2 m x 1 m. Ihanan pehmeä ja lämmin huivi, mutta sydän verta vuotaen tämä menee lahjaksi

STOP PRESS: Jos joku neuloo Seraphimin niin toiseksi viimeisellä rivillä on virhe!!! Eli Chart 4, row 9. Rivi alkaa 2 oikein, langankierto, ylivetokavennus, 2 oikein kun oikeasti tuon pitäisi mennä 2 oikein, langankierto, ylivetokavennus, langankierto, 1 oikein.

Suoraan puikoilta

Seraphim tuli juuri valmiiksi, tottahan pingoittamaton tekele pitää kuvata. Jopa niin vikkelään että alakulmakin jäi mutkalle... Huomenna sitten töitten jälkeen muotoonpingoitus, katsotaan mitä tästä oikein tulee. Pehmoinen ja ihanahan tämä on joka tapauksessa...

Joulukoristelua

Pahvia ja Lidlin upeaa kimalleliimaa, niin ja tietenkin pari foliokuviota, sydämiä, tähtiä ja lumihiutaleita. Essi askarteli ja leikkasi mielellään, Exää ei oikein vielä moisiin puuhiin uskalla laskea. Kuusista kaksi on minun koristelemiani, yksi Miehen ja yksi Essin. Mutta mikä on kenenkin? :D

Shoppailu onnistuu ilman korttiakin

Poikettava on vallan ihana lankaliike, onnistuin shoppaamaan sieltä kolme kerää Stepiä tänään ihan ilman korttiakin. Ok, sain mukaan laskun ja maksoinkin sen jo. Mutta ihanaa, saan ostella luotto/pankkikorttini ihan tukkoon ja silti voi hankkia lisää lankaa! Tosin nuo langat ei ole edes mulle vaan lahjaksi. Ihania ovat silti, pitänee jossain vaiheessa hankkia itsellekin neulottavaksi?

Kolme pientä lankakerää marssi näin...
Sateisia teitä kotiin päin...
Koska matka oli piiiiitkä niin...
Hyppäsivät he pukinkonttihin!

Yleisön pyynnöstä

Tässäpä Ewolle kuva keskeneräisestä Seraphmista. Menossa siis chart 3, rivi 2 tehtynä. Valitettavasti silmukoita on pyöröpuikoilla niin paljon, että hyvää kuvaa on vaikea saada. Mutta kaipa tästäkin jotain aavistusta saa?

Hiukka ottaa päähän!

Sainpas äsken mielenkiintoisen puhelinsoiton: Luottokorttiani käyttää joku jossain väärin. Great! Pahuksen kortti on nyt sitten kuoletettu ja mikä kaikkein kivinta, samalla myös pankkikorttini, joka tietty oli luotto-ominaisuuden kanssa samalla kortilla. Uusi on noudettavissa konttorista vasta tiistaina.

Pahuksen pahus! Luottokorttiani olen käyttänyt ainoastaan nettiostoksissa ja niistäkin viimeksi viime viikolla ostaessani Kidsilk Nightit Kurkkulasta Paypalilla. Kurkkula vuotaa? Paypal? Hmm, tilasin myös IK:n elokuussa kortilla... Mimknitsiltä Seraphimin parisen kuukautta sitten samoin Paypalin kautta... Iih! Loppuuko neuleharrastus tähän?

Ja pahuksen pahuksen pahus! Miten pärjään tiistaihin ilman korttia! Pankista kuulemma saa rahaa, ilmeisesti jotain paperiversiota, en minä enää muista miten niitten kanssa toimitaan...

Lisäys:
En tainnut sitä tuossa selvästi sanoa, mutta epäilen siis itse, että vuotaja olisi Interweave. Nyt näkyvät hekin siirtyneen maksuissa Paypaliin... Elokuussahan näin ei ollut.

Uutta pukkaa

Neulerintamalla, ei sentään jossain muissa asioissa...

Ajattelin välillä tehdä jotain muutakin kuin Icaruksen, en kuitenkaan halunnut vaihtaa Miriam Feltonista muihin näppäriin suunnittelijoihin, joten malliksi valitsin tyylikkään yksinkertaisen Seraphim-huivin. Valkoista Merinosilkiä minulla on ollut jemmassa jo parisen kuukautta (kiitos oman diilerin), mutta pelkkä Merinosilkki ei olisi riittänyt Seraphimiin, joten tilasin toiseksi langaksi Kidsilk nightia. Pitäähän Serafin siivissä vähän kimallusta olla!

Tässä Seraphimin alku:

Vasemmalla siis Kidsilk nightia väri Starlight ja oikealla Merinosilkkiä. Puikot nelosen ruusupuiset pyöröt. Aika yksinkertaiseltahan tuo alku näyttää, mutta tulee tekijänsä näköinen...

Vielä semmoinen Tärkeä Tieto, että tuolla Miriamin sivuilla on nyt ostettavissa myös Icaruksen ohjeet. Enää ei tarvitse metsästää kissojen ja koirien kanssa IK kesä-numeroa.

Vihdoinkin valmis!

Icarus II valmistui pakonomaisen kilkuttelun tuloksena eilen illalla. Puuhkis! Tässä kilkuttelun tulos ennen pingottamista:

Ruma ja rytyssä, ei tuosta voi muuta sanoa. Oletan että en ole oikonut mutkissa ja tuossa on kaikki tarpeelliset chartien toistot...

Tässä Icarus pingotuksen jälkeen. Nuppineulat olen jo päästellyt, verhovaijeri on vielä paikoillaan. Ruma patja rumalla kankaalla on oiva pingoitusalusta.

Tässäpä Icarus vielä heitettynä tuolille. Tietääkseni tässä ei ole yhtään ainutta virhettä. Hiukan pienempi tuli kuin edellisestä, mutta tykkään kyllä. Lankana siis Wetterhoffin Silvia, sävy 920. Lankaa meni niinkin paljoin kuin 73 grammaa. Vedinkö enkat menekin vähyydellä?

Että olen sitten Hyvä!

Ellen jopa täydellinen!

BB:n innoittamana kaupasta tarttui tänään mukaan Singstar Legends ja ekalla yrittämällä vedin Yön Joutsenlaulusta yli 8000 pojoa. Siitäs sait Kari, sinä sentään HARJOITTELIT pari kertaa! Hannen suoritukseen en yltänyt, ihmeen hyvin se veti kun ottaa huomioon että Hippijuppipunkkarissa on niin sairaan kiivas tahti, hyvä kun sanat ehtii lukea saati laulaa. Millan heittää paremmin kuin Sari vaikka unissaan, Ollin biisiä en ole vielä kokeillut.

Nytkö tämä vasta alkaa? Viime vuonna tuli tehtyä hernekeittoa ja toffeeta BB:n innoittamana. Onneksi jäljellä on enää viikko...

Kari ja pipari

Johan se selvisi, että Kari on pelkkää puhetta eikä tiedä piparista mitään. Kuinka muuten on selitettävissä se, että mies koristelee piparit karkeilla _ennen_ paistamista?

GammoGuvia

Hmm, enpä tullut sitten ajatelleeksi mitä kaikkea meidän kämpästä voikaan paljastua. Lähinnä hillitön sekasotku? Mutta hei, ei se ketään meitä tuntevia yllätä. Yllätysvieraat on painajaislistallani ehdotonta kärkikolmikkoa...

Aloitetaan tärkeimmästä eli tietokone. Kannettava löytyy keittiöstä, mutta en sitä viittinyt kuvata kun se on hautautunut viikon romujen alle sivupöydälle...

Tietokonehan on olohuoneessa, joten seuraavaksi kuva olohuoneen toisesta kiintopisteestä eli televisiotasosta. Huomaa lattian jalanlämmitin eli kissamme Väinö. Ei tällä kertaa sentään alla omenapuun... Ulkoiluhan on herralta nykyisin kielletty.

Olkkarinlamppu. Näitä on olkkarissa kaksi ja siihen liittyvässä ruokailuhuoneessa vielä kolmas. Juu, ei mitään kristalliviritelmiä meillä. Ja jos jotain tässä talossa inhoan niin tuota maailman ruminta kattoa. :P

Ruokailuhuone eli remontin takia meidän makuuhuoneemme. Paljeovella eristetty tila olohuoneesta. Nukumme siis koko porukka samassa sumpussa, yritän sinnikkäästi kääntää Essin sänkyä tuon ikkunaseinän suuntaiseksi, mutta likka kääntää sen aina näin päin. Exhän nukkuu nätisti äidin ja isin kanssa parisängyssä, voiko kaksivuotias missään muualla nukkuakaan? ;)

Saanko esitellä, suuri ylpeyteni sekainen keittiö. Takana sivupöydällä viikon romut, toinen keittiönkaappi apposen auki. Niin ja tuo ei ole se kuivakaappi, joka siis on vieressä. Kiinni. Joku ei ole siivonnut pöytää ruoan jäljiltä, kukahan lienee... Ok, siivosin sen jo! Exän vauva odottaa lattialla hoitajaansa...

Jääkaappi, oi ihme mitä kaikkea tuolta löytyykään?

Kuivakaapin alaosan on vallannut kangasvarastoni... Hmm, uskonkohan itsekään että noista tulee ikinä mitään?

Eteisestä kuvaan pääsivät raput yläkertaan. Huomaa rapussa oleva pino kattolautoja.

Hähhää, ei mentykään yläkertaan vaan siihen viereen. Kuvassa alakerran vessa. Värit olen valinnut minä, tämä on meidän remontoimamme. Tai no, Miehen. ;)

Yläkerran vessakylppäri. Eli täällä on siis vessan lisäksi suihku. Myöskin meidän, siis Miehen, remontoima. Ja kukahan valitsi taas värit? ;)

Kellarisauna, taatusti alkuperäisessä kunnossa. No juu, ehkä joku on joskus lauteet uusinut ja kiukaan, mutta muutoin taattua originaalia sormipaneleineen ja betonilattioineen. Mahdoton pitää puhtaana niin että myös näyttäisi siltä. Suihku on tuossa samassa tilassa, vähän näkyykin tuossa vasemmalla. Mutta rumuus ei kerro kaikkea, täällä on MAHTAVAT löylyt!

Bonuskuva, tätä ei kukaan älynnyt pyytää, mutta näytänpä silti. Remontissa oleva toinen yläkerran makkareista, tästä tulee vielä joskus lastenhuone.

Ulko-ovea ja näkymää ikkunasta en jaksanut kuvata, on jo niin pimeä. Tästä blogauksesta löytyy kuvat kummastakin keittiön ikkunasta eli kaksi ensimmäistä. Meillä ei ole kirjahyllyä, joten siitä ei kuvaa. Samoin lankavarastoa ei ole olemassa, ovat hajallaan mikä missäkin.

Hmm, olikohan tässä nyt kaikki? Olen niin kiitollinen ettei kukaan keksinyt pyytää kuvaa verannasta, autotallista tai ullakosta. :D

Paljastelua

Löysin Viittä vaille valmiista kivan meemin, pakkohan tämä on itsellekin ottaa käyttöön:

Mieti 3 kuvaa jotka tahtoisit nähdä. Asioita kodissani tai mitä vain mistä pystyn ottamaan kuvan melko vaivatta. Ja kunhan olen katsonut kaikki ehdotukset, teen entryn johon laitan kaikki kuvat jotka onnistuin ottamaan.

Epätoivoiset keinot käyttöön, Icarus II etenee

Vapaapäivän kunniaksi oli pakko saada kilkuteltua edes vähän Icarus kakkosta. Tosin eteneminen oli äärettömän hidasta, koko ajan piti ojennella värejä ja pistää tulppia kynään. Mutta parempi sekin kuin jos töissä olisin ollut.

Mytystä on ehkä paha saada selvää, mutta muutaman rivin päästä vuorossa olisi jo chart 2. Ekaa kerää Silviaa on ihmeen paljon jäljellä, taitaa tulla postimerkin kokoinen Icarus? ;)

AINA saa hävetä!

On se vaan onni että on Youtube, joka säilöö kaiken bittimoskan täältä ikuisuuteen:

ARGH! Oisihan se kiva jos artisti muistaisi edes sanat...

Kyllä todellakin nukun mieluummin pommiin...

Mitkä puvut... Tytöt on ryöstäneet isoäidin alusvaatteet?

En nyt sitten tiedä onko pelleasu ok ikinä?

Onneksi edes joskus joku osaa pukeutua ja pistää homman rokkaamaan!

Langennut enkeli

Essi kertoi eilen miten meillä kaikilla on suojelusenkelit. Paitsi äidillä. Äidin enkeli kun tippui taivaasta pypylleen ja satutti sen. Sitten tuli lääkäri ja laittoi pyppyyn Pinokkio-laastarin, enkeli parani ja meni takaisin taivaaseen.

Mitä tuohon voi oikein sanoa? Nyyh, mulla ei ole enää enkeliä kun siltä meni pyppy rikki. :P Niin ja pyppyhän on tietty peppu meidän perheen kielellä.

Hyydyttää

Kamala viikko jo tähän mennessä, maltan tuskin odottaa jatkoa.

Maanantaina läksin töihin kesärenkailla kuinkas muuten. Vähän matkaa ajettuani alkoi satamaan lunta. Erittäin ihanaa! Kaikki meni hyvin sinne asti kunnes käännyin työpaikkakunnalle isommalta tieltä. Rautatien ylittävän sillan jälkeen pari rekkaa oli suistunut tieltä ja liu'uin pahaenteisesti kohti samaa kasaa. Ei mitään pitoa. Vähän kolhaisin aurauskeppiä ja pääsin kuin pääsinkin pälkähästä. Vaikka miten hitaasti olisi ajanut auto puski ja oli ihan eri mieltä ohjaamiseen vastaamisesta. Ihq olla matkustajana kuskin paikalla.

Tiistaina alla oli jo talvikumit, matkasin about 70 kilsan päähän toiselle paikkakunnalle. Toiveissa oli että pääsisin pois lumimyräkän alta. Turha toivo! Ajelin kotimatkan 50-60 näkemättä suht mitään. Ainoastaan yksi auto ohitti koko matkalla. Ihme! Tosi raskasta oli.

Tämä päivä kruunasi kaiken. Aamulla läksin taas töihin ihan normaalisti, vein lapset hoitoon ja jatkoin matkaa. Hidasta oli, lunta tuprusi edelleen. Ehkäpä kymmenen kilometriä ajettuani eteen tuli traktori, joka ilmeisesti raahasi perunakuormaa. Hädin tuskin pysyi tiellä, ajoi rapiat 30 km tunnissa. :P Ohi oli ihan turha yrittää, näkyvyys about nolla. Autoni ei tykännyt moisesta matkavauhdista vaan päätti hyytyä hetken päästä. Epätoivoisena yritin saada vanhaa romua käyntiin. Takaa tuli pari bussia, pääsivät nippa nappa ryömimällä musta ohi. Ihmeen kaupalla sain auton käyntiin ja pysymään käynnissä ja ajelin täysillä ryypyillä ja kakkosella loppumatkan. Valitsin ajoreitin ihan tarkoituksella niin etten joutuisi pysähtymään kuin kerran. Kiertäen perille? Siinäkin pysäyksessä jouduin käyttämään autoa vapaalla täysillä kierroksilla, auto yski äärettömän helposti ja ei tahtonut pysyä käynnissä.

Sain kuin sainkin auton työpaikan pihamaalle ja sähkötolpan viereen. Auto oli kuin arkusta tullut, ajon aikana lunta pakkaantui pyyhkijiin ja lasiin. Soitin miehelle, joka hankki autolle "ehkä" pienen huollon. Ainakin Masinolia huoltoliike lupasi tyrkätä tankkiin. Muuten kiva mutta kun kärry ei enää inahtanutkaan! Ei edes yrittänyt liikkeelle ruoja. Työpaikan miehet kärräsivät romuni talliin lämpenemään ja rassasivat raasua pari tuntia. Jotain ne höpisi kosteudesta ja virranjakajista ja sytytystulpista ja crc:tä. En minä tiedä. Joka tapauksessa sinne raasu jäi talliin ja minä pääsin työkaverin kyydillä kotiin. Jos ei masiina huomenna lähde niin en tiedä mitä tehdä.

VIHAAN TALVEA!!!

Ruusupuiset ja kissanraato

Ruusupuisilla puikoilla on aivan ihana neuloa. Tuntuvat mukavalta kädessä ja puikkojen kauneudesta nautin koko ajan. Ihanan värin kruunaa se, ettei puun kuviointi ole tasainen vaan vaihtelee. Loooove! Kyllästyin vaihteeksi Naviaan ja pistin puikoille katin. Tässä tulos kun melkein yksi Tango Fani kerä on luovuttanut karvansa kissan niskaan. Tai no, niskassa ei olla vielä, häntä, persus ja keskikroppaa vasta tehtynä.

Vangitseva kuva

Kesästä asti Operassani on yhdellä välilehdellä ollut tämä kuva. Vangitsevaa, vaikkakin ihonväri lienee aivan väärä?

Hämähäkit

Viime aikoina meillä on asustanut kaksi kissaa, Essi ja Ex. Joskus satunnaisesti myös koiria. Tänään repertuaariin tuli lisäeläin: Jossain luontodokkarissa parapähkinäpuun elämästä oli myös hämähäkkejä ja nyt lattioilla vilistää pari kappaletta oudosti sähähteleviä hämiksiä. Välillä kuuluu ihan selvällä suomen kielellä: Äiti, miten hämähäkit käy suihkussa?

Joukkopako BB-talosta?

Olli pohti lähtemistä talosta miettiessään mitä kaikkea voisi kännipäissään tulla tehtyä. Ilmeisesti unissa Janin vaatelaatikkoon virtsaaminen herätti miehen pohtimaan, miltä talon tapahtumat mahtavatkaan näyttää ulkopuolisten silmissä. Eilisen realityn lopussa oli pienoinen pommi, myös Jenni pohtii lähtöä. Ohos, mielenkiintoista. Mahtaako tuonne tällä menolla jäädä ketään viimeisiksi viikoiksi? :D

Ollista on kasvanut näiden parin viikon aikana suosikkini, aikaisemmin sellaista ei oikein ole ollut. Mies on paljastunut hillittömäksi sekopääksi. On hauska seurata Ollin ja Karin keskusteluja, hölösuut eivät oikein tahdo saada suunvuoroa toisiltaan. Kauankohan poikien ystävyys voi kestää, kaksi hölöä eivät ehkä ole paras mahdollinen kombinaatio.

Tänään talosta häädetään joko Jaakko tai Mia. Erittäin todennäköisisti Mia, joka on ehkä hiukan liian väritön taloon. Itse katselisin kyllä ihan mielelläni Miaa jatkossakin, neitonen on ihan selväpäinen vaikkei ehkä kaikkein viihdyttävinstä materiaalia. Jaakko taas on huono kopio Mikasta, känniääliö hänkin. Uni maistuu eikä mies oikein saa avatuksi suutaan. Mun puolestani joutaisi lähteä, mutta veikkaanpa että miehen söpöys pitää herran talossa vielä kauan vaaleanpunaisten kännyköiden äänillä.

Essi, älykäs lapseni

Viikko sitten väkäilin jälkikasvulle Tango Fanista pipot. Torstaina huomasin, että Essin pipossa on iso reikä. Huonoa päättelyä tai mitä lie, kaikkihan on mahdollista kun kädetön tunari neuloo. Äsken korjailin pipoa ja yllätyksekseni löysin pipoa pyöritellessäni kolme langanpäätä. Enempää en sitten etsinytkään, huonoa päättelyä muka! Kyllä se vaan taitaa olla niin, että terävä Essini rikkoo päällään pipotkin. Äly leikkaa kuin partaveitsi vai olisko sittenkin sakset...

Kattilankaa

Kävin eilen ostelemassa lankaa neulekissaa varten. Aika montaa väriä piti Novita Woolia mokomaan karvakasaan ostaa, onneksi sentään kyseessä on suhteellisen edukas lanka. Musta Tango Fani oli myös ostamatta, joten sitä myös. Tässä ankaran shoppailun tulokset:

Virkkuukoukku tuli mukaan muuten vaan, kattiin sitä ei onneksi sentään tarvita. Nyt kun vielä keksisi jostain aikaa uuden projektin aloittamiseen. Nyt ei olekaan kesken kuin Naviasta huivihuppu, Silviasta vihreä Icarus ja ristipisto. Lomakin on ohi, ensi viikolla taas töihin. Kääk!

Epämuodikas mielipide

En nyt ihmeemmin jaksa syleillä koko maailmaa, joten kerron Rehellisen Mielipiteeni suuresti kohkatusta hedelmöityshoitolaista.

En käsitä miksi ihmeessä on pidetty hirveän suuri meteli siitä, että naisella ON OIKEUS hoitoihin oli sitten hetero- tai lesbosuhteessa tai sinkku. Minä miellän nämä hoidot sairauden eli lapsettomuuden hoidoksi, kaksi kanaa tai yksinäinen kana ei luonnossakaan lisäänny, joten eihän siinä ole mitään ongelmaa jota hoitaa. :O

Mun logiikkaan ei myöskään mahdu se, miksi se ettei kannata hoitoja vapaasti kaikille kynnelle kykeneville olisi kannanotto sitä vastaan etteivätkö kaikki perheet ja lapset niissä olisi arvokkaita. Ja miksi miehillä ei ole oikeuksia, miksi vain meillä naisilla? Niin, missä ovat kukkojen oikeuksien puolesta puhujat!

Laki meni läpi ja hyvä niin.

Pistelyä

Vaihtelu virkistää joten kaivoin käsiini ristipiston viikko (tai pari) sitten. Hidasta on, mutta kyllähän tämä jotenkin etenee. Ristipistoilu on kivaa, kauniita värikkäitä lankoja on mukava katsella ja työn kehittyminen pistelyn myötä ei sekään ole ihan mielenkiinnotonta. Tämä työ on Summer Fun Suzy's Zoo sarjaa, näitä olisi vielä iskemättömänä kolme muuta... Lastenhuoneen seinälle siis! Mutta ei hätää eikä hoppua, ei Mieskään tunnu saavan remonttia tehtyä. ;)

Hamstrausta

Kauhukseni sain tietää, että valkoinen Tango Fani loppuu. Syksyn kartasta sitä ei löydy. Ei muuten, mutta kun haluaisin joskus tehdä neulekissan. Tänään kävin sitten vähän tsekkailemassa Vapaa Valinnan lankahyllyä ja ostin peräti kuusi kerää. Kissaan menee kaksi, mitä teen neljällä muulla? Pistän huutonettiin ja hankin rahaa!!! ;)

Tangon taikaa

Eilen käytiin ostamassa talvihaalari Exälle ja vahingossa tuli ostettua myös kaksi kerää Tango Fania. Poistuvat värit kun oli tarjouksessa. Kilkuttelin sitten eilen ja tänään välityönä lapsille pipot. Tosin Mies on sitä mieltä, että Exälle moinen myssy ei käy, on liian naisellinen. Vaan saa kuitenkin pitää jos tykkää, mikä myönnytys.

Naisen logiikkaa

Taas postaus Essistä, joka osoittaa jo kiitettävää päättelykykyä!

Isi juttelee Essille tarkoituksena saada ipana edes joskus ajoissa nukkumaan:
Olit tosi nätti viime yönä kun nukuit, ehkä sun pitäisi Essi nukkua vähän enemmän?

Essi kommentoi heti terävästi:
Enkö minä nyt ole nätti!?!!

Essi, kiero korkkiruuvi

Essi tarjosi minulle rasiaa, jossa oli kaksi Puuha Pete -pastillia, punainen ja keltainen.

E: Ole hyvä, saat toisen äiti.

Ojensin käteni kohti punaista.

E: Se on tosi pahanmakuinen!

Minä: Ei se mitään, voin syödä sen niin sun ei tarvitse syödä pahanmakuista.

Essi nappasi äkkiä punaisen karkin suuhunsa ja totesi:
E: Tykkään vähän pahanmakuisista!

Mokoma kierolainen!

Vai että sellainen tutkimus

Kuulin tänään kotiin ajaessani Novasta, miten oli kyselytutkimuksella selvitetty naisten tyytyväisyyttä seksielämään ja pyydetty nimeämään suurimpia puutteita. Jep jep!

Naiset kaipaavat seksielämäänsä lisää spontaaniutta.

Voisihan se olla ihan kiva, silleen niin kuin just kun mieleen tulee. Niin siis Se. Mieleen. Lapsiperheissähän spontaanius onkin tosi helppoa. Mikä on todennäköisyys sille, että perilliset nukkuvat yhtä aikaa niin että vanhemmat eivät nuku? Jep, se luku pyöristetään yleensä nollaksi. En ymmärrä miten jotkut saavat enemmän lapsia kuin kaksi! Muumimukimenetelmällä? Tosin sillähän nämä meidän kaksi tulevaisuudentoivoakin on tehty. O:)

Keskustelukin on kuulemma kova sana.

Hmm, kova? No siis tärkeää!!! Senkin pervot! Keskustelu... Siis niin kuin Siitä vai? Oman puolison kanssa! Hyi jak!!! Mieluummin keskustelen vaikka kuntapolitiikasta. Gammoa! Tunnelmantappaja! Sitä vartenhan mulla on aina tuo sama mies ettei joka kerta tartte aloittaa alusta litaniaa kukista ja mehiläisistä. Vaikka toisin yleensä luullaan, miehetkin pystyvät oppimaan Sen perusasiat jopa parissa vuodessa uutteralla kertaamisella. Ehkä nopeamminkin jos apuna on kaunokirjallisia teoksia kuten Babette Colen loistava opus Kun äiti muni.

Huutava vääryys on vain se ettei minulta kysytty. Ei kyllä keneltäkään pohjoismaalaiselta, mutta se nyt on pikku virhe vaan. Pitänee ruveta miettimään vastauksia, ensi kerralla ne kyllä kysyy! Mun seksielämästä puuttuu ainakin... Seksi? Ja shampanja?

Herkullinen BB-hetki

Mira, Hanne ja Sari tavaavat makuuhuoneessa sääntökirjaa:

Uudet asukkaat eivät saa nimetä eikä heitä saa nimetä.

Ilmeet kolmikon kasvoilla olivat melkeinpä järkyttyneitä. Peli ei olekaan vielä selvä, mullistuksia todella on tulossa. Jes! Tämähän on viihdettä, koko rahalla. ;)

Uusi viikko, reilusti lisää asukkaita

Sorella häädettiin odotetusti eilen Big Brother -talosta. Hyvä näin, neito on nyt poissa julkisuudesta ja poissa mielistä. Talon ulkopuolella odottelee hoitamattomia asioita, toivottavasti Sorella ei ota kohua turhan raskaasti. Rehtori ja koulutoimenjohtaja, jotka kertoivat Sorellan joutumisesta puhutteluun, voisivat mennä itseensä. Kovasti kuuluttavat moraalin perään, vaikka omien toimien moraalikaan ei taida kestää päivänvaloa. Ja muutenkin, jos moraalia voi opettaa vain erehtymätön ihminen, niin voidaankin sitten saman tien lopettaa koko moraalinopetus.

 

Jenni jatkoi talossa ja hyvä niin. Tänä aamuna taloon on astellut viisi uutta asukasta, maltan tuskin odottaa sitä porua, minkä Jenni nostaa kun uudet asukkaat pyrkivät tutustumaan häneen. Nehän pyrkii ihan liian lähelle… Minun kirjoissani Jennistä on mennyt maku, Sorellan kohtelu lähenteli mielestäni melkein kiusaamista. Ymmärrän kyllä, että jokaisella meillä on omat tahtimme, mutta rajansa kaikessa. Kohteliaisuus ei maksa mitään, pakkoko on vielä hangata totuuksia päin toisen naamaa.

 

Uusien nimet ja kasvot ovat vielä hakusessa, mutta tulijoita oli kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Ihan kiva niin! Taisi BB pitää mitä lupasi, jos pakka ei mene tästä sekaisin niin mistä. Harmi kun on pakko olla töissä eikä voi istua 24/7:n ääressä koko päivää. Kalen ilmeily varsinkin lienee tosi herkullista?

 

Eilisissä potkijaisissa oli vieraana viime vuoden kakkonen Tiina. Jutuissa pisti korvaan se, miten Tiina mainitsi viime vuotisista ryhmittymistä Iinan, Hannan ja Minnan seurueen. Hmm, omasta navasta ei koskaan löydy mitään vikaa vai voiko muisti olla niin lyhyt? Aika tiivis ripariryhmäkin (mitä muuta voi tulla mieleen superkivasta sängyltä toiselle hyppimisestä ja hoilaamisesta?) oli olemassa, johon Tiina itsekin kuului Terhin ja Katin ohella.