maanantaina, toukokuuta 08, 2006

Tv, tuo turmion lähettiläs ja kasvavan nuorison hapattaja?


Hämmästyneenä olen seurannut sanailua blogini kommenttiraidalla. Mutta hei, kiva kun tulee kommentteja, jatkakaa ihmeessä!


Mutta nostetaan tv nyt sinne minne se kuuluu eli lastenhuoneeseen. Jossa se ei meillä ole syystä että meillä ei ole lastenhuonetta. Vierashuoneesta telkka löytyy ja kun joskus yläkerran remontti valmistuu, siirtyy turmion laatikko lastenhuoneeseen. Plus videot ja dvd-soitin.


En tiedä mitä niin turmiollista televisiossa on etteikö se saisi lastenhuoneesta löytyä. Tosin en minäkään katsoisi hyvällä sitä, jos omat kullanmurut tuijottaisivat silmät lautasina töllötintä jatkuvasti. Mutta eipä moisesta ole pelkoa ainakaan tässä taloudessa, lapsia onneksi kiinnostaa paikkojen rikkominen ja epäjärjestyksen luominen usein paljon enemmän kuin tylsä telkkari. Joskus olen jopa iloinen, jos Essi istuu hetkisen hiljaa paikoillaan... Vaikka sitten videon voimalla.


Televisiota lastenhuoneessa lienee vaikeampi valvoa kuin perinteisesti olkkarissa sijaitsevaa, mutta ainakaan Essi ei vielä toistaiseksi viihdy edes lempivideoidensa parissa ilman lähistöllä hääräilevää aikuista. Mistä lapset oppisivat käyttämään televisiota, jos eivät omista kokemuksista. Juuri nytkin Essi katsoo isin kanssa dokkaria Maa, ihmeiden planeetta. Minusta on kiva kuunnella Essin kysymyksiä siitä mitä televisiossa tapahtuu.


Kaikkea ei meilläkään saa televisiosta katsella, esimerkiksi meillä Miehen kanssa on jäänyt Lost kokonaan katsomatta syystä, että siihen aikaan ipanaiset ovat vielä hereillä emmekä voi valvoa etteivätkö lapset pelästyisi tuota K-15 (?) sarjaa. Eikä televisio ole edes päällä koko ajan. Tietokone on (vilkuttaa Kotikarusellille). Essi tykkää "pelata tietokoneella paperityttöjä". Aina kun silmä välttää, paperitytöt ovat taas ruudulla. Pleikkariakin meillä saa pelata, Essi tykkää Eyetoy-peleistä ja Exäkin yrittää parhaansa hosua televisioruudun edessä. Aion lähitulevaisuudessa hankkia kahden hengen tanssimaton, jotta pääsemme tanssahtelemaan yhdessä Essin kanssa.


Miksi kirjat ovat yksiselitteisen hyvästä, mutta televisio pahasta? Joskus tuntuu siltä, vaikka oikeastihan mikä tahansa viihdyke on pahasta yliannoksina. Niin kirjoista kuin televisiosta löytyy materiaali joka ei todellakaan sovi lapsille. Kirjoja ja televisiota pitää kumpiakin oppia käyttämään, lapsen mielikuvitus yllättää olipa kyse kummasta tahansa.


***


Bonuksena vielä harras (muuttunut) toivomukseni:


Aiemmin toivoin, että saisimme kasvatettua lapset aikuisiksi, niin että säilyisimme kaikki hengissä ja kutakuinkin tervejärkisinä. Nykyisin toivon vain, että säilyisimme kaikki hengissä...


***


Kansankunnantoivoja ehkä täytyy kasvattaakin, riiviöt tuntuvat kasvavan kohisten ilman erityistä kasvattamistakin.

Ei kommentteja: