Eilen kävin kuvauttamassa itseni työpaikalla, meille kun tulee
vuodenvaihteesta kuvallinen kortti, jolla yhteydet aukeavat. Ja töihinpaluu
ajoittuu just tuohon ajankohtaan. Sijaiseni otti kuvat ja juttelimme samalla
vauvoista, hänellä kun on kuukautta vanhempi tyttö kuin meidän Vauva on.
Juttelimme vauvojen erilaisesta syömisestä. Heillä on jokaisen vanhemman
unelmavauva, tyttö saattaa jopa suuttua jos ruokaa ei mätetä suuhun riittävällä
tahdilla. Meillä taas se toinen ääripää, ruoka ei oikein maittaisi.
Onhan se aika ärsyttävää joskus, kun ruokapöydässä pitää olla mukana lelut ja
leikit, jotta Vauva aukaisisi edes epähuomiossa suutaan. Vaikka Essi oli ihan
samanlainen niin silti. Essin ja Vauva ero on vain se, että Essi kasvoi
kohisten, makkaraa riitti - Vauva taas tippuu koko ajan pituus/paino-käyrällä.
Mutta kun enempää ei mene, vaikka päällään seisoisi. Johan tuo ihan pienestä
asti osoitti mulle paikkani imetyksenkin suhteen, söi silloin kuin mieli ja
tasan niin paljon kuin itse halusi. Minä olisin imettänyt enemmänkin, mutta
väkisin on vaikea imettää.
Onneksi Vauva sentään pitää huolen ruokavalion tärkeimmistä aineksista eli
roskista ja paperista. Niitä tuo sankari kyllä yrittää bongata lattioilta ja nyt
ulottuvuuksien yhä kehittyessä (jep, pituutta kyllä tulee tasaisesti vaikka
painoa suhteessa niinkään) pöydiltäkin. Tähän olisi tietty hyvä todeta, että
omapa on vikani kun aloitin kiinteät vasta tasan 6 kuukauden iässä. Mutta enpä
usko, että se oikeasti on siitä kiinni, jostain syystä minun lapseni eivät vain
arvosta kiinteitä. Liekö syynä se, että väännän soseet itse? Kuka sitä nyt äidin
mössöjä söisi kun kaupasta saisi paljon parempaa purkissa. ;)
"Äiti älä vaan tuu työntämään niitä mössöjä mulle!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti