UU VV OO oo
Elma-tädin kommenttiraidalla Moilasen Mikko halusi meidän anonyymien naisten kertovan suhteestaan rintoihin - siinä haaste, jota ei voi ohittaa. Kiitos Mikko!
Rinnat eli tissit
Arkisessa kielenkäytössä rinnat ovat meillä tissit. Tissit, jo pelkkä sanakin kuulostaa pyöreältä, pehmeältä ja kotoisalta.
Nuoruuteni rinnat
Muistan kun rinnat alkoivat kasvaa joskus murrosiän kynnyksellä. Olin niin sinut lapsen kroppani kanssa, esiin pyrkivät kummut tuskastuttivat ja olivat tiellä. Käsivarret osuivat aina rintoihin, tuntui ettei ikinä totu ottamaan uusia ulottuvuuksia huomioon liikehdinnässään. Äiti osti minulle ensimmäiset rintaliivit, ne olivat oikein hienot valkoiset, pitsiäkin niissä oli. Koko oli huikea AA.
Muistan joskus katselleeni huolissani uimahallin saunassa muiden luokan tyttöjen rintoja, vertaillen. Ovatko rintani sopivan kokoiset, millaiset nännit oikein pitäisi olla. Muistan myös katsoneeni Suosikista Samantha Foxin haastattelua ja kuvitusta. Pitäisikö rintojen olla noin isot? Boys boys boys videon Sabrina huonosti ylös pysyvinen bikineineen nauratti. Isot olivat nekin rinnat.
Rinnat kasvoivat, päädyin vähitellen käyttämään B-kuppia, tosin yritin vältellä liivejä minkä pystyin. Pois se minusta, että nukkuisin liivit päällä tai pitäisin moisia kapistuksia kotosalla. Lihoin ja laihduin, rinnat elivät mukana kehoni muutoksissa. Olisin toivonut kauniita pieni pystyjä rintoja, en tiedä olisinko ollut halukas leikkaukseen, jos sellainen mahdollisuus olisi eteen tullut.
Rinnat ja äitiys
Tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi lähestyessäni kolmeakymmentä. Jo kymmenenneltä raskausviikolta lähtien rintani alkoivat vuotaa pieniä määriä maitoa. Käpertyessäni katsomaan televisiota Miehen kainaloon saattoi paitani etumus kastua, rintani olivat päättäneet karata hallinnastani. Esikoiseni syntyi ja sain hänet rinnalle. Parissa päivässä pieni vauvani imi rinnanpäät rikki, kätilöt kokeilivat joka aamu, joko maito olisi noussut. Ja nousihan se, yllättäin rintani räjähtivät kipeiksi, kuumottaviksi palloiksi. En ollut koskaan tiennyt, että imetys ja maidonnousu voisi sattua niin, matka postilaatikolle noutamaan postia oli tuskaista.
Rintani pettivät minut muutenkin, minulle tuli rintatulehdus. Itkin elämän epäoikeudenmukaisuutta ja imetin antibioottikuurin kanssa. Onneksi äitiystävät vannoivat, että kipu helpottaa - ja niinhän se helpottikin. Joskus puolentoista kuukauden päästä Esikoisen syntymästä imetys alkoi sujua. Rinnat olivat kuitenkin vielä vieraat, eivät enää omani. Öisin nukuin selälläni, rintoja täyttävä maito teki rinnoistani kovat puoli pallot, jotka sojottivat kohti kattoa. Jos vauva ei itse herännyt, minä kyllä heräsin imettämään nukkuvan lapseni saadakseni helpotusta täysiin rintoihin. Rinnoillani oli oma mieli, heti kun vauva itki, ne valuivat vuolaina, suihkussakin lämmin vesi aukaisi maitohanat.
Ihanaa ja kipeää. On niin suloista katsoa lasta rinnoilla, nähdä mielihyvä minkä rinta ja maito lapselle tuottaa. Lapselle rintojen ulkonäöllä ei ole merkitystä, päinvastoin pehmeä luttana rinta on lapsesta pehmeä ja hyvä. Jossain sisälläni emo rakastaa rintoja, rakastaa niitä siksi, että ne ruokkivat poikasen ja vaalivat uutta elämää. Naisen ruumis on ihmeellinen, ensin se rakentaa uuden elämän sisällään ja vielä syntymänkin jälkeen ylläpitää ja ruokkii uutta elämää kuukausia ja vuosia.
Nyt minulla on toinenkin lapsi, rintani ovat olleet helmikuusta 2002 asti imetysrinnat. Tulevaisuutta en tiedä, enhän ole onnistunut saamaan vielä ensimmäistäkään lastani pois rinnalta.
Rinnat miestäni varten
Raskaus ja imetys ovat välillä tehneet rinnoistani niin arat, että Miehellä on kosketuskielto. Mutta onneksi sekin on ohimenevää, Mies joskus itsekin nauraa, että onpas hyvät tissit, kun niistä on iloa koko perheelle. Mutta on mukavaa, että Mies on kypsä aikuinen, valmis luopumaan välillä rinnoistani lasten takia. Joskus kyllä tuntuu, että vähiten rinnoistani on iloa itselleni, ihan kuin nämä olisivat vain kaikkia muita varten. ;)
Rinnat mediassa ja silikonit
Mainoksissa, lehdissä ja elokuvissa rinnat ovat usein esillä. Julkisuuden rinnat ovat joko teinitytön pienet sievät rinnat tai sitten ylikorostetun seksuaaliset isot, suorastaan hyökkäävät rinnat. Silikonit ovat minusta kamalan näköiset, en voi käsittää, miksi naiset ottavat omaan vartaloonsa aivan liian isoja ja sopimattomia ryntäitä. Tuntuu, että käsitys siitä, miltä luonnolliset rinnat näyttävät hämärtyy silikonirintakuvituksen myötä. Eihän luonnollinen rinta ole niin selkeärajainen puolipallo kuin silikonirinta.
On hulluutta ottaa usean desin silikonit ja pahimmassa tapauksessa pilata rintojen normaali toimivuus. Ja vaikka ei rintojen perusfunktiosta eli lapsen ruokkimisesta tuon taivaallista välittäisikään, niin pahimmillaan ensimmäistä silikonileikkausta seuraa monta ja monta uusintaleikkausta. Usein naiset väittävät ottavansa silikonit vain itseään varten, mutta voisinpa väittää, että miehen katseella on asiassa iso osansa. Ei edes ehkä oman miehen, mutta suurilla rinnoilla haetaan ehkä huomiota ja katseita. Ja kuuleehan niitäkin juttuja, että mies maksaa tyttöystävälleen tai vaimolleen silikonit - minusta se kertoo paljon siitä, että mies ei todella välitä naisestaan vaan vain pelkästä ulkokuoresta.
Minun äidilläni on silikonirinta. Hän menetti toisen rintansa rintasyövälle ja menetetyn rinnan paikalle rakennetaan uutta rintaa. Rinta ja varsinkin symmetrisyys on ulkonäöllisesti iso asia: on varmasti raivostuttavaa, kun toista rintaa ei olekaan. Ja luulen, että vaikka oma hedelmällinen aika onkin ohi, niin rinnan menetys kirpaisee silti todella syvältä. Rinta liittyy niin syvälle omaan naiseuteen, että ehkäpä sitä aluksi kokee itsensä vain puolikkaaksi? Onneksi plastiikkakirurgia voi nykyisin auttaa ja rakentaa menetetyn tilalle uutta ja korvaavaa.
Tyttäreni suhtautuminen rintoihin
Pieni tyttäreni on kiinnostunut rinnoista, niin miesten kuin naistenkin. Hän naureskelee ja ihmettelee isin hyödyttömiä rintoja, pyytää saunassa muiltakin naisilta maitoa. Omia tissejään hän tutkii myös ja nimittää nappitisseiksi. Saapa nähdä miten hän joskus tulevaisuudessa suhtautuu rintoihinsa.
1 kommentti:
Mielenkiintoinen pohdinta. Jäin itsekin pohtimaan, mutta en ole vielä päättänyt uskaltaudunko kirjoittamaan samasta aiheesta...
Lähetä kommentti