Kirje itkettää Essiä

Sähköpostiini tipahti hauska kiertokirje:

VALOA KAAMOKSEEN NAISET!!!
Lähetä kirje edelleen seitsemälle parhaalle, yhtä aktiiviselle ystävällesi. Sen jälkeen nukutat oman avo-/aviomiehesi/poikaystäväsi, paketoit hänet isoon pahvilaatikkoon (älä unohda ilmareikiä) ja lähetät paketin sille henkilölle jonka nimi on ylimpänä listalla. Kohta sinun nimesi on ylimpänä listalla ja tulet saamaan 823.543 miestä postissa.

Tilastollisen jakauman mukaan niiden seassa on vähintään:
* 1 Mister Finland
* 4 mallia
* 463 asfalttityöntekijää (WOW!)
* 3 234 fysioterapeuttia
* 20 198 kehonrakentajaa
* 40 198 puhdasta ja hyväntuoksuista virkamiestä (tylsiä)

Yhteensä siis 64.294 miestä, jotka selvästi ovat innokkaampia, avoimempia ja mielenkiintoisempia, kuin se vanha äijä jonka lähetit postissa.
 
Parasta tietysti on, että vanha ukkosi ei takuulla ole näitten joukossa.
 
Ja, ellei sinulla ole miestä, niin lähetä pölynimuri.

ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA KATKAISE TÄTÄ KETJUA!!

***

Naureskelimme Miehen kanssa kirjettä Essin nassuttaessa iltapalaa vieressä ja puhuimme, että mihin laatikkoon Mies oikein mahtuu. Essi kauhistui ja tarttui isiä tiukasti jalasta. Ei isiä saa lähettää minnekään! Ja jos lähtetään, Essi vaatii päästä mukaan. Hetken päästä Essi kysyi vielä tarkentavan kyssärin: "Saanko myös polkupyörän mukaan?"

Että semmoista, ainutlaatuinen mahdollisuuteni saada oma kotifysioterapeutti kaatuu Essin vastustukseen...

***

Kiitos kaikille edellistä postaustani kommentoineille, kyllä vaan helpottaa huomata ettei ole yksin. Milloinhan neuvolakin havahtuisi huomaamaan, että lapset ovat tärkeämpiä kuin käyrät? Kaikki me eri muotoiset olemme arvokkaita, niin pitkät kuin pätkätkin, vantterammat kuin hoikkiksetkin.

Lihava lapseni

Kävin Essin kanssa (lopulta) 6-vuotisneuvolassa. Eipä olisi kannattanut käydä, käteen ei jäänyt kuin paha mieli tyhjästä. Tai no, saihan Essi kaksi rokotetta sentään. Pituutta neidille oli tullut niukasti eli nyt päälaki saavuttaa 115 cm. Painoa oli 23,5 kg. Tämä kun pistetään käyrille, niin Essin suhteellinen pituuspainokäyrä menee yli +10-käyrän eli nyt on sitten piru merrassa.

Huoh sanon minä. Essiä kun katsoo ihan silmillä eikä käyriä, niin eipä tuossa painossa pitäisi olla mitään valittamista. Onpahan vaan vähän leveämpirakenteinen kuin esim. liian laiha veljensä (joka siis on siro rakenteeltaan). Ylimääräistä rasvaa ei näy, mutta kai sitä sitten on, kun kerran käyrä niin sanoo? Terkkari maalaili esille kauhukuvia, miten jatkossa Essin painokäyrä vaan kohoaa ja kohoaa ja kouluikäisenä se huitelee ties missä. NYT pitää puuttua, annoskokoihin pitää kiinnittää huomiota, rasvatonta ja vähärasvaista vaan, lisää liikuntaa.

En tiennyt että painofasismi ulottaa kouransa jo noihin alle kouluikäisiinkin. Näköjään niin. Ei tulisi mieleenikään ruveta psyykkaamaan lastani ja kylvämään syömishäiriön siemeniä. Tokihan kaikki nämä muutokset pitäisi tehdä vaivihkaa lapselta salassa, mutta hei ihan oikeasti. 6-vuotias kyllä huomaa ja osaa ajatella. Essillä on muutenkin ihan liikaa terveystietoisuutta ruoan suhteen, jo nyt, ilman mitään. Mietinpä että mitäs jos joku lapsi on oikeastikin ylipainoinen, mitä sitten?

Muutenkaan en usko tähän virallisterveelliseen rasvahysteriaan. Lapset on lapsia ja tarvitsevat mahdollisimman ravitsevaa ruokaa, jossa on sopivassa suhteessa luonnollisia ruoka-aineita, kasvaakseen ja kehittyäkseen. Myös luonnollista rasvaa eikä mitään 4 % kevyitä ja paksuja muovi"kermoja".

Tasapaino lienee kuitenkin saavutettu: Essi on liian lihava ja Ex liian laiha...

Onnen sirpaleita

Ensimmäinen sirpale on tietenkin Pewter... ei kun siis joo, pistetään nyt muodon vuoksi listalle ensimmäiseksi Essi, joka täytti rapiat kuusi vuotta. Essi haluaa kovasti isoksi ja kouluun, sääli vaan, että eskariinkin pitäisi ehtiä.

Prinsessalle toki synttärikakuksi kruunu. Sodastream-tiivisteellä (vadelma) oli kätevää sekä värjätä että maustaa kerma.

Mutta asiaan: Toisena sirpaleena tietenkin Pewter, jonka olen sysännyt kaappiin marinoitumaan. Viimeistelyähän se raukka kaipaa, mutta kun Nyt Ei Jaksa! Neuloin mokomaa hulluna, joten nyt kaipaan taukoa. Kalkkiviivoillahan tauko on kaikkein kätevin ottaa...

Kolmanneksi sain Uuden Rakkaan:

Vanha uskolliseni on edelleen todella uskollinen, mutta hermo meni lasten jatkuvaan kärttämiseen. Ne mokomat halusivat pelata Franklinia. Miehen koneessa puucee-pelit ei pyöri, sillä on typerä Mäkki, joten välttämättömyyden pakosta sain sitten uuden läppärin. Ura on alkanut hienosti, jo kaksi näppäintä on irronnut osittain... Laatua siis!

Lanka on aina varma nakki, sitä kun saa lisää niin ei ole huolta mistään. No, ehkä joskus on kylmä hiki odotellessa luottokorttilaskua. Mutta sekin murhe on nyt poissa, sillä nettiin on noussut uusi upeita kauppoja, joissa korttia ei tarvitse vilauttaakaan. Titityyssä oli myynnissä rapulankaa, joten sitähän oli PAKKO saada. Muotilankaa, lääh! Soijaa! Kitiiniä!!! Ja soijaa!!!

Niin ja Harmonyt. Oi kun nuo kakkosen sukkikset on ihanat, tylpähköt päät, mukava tuntu ja Oikea Pituus. Mii laiks. Kerrankin auringonvaloa ja edes jotenkin oikeat sävyt.

Rapulangasta tekeytyi lyhytvartiset sukat kukkapurkkisääriin:

Nuo on aivan ihanat sukat jalassa, tosi hengittävän ja kevyen oloiset. Ei hiosta yhtään. Näitä lisää kiitos! Ehkäpä voisi tehdäkin, lanka on kaiken muun kivan lisäksi jopa riittoisaa, lyhytvartisiini meni vain 44 grammaa lankaa...

Jos vielä muistaisi muuttaa noita sivupalkin tietoja, niin elämäni olisi aika täydellistä!

Romantiikkaa

Eilenhän oli ystävänpäivä. Mies tuli kotiin ruusun kanssa, ihanan punaisen tuoksuvan ruusun kanssa. Harmillisesti ruusu oli taittunut parinkymmenen sentin päässä kukasta, mutta oikein passeli maljakko löytyi silti.

Hetken päästä mies tunnusti, että ruusu oli peräisin demareilta. Sepä selittääkin, vähänkö jo ihmettelin...

Välityö

Koska talvi nyt lopultakin tuli hetkeksi eli pihalla on lunta, tarvitsee Essi ehdottomasti lämpöisen hatun, joka peittää myös korvat. Joten tuumasta toimeen, torstaina sain ihanan Amerikan paketin kuriirilta ja sieltä löytyi pari vyyhteä Cadenaa karpalonpunaisena, joten puikoille vaan. Ohje löytyi Ionan blogista, Halla-hattu.

6,5 puikoilla jälkeä syntyikin nopeasti ja vuorokauden kilkuttelun tulos on tässä:



Jep, lattiallehan ne vaatteet aina päätyy, vaatekaapista ei ole kukaan kuullutkaan.



Hattu peittää tosi kivasti niskaakin korvien lisäksi. Pakollinen disclamer: Värit todellakin ON pielessä valovuosia. Vuori vielä puuttuu, mutta sen lisää sitten ihan kohta! Yhtä varmasti kuin toinen nimeni on "sitten joskus".

Elämän raadollisuutta

Vanha kissamme kuoli tänään. Kun kerroimme Miehen kanssa lapsille asiasta, Essi oli ihan JeeJee! Nyt me saadaan oma lemmikkihiiri.

Ihan hyvä, että lapset osaavat nähdä surullissakin asioissa mahdollisuuksia.

Myrtsi ja Pewter

Otin itseäni lopultakin niskasta kiinni ja PÄÄTIN tehdä Myrtle Leaf Shawlin lopultakin valmiiksi. Kahden illan työ ja tässä tämä pingoittamaton mytty lepää tuolin selällä:



Kamala ruttuinen myttyhän se on, Myrtsi jos mikä hyötyisi pingoittamisesta. Vaan eipä just nyt kyllä huvita. Kerralla tuo ei mahdu mihinkään, joten pitäisi tehdä sekin homma kahdessa osassa. Ei nappaa. Varsinkin kun mulla on uusi rakkaus:



Pewter coat. Takakappaleen alkua tässä, yksi mallikuvio ja pari riviä yli. En ole ikinä ennen tehnyt palmikkoja, joiden keskellä kavennellaan ja lisäillään. Mutta eipä voi sanoa että tämän neulominen olisi ainakaan tylsää!

Rääppiäiset

Koska ihan kaikki muutkin niin minäkin haluan. Eli eilen Jokelan koulussa tapahtui se mitä jo pitkään on ollut odotettavissa. Nuori mies aseen kanssa teki tuhojaan suomalaisessa koulussa, enää ei voida puistatella tietävästi päätä ja vedota siihen, että vain Amerikoissa, aseiden luvatussa maassa, voi tapahtua. Kuusi nuorta, koulun rehtori ja terveydenhoitaja kuolivat, illalla myös ampuja sairaalassa itse ampumaansa luotiin.

Nyt on jäljellä vain kysymys miksi? Se on suurella toisen iltapäivälehden lööpissäkin, sitä kysymystä toistellaan niin radiossa kuin televisiossa ja kahvipöydissä ympäri Suomen.

Miksi? On niin perinaisellista haluta aina tietää miksi jotakin tapahtui. Ja ilmeisesti sitten perimiehistäkin, tuskin kaikki Suomen miehet on sisimmältään ämmiä kuitenkaan. Asioiden hyväksymistä helpottaa, jos löytää selityksiä. Ja selitykset, jotka voi työntää mahdollisimman kauaksi itsestä ovat niitä parhaita. Pelottava internet, youtube, irc-galleria, keskustelupalstat, väkivaltaviihde, vanhemmuuden puute, yhteiskunnan välinpitämättömyys... Whatever! Jotain ihan mitä vaan, joka veisi pois siitä ajatuksesta, että asioita vain sattuu. Ilman ainuttakaan tietokonetta, pumpuliperheissä ja yltäkylläisyydessä (niin henkisessä kuin ruumiillisessakin) elävät ovat vain ihmisiä. Kuka meistä tietää aina omastakaan mielenterveydestään, saati sitten toisten? Ja kuka oikeasti uskoisi oman sisaruksensa, naapurinsa, työkaverinsa, lapsensa tai vanhempansa pystyvän moiseen hirmutekoon? Silti näitä tapahtuu, jälkikäteen on helppo nähdä merkkejä. Kaivella syyllisiä ja syitä.

Elämä jatkuu myös synkkänä syksyisenä päivinä useimpien osalta. Jos tänään valitsisi kuitenkin omassa lähipiirissään läsnäolon ja rakkauden, ei siitä ainakaan haittaa ole vaikka se ei mikään ihmelääke olekaan.

Pieni kuiskaus

Blogirintamalla on ollut hiljaista, mutta jos yhden kuvan verran jaksaisi?

Noidan jalat ja Trekking XXL-sukat. Ihan tarkoituksella lyhyellä joustimella, tiimalasikantapäällä. Puikot oli kakkosen bambuiset, ihme kyllä kestivät loppuun asti.

Myrtsin liitos

Myrtsihän on huivi, jossa neulotaan ensin keskipaneeli ja sitten tehdään reunus neulomalla sitä kiinni keskipaneelin jokaisen oikean kierroksen lopussa. Jep, täyttä hepreaa minulle. En ole ikinä tehnyt moista operaatiota, mutta eikös sitä sanota että tekemällä oppii... Keskipaneeli tuli tosiaan tehtyä, joten oli pakko tavata Victorian Lace Today -kirjasta, mitä noista liitoksista sanotaan ja tarttua toimeen. Ensimmäisellä yrittämällä poimin varmaan vähän väärästä kohtaa silmukoita, mutta nyt vähän mietittyäni ja aloitettuani uudestaan, näyttää tulos tältä:

Vasemmalla on keskipaneelia, nuo vasemmanpuoleisen reikärivin vaakapalkit on vielä keskipaneelia, loput uutta reunusta. Alhalla pingoittamassa Essin käsi, ei mulla ole noin pikkuiset kädet sentään. :D

Lankaporno kävi täälläkin!

Maanantaina kännykkä piippasi ja minulle tuntemattomasta numerosta tuli pelkkä pakettikoodi. Tietenkin näpyttelin koodin heti Postin seurantaan, joka ei paljon vinkkejä antanut... Tyynesti päätin olla kuin mitään ei olisikaan ja tarkistaa seuraavana päivänä töissä kenen numerosta viesti tuli. Tulos olikin hämmentävä, numero oli yritysnumero jostain minulle täysin tuntemattomasta ohjelmistoyrityksestä eikä nimikään herättänyt mitään mielleyhtymiä. :O

Naputtelin pitkin päivää koodia postin lähetystenseurantaan ja näytti siltä, että kyllä se vaan tänne meille päin olisi tulossa... Ehkä ei sittenkään väärä numero vaan asialla voisi olla joku ovela kettu. Edelleen en maininnut halaistua sanaa irkissä, jos epäilyni olisivat yhtään oikeassa, niin en olisi ainoa joka kihisee uteliaisuudesta.

Suuntasin tänään heti töiden jälkeen kyselemään asiamiespostista, josko minulle oli tullut lähetystä. Vastailin tädin kysymyksiin, että millaista pakettia ja keneltä "en yhtään tiedä..." :D Ja sieltä löytyikin paketti mulle! Iih, heti katsomaan pakettikorttia... Viivana kotiin ja puukko käteen. Paketista paljastui jotain ihanaa... pehmeää... tuoksuvaa... värikästä... Saksalaista herkkulankaa ihanassa värissä Kürbis. Kuin nakutettu Flower Basket Shawl lanka! Olen ihan rakastunut. Paketissa oli kortti, jolle mieskin nauroi. Syntymäpäiväonnittelut varustettuna sutkautuksella "posti kun kulkee hitaammin kuin sinä vanhenet". :DDD Lisukkeena nauruhermoja hivelemään oli myös kirja Kilon poliisi, olen sitä joskus miettinyt tilaavani, mutta aina on vaan jäänyt. Kiitos Iona ja Ewo! Olette Tosi Kettuja! :D *halirutistaa oikein tiukasti*

Se on taivaallista!

Myrtsistä on paha ottaa kuvia ennen pingoitusta, malli on sellainen että se todella vaatii pingoituksen päästäkseen oikeasti esille. Mutta tässä edes jotain:

Meemi

No juu, olen minä hengissä ja kirjataan nyt nopsaan jotain Birken heittämään haasteeseen:

1. Vasemman jalkani keskimmäinen on varvas liian lyhyt. Raukka on jäänyt keskenkasvuiseksi ja on melkein samanmittainen kuin viereinen varvas.
   
   
   
2. 
   
   Olen ajorajoitteinen ja varsinkin pysäköintivammainen. Sisäinen blondi - iih, mihin reikään se bensa pistetään? Vai olikos se diiseliä? Mistä suunnasta pitää väistää? Luojan kiitos ajan vain automaattivaihteisilla niin ei tartte sentään vaihdekeppiä haroa! En edes pyri lähimpään pysäköintiruutuun. Kamala ajatuskin, että pitäisi tehdä taskuperuutus.
   
   
   
   
3. 
   
   Minulla on lapsellinen ääni. Rasittavaa vastata puhelimessa kerta toisensa jälkeen kysymykseen, onko äiti kotona. "ON JA SE ON TÄSSÄ PUHELIMESSA!"
   
   
   
   
4. 
   
   Olen lanka-addikti. Paha semmoinen. Erityisen rakastunut olen lankaan, jota on vaikea tai jopa mahdoton saada. Olen siirtänyt addiktiotani eteenpäin: jopa lapseni osaavat nuuhkia ja sivellä lankaa. <3 Amerikkalaisen Knitpicksin langat ovat suosikkejani, onneksi eräs ihana ihminen diilannut noita ihmeellisiä lankoja. <3 <3 <3
   
   
   
   
5. 
   
   Olen myös irkkiaddikti. Minä olen irkannut niin jouluaattona kuin juhannuksenakin. Synnäriltä en (vielä), mutta sairaalasta kännykällä kyllä. Kutsun ihmisiä heidän irkkinikeillään, en välttämättä muista / tunnista heti oikeita nimiä.
    
   
   
6. 
   
   Nousen välillä yölläkin potkimaan kyliäni kehittymään tai laittamaan joukkoja matkaan Travianissa. Ja minä en edes ota pelaamista tosissaan! ;)
    
   
   
7. 
   
   En väitäkään olevani normaali.

En sitten jaksa haastaa ketään, ei kai tätä blogia kukaan enää luekaan, kun en ikinä saa aikaiseksi päivittää? PS. Ikuisuusprojektini Myrtsi eteni jo reunukseen asti. Siitä tulee todennäköisesti kaunein työ mitä olen koskaan tehnyt. Ai mitä, kuviako? ;)

Hetkinen aurinkoista lauantaita

Kylällämme oli lauantaina kyläpäivä. Sinnehän piti päästä, varsinkin kun oli niin kaunis päivä, että kävely ulkona oli ihanaa. Ohjelmana oli kaikenlaista pientä, kirpputoria, kesäkukkamyyntiä, makkaraa, kahvia, lapsille ongintaa ja hevosratsastusta.

Essi tietenkin halusi hevosen selkään ja tykkäsi niin kovin, että halusi ehdottomasti kiertää kahdesti jääkiekkokaukalon ympäri. Talutettuna toki. Ex istui rattaissa ja tiiraili Essin menoa. Kun teimme lähtöä pois hevosten luota, Ex veti kunnon hepulit ja rauhoittui vasta, kun sai perille viestinsä. Hän tahtoo myös hepan selkään!

Olin ajatellut ettei noin pientä voi päästää, mutta enpä hennonnut kieltääkään kun toinen niin kovasti halusi. Kypärä päähän ja poikanen ponin selkään. Jalat piti pujottaa nahkaremmeihin, kun eiväthät pienet töpöjalat yllä mitenkään riittävän pitkälle. Minä otin takin seluksesta ja kiinni ja mentiin. Ex istui polleana hepan selässä ja kun kysyin, että onko kivaa, tuli vastaukseksi ponteva TOO! Exhän ei osaa sanoa j-kirjainta vielä.

Onko noitten pakko kasvaa isoiksi niin äkkiä?

Todistusaineisto

Tätä se munkin elämä vaan on:

Myrtsin alku ja taustalla Travian.

Sukkalankaa

Koska olen muutenkin niin ehtiväisellä tuulella ja lankavarastot hupenee uhkaavasti (NOT!), tilasin itselleni vähän sukkalankaa. Ok, myönnetään, tilasin nuo ihan vaan päästäkseni hehkuttamaan langoilla lankalakossa edelleen olevan Ionan nenun edessä. Wolhallassa on kiva valikoima ja maksaminenkin onnistuu ihan nettipankista - tykkään!

Milloinhan ehtisin tekemään näistä sukat? Myrtsi kun on ihan vaiheessa..

Myrtsinä Myrtsistä

Myrtle leaf shawl - tai näin tuttujen kesken ihan vaan Myrtsi - on nimensä veroinen. Kerin ensimmäisen kerän ihanaa Knitpicksin Alpaca Cloudia perjantaina. Aloitin lauantaina - ja purin alun. Aloitin uudelleen sunnuntaina - ja purin taas. Kolmas kerta toden sanoo ja pääsinkin tähän päivään, kunnes sekosin kerroksissa. Ja taas kaikki meni purkuun. Ei se mitään, kai se joskus onnistuu?

Lanka on aivan ihanaa ja värikin Midnight Heather on juuri oikea Myrtsiin... Kun nyt vaan joskus pääsisi alkua pidemmälle? Taidan ottaa käyttöön kovat keinot eli elämänlangat...

Plussat:
- Olen oppinut tekemään SSK:n lopultakin sillä oikealla tavalla enkä ylivetokavennuksena, kuten tähän asti
- Uusi tuttavuus SSP sujuu myös, todennäköisesti ihan oikein?
- Huomasin, että teen langankierrot väärään suuntaan, NYT nekin menevät oikein...
- Lanka ei onneksi tunnu ihmeemmin kärsivän purkamisista
- Se, mikä ei tapa ärsyt... ööh vahvistaa!

Miinukset:
- Ei mikään tv-neule, tähän pitää oikeasti keskittyä!

***
Onneksi kopioin kirjasta työkappaleen, käyn seuraavaan taistoon värikynien kanssa... Hyvin merkitty on puoliksi suunniteltu!

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?

EDIT: Plussa on ihan oikea, ajoitus vaan on pielessä. Tämä plussa on versonut jo 2,5-vuotiaaksi pojaksi. :) Eli aprilliahan tämä. Innoituksen sain Supermutsin viime vuoden aprillista, jossa se jekku oli plussan ihan oikeellisuus eli Jesperihän se vuosi sitten ilmoitteli tulemisestaan. :)

Suzyn eläintarha on saanut reunaviivat

Ja ranskalaiset solmut, kekkasin just viime metreillä miten ne olisi pitänyt koko ajan tehdä. :P No, en pura!

Reunaviivat muuttavat kyllä hirveästi ristipiston ilmettä, tässä linkki samaan työhön ilman reunoja.

Nyt mulla olisikin enää kolme näitä Suzyja aloittamatta... Voi kestää hetken ennen kuin lastenhuoneen seinällä on haaveilemani ristipistoryhmä kehystettynä. :D

Pötkylä

Eilen Ex kakkasi pötkylän. Nyt elämää alkaa taas olla mallillaan, miten pienestä sitä voikin tulla iloiseksi.

Rumba jatkuu aina vaan

Tästä on tullut loppumaton painajainen. Menimme sisälle sairaalaan lauantaina, siinä vaiheessa sain vielä valita että jatketaanko kotihoitoa, jonka puolesta puhui se, että poika oli kuitenkin ihan reipas ja että kun tauti oli kestänyt jo niin kauan oli todennäköistä, että enää ei oksennettaisi vaiko mennäänkö osastolle, pojan paino oli kuitenkin pudonnut yli 10 % ja kuivumaa oli havaittavissa ihosta. Alunperin oli tarkoitus olla yön yli nesteytyksessä, nenämahaletku laitettiin lauantaina ja sisään tungettiin osmosalia ja mehua. Jo lauantaina Ex oksensi letkun kerran ulos.

Sunnuntaina ei ollut puhettakaan kotiutuksesta, nesteytystä jatkettiin 600 ml osmosalia ja mehulla, mitäänhän poika ei käytännössä suostunut itse syömään tai juomaan. Rintamaitoa olisi syönyt, mutta kun minäkin olin tuon kammon taudin sairastunut, maitoa tuli ihan kitumääriä. Pissaa alkoi taas tulla parempia määriä, mutta illalla Ex taas oksensi nenämahaletkun ulos vatsan sisällön kanssa. Eli seuraavaksi tippaan ja ravintoliuosta tippumaan.

Kakasta otettiin aluksi rota- ja adeno-virusnäytteet. Maanantaina veriarvotkin, jotka olivat hyvät. No ei ihme, kun nesteytystä oli takana jo puolitoista vuorokautta... Tipassa oltiin koko ajan, maanantai iltana Ex suostui syömään suklaata, joten parempaan päin oltiin menossa. Ja minimalisia määriä ruokaruokiakin. Tosin tässä vaiheessa on lääkärin lupa syöttää ihan mitä vain menee, pääasia että syö. Myöhemmin voi miettiä ravintosuosituksia taas. Yö meni hyvin, Ex ei enää oksentanut.

Tiistaina otettiin kakasta noro-näyte, todennäköisesti tämä tauti on sitä. Kotiinkin päästiin, ohjeena antaa reilusti nesteitä ja jos ei muuten mene niin ruiskulla. Jos tulee ripulia, niin sitten osmosalia. Keskiviikko on vielä kotipäivä, torstaina voisi mennä jo hoitoon. Kakka tartuttaa noroa vielä kauan, kolmekin viikkoa eli hyvä käsihygienia on tarpeen. Tosin meillä kotonahan me ollaan kaikki käyty tämä rutto jo läpi...

Nyt keskiviikkoaamuna hoitotäti soitti, että hän alkoi yöllä oksentamaan. Voi ei, me tartutamme muita. :( Ja vielä pisteenä i:n päälle Ex täräytti isot vesiripulikakat eli nyt pakkosyötän taas ruiskulla osmosalia. Kakkaa oli ainakin 3 desiä, ehkä jopa 4 desiä. Onneksi yläkautta tavaraa ei tule enää eli ehkä me pärjäämme? Ja osastollehan aina pääsee takaisin. Luulenpa että huomenna ollaan tiukasti kotona, kyllä lapsen nesteyttäminen on homma, jota ei hoitotäti voi tehdä. Se on äidin vastuulla.

Kiinnostaako ketään mitä minulle kuuluu? Olen niin väsynyt, että hyvä kun tolpillani pysyn - mutta kiinnostaako se ketään? Ei edes omaa miestä, joka lahjakkaasti eilen tuotuaan meidän kotiin meni illaksi jatkamaan töitä. Jep, äiti jaksaa aina.