Palasia mun jännittävästä elämästäni!!!

(Otsikossa parit huutomerkit, Elmalla, tuolla hienolla daamilla Kaivopuistosta, alkaa päiväys mennä umpeen, joten minäkin yritän autella huutomerkkivaraston harvennuksessa)

EEIIIIIH!!! Siis eihän ELMALLA ole päiväys mihkään menossa vaan niillä Elman HUUTOMERKEILLÄ! Noin, sainpahan parit taas käytettyä!

Edellisen polkkaukseni tehon hämmentämänä jäi eilinen uutiskatsaus Jännittävään Elämääni julkaisematta. Mutta kiitos nyt kuitenkin sille reippaalle hakkerille, joka kävi postaukseni innoittamana löysyttelemässä parit mutterit Kotikarusellista. Tosin huoltokatkos oli kuitenkin lyhyt, se pyörii sittenkin taas!

Toisekseen aikani kuluu aloittamani suurtrilogian "Kadonneen tilaajan metsästys - täältä Utsjoelle ja takaisin" -merkeissä. Vaikka suuret kuviot ovat hyvinkin selvillä, silti järkyttävien tapahtumien ja salaliiton siirtäminen paperille kaunakirjalliseen (ööh, kaunokirjalliseen) muotoon vie näinkin lahjakkaalta ihmiseltä vartin jos ehkä kolmannenkin. Pistäkäättenhän ennakkotilaus vetämään, tästä teossarjasta kohisee vielä koko maailma! Hollywood-nuuskijoille vinkkinä, että elokuvaoikeudet ovat vielä vapaina...

Mutta hei, sitten siihen itse jännitykseen! Mun postiloota kolisi tänään, se mistä jo irkissä olen pari päivää vaahdonnut, saapui tänään. Myllymuksujen NEON PUL!!! Tuli sieltä myös Seiskan (kyllä, meille tulee Seiska, tuo juorulehtien kuningas, kuningatar ja narri) tilaajalahja askelmittarikin, mutta se nyt ei ole puoliksikaan niin hauskaa. Tosin suunnittelin jo keikkuvani se vyötäröllä pari päivää ja varsinkin raportoivani tulokset tänne - palatte varmasti halusta tietää, kuinka vähän minä liikunkaan ja kuinka paljon levitän peppuani tässä koneen ääressä...

Niin mutta tästä herkkujen herkusta pitäisi tulla aio-vaippoja vauvalle jossain vaiheessa.

Vauva opettelee seisomaan ilman tukea, jätkä irrottaa itse otteensa tuesta ja kokeilee parisen sekuntia miltä tasapainoilu tuntuu. Samainen herra erehtyi eilen ottamaan kaksi askelta ilman tukea, Mies mokoma kun huijasi. Talutti ensin pientä miestä ratakiskon kappaleella (no hei, siis _lelu_rautatien!), irrotti sitten itse otteensa ja seurasi miten Vauva raukka huijattuna käveli ne pari askelta. Minne mun pieni vauva oikein meni?

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä: Essi aloitti tänään seurakunnankerhon. Neiti oli oikein polleana menossa kerhoon, matkalla treenasimme miten kerho-sana oikein sanotaan. Essi on vakaasti sitä mieltä, että paikka on KERMA - no toki, kyllähän sinne riiviöiden kerma kokoontuu... Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen, että jos kummiskin muutkin kuin äiti ymmärtäisivät paremmin sanan KE(R)HO, Essi ei siis osaa sanoa r-kirjainta. Hoitotäti sattui tuomaan samaan aikaan Essin kavereita, joten neiti meni ihan innolla kerhotädin mukaan.

Hakiessa sain mukaani sinne tänne sinkoilevan energiapallon, Essi viiletti parikymmentä metriä rattaiden edellä koko matkan. Kerhossa oli ollut hirveän kivaa, oli syöty eväitä ja leikitty ja luettu satuja ja piirretty ja ja ja... Essi odottaa jo nyt innolla ensi viikkoa ja uutta kerhoilua. Kotona Essin kassista löytyi kerhossa piirretty kuva, Essi laittoi sen ihan itse jääkaapin oveen magneeteilla kiinni. Niisk, minne mun toinen pieni vauva meni?

(Laskiko kukaan, montako huutomerkkiä käytin?)

Uudet polkkausäännöt - voimassa heti!

Hetki sitten toistin taas joka iltaisen rituaalini eli tarkastin Blogilistalta kuinka monta tilaajaa minulla ja Kotikarusellillä on. Aluksi hymy kohosi huulilleni, yksi uusi tilaaja. Hienoa! Mutta kun sain hidastelevan Blogilistan Kotikarusellin lukeman - hidastelevan ihan syystä, sen tulin karvasti kokemaan kun näin, että Kotikarusellillä oli kokonaista KAKSI uutta tilaajaa! Tämä on HUUTAVA VÄÄRYYS! Oi miksi oi miksi oi miksi Tsu on taas yhden tilaajan Kaleidoskooppia edellä.

Sekin on jo minulta huomattava myönnytys, että olen valmis tyytymään tasapeliin. Jos maailma olisi oikeudenmukainen paikka, minulla olisi KOLME KERTAA niin paljon tilaajia kuin Tsulla koska Tsulla on KOLME KERTAA niin paljon lapsia kuin minulla. Kyllähän näissä asioissa joku roti pitäisi olla... Mutta ei, vaatimattomana ihmisenä olen valmis tyytymään myös tasapeliin.

Tämä ei nyt vetele, tästä lähtien noudatan polkkauksessa ja Blogilistalla uusia, reiluja sääntöjä:

1. Blogilistan suosikeihin en hyväksy yhtään blogia, jossa ei ole vähintään kerran historian aikana viitattu ja linkitetty blogiini.

Hähää, siinä meni se onneton Blogisanomatkin. Aina nekin horisee jostain Sellisteistä (varmaan joku kiero viittaus Koti Karu Selliin taas, ei ihme että Kotikarusellillä on yksi tilaaja enemmän...) ja kirjallisuudesta (Pässi ja Illusia?), mutta eivät löydä joukosta todellista helmeä eli MINUA! Samainen täysin turha aviisi ei löytänyt edes Blogistanin parhaiten nimettyä uutuuttakaan...

2. Jatkossa aion pitää huolen myös siitä, että kilkuttelen blogini kaikkiin seksikkäisiin blogiluokkiin. Huolellisten tutkimusteni tuloksena olen päätellyt, että seksikkäintä Blogistanissa ovat sukkapuikot, Neulonta-luokka, here I come!

3. Lahjon kaikki sukulaiseni ja tuttavani tekemään tunnukset Blogilistalle ja ruksimaan Kaleidoskoopin. Koska kyseinen ihmisjoukko koostuu Miehestä, joka ei blogiani suurin surminkaan suostu lukemaan ja kahdesta lukutaidottomasta tulevaisuuden toivosta, olen pakotettu tekemään itselleni suuren joukon varjotunnuksia.

4. Pitkin hampain saatan joskus linkittää ystävällismielisiin blogeihin, jos ne ovat suorastaan loistavia, mutta vastapalvelukseksi odotan välitöntä linkittämistä takaisin Kaleidoskooppiin.

5. Aion jatkossa valita myös aiheeni paljon tarkemmin, tiedän toki, että jännittävän elämäni seuraamisessa on valaistuneille riittävästi hiuksia nostattavaa hypetystä, mutta koska tahdon palkita uskollisia asiakkaita entistä enemmän, satsaan jatkossa vielä entistä enemmän syrjähyppelyyn sinne tänne. Kyllä määrä AINA laadun voittaa!

6. Varasuunnitelmana on joko opetella hakkerointi tai kasvattaa tulevaisuuden toivoista hakkereita, jotka murtautuvat Blogilistalle ja muuttavat asiat kerta tietomurrolla siihen tilaan, missä niiden pitäisi olla!

7. Jokaiseen postaukseen upotan piilotekstillä suosituimpia internetin suosituimpia hakusanoja kuten Paavo Väyrynen, pötsi ja nenäkarvat.

Mutta nyt menen itkemään sohvannurkkaan... Tsulla on yksi tilaaja enemmän!!! Onneksi on sentään se samperin Fifi johon pyyhkiä kuumat kyyneleet...

Fifistystä

Lauantaina kävi pieni virhe kaupassa, tuli hankittua harmaata Kotiväkeä toista Fifiä varten. Eihän minun tietenkään pitänyt... Aloin sitten kotona tekemään Fifi2:sta ja tajusin tehneeni ensimmäisen Fifin alun päin prinkkalaa. :P Eihän siinä nyt vasta ole kuin ensimmäinen kerä neulottuna, mutta mutta... Meriselitykseni on se, että Fifi1:n kaavan suunnan takia onnistuin tulkitsemaan kolmioiden suunnat väärin. :P Mutta se ei selitä sitä, miksi en tehdessä tajunnut kallistusten olevan vääriin suuntiin... Purkamista tiedossa.

Uusi Fifi kehittyy Essin vastustuksesta huolimatta, neiti on käynyt vetämässä puikon pois välillä.

Muutoin elämässä ei ole mitään uutta, lapset on hunningossa kuten aina ja Mies-parkakin pyörii jossain nurkissa? Ei kun Mieshän tekee mulle just iltapalaa. :)

Paljon melua kaukosäätimestä

Posti toi ystävällisesti Lasten oman kirjakerhon kuukauden paketin ja siinä oli mukana Möhköfantti-dvd. Levy aiheutti ilmeen kirkastumisen niin äidillä kuin tyttärelläkin, minulla siksi, että sillä saa tunnin rauhaa tuosta isommasta riiviöstä, Essillä kai siksi, että tuo sohvaperuna kyllä jaksaisi katsella noita vanhojakin tunnista toiseen saati sitten uusia... Kuka muka on sanonut, että lapsia ei kasvateta istuttamalla telkan ääreen ja painamalla play viihdelaitteista? Niin, kysyn vaan!

Puurokin upposi Essin naamariin ennätysvauhtia, lahjoin törkeästi Möhköfantilla. Sitten olohuoneeseen ja Möhköfantti dvd-asemaan - tai ei, dvd:n kaukosäädintä ei näy. Meidän alakerran dvd on hajoamispisteessä, laitteen näppäimet ei toimi. Paniikissa etsin kaukosäädintä, näin sieluni silmin kuinka elämäni kuvat vilahtivat edes... ei kun siis tunnin lepotauko ilman isoa riiviötä liihotteli kauas näköpiiristäni. Valjastin jo Essinkin avuksi etsintään, Essin menetelmät vain ovat vähemmän perinteisiä:

Kaukosäädin! Missä sinä olet???

Sitten käsi korvalle ja hetki kuuntelua ja sama alusta. Hassu riiviö!

Epätoivoissani soitin jo Miehelle, mikään ei piristä niin kuin syntipukin haukkuminen. Viimeksi kaukosäädintä olivat käytelleet Mies ja Vauva, katselivat mokomat MacGyveriä jonain männäiltana. Soiton jälkeen puhkuin uutta tahtoa löytää kaukosäädin ja aloin purkamaan sohvaa. En sentään paloiksi enkä kirveellä, kiskoin vain istuintyynyjä irti ja BINGO! Ensimmäisen tyynyn alla tuo kaivattu kapistus luurasi. Essi huuteli kannustavasti vieressä JIPPII! JIPPII!

Möhköfantti koneeseen, Vauva hetkeksi syliin nukahtamaan ja ihana rauha laskeutui taloon. Tämä se vasta on kotiäidin elämää!

Tupperit takana, puuroputki edessä?

Ei vaan, taktisesti maksoin laskut päivällä _ennen_ Tuppereita ja tilin saldon muistaminen auttoi hillitsemään ostomaniaa. Tuppereilla on ihan kiva käydä, tällä kertaa kiikarissa oli ihan must-ostos eli Tupperin purkinavaaja. Lapsiperheessä moinen kapistus on oiva, terävät reunat ovat pienille nopeille sormille muutoin iso riski. Tupperware-hinnoittelu on ainoa huono puoli, vaikka muutoin tuotteet vallan mainioita ovatkin.

Tupperit ovat myös herkkusuun kiva illanvietto, emännät todella panevat parastaan. Tälläkin kertaa tarjoilu oli suorastaan ylenpalttista, kolmea eri piirasta, kuivakakkua ja kahta lajia keksejäkin. Essi näytti taas hyvän kotikasvatuksen tuloksia kahmimalla keksejä minkä ehti. :P Nautitut keksin näkyivät loistavasti suun ympärillä, suklaa paitsi on hyvää myös tahmaa leikki-ikäiset.

Vauvan jätin rohkeasti Miehen armoille, kumma kyllä koitoksesta selvisivät hengissä ja ilman vaurioita sekä isä että poika. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että minä en olekaan korvaamaton? ;) Paikkailin kuitenkin omaa kolhiintunutta imagoani heti kotiinpaluun jälkeen parkkeeraamalla sänkyyn Vauva tissillä, Essi tuli vielä kasan päälle, joten tunnelma oli tiivis.

Kamala painajainen ja ruokareseptit

Näin viime yönä unta, että olin käymässä vanhassa mummolassani. Ei muuten mitään, mutta kun mummi ja ukki ovat jo vuosia sitten kuolleet ja mummolakin on myyty pois. Mutta se ei ollut painajainen vaan se, että kestovaippailimme tietty reissulla kuten normaalistikin. Ja tuo eilinen Ottobren Appelsiini oli tietenkin mukana ja ahkerassa käytössä. Vaippa hävisi jonnekin likavaippakorista ja paniikissa sitä hetken etsittyäni löysin sen pihamaan kurasta toinen takasiiveke leikattuna! Argh! Kamalaa, sydän lyö varmaan vieläkin tuhatta ja sataa... Onneksi löysin vaipan ihan ehjänä likapyykistä, mutta nyt vartioin tuota kuin silmäterääni.

Hmm, tämähän oli melkein kamalampi painajainen kuin Vauvan ollessa pieni ne unet, joissa jouduin eroon Vauvastani... ;)

RUOKARESEPTIT

Perustimme joukolla vähän aikaa sitten ruokaresepteille oman Herkkupeput blogin, jatkossa blogailen reseptejä sinne. Blogissa sotkee useampi kokki, joten valikoimaa pitäisi vähitellen syntyä.

Ottobren appelsiini

Odotin Ottobren uutta vaippakaavaa innolla ja jo nyt enkä vasta ensi vuonna sain aikaiseksi kokeillakin sitä. (Uhka)Rohkeasti tein vaipan koossa 74/80, vaikka tsi-listallakin sanottiin, että kaava on iso ja niinhän tuo minun pieni hoikka Vauvani hukkuu uuteen vaippaansa. Vaan ei se mitään, vaippa on ihanan pehmeä ja taipuisa, näitä pitää tehdä lisää pienemmässä koossa!

Päällikangas siis Marimekon Appelsiinia, sisällä yksi kokonainen kerros hamppufleeceä, vaipan sisäpuoli on kauttaaltaan Myllymuksujen kuivaliinakangasta (tod näk meni vielä väärinpäin...) ja sisällä on kaksi imuosaa hamppua.

PS. Elma, meillä on ikävä sua! Tai ainakin mulla, jos nuo toiset tursaat ei salarakkaista mitään tajua... ;)

Vauva määrää

Vauva päätti viime yönä opettaa Isiä vähän tavoille. Pieni mieshän nukkuu yleensä melkein koko yön meidän välissämme parisängyssä, viime yönä ilmeisesti Vauva päätti, että yksi mies sängyssä riittää kyllä. Vauva kääntyi poikittain ja potkiskeli ja ahdisteli Miestä ja jos Mies yritti kääntää tai siirtää Vauvaa parempaan asentoon, niin parkuhan siitä seurasi. Lopulta Mies kyllästyi ja päätti mennä jatkamaan unta yläkerran vierashuoneeseen. Loppuyö sujuikin oikein rauhallisesti, mikäs sitä oli äidin kainalossa köllötellessä kun kilpailija oli eliminoitu.

Mitenhän ensi yönä?

Monday monday

Maanantai ja sataa kuin aisaa - liekö tässä nyt joku suurempikin salaliitto takana? ;)

Eilen poimin pihamaalta ämpärillisen mustia- ja punaisia herukoita, se oli pelkkä pintaraapaisu valitettavasti. Pihamaa on vanha ja ennen taidettiin tunkea joka paikka niin täyteen hyötykasvia, että taatusti omavaraisuus oli taattu. Ei siinä muuten mitään, mutta kun meillä ei oikein juoda ja käytetä pihamarjoja. Minusta on kamala tunkea kilokaupalla sokeria mehuun, jotta Essi suostuisi sitä juomaankin. Monena vuonna olenkin ihan tarkoituksella poiminut tasan sen vähän, mille meillä löytyy käyttöä ja jättänyt loput linnuille. Tosin onhan minulle ääneenkin tätä käytäntöä joskus ihmetelty, mutta minusta kaikkein typerintä on tehdä turhaa työtä (vilkutus Elmalle, tutusta asiasta blogasit vaikkei meillä ihan tuota kuitenkaan eletä).

Essin kanssa oli oikein kiva poimia, neiti istui välillä jaloissani ja söi alaoksilta marjoja ja yhdessä hoilasimme lauluja. On se vaan äärimmäisen suloista, kun tuommoinen 3,5-vuotias laulaa "Liiku, kun mä laitan livee... Liiku, meil on aina bileet... Liiku, liiku paitas hikeen... Liiku liiku liiku liiku liiku". Taken vei illalla mennessään ja sain vasta aamulla kaivettua Mehumaijan kätköistään. No joo, tosi kätkö, rapussa oli - meillä ei turhaan laiteta tavaroita takaisin oikeille paikoilleen.

Mehustuksen tuoksu on ihana! Tuntuu niin hassulta olla nykyisin se, joka mehustaa, sehän on äidin työ. Muistan ne monet ja monet kerrat kun oma äiti teki mehua. Missä välissä aika hyppäsi näin, että minä olen nyt se mehustava äiti? Essi kyseli miljoona kertaa mitä minä puuhaan ja Vauvakin kurkisteli sylistä puuhia. Kun Mehumaija oli puuhansa hoitanut, huomasin, että eihän mulla olekaan hienosokeria! Hmm, taas sitä tuli lähdettyä soitellen sotaan... Ei se mitään, iskin mehun sekaan parit kouralliset palasokeria. Hyvin sulivat nekin. Loput sitten makeutellaan laimennus vaiheessa vasta, pakastan nuo joten säilyvät kyllä.

Vauva viihdytti välillä itseään takassa:

Vauvaa harmitti, että törkeä äiti vie pojan pois kivasta puuhasta ja vielä kuvaakin! Ei voi mitään, elämähän on paitsi kallista myös yhtä kärsimystä. ;)

Viilaten ja höyläten

Bongasin Maalaisen blogista muutaman sanasen uusista, yhteen asiaan eli seksiin keskittyneistä blogeista. Toinen olikin tuttu, sehän kiipesi Blogilistan kuumalla listalla kärkeen aika äkkiä.

Minusta No Sex in the City on ihan hauska uusi tuttavuus eikä vähiten siksi, että se on neljän naisen kirjoittama. Rehellistä naisnäkökulmaa seksiin näkee liian harvoin, blogeissakin on lähinnä ollut näitä aivottomien blondien pilablogeja. Tosin povaan NSitC-blogille suhteellisen lyhyttä elinkaarta, seksistä tuskin löytyy pidemmän päälle kovinkaan paljon kirjoitettavaa vaikka kirjoittajia olisikin neljä. Seksistä puhuminen käy helposti tylsäksi hyvin äkkiä.

Liian helposti seksistä puhuminen tuntuu luisuvan pelkkään mekaaniseen pumppausosastoon tai kliseiden tyyliin mitä isompi sen parempi ruotimiseen. Jos seksistä tehdään pelkkää suorittamista ja erikoisuuksien metsästämistä, ei ihme että kyllästys iskee, jos nyt ei satu olemaan seksiaddikti, joka ei koskaan saa aiheesta tarpeekseen. Minne unohtuvat aina ne pienet, arkiset seksikkäät ja eroottiset asiat, viipyvä katse, kevyt kosketus, se ettei akti ole aina itsestään selvä päämäärä? Tai seksin merkityksestä puhuminen? Ehkä se on liikaa vaadittu tässä suorittamiseen keskittyvässä kulttuurissa.

Blogistanista puuttuvat vielä ainakin Parinvaihtaja pariskunnan panopäiväkirja ja Seksiaddiktin kootut kaadot - pisteytettynä. Ja varmaan monta muutakin, mitä tämmöinen perheenäiti ei osaa edes kuvitella. Eikös klisee ole, että lasten myötä loppuu myös seksi? Hmm, mistähän nuo lapset esikoisen jälkeen oikein alkunsa saavat...

Vuh vuh!

Tässäpä puudelin alku, aika tarkkana saa olla tuon mallikuvion kanssa, mutta nyt alkaa jo sujua. Neulominen on kivaa pitkästä aikaa. Pitsineuletta en olekaan tainnut ikinä valmiiksi asti saada, olisiko tämä ensimmäinen...

Sekosin

No niin, nyt siinä sitten kävi näin. Kävin kaivelemassa ullakolta lankaa Fifiin, pakko kai munkin on kun kaikki muutkin... Löysin Novita Cotton Brush -lankaa. Mitähän olen joskus ajatellut tekeväni tuosta? Puikoiltakin löytyi joku epämääräinen aloitus, mikä lienee...

Tästä ei hyvä häviä, vaikka mitään valmista ei koskaan tulisikaan.

Väsyblogaus

Jotkut känniblogaa, minä väsyblogaan:

00:02 <@Kale> mikään ei pidä miestä niin nöyränä kuin raiskaus silloin tällöin ;)

00:03 <@Kale> se on Totuus ;)

Hmm, painaisiko nappia vai eikö painaisi...

Huono äiti taas valittaa

Ja varsinkin huokailee! *huokaus* *HUOKAUS!!!*

Tämä on ollut kamala viikko, Essi on taas Sillä Tuulella. Jo aamusta homma alkaa niin, että heti kun Essi herää, niin kitinä ja ruikutus alkaa välittömästi. Neiti kiusaa Vauva minkä ehtii ja yhteys korvien ja aivotoiminnan väliltä tuntuu taas katkenneen täysin. Kiukkukohtauksia riittää, Essi tahtoisi katsoa koko ajan Muumilaakson tarinoita, mutta eihän lapsi voi nyt tuntitolkulla istua videoitakaan töllöttämässä.

Aamulla sovimme, että tänään Essi on kiltisti eli ei kiusaa Vauvaa ja tottelee äitiä. Turha luulo, touhu oli taas ihan järjetöntä. Neitonen otti käyttöön vanhat metkunsa ja puraisi minua. HUOKAUS! Luulin jo että siitä ikävästä tavasta päästiin, mutta ei. Noissa puremisissa on inhottavaa se, että Essi saattaa purra ihan omituisissa tilanteissa kuten halatessa. Eikä ne puremiset ole mitään kevyitä rouskaisuja, tänään ei jäänyt jälkeä, mutta välillä minulla on ollut hampaan jäljet solisluussa. Vauvaa Essi tökki minkä kerkisi, voi sitä parun määrää... Odotan innolla, että Vauva vähän kasvaa ja alkaa antaa takaisin tuolle kurmuttajalle.

Mikään määrä keskusteluja ja selittelyjä ei auta, Essi jatkaa sinnikäästi valitsemallaan tiellä. Nurkan avulla saa välillä vähän hillittyä tilannetta, mutta siitä huolimatta Vauvan kiusaaminen jatkuu taas hetkisen kuluttua. Kaikista asioista tapellaan, normaalit perustoiminnotkaan eivät onnistu ilman kinaamista ja jankkaamista. Ja koska minä en ihan oikeasti viitsi moista turhaa kinaamista, niin Essi saa minun puolestani kulkea sisällä alasti. Kinataan sitten vaatteet päälle vasta kun mennään ulos purkamaan energioita.

Essi on vahvatahtoinen, ei sitä voi kieltää. Yleensä meillä on pelkkää normaalia arkea, mutta välillä on näitä raskaita riiviökausia. Onneksi vastapainona on sentään joskus helppoja Vaihdokki-aikojakin... Tietenkin Essi on vain lapsi ja lapsilla on oikeus olla vaikeita ja hankaliakin joskus. Mutta olisi ihan kohtuullista lasten oman hyvänkin kannalta muistaa, että välillä kannattaa antaa vanhemmille myös aikaa löysätä pinnaa.

Epätoivoista! Täytyy myöntää, että odotan innolla ensi viikkoa ja sitä, että Essi menee kahtena päivänä hoitoon... Edes hetken hermolepoa omasta lapsesta. Millainenhan riiviö Vauvasta mahtaa tulla, emme selvästi osaa kasvattaa?

Mustikassa

Kävimme äsken mustikassa tuossa mitä lie parin sadan metrin päässä. Homma sujui
tosi kätevästi, kotikatua pitkin lenkkeilupolun alkuun ja siitä polun laidasta
oli helppo poimia mustikoita omaan ja lasten suihin. Vauvallekin mustikat
maistuivat, tosin paljon meni paidallekin. Ilmeisesti Essille eivät mustikat
kuitenkaan riittäneet, kun yrittää kuvassa haukata Vauvan käden?

Bodom

Lukaisin eilen sekä syyttäjän että puolustuksen asiakirjoja, nykyisinhän järjetön uteliaisuus on helpompi tyydyttää kuin ennen. Internetistä löytää vaikka mitä parilla hyvällä hakusanalla. Tyydyin kuitenkin Ylen ja MTV:n Bodom-sivuihin, enkä lähtenyt tarpomaan epävirallisille kinttupoluille.

Vaikka en edes ollut syntynyt tapahtumien aikana, niin silti tuo kaukainen tragedia on vaikuttanut jollain tavalla. Muistan kun pienenä koululaisena nukuimme kuumina kesinä autokatoksessa teltassa, joskus iltaisin ennen nukahtamista mietin, että mitäs jos se kasvotun hullu löytää tännekin. Jo pelkkä ajatus siitä, että teltta lyhistyisi päälleni, oli riittävän ikävä ilman silmittömän väkivallan ajatustakin. Kasvoton hirviö ei koskaan tullut.

Jotenkin Bodomin mysteeristä kiinnostuminen tuntuu niin... keski-ikäiseltä. Mutta hei, eihän siihenkään nyt enää kovin pitkä matka ole, kun on jo syvällä keskiluokkaisuuden suossa. Joten antaa mennä vaan, kerranhan tässä vaan kidutaan. Ja kyllä, meille tulee Seiska.

Nyt tragediasta hengissä selvinnyt on syytettynä kolmesta murhasta, tapahtumat ovat äkisti kääntyneet aivan uuteen valoon. Lukemani aineiston perusteella todella vaikuttaa, että syyllinen olisi lopultakin löytynyt. Tuntuu vain kovin ihmeelliseltä, että aikaa on kulunut 45 vuotta! Eivät nykyiset tutkinnan menetelmät voi olla niin paljon parempia, ehkäpä uuden tutkijasukupolven myötä on löytynyt kyky kyseenalaistaa ja nähdä, mikä olisi todennäköisintä. Uhri ei ehkä olekaan uhri vaan itse tekijä.

Jos Nils Gustafsson on syyllinen, hän on saanut elää hyvän, normaalin elämän laina-ajalla. Ehkä hän on itsekin saanut itsensä vakuutettua olevansa pelkkä uhri. Ihminen pystyy unohtamaan ja kätkemään traumaattisia tapahtumia myös itseltään, selittämään asiat parhain päin. Vaikka Nils todettaisiinkin syylliseksi, tuskinpa mitään kovin kummaista rangaistusta voi enää antaa. Lait ovat muuttuneet niin monta kertaa, vain murha ei vanhene rikoksena.

Nilsin omaisille syylliseksi toteaminen olisi varmasti kova pala. Olisi järkyttävää kuulla eläneensä hirveisiin tekoihin kykenevän ihmisen kanssa vuosikausia aavistamatta mitään. Tosin kyllähän kännimokia Suomeen mahtuu, eivät he yksin olisi. Uhrien omaisten painajainen päättyisi, syyllinen olisi löydetty.

Jos Nils ei ole kaikesta huolimatta syyllinen, hänen elämänsä on taas muuttunut peruuttamattomasti. Epäily jäisi, enää häntä ei pidettäisikään pelkkänä uhrina. Kamala painajainen, selvitä ensin hengissä järjettömästä veriteosta ja joutua myöhemmin syytettyksi viattomana.

Tutkintaa suorittaineille poliiseille tämä kaikki on varmasti ollut innostavaa. Voin kuvitella, miten mielenkiintoista on löytää uusia näkökulmia vanhaan juttuun ja huomata, että palapeli alkaa hahmottua.

Jos juttu nyt selviää ja Gustafsson tuomitaan, meiltä uteliailta on viety yksi kestokauhistelun aihe. Mutta ei se mitään, jäähän sentään monta muuta suomalaista henkirikosta ja jos ne loppuvat kesken, niin Isosta Maailmasta kyllä löytyy salaliittoteorioita joka lähtöön.

Sanastoa Essi-suomi ja friteeratut banaanit -ohjeet

Jaapa keksi juustovoin ja Kirsi kamamunan, onnittelut! Purkkitissi osoittautui vaikeaksi, ei se ole edes Elman ehdottama Tummeli... Vaikka hyvä arvaus silti, tämä lehmä vaan on elänyt ilman Tummelia jo vuosia, lypsäisinköhän paremmin, jos ottaisin Tummelit käyttöön?

Oikea suora on siis tässä:
1. Kamamuna on todellakin suklaamuna, yllätysmuna, Kinder
2. Juustovoi on sulatejuusto, ihan loogista eikös
3. Purkkitissi ei sekään ole vaikea, mikäs purkki se tissin päälle pistetään. Kyllä, maidonkerääjäpä se tietenkin on.

Tästä roppakaupalla kunniaa ja mainetta Jaapalle ja Kirsille! Kiitokset kaikille muillekin osallistujille!

Friteeratut banaanit

Kokeilin kahta erilaista frityyritaikinaa.

Taikina 1
100 g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1,25 dl maitoa
1 kananmuna

Sekoita ainekset keskenään ja anna taikinan turvota puolisen tuntia.

Taikina 2
1 dl vettä
1 rkl öljyä
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
2 munan valkuaista

Sekoita kaikki muut ainekset paitsi kananmunat keskenään ja turvota puolisen tuntia. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita taikinan joukkoon

***

Paloittele banaanit sopivan kokoisiksi, minä katsoin banaanin kolmeen osaan ja puolitin nuo palaset. Pyörittele banaanin palaset frityyritaikinassa ja paista viitisen minuutti öljyssä. Sopivan paistolämpötilan pienellä taikinan palalla, jos taikina ruskistuu minuutissa, lämpötila on sopiva. Muista varata kattilan kansi käsille, roiskuminen on muutoin ikävää. Valuta friteeratut banaanit talouspaperin päällä ja tarjoa jäätelön ja kinuskikastikkeen tai vaahterasiirapin kera. Viitseliäs tekee itse karamellikastikkeen... Kun vaan tietäisi miten. ;)

Kakkostaikina on parempi, mutta ykkönenkin on ihan kelvollinen! Kypsyneen banaanin tuoksu on ihana...

***

Lohdutuspalkintona vielä resepti ylikypsille banaaneille eli
Lämpimät banaanit jäätelön kera

Puolita banaanit ja laita mikronkestävälle lautaselle. Ripottele päälle fariinisokeria ja pyöräytä mikrossa täydellä teholla minuutti. Lisää vielä pari palloa jäätelöä ja nauti!

Laiska ihminen vaan vuodattaa...

Olen laiskistunut entisestäni ja niinpä nykyisin en jaksa oikein siirrellä blogauksia tuolta varjoblogin puolelta enää tänne varsinaiseen blogiin. Varjosta taisi tulla varsinainen jossain tässä matkan varrella... Joten varmuuden vuoksi jos tuntuu että blogi ei päivity, voisi olla viisasta käydä kurkkimassa myös Vuodatusta.

Sanastoa Essi-suomi

Essi on hyvä keksimään uusia sanoja. Haastankin teidät arvoisat lukijat (kaikki kaksi kappaletta, hei äiti! ja kukas muu...) arvaamaan kommenttiosastolle, mitä nämä mahtavatkaan olla. Ensimmäisenä kaikki kolme oikein arvaavalle/tietävälle on luvassa mainetta ja kehuja.

1. Kamamuna
2. Juustovoi
3. Purkkitissi

Friteeratut banaanit

Eilisen kiinalaisen aterian jälkiruoan innoittama kokeilin friteerata banaaneja kotona. Tulokset eivät ehkä olleet ihan samanlaisia kuin ammattimaiset esikuvansa...

Friteerattu banaani tyyppiä kana

sekä paras kaverinsa Saku sammakko.

Törkeästi mätimme myös nämä sankarit nassuun jäätelön ja vaahterasiirapin kera - NAM!