Big Brother on tosi lepsu tänä vuonna, viinaa tuntuu olevan tarjolla joku ilta. Ja sehän tuolle porukalle maistuu, koko talo tuntuu olevan täynnä Perttuja. Tätä pelkäsin etukäteen ja näköjään se sitten toteutuikin. Heidi-raukka näyttää välillä olevan eksyksissä ryhmä rämän joukossa. Olisko neidon aika pelastautua ruudun tälle puolen.
Milloinhan BB pistää viinahanat kiinni ja alkaa kuiva kausi?
Katto valmistui tiistaina illalla seitsemän jälkeen. Tosi hieno siitä tuli, mutta homma kesti kauan. Välillä oli melkein kaksi viikkoa taukoakin kun piti odottaa kattopeltiä. Meille oli toimitettu vääränmittainen tms pelti ja homma seisoi kunnes tehtaalta tuli oikea.
Peltiä ja puutavaraa on nurkat täynnä, missä vaiheessa kerkiäisi siivota pihan? Plus vielä se että jonkun pitää maksaakin tuo katto...
BB potkaistiin eilen käyntiin myös Subin puolella. En vieläkään tajua miksi ihmeessä kickoffeihin pitää ympätä mukaan musiikkia ja syödään samalla aikaa itse pääasialta eli kilpailijoilta. Tälläkin kilpailijoiden liveosuus jäi tosi köyhäksi, porukka potkittiin sisään taloon kuin liukuhihnalta.
Uudistukset vaikuttavat todella kivoilta: Häätötahti on ripeämpi ja jo viime vuonna kaipaamani plus- ja miinus-äänet ovat tänä vuonna käytössä. Jes! Ohjelmassa esiteltiin kauniisti positiivisia palkkeja, mutta vaikkaanpa että palkit voivat kyntää joidenkin osalla pahasti pohjamutia. Ainakin jos viime vuodesta on yhtään osviittaa...
Eilen koko illan Subin BB-lähetystä lukuunottamalla televisiossa pauhasi taustameluna BB-talo. Uudet ihmiset näyttävät niin vierailta, jotenkin sitä odottaisi näkevänsä taas tuttuja kasvoja. (Luojan kiitos Perttua ei sentään tartte enää kärsiä!) Mutta eivätköhän nämä nykyisetkin tule vähitellen tutuiksi. Mies ainakin totesi, että tällä kertaa ovat valinneet mukaan vain kauniita naisia. Raukka, siinä oli selitteleminen kun tivasin että kukas ei viime vuonna hänen mielestään ollut kivan näköinen.
Joukosta erottuu helposti Kari, siniset lasit ja moottoriturpa. Kun nyt vaan ei kokisi Janin kohtaloa ja joutuisi pois liian pian. Olisi niin herkullista katseltavaa miten miekkonen kävisi muiden asukkien hermoille. Kyllä, draamaa! Mirka kuulostaa kovasti Iinalta eikä se ole kovin hyvä asia. Vaikka Iinasta kovasti tykkäsinkin, niin nariseva ääni käy silti joskus hermoon. Voi Henri-parkaa, pitikin mennä ilmeisen parisuhteeseen tottuneena unissaan pusuttelemaan vieruskaverin olkaa. :D Työpaikalta löytyi ihminen, joka tunsi miehen 15-vuotiaana. On kuulemma aina ollut menevä mies, tahti ei selvästikään ole vuosien kuluessa muuttunut.
Kurkkailin töistä aamupäivän josko netti-tv katseluoikeus olisi JO päivittynyt. Eipä ei, iltapäivällä loppui usko ja soitin uudelleen netti-tv:n numeroon. Kas kummaa, ilmeisesti olivat sitten hukanneet eilisillan soiton jonnekin mustaan aukkoon, mitään tietoa valituksestani ei tietenkään missään ollut. Onneksi sentään puheluun vastannut heppuli oli kerrankin sen verran pätevä, että sai homman pelaamaan heti ja itse.
Kiitti vaan Subtv, onneksi teillä on homma hanskassa (ja hanskat hukassa)!
Tilasin sitten eilen ruuhkaisesta palvelusta netti-tv:n sillä tuloksella, että nettipankista paluu takaisin palveluntarjoajan sivuille epäonnistui ja katseluoikeus ei rekisteröitynyt. Puhelinrumban päätteeksi netti-tv:n numerosta 03039800 luvattiin että alkaa näkymään eilen illalla tai viimeistään tänään. Viimeistään tänään sitten kun eipä tuo vieläkään näy.
Hiukka harmittaa, olisi niin kiva ollut katsella miten ihmiset ottavat kontaktia toisiinsa. Ok, tuleehan tänään toki Subin _versio_ tapahtumista, mutta kun se tosiaan on vain versio. Subin roolittaminen ja siten leikkaaminen tekee tapahtumista kuitenkin vähän eri kuin mitä netti-tv olisi tarjonnut.
Ja tosiaan, arvasin että taloon menee Sari. Kuka muukaan se olisi voinut olla? Aikuisviihteen toivossako mokoma piti taloon valita?
Tänään pitäisi nettitelevision aueta. Just äsken tsekkasin eikä vielä ollut auki. Eilen Mies viritti yhteydet tästä tietokoneesta televisioon, tarkoitus on siis ostaa jälleen netti-tv. Pyöreä 30 euroa ei ole paha hinta kolmen kuukauden huvista. Semminkin kun Sub on tehnyt järkevän päätöksen sisällyttää hintaan myös klipit. Niistähän piti viime vuonna maksaa erikseen.
Nyt netti-tv:ssä on tarjolla kolmen neitosen haastattelut, yksi heistä pitäisi valita taloon. Tarjolla on vähän sitä sun tätä, mutta otan tässä neitoset pikaisesti hampaisiini ja kerron kuka heistä taloon menee.
Krista on 29-vuotias akateeminen nainen. Kuinkas muuten, Sub tarjoaa jo heti kättelyssä vähän sivistyneempää inhokkia massoille? Aika hauska höpsö, ei tiedä onko hauska vai ei. Kaunis nainen, joka ei ehkä pärjäisi talossa kuitenkaan.
Niina, 23-vuotias Terhi-wanna-be. Esikuvansa mukaisesti Niinan liian pienet vaatteet nuolevat jokaista runsasta kurvia, plussaa on se, että vaatteet ovat sentään ehjiä! Hölösuu, jonka kieli liikkuu nopeammin kuin ajatus. Kosiskelee yleisöä lupailemalla käytöksellään draamaa.
Sari, 25-vuotias Barbie. Ismi??? Tarviiko mun sanoa enää enempää? Kyllä yksi kaunis tyhjäpää taloon tarvitaan. Sääli vain että tämä kakku taitaa olla tyhjää sisältä.
Eli eiköhän taloon äänestetä Sari, sopivan mauton mutta ilo silmälle. Maltan tuskin odottaa, netti-tv aukea jo!
Yritän parhaani mukaan vältellä tiettyjä blogeja ja sivustoja. Ei ole varaa eikä aikaa eikä sitä sun tätä mennä hurahtamaan johonkin ihanuuteen. Huolellisesta välttelystäni huolimatta Icarus pääsi iskemään irkissä. Voi dääm Iona minkä teit!
Pari linkkiä nyt jo pakkomielteeksi muuttuneesta ihanuudesta.
Ok, pakko se on saada, mutta kun tiellä on vain pari estettä:
1.) Neulemalli on lehdessä, jota ei enää saa. Ja vaikka saisikin niin Suomessa sitä olisi tarjolla ilmeisesti Helsingissä akateemisessa kirjakaupassa. Hiukka kaukana siis.
2.) Jos vaikka saisinkin haalittua lehden jostain, en ole ikinä neulonut englanniksi.
3.) Mulla on tekemättömiä ja keskeneräisiä sen verran paljon, että eipä olisi aikaakaan tehdä. Ihan pakko pakko pakko olisi tehdä joskus alkuvuodesta aloittamani Nalle Puh Snoozy Day loppuun. Ja tällä viikolla postissa saapuneesta Naviasta huppuhuivi ja tumput.
4.) Aikakin on tämmöisellä töissäkäyvällä äidillä kiven takana. Ei auta vaikka kuinka jättäisi lapset heitteille... Silti vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja.
5.) Mulla ei ole sopivankokoisia pyöröpuikkoja.
6.) Eikä ole kyllä lankaakaan sen puoleen.
No, lista on siinä, varmaan muitakin esteitä on. Mutta koska esteet on tehty voitettaviksi taidan käydä käsiksi noihin yksi kerrallaan. Esteen numero uno eteen olen jo tehnytkin jotain: Tilasin tuon lehden itselleni, ne lupasi jotain Trial-lehteä. Nyt pidän peukkuja ja varpaita, että ne olisi niin viisaita että trial-lehti olisi vanha numero ja just tuo Interweave Knitsin kesänumero.
Lankojakin olen surffaillut, pari ihanaa vaihtoehtoa olisi tässä.
Mohair Lux - liukuvärjättyä
Kidsilk Haze - se superhalpa vaihtoehto ;)
Alpacakin kiehtoisi, mutta noista ylemmistä tulisi ohuempi...
Vihreä vyyhti tarjoaa ihanaisia puikkoja, ruusupuiset pyöröt olisi tosi nam. Sieltä olen joskus ennenkin tilannut, oikein mukavaa palvelua. Onni heillä jotka asuvat Helsingissä ja voivat käydä ihan livenä Hakaniemen hallissa.
Hiki päässä olen jo viikon ollut ihan ristipistoksissa, siinäkin ehkä yksi syy miksi tämmöinen pakkomielle pääsee iskemään takavasemmalta varomattoman kimppuun...
Jostain meille eksyi ateljé Margarethan pikkumainos ja valitettavasti bongasin siitä mielestäni aivan ihanat vanutetut lapaset ja kaulahuivipäähineen. Valitettavasti, nimittäin mokomat pitäisi tehdä Fär-saarelaisesta Navia-langasta, joka ei ole ihan halpaa. Onneksi konkurssi kirpaisee vain kerran, joten tilaamaan oli pakko päästä. Kahden viikon täpinöiden jälkeen tänään oli Se Päivä (dääm vaan kun postilaatikkoneuroosini meni ihan hukkaan, Mies kävi postin kun hukkasin kallista aikaa töissä), posti toi paketin Naviaa. Niin ja ohjeen. Mitä ihmettä on jaquard-neule??? Ei se mitään, teen jotain... Joskus...
On se aika ihqda lankaa, tuoksuukin lanoliinille. Missäs mun uutukaiset bambu-puikkoni olivatkaan?
Olin unohtaa: ne ruojat lähetti ISON kuvastonsa ja siinä on vaikka mitä ihanaa! En kestä, tarttee hankkia lisämies tai toinen työpaikka.
Viikonloppu oli mitä rentouttavin, luksusmökkeily Airistolla toimii. Vaikka oli kiviriipatkin mukana... Ja vaikka ne geenimanipuloidut riiviöt tekivät kyllä parhaansa ajaakseen äidin hermot lepokotiin... Alan lopultakin tajuta miksi eräskin tuttavani aloitti tupakoinnin jälleen synnytyksen jälkeen: Pääsee edes hetkeksi karkuun lapsia. Mutta ei, vaikka nyt vähän sivupoluille eksyinkin, olo oli mitä rentoutunein kun aamulla kömmin sängystä ylös ja ryntäsin postilaatikolle. Juuei, ei mulla ole ollenkaan postilaatikkoneuroosia.
Postilaatikosta löytyi lehti nimeltä TIEDE. Miten yllättävää, mehän tilataan sitä. Vaikka en yhtään kärsi esimerkiksi postilaatikkoneuroosista (enhän maininnut asiasta aiemmin?), lukaisin otsikot läpi. Aamukahvi oli tulla samantien ylös ja paha tuuli iski saman tien kuin sata salamaa iskee tulta ja koko maailma räjähtää... Humppavaihe SEIS nyt! (Kas, täsmälleen yhtä tehotonta kuin lapsiinkiin tuo komentaminen.)
Naisen orgasmi - suloinen turhuus
NAISEN ORGASMI - SULOINEN TURHUUS!!!!
WTF!!! Sori vaan linnut, jos tipuitte puusta. Pääsi vähän yllättämään, en voinut millään estää pienoista tyrmistyksen kiljaisua. Tämä on jotain aivan kammottavaa, aikaisemmin laatulehdeksi kuvittelemani läpyskä painaa jotain noin kamalaa kanteen! Pahempaa kuin Seiskan muinainen Lordi-kämmäily!!! Paljon pahempaa!!!
Vaadin päitä roviolle, mieluummin vielä NIITÄ! Jos kerran naisen orgasmi on suloinen turhuus niin jatkossa kutsuttakoon miesten orgasmia karmivaksi vääryydeksi. PRKL!!! Mulle on aina väitetty että siemensyöksyn voi saada ilman orgasmiakin joten täten todistan, että myös miesten orgasmi on täysin turha.
TASA-ARVOA!!! Alan heti keräämään nimilistaa mokoman roska-aviisin tuomitsemiseksi henkisestä kivusta ja särystä. Mua ei ole ikinä loukattu näin!!! Jotain ne höpisi jutussa bonuksesta, mutta kuka nyt moisen tyrmäyksen jälkeen jaksaa keskittyä enää epäoleellisuuksiin. NIIN!
Essi tykkää hirmuisesti paketoida lahjoja. Siis ihan mitä vaan tavaroita ihan mihin vaan. Pakettikortteja ei ole väsätty ennen kuin tänään, tässäpä Essin taidonnäyte:
Tässähän lukee Essin lukemana tietenkin:
ÄITI SAA AINA LAHJOJA
Hmm, mistä se kakara tietää että äiti on myös Her Infernal Majesty?
Pitkästä aikaa vaivauduin ompelemaan Exälle kestovaippaa. Piti testata seuraavaa kokoa Ottobren vaippakaavasta. Poika on niin hoikkis että pitänee vähän trimmata kaavaa kapeammaksi. Sovituskappaleita on hidas ommella, kun kaavan saa kohdalleen sarjatyö jouduttaa edes vähän vaippakasan valmistumista.
Päällikankaana Marimekon Suudelma, imuna bambua ja vaippa saumuroitu sinisin kanttauksin. Hmm, olisko tämä jo Marimekon halventamista, kun ompelen mielelläni vaippoja heidän kankaistaan. Ja kuten aina jaksan toitottaa en todellakaan erityisesti pidä Marimekosta.
Sinne se vaan alkaa vähitellen nakertumaan, tuo meidän uusi katto. Tässä tilanne tänään, huomennahan on sunnuntai eikä mitään edistystä tapahdu:
Ihan oikealla ylhäällä ei näy metalliruoteita, liekö materiaali loppunut kesken vai mikä nyt on? Mies ei löytänyt silmäilemällä tuota materiaalikasaa ruoteita, joten ehkä niitä oli liian vähän.
Remonttireiskat on kyllä ahkeria, tänäkin aamuna ovikello soi kasilta ja halusivat työkalunsa lukkojen takaa. Illalla huhkivat jonnekin pitkälle yli seitsemän illalla. Työmoraali vähän kuten meilläkin? ;D
Tässäpä kuva eilisillalta:
Vanha katto on siis purettu, alle toki jäi päreet. Päälle on pistetty vettäpitävä kuitukangas ja puitten päälle on koottu metallista runkoa. Katosta ei ilmeisesti löytynyt sen kummempia ongelmia, jotain pientä suoristamista on kai tehty mutta se nyt oli odotettavissakin. Yllättävän paljon tuosta piipun yläosasta pitikin muurata, vaalea laasti kertoo uudelleen muurauksen.
Maalattujen tai vajaasti maalattujen lautojen ongelmakin lopulta ratkesi. Vasta kuvista työnjohtaja suostui uskomaan, että noita ei todellakaan ole maalattu kahdesti. Kumma ettei asiakkaan sana paina! Olivat tilanneet puut eri toimittajalta kuin yleensä, toki kahteen kertaan maalattuina mutta jostain syystä laudat oli kuitenkin vain pohjamaalattu. Tänään kun tulimme kotiin oli pihalle levitelty kauniisti maalattua lautaa. Silmä lepäsi, laudat ovat nyt todellakin valkoisia.
Pihan kestokoriste jätelava ja vanhat tiilet matkasivat tänään muiden murheeksi. Onneksi tiilille löytyi sopiva monttu erään viljelijän tilalta joten kallista kaatopaikkamaksua ei sentään tarvinnut pulittaa! Iih, nyt alkaa pelottavasti näyttää siltä että tämä sujuu. Ja sekös mua pelottaa, kohta varmaan koko taloa lakoaa kuin korttipakka...
Huom! Eikös tuo maalipinta näytäkin aivan ihqdalta! Ikkunalautoja ei ole vielä käsitelty, mutta kuvasuurennusta multa onkin ihan turha pyytää. ;)
Kattoremontti alkoi kuin alkoikin JO tänään!!! Ei ensi vuonna eikä ei milloinkaan vaan kaikista päivistä juuri TÄNÄÄN!!! Happy happy joy joy. Ehkä meillä todellakin on joskus uusi katto.
Mutta jotta onneni olisi täydellinen niin eihän kaikki tietenkään suju kuin putkeen. Perjantaina toimitettu puutavara näyttää räystäslautojen osalta tältä:
Yllä on katon räystäslaudoiksi tarkoitettu "maalattu" puu ja alla Tiivin joskus pari vuotta sitten ikkunaremontissa käyttämä maalattu puu. Minun mielestäni maalatusta puusta ei todellakaan tunnu syyt ja näy puun väri läpi, jotain rajaa hyväuskoisuudella sentään! Ystävällisesti remonttimiehet kertoivat, että tokihan jos näitä "maalattuja" puita katkotaan niin leikkauspinnat kyllä maalataan. Muutoin "maalatut" laudat ovat ihan hyviä. A-HA!
Pisteenä i:n päälle savupiipun peltien yhteydessä paljastui että osa tiilistä on irti. Sanonko mitä? Omakotiasuminen ja varsinkin vanhassa talossa on aivan uskomattoman ärsyttävää. :P Aina jotain odottamatonta pielessä.
Jotain hyvää sentään, puoli kattoa on purettu. Toista puolta eivät purkaneet, kun eihän kattotiiliä voi roudata harjan yli jätelavalle vaan jätelavaa pitää siirtää. Ok, se on nyt siirretty. Ei tästä enää puutu kuin kaatosade, lähdenkin tästä valmiiksi etsimään kippoja yläkerran lattian peitoksi.
Ai niin, hankkikaa toki kaikki Rautaruukin katto ja teettäkää jobi Rautaruukin osaavilla alihankkijoilla!
Irkissä ystävä ihmetteli juuri, mikäs suihkuvimma iski kun ilmoitin lähteväni suihkuun. Kuva kertonee enemmän kuin aika monta tuhatta sanaa?
Exä söi vähän Eskimoa...
Talon maalausurakka ehti sittenkin loppumaan ennen kesälomaa... Uhkaavalta jo näytti, mutta sinnittelimme melkeinpä ympäri pyöreitä päiviä tämän viikkoa ja jätimme maalliset velvollisuudet (lue lapset) heitteille. Eipä ihan heti huvittaisi ruveta tähän hommaan enää, ihanaa päästä töihin lepäämään vaihteeksi?
Sitä en nyt viitsi mainita, että ikkunan puitteet ja ovet kaipaavat myös kunnostusta... Ruukin katonremppaajat ilmoittivat tulevansa JO ensi viikolla... Oh dääm, ehdin jo tottua etupihaa koristavaan romu... kattomateriaalikasaan ja kätevään pikku roskikseen eli roskalavaan keittiönikkunan alla...
Marjan käsitöistä muistin että minunkin piti kokeilla haarukkapitsiä joskus. Joskus keväällä Suuressa Käsityölehdessä oli haarukkapitsihuivin ohje ja tilasinpa silloin jopa Käsityökorista pitsihaarukan valmiiksi. Kaikkea muutankinhan pitää tehdä joten unohdin pitsihaarukan jonnekin kaappieni kätköihin pölyyntymään...
Eilen kaivelin sitten jotain lankaa ja vielä suuremmalla työllä edes jonkun virkkuukoukun esille. Pitsihaarukka löytyikin yllättävän helposti, Suuri Käsityölehteä piti hiukan etsiäkin. Kaivettuani välineet esille tartuin ohjeeseen ja aloin tekemään haarukkapitsiä - tai sitten en, koska ohje oli täyttä hepreaa eikä esillä ollut edes yhtä ainutta kuvaa pitsipötköstä. Onneksi netti on keksitty ja pelastus löytyi sieltä. Jos en olisi jo peruuttanut Suuri Käsityölehteä olisin voinut palkita heidät loistavasta ohjeesta peruutuksella. >:I
Suuren ähräyksen ja tuhrauksen tuloksena sain ensimmäisen suikuran valmiiksi. Sen kaikkein pienimmän... Seuraavaan pitääkin haarukoida jo yli 200 silmukkaa kummallekin puolelle, tässä kuvan viritelmässä on vain 105 kummallakin puolella. Mutta eikös se ole tärkeintä että on kivaa? ;)
Sain Kolme kertaa ikuisuuden postauksen innoittamana lopultakin mietittyä kuvauksen herranterttumme Essin vivahteikkaalle luonteelle. Ei tarvitse pidättää hengitystä pitkään, se tulee tässä nyt:
Essin viehättävä luonne on sekoitus tiejyrää, riivinrautaa ja nova-pommia. Siinä se! Nova-pomminhan tietävät kaikki, se on Andromedassa se pieni vaatimaton heikko pommi, jolla voi täräyttää auringon ja kokonaisen aurinkokunnan tuhannen päreiksi kertaheitolla.
Vain sädekehä puuttuu?
***
Ex onnistui kaatumaan kiivetessään ylös päin kellarin rappuja ja tuiskautti ilmeisesti leukansa siinä rytäkässä rappuun. Muutoin kiva, mutta hampaitten väliin jäi kieltä ja niinpä herralla on kaunis hammaskuviointi kielessä. Ja sekin on erityisen kiva, että Ex ei onnistu ottamaan imuotetta rinnasta. Yrittää toki, mutta irrottaa heti ja osoittaa sormella suuta ja sanoo pipi! Voi sitä yrittämisen määrää, jossain vaiheessa keksi, että jos perinteinen ote ei onnistu niin ehkä sitten hampailla. Auts, pistin pisteen siihen hommaan tosi äkkiä.
Päiväunista oli muodostua melkoinen ongelma, mutta jostain kumman syystä sitkeän yrittämisen jälkeen, nuori mies sai kuin saikin otteen ja nukahti rinnalle autuaasti tissi suussa. Luulin jo että härdelli on ohi, mutta eipä tuo saanut taaskaan otetta kun oli aika herätä päiväunilta. Onneksi kielihaverit paranevat suhteellisen äkkiä, ei huvittaisi pumppailla maitoja hukkaan. Puhumattakaan Exän elämästä, kaikki kolahtaa nyt kovemmin kun armas tisukka on tauolla.
Pistän tuon kääntämäni sääntömuunnelman tähänkin. Ihan varmuuden vuoksi, hukkaan nimittäin aina kaiken. ;) Eli tämähän on käännös More Than Games sivuston englanninkielisestä käännöksestä, joka taas on käännös ALEA:n saksankielisistä originaalisäännöistä.
Puerto Rico: 2-pelaajan säännöt
Viralliset Alea / Ravensburger säännöt
Copyright: (c) 2001 Ravensburger Spieleverlag
2-pelin muutokset normaalihin pelisääntöihin ovat seuraavat:
VALMISTELUT:
Kumpikin pelaaja ottaa: 1 pelilauta, 2 dublonia, 1 indigo (kuvernööri), 1 maissi (toinen pelaaja)
Viljelyslaatat: Poista jokaisesta viljelyslaattatyypistä 3 laattaa. Paljasta pelipöydälle 3 viljelyslaattaa (yksi enemmän kuin pelaajien lukumäärä)
Louhokset: Poista pelistä 3 louhosta (käytä 5 louhosta)
Rakennukset: Ota peliin vain 2 kutakin tuotantolaitosta ja 1 kutakin violettia rakennusta.
Voittopisteet: Ota peliin 65 voittopistettä
Uudisasukkaat: Laita uudisasukasvarantoon 40 uudisasukasta ja uudisasukaslaivaan 2 uudisasukasta (mimini = pelaajien lukumäärä)
Tuotteet: Poista kustakin tuoteryhmästä 2 tuotetta.
Rahtilaivat: Käytä vain 4 ja 6 ruudun rahtilaivoja.
Kauppahuone: Ei muutoksia.
Roolilaatat: Poista pelistä yksi kullankaivaja.
PELAAMINEN:
Kuvernööri aloittaa ja valitsee roolin. Pelaajat valitsevat vuorotellen roolit kunnes kumpikin pelaaja on valinnut kolme roolia. Laita 1 duploni jäljelle jääneen roolilaatan päälle. Kuvernöörilaatta siirtyy toiselle pelaajalle ja pelataan seuraava kierros kuten edellä. Kaikki muut säännöt sääntökirjan mukaan.
***
Hassua että näitä ei ollut pelin mukana, Puerto Ricohan on suomenkielinen laitos originaalista ja Lautapelit yleensä pistää vaikka erillisenä lappuna suomenkieliset säännöt. Ja kun nämä kuitenkin ovat jo tosi vanha lisäys ja ihan virallinen versio. Ei voi ymmärtää?
Eilen posti toi lopultakin kauan kaivatun Puerto Ricon. NYT kyllä hiukka väsyttää!
Kiva pieni vastoinkäyminen tuli koettua kun aloitin sääntöjen tavaamisen. Hmm, 3-5 pelaajaa! Kannattaisi varmaan aina perehtyä kunnolla pelaajalukuun... Mutta ei se mitään, ainahan voi soveltaa. Hetken pohdinnan jälkeen löytyi kolmekin tapaa pelata tuota kahdestaan:
1.) Otetaan neljä pelilautaa ja kumpikin pelaaja pelaa kahta.
2.) Otetaan kolme pelilautaa ja kumpikin pelaajaa pelaa omansa lisäksi vuorotellen yhden vuoron kolmatta pelilautaa.
3.) Pelin julkaisija on onneksi tehnyt myös omat viralliset sääntönsä kahdelle pelaajalle. Sääli kun niitä ei ole suomennettu, pitää joku päivä tehdä se ihan itse.
Peliä oli ihana purkaa ja irroitella palasia ja nappuloita. Ihan ensimmäinen paniikki iski jo siitä, kun selaili pelilaatikon materiaalia, erilaisia osasia on nimittäin paljon. On eri värisiä puisia nappuloita pari kourallista, pahvisia nappuloita on niitäkin paljon ja erilaisia. Sääntökirjaa voi todellakin sanoa kirjaksi, säännöt ovat pitkät ja monimutkaiset. Tavasin säännöt läpi ajatuksen kanssa ja vertasin niitä pelilaatikon sisältöön: erilaisten osasten joukkoon alkoi hahmottua jotain järkeä.
Illalla kun lapset lopultakin nukahtivat, aloin asettelemaan pelilauttaa ja välineitä järjestykseen. Ajattelin pelata yksikseni pari kierrosta ihan vain harjoituksen vuoksi, mutta Mies tulikin kaveriksi. Pelasimme ihan kokonaisen pelin neljällä pelaajalla, aikaa meni vaivaiset kaksi tuntia enkä ole ihan varma menikö kaikki aina ihan pilkulleen oikein sääntökirjan ahkerasta tavaamisesta huolimatta.
Kivaa oli. Puerto Rico on aivan erilainen peli kuin mitä olen ikinä pelannut. Peli on yhdistelmä erilaisten roolien pelaamisesta: uudisraivaamisesta eli viljelystä, uudisasuttamisesta, rakentamisesta, tuottamisesta, kaupanteosta, laivaamisesta ja kullankaivuusta. Jos nyt en unohtanut paria roolia. Erilaisia rakennuksia ja viljeltäviä riittää ja niinpä näin ensikertalaisena pelasimme vain, strategioiden luomineen vaatii varmasti aika monta peliä ja hienosäädön ymmärtämistä. Ehdottoman hyvä ostos, jonka uskon kestävän monta ja monta pelikertaa! Sitä tuli hiukan harmiteltua, että mistä löytää lisää peliseuraa. Peli olisi varmasti kaikkein parhaimmillaan, jos pelaajien määrä olisi aidosti 3-5. Tosin näin neljälläkin peliin tuli kivasti lisää strategiaa, kun piti edes vähän yrittää pelata yhteen omalla kahdella pelilaudalla.
Silmät ovat ristissä, meni tosiaan yli kahteen yöllä. Ja tänään pitäisi jaksaa maalata taloa...
Puerto Rico on viimein ilmestynyt suomeksi. Oli ihan pakko pistää tilaus vetämään, vaikka alunperin ajattelin, että tilaan samalla tuon sekä myös kohta suomeksi ilmestyvän Pingwin-pelin. Kurjaa kun nykyisin onnistuu tilin tuhlaaminen jopa silloin kun elelee mökkihöperönä seiniin keskittyneenä (joko ulkopuolella raaputtelemassa tai sitten sisällä hoivaamassa vammoja raskaasta työstä).
Lautapelaaminen on tosi kivaa, enemmän vain pitäisi olla aikaa. Niin kuin käsitöille ja elokuville ja muullekin... Ihan kuin ajanpuutekin kroonistuisi näin töissä käydessä. Vaikka nyt tietenkin hetkellistä helpotusta tuo lomailu. Puerto Rico vaikuttaa mielenkiintoiselta, rakentelua yhdistettynä kaupankäyntiin. Saa nähdä tuleeko siitä yhtä koukuttava kuin Carcassonnesta, jonka ansiosta iltoihin oli pakko raivata pelin menevä aukko. Jos ei muuten, niin jättämällä lapset heitteille. ;)
Essikin osaa muuten jo rakentaa Carcassonnen kaupunkia, laatat menevät jo mukavasti ihan sääntöjen mukaisille paikoille. Pisteytysta emme harrasta, sen kun väärinkäytämme peliä joka kerran muuttuvana palapelinä. Kimblestäkin Essi tykkää, tosin nopasta ja laskemisesta neidillä ei ole harmainta haisua. Onpahan muuten vaan mukavaa liikuttaa noppaa kun äiti laskee ja sanoo seis. Afrikan tähti odottaisi myös jossain kaapin perukoilla, pitäisi varmaan kokeilla sitäkin joskus.
Iituliini lähetti postissa kivan paikkakyltin. Kiitos!
Siinäpä jännä paikka, ihan Kaleton! Millaistahan olisi asua taatusti Kalettomassa ympäristössä?
Jos mullakin on joskus haasteellinen työ, niin Nasalla se vasta huono jobi onkin. Väki kyylää pitkin poikin palloa kun työläiset raapii otsaa ja kuolaa näyttöruuduille. Ja kaikki vain siksi, että pitää nähdä livenä miten ison kuopan sukkula jättää kiitoradalle..
Nasa-tv on kiva palvelu, katselin parisen viikkoa sitten siitä suorana sukkulan nousun, nyt olisi vuorossa laskeutuminen ihan näillä näppylöillä. Ansiokas blogi Aurinkokunta tänään, kertoo myös mukavasti suomenkielellä mitä taivaissa tänäänkin saattaa tapahtua. Juuei, ei ole horoskooppeja siellä ei.
Pistäkäähän muuten tilaten, mua hämmästyttää miten moisella laatublogilla on niin vähän tilaajia.
Sadutkinhan sen tietävät, että lapsilla on hyvä huomiokyky ja tarkka katse. Olen aina kuvitellut eläväni heteroparisuhteessa, mutta ehkäpä todellisuus onkin jotain ihan muuta.
Exällä on kaksi äitiä, poika huutelee ÄITI!!! niin miehelle kuin minullekin. Ainoa keino paikallistaa kummasta äidistä on kulloinkin kysymys on katsella mihin suuntaan kaipaavat kädet ojentuvat. Essi oli ihan samanlainen aikoinaan. Hassuinta on se, että kyllähän Ex menee isin luo, jos komentaa.
Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni, että Exälle ÄITI!!! tarkoittaa huolta pitävän läheisvanhemman huomionherättämistä. Sääli vaan kun en tiedä jodlaako pentu hoidossakin hoitotädille ÄITI!!! Voihan se olla, että ÄITI!!! tarkoittaa pelkästään HUOMIOI MUT JO MÄNTTI!!! Iih, kuka minä sitten olen, jos en äiti lapsilleni? Tässähän iskee paha identiteettikriisi, näin keskellä kesää. Mikään ei olekaan enää varmaan, ei parisuhteen laatu eikä oma identiteettikään.
Ex on oppinut onneksi jo sanan TITTI. Puuttuu enää P*RKELE, niin kohta mulla on taas imetysfoobikkojen kauhu: Kävelevä lapsi, joka huutaa äidilleen mitä erilaisimmissa julkisissa paikoissa TITTIÄ P*RKELE!
Makuhermoni laulavat hoosiannaa rakuunalle. Nousin juuri pöydästä ja olen pakotettu jakamaan kosmisen luokan nautinnon kanssanne. Varsin uuden tilaajat, joita tuntuu sikiävän ihan silmissä. Sikiäminenhän on tosi kivaa toimintaa, joten jatkakaa ihmeessä! Mutta asiaan eli mantelipapuihin.
Mantelipavut
leikkopapuja pakkasesta
voita
mantelilastuja
suolaa ja rakuuna
Paista papuja runsaassa voissa kunnes ovat kypsähköjä. Heitä sekaan hiukka lisää voita, suolaa ja rakuunaa. Sekoita ja ripottele runsaasti mantelilastuja joukkoon. Paistele hetki niin että mantelilastut saavat vähän väriä ja nauti!
Tuo on ihan jär-kyt-tä-vän hyvää, kuin jotain ravintolaruokaa. (Minähän syön vain hyvissä ravintoloissa, joten ravintolaruoka on taivaallista. ;D) Miksi en ole ikinä tajunnut rakuunan autuutta, mikä tuoksu, mikä maku! Runsas määrä voitakaan tuskin pilasi makua. Makuhermojen hoosiannaa säestää ääni verisuonistani: naps naps naps. Menevät mokomat tukkoon. Mutta ei se mitään, loppu on autuas!
Birke vihjaisi herkusta nimeltä rakuunaporkkanat. Aah, maltan tuskin odottaa seuraavaa ruoka-aikaa.
Uusia tilaajia onkin kokonaista KOLME kappaletta!!! Ooh! Aaah! Ja ??? Keitä te ootte, mistä te tuutte??? Mutta älkää nyt vaan menkö minnekään! *liimailee uusia tilaajia tiukasti paikoilleen*
Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin: Olen suunnattoman dilemman edessä. Mikä edellisissä polkissani houkutteli kolme valiotilaajaa paikalle? Kultainen KIKKELI? Remontointi? Mansikkakakku? Upeistakin upein fotospektaakkeli? Neulepolkkaajien julkinen rienaaminen? Miten voin tarjota lisää hyvää ja mahdollisesti saada vielä LISÄÄ tilaajia, jos en edes tiedä mistä syystä tämä onni kohdalleni lankesi? PANIIKKI!
Toisaalla Kalestaniassa:
Ex on oppinut puksimaan (ampuminen ei ole ampumista, jos sitä ei kutsuta siksi, joten puhutaan nyt vaan puksimisesta). Viaton saippuakuplakone muuttuu Exän käsissä puksimislaitteeksi, jolla osoitellaan muita ja pidetään omituista kurluttavaa ääntä. Luojan lykky jätkänpätkä ei vielä tajua, että oikeasti puksittaessa kuuluu PAM! Minun viaton pieni poikani puksii. Voi murhe ja itkuntyrskäys. Vaikka Essi onkin mieletön riiviö, niin ei sekään sentään puksimista koskaan keksinyt. Alan vahvasti epäillä, että Y-kromosissa on sitä jotain...
Samainen nuori mies on oppinut, miten siskoa kutsutaan. Herra huutelee kovaan ääneen ESSI ESSI ESSI (Kaikkihan uskovat että tuommoinen hiukka vajaa 2-vuotias osaa sanoa ässän? Mulla on ihan pieni salaisuus, Essi ei ole aikuisten oikeasti nimeltään Essi...) . Kuulostaa aivan syötävän suloisesta, vähän kuin seireeni, joka houkuttelee paikalle lisää puksittavia...
Mulla on kuin onkin uusi tilaaja Blogilistalla!!! Joy oh joy oh joy!!! Bileet!!! Tarjolla on paitsi eltaantuneita huutiksia myös ylikypsiä kyssäreitä. Jos oikein hyvä tuuri käy, ehkä onnistun hankkimaan jostain ranskalaisia viivojakin... Eräs blogaaja nimittäin suunnittelee konttausreissua mökille joten ranskalaiset jäänevät hetkeksi valvomatta...
Kunnon bileissä on aina hyvät tarjoilut, joten pistetäänpä nyt kerrankin pöytä koreaksi. Olisi moukkamaista tarjota esim. mansikkakakkua, ei edes leipuripojalla koristettuna.
Juhlissa täytyy tarjota jotain unohtumatonta, joten tässä upea fotospektaakkeli runotorstain... ei kun valokuvahelluntain ei kun vaan näköhermojen hellimiseksi:
(Kele kun tuota raaputtamista riittääkin!)
Lisäksi kuvapläjäys Rautaruukin meille urakoimasta upouudesta katosta:
Ehdottomasti 14 000 euron arvoinen näky, kun vaan joskus näkyisi muutakin kuin romulava ja rojut nurmikolla... Remonttimiehistä ei ole tietoakaan. *kiristelee hampaitaan*
No niin, olen varoittanut. Jo otsikossa kerrankin!
Koko kevään mulla on ollut äärimmäisen ontto olo, ihan kuin jotain puuttuisi. Ja eilen hokasin sen: KULTAINEN KIKKELI tai no siis kuukkeli tai jotain. Ei olla niin tarkkoja! Pikainen googlaus paljasti vain vuoden miekka ja kypärä Kuukkelin. Missä on tämän vuoden KK??? Juuri kun olen äärimmäisessä iskussa ja olisin voittanut suvereenisti kaikki sarjat (myös Erityisen Parhaista Parhaimman Kallio -blogin kunniakkaan sarjan). Tässä haiskahtaa nyt joku ja se ei ole Elman eltaantuneet huutomerkit... Selvä salaliitto!
Jatkoin googlaamista ja internetin syrjäpoluilta löysin arvioita siitä, että elukka parka on jäänyt lintuinfluenssan jalkoihin. Ei, olen täysin varma siitä, että Kikkelin syöksi tuohon syövereihin neulepolkkaajien palkitseminen. Todistusaineistona esitän tämän linkin, onko tämä tervettä häh???
Vapauttakaa lintuparka ja päästäkää se palkitsemaan mut! Tai muutoin tulen ja katkon kaikki teidän halvalla Ebaysta huutamanne bambupuikkonne tuhannen päreiksi... *julma ilme*
Essillä on pienoinen päähänpinttymä ukkosesta, ilman että neidolla on oikeasti hajuakaan siitä, mikä se ukkonen oikeastaan on. Selitä tuommoiselle 4-vuotiaalle, miten ukkonen on sääilmiö, johon liittyy sadetta, salamoita ja jyrinöitä. Essi on ihan toista mieltä.
Ukkonen on ihan jotain muuta, onhan Essi tavannutkin sen. Se kuulemma tuli meille kylään, sillä on kädet ja jalat ja silmät ja suu! Ja se on pe-LOT-tava! Harmillisesti ukkoset ovat vähän kiertäneet, mutta tänään tuttu jyrinä kuului kaukaisuudesta. Kun totesin, että ukkonenhan se siellä, Essi alkoi kiertelemään ja kurkkimaan ikkunoista, että missä se ukkonen nyt on. Raukka jännitti selvästi.
Neiti sytytti jopa valot keittiöön, valo kun pelottaa ukkosta. Ilmeisesti ukkonen pelkään sitten itseäänkin, kun salamathan ovat valoa. Juteltiin jälleen kerran ukkosen syvimmästä olemuksesta ja siitä miten sitä ei tarvitse pelätä. Se on vain säätä kuten sade, auringonpaiste ja tuulikin. Ei tainnut mennä perille?
Taidan säätää opettavaiset tarinat siitä, miten puitten alle ei saa mennä ukkosen suojaan joksikin toiseksi kerraksi.
Helle ja vesi on lyömätön yhdistelmä. Kun suurimman osan vuodesta sataa vettä tai muuta loskaa taivaalta, kansa sekoaa täysin kuumina hellepäivinä. Vilvoitus löytyy veden ääreltä, mutta valitettavasti yhdistelmä on kuolettava muutamille epäonnekkaille. Eikä varmaan sisäinen nesteytyskään erinäisillä monopoli-juomilla auta asiaa yhtään.
Tämän viikonlopun saldo on tähän mennessä kymmenen hukkunutta. Miehiä näistä vedelle hävinneistä on ylivoimaisesti suurin osa, kuten aina. Liekö nesteytys, järvi ja sepalus se yhdistelmä, mikä kaataa suomalaisen uroon naarasta useammin veden varaan?
Luulisi tosin suomalaisten uroiden puupäiden pitävän epäonniset veden pinnalla...
Helle on ihanaa, nautin todella vaikka välillä sitä kaipaakin hetken viilennystä. Sääli vaan kun ilmastointilaitteet ovat kalliita eikä pelkkä tuuletin tee muuta kuin liikuttaa ilmaa. Luin jostain Iltasanomien tai Iltalehden jutusta tuulettimen ja täysiverisen ilmastointikoneen välimuodosta, tuulettimesta, jossa on pakastimessa viilennettävät kylmäpatruunat. Kallis sekin värkki oli, joten köyhän on pakko soveltaa. Ja tässä meidän oma malli, tehty kotoa jo valmiiksi löytyvistä vermeistä:
Jalallinen tuuletin, sen edessä kahden cd-telineen päällä tarjottimella kylmäkalleja. Latasin jo pari limsapulloa vedellä ja tungin pakastimeen, kylmyys katoaa tässä helteessä nopeasti! Mutta ihana viileä tuulahdus tuosta tulee, halvalla. ;)
Keksinpä ihan vahingossa maanantaina miten helteet ja työt saa kätevästi yhdistettyä. Unohdin työkännykkäni aamulla kotiin ja voi pojat kun olikin rauhallinen työpäivä ilman hysteerisenä soivaa kännykkää. Varsinkin kun vielä unohdin poistaa tiistaina foorumilta viestin kännykkäni lomailemisesta sama autuus jatkui vielä silloinkin.
Eli jos ei itse pääse lomalle kannattaa pistää edes kännykkä lomailemaan.
Essille ostettiin toissa kesänä Viron matkalla kuutionmuotoinen leikkiteltta. Siinä on kaksi läpinäkyvää sivua, joista on kiva kurkkia elämänmenoa ja mikä parasta aikuinenkin näkee mitä teltassa tapahtuu. Kyylä mikä kyylä!
Eilen Essin piti ehdottomasti saada teltta sisälle yöksi, neiti halusi nukkua teltassa. Raukka ei taida vielä tietää mitä oikea telttailu on. Isi kävi kiikuttamassa teltan sisälle, ei mikään ihme homma, kun kuutiota ei voi edes kiinnittää maahan. Laitettiin kuutio pyörötuolin patjan päälle makkarin lattialle ja Essi peittojen ja tyynyn kera sinne. Ipana todellakin nukkui yön teltassa...
Mietin jo tässä, että telttaa ja patjaahan voisi hivuttaa vähitellen ulos makkarista... Olohuoneeseen... Siitä eteiseen, mutta sitten tuleekin ongelma. Vaivihkainen hivutus ylös rappua lienee iso ongelma?
Ex on ínnostunut autoista. Tottahan Essikin on autoilla leikkinut, mutta Exälle autot ovat henki ja elämä. Hoitotätikin totesi, että Ex on hyvässä iässä: Ei osaa sanoa paljon muuta kuin auto, mutta hokeekin sitä sitten sitäkin enemmän. :D
Ex ajelee autoillaan kolareita, kräsh bäng vaan. Seuraava äänitehoste on aijaijai... auuuu!!! Loukkaantuneita autoja pitää puhaltaa, minä saan puhallettavaksi yleensä toisen ja toisen Ex puhaltelee itse terveeksi. Ja sitten taas uusi kolari... Loputtomiin.
Kalen elämä käy nykyisin niin ylikierroksilla, että eihän tänne blogiinkaan ehdi raportoida kaikkia Tärkeitä Asioita!!! Mutta nyt kuuma rapo, suoraan Kalen sykkeestä!!!
Ostin tässä viikko sitten hirveän kasan huutomerkkejä jonkun neuleblogin kommenttiraidalta!!!! Niitten käyttämiseen onkin mennyt jo monta ja monta päivää!!!! Mutta tänään tein vielä paremmat kaupat!!! Jonkun käsityöblogin kommenttiraidalta löysin ihan tuoreita kysymysmerkkejä kiljardi kipaletta VAIN EUROLLA???? Tosi halpaa???? Ja onneksi parasta ennen päivä oli vasta eilen???? Nyt nämä kasvaa jotain ihmeellistä vaaleanpunaista nöyhtää???? Näkyykö se sinne asti????
Salainen rakkaani Elma (vilkuti) osti onneksi mesessä osan kunnioitettavasta varastostani pois kuleksimasta, ei tartte munkaan ihan kaikkia käytellä itse. Itse??? Mun???
Mutta hei, onkohan noi neuleblogaajat ja muut sellaiset aika kieroja ihmisiä??? Ne näprää koko ajan kaiken maailman pienien pilkkujen kimpussa ja naruttaa hölmöiltä ISOT rahat huuto- ja kysymysmerkkidiileillä? Hei, minne voi tehdä polliisi-ilmoituksen huijauksesta???? Kiskontaa!!!!
Muuta raportoitavaa jännittävästä elämästäni:
Olen atk-hölö, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Olen äiti, jonka lapset ovat heitteillä. Olen vaimo, jonka mies on koko ajan "ylitöissä". Ja ilmiselvästi olen ihminen, jonka lääkitys ei ole ihan kunnossa...
Päätän jännittävän raporttini tähän!!!!
Vai päätänkö????
Selasin päiväkirjaani ja sieltä löytyi tämmöinen aarre. Päiväys on 10.7.1987. Arvauksia siitä mistä on kyse voi heittää kommenttilootaan.
Alkuviikko oli vielä lupaavaa, mutta tiistaina puoli tuntia töitä tehtyäni soi puhelin: Hoitotäti soitti, että Essi oksentaa. Great! Mies haki Essin hoidosta, ajelin kotiin kahdeksitoista ja tehtiin vuoronvaihto. Ipana oksensi, ripuloi ja oli ihan veto pois. Mikään ei pysynyt sisällä. Onneksi Essi on jo iso tyttö ja osaa oksentaa astiaan.
Iltaa kohti nousi kuume, mutta onneksi myös neste alkoi pysymään sisällä. Seuraava päivä meni kätevästi: Ex oli hoidossa, Essi makasi reporankana sohvalla ja minä sain rauhassa puuhata omiani. Mitä nyt välillä juotin Essiä ja vaihdoin Muumi-videota. Kuumetta oli yli 39 astetta eli eipä ihme, että Essinkin into touhuamiseen taittui.
Tänään Essi on jo oma reipas itsensä, ainoa vaan, että ruoka ei maistu. Juomisestakin saa huolehtia ja tyrkyttää. Puhelin soi tänäänkin: Hoitotäti soitti, että nyt oksentaa Exäkin. Kiva kiva, oksennusten sieppaaminen jatkuu. Ex-raukka kun ei vielä osaa oksentaa astiaan oma-aloitteisesti.
Kuka oksentaa seuraavaksi...
Pitihän se arvata, että Seiska tarttuu täkyyn ja julkaisee Mr Lordin kuvan ilman maskia. Rikoksen raskauttavuutta lisää entisestään vielä se, että lärvikuva piti ihan ehdottomasti tällätä läpyskän kanteen. Jos kuva oli ihan pakko pakko pakko julkaista niin eikö sen olisi hyvin voinut jättää sisäsivuille? Vallaton katse ei voi välttyä kannelta sitten millään, viaton turmeltuu ihan väkisinkin. :P
Pari linkkiä aiheesta:
käsijumppaa
oma nimi peliin
laiton uhkaus?
Lisää varmaan seuraa...
Ainakin tietokoneen siivoaminen.
Ykköstietsikkamme alkoi vähän aikaa sitten sammahdella itsekseen. Koska kopan alle katsomisesta ei makseta kotona senttiäkään, käynnistelin vaan sinnikäästi koneen uudelleen aina silloin tällöin. Tulipahan bootattua edes joskus! ;) Välillä tosin rakkine piti sammuttaa yöksi kun tuntui, että tuuletin pitää niin kovaa meteliä.
Eilen kun kone taas tutusti sammahti itsekseen vaivauduin kerrankin menemään biosiin ja tsekkaamaan mitä sieltä irtoaisi. Ja ah kääk, prossu kävi hiukka kuumana, 90 astetta. Se on vähän liikaa eli jotain kai tartteis tehdä. Irrottelin koneen piuhat ja kaivoin rakkineen pois kolostansa, Mies imuroi. Kone takas kiinni ja eipä aikaakaan, kun sama peli jatkui. Lämmöt eivät yhtään tippuneet...
Huoks, ei se auttanut kuin nöyrtyä ja kaivaa kone taas lämpöisestä kolostaan. Mies irrotti prossun tuulettimen, syyllinen paljastui. Prossun siili oli niin täynnä pölyä, että lämpöjen nousulle ei tarvinnut etsiä enää enempää syyllisiä. Ilma ei taatusti pihahtanutkaan siilissä...
Imuroinnin jälkeen kone taas kiinni piuhuihin, alkoi jo etäisesti muistuttamaan työpäivää vaikka mies tekikin varsinaiset työt... Käynnistys biosiin ja lämpöjen tsekkaus. Jees, lämmöt laskivat silmissä. Nyt lämmöt haahuilee jossain 40-45 asteen välillä. Siivoaminen todella kannattaa, ainakin tietokoneen.
Sekin ihme on nyt nähty, että helvetti jäätyi. Isoja örkkejä tulvii lähiaikoina kaikista viestintävälineistä, varokaa!
SUOMI VOITTI!!! Olo on ihan epäuskoinen, olemme taatusti nyt jossain rinnakkaisuniversumissa.
KIITOS LORDI!
Finnish Weather
+15°C
It doesn't get warmer than this in Finland, so we'll start here;
The Spanish put on caps, winter jackets and gloves.
The Finns work on their tans.
+10°C
The French try, in vain, to get the central heating started.
The Finns plant flowers in their gardens.
+5°C
Italian cars refuse to start.
The Finns go cruising in cabriolets.
0°C
Distilled water freezes.
The water in the Vanda stream gets a bit thicker.
-5°C
People in California get cold damage.
The Finns are grilling the last hot dog before the winter.
-10°C
The English turn on the heat in their homes.
The Finns put on a sweater.
-20°C
The Australians flee Mallorca.
The Finns stop celebrating midsummer, autumn is here.
-30°C
People in Greece die from the cold and disappear from the face of the earth.
The Finns hang their laundry to dry indoors.
-40°C
Paris cracks in the cold.
The Finns stand in line at the hotdog stand.
-50°C
The polar bears evacuate the north pole.
The Finnish army postpone their winter survival training in waiting for a
proper winter.
-60°C
Korvatunturi freezes.
The Finns rent a video and stay indoors.
-70°C
The fake Santa Claus moves south.
The Finns get upset because it's impossible to make Kossu (Koskenkorva)
outdoors. The Finnish army start their winter survival course.
-183°C
The microbes in food doesn't survive.
The Finnish cows complain that the milkers' hands feel a bit cold.
-273°C
ALL atom-based movement ceases.
The Finns tell each other "Perkele, it sure feels cold today".
-300°C
Hell freezes over.
The Finns win the Eurovision Song Contest.
Muistan sen vieläkin kuin eilisen päivän sen viikonlopun kun Ruotsi voitti sekä Euroviisut että jääkiekon MM-kisat. Ja oli niitä jotain muitakin, mutta onnekseni olen pystynyt unohtamaan edes ne. Ei ollut helppoa olla suomalainen ja kuunnella vinoilua moisen viikonlopun jälkeen töissä.
Hyvitystähän moisesta olisi pitänyt saada, edes nämä kuluneet yli 10 vuotta ja paluumuutto Suomeen eivät ole helpotusta tuoneet. Eikä tuonut tämäkään viikonloppu, ei leijonilla raukoilla pää kestä. Vielä olisi jäljellä Lordi, ehkäpä niiltä ei sentään mene pupu pöksyyn?
Kun Lordi voitti Suomen karsinnat, täytyy myöntää, että ajattelin asiasta aika nuivasti. Vaikka mitäpä väliä sillä on kuka sinne menee häviämään. Mutta Lordipa otti ja näytti vanhalle tantallekin, mistä hirviöt pissii. On ollut tosi mukava seurata Lordin taivalta kohti viisuja ja lukea näiden kohteliaiden hirviöiden haastatteluista. Upeaa, Lordi ei pilkkaa muita kilpailijoita, vetää omaa kohteliasta linjaansa _ja_ kehuu muita.
Jo finaaliin pääsy oli uskomaton voitto. Tänään on pakko linnoittautua television ääreen ja kerrankin seurata huolella koko jännittävä pisteenlasku. Nykyinen euroviisujen alennustila on vieroittanut minut entisen faninkin, mutta ehkäpä tässä on uusi nousu tulossa? Vähemmän vähäpukeisia show-tanssijoita ja enemmän vaikka sitten hirviömaskeja jatkossa kiitos!
Jos sattuisi semmoinen ihme, että Lordi voittaisi finaalin, Suomi sekoaisi kyllä täysin. Ja se olisi kiva nähdä, joten pidän peukut ja varpaat ylhäällä. Finland - twelve points olisi ihanaa kuultavaa mahdollisimman monesta Euroopan pääkaupungista. Niin ja entisen Neuvostoliiton ja mitä niitä uusia nyt onkaan...
Loppuun vielä keskustelu vanhainkodista, jossa mummot seuraavat viisuja:
- On se kiva, että Loiri vielä jaksaa yrittää!
- Mutta onpa se mennyt pahannäköiseksi.
- Sitä se viina teettää.
***
Lisäys vielä jääkiekosta, olen viime vuonnakin suhtautunut positiivisesti Suomen kiekkomenestykseen. Kiva ettei tässä kaleidoskoopissa sentään kaikki asiat vaihdu. ;D
Tämä päivä meni kyllä täysin pelastusarmeijalle. Yöllä kun keskittyessäni hengittämiseen päätin, että jos aamulla olo on vähänkään flunssainen, jään kotiin. Ja lapset hoitoon, jotta lepäämisestä tulee edes jotain. Jäädä piti, ei sille mitään voi. Tuntui vaan jotenkin lusmuilemiselta jäädä kotiin, sillä kuumettahan ei tietenkään ollut. Flunssa nostaa mulla kuumeen ehkä kerran kymmenessä vuodessa ja yleensä sinnittelenkin töissä kun tuo selvä merkki kotiinjäämisestä puuttuu. Mutta kannattaneeko tuo, tauti vain pitkittyy? Ja vaikka täysin korvaamaton olenkin niin kai nuo nyt yhden päivän pärjää töissäkin ilman mua...
Niinpä sitten jäin kotiin ja lepäsin. Petollista tuo lepo, olo todellakin parani. Alan jo saada ääneni haltuuni, mutta ihan täydessä iskussa tässä ei vielä olla. Löhnäämisen parantamalla ololla menin reippaasti pyörittämään pyykkirumbaa ja eikös sydän taas alkanut läpätellä ylimääräistä. Ei se pyykkirumba normaalisti sykettä nosta!
Kävin hakemassa lapset melkein normaaliin aikaan töistä. ****) Tulipa syyllinen olo kun Exän nenukka valui räkää. Olisi tehnyt pienelle räkänokalle hyvää olla kotona äidin kanssa, mutta tuskinpa silloin minun lepäämisestäni olisi mitään tullut.
Huomenna menen kyllä töihin taas ja jos suinkin kykenen niin perjantaina pitäisi tehdä vähän normaalia pidempi päiväkin. Inha kevätflunssa, kun sotkee aikataulut.
****) Leikkihän toki on lasten työtä, mutta ihan tässä määrin? Hmm, pää pelkkää räkää...
Viime viikon Ilonassa oli todella hyvä toffeecookiesresepti. Tosin vähän piti sitäkin viilata, jotta tulisi vieläkin parempaa.
250 g voita
3 dl vaaleaa muscovado-sokeria
3 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl suolaa
2 tl vanilliinisokeria
1 tl leivinjauhetta
7 dl vehnäjauhoja
100 g paloiteltuja Omar-kermakaramelleja
100 g rouhittua valkoista suklaata
Sekoita sokerit ja voi keskenään. Sekoita kuiva-aineet ja lisää ne kananmunien kanssa vuorotellen sokerivoi-seokseen. Paloittele Omarit ja suklaa ja lisää joukkoon. Leivo pötköksi ja leikkaa siitä noin sentin paksuisia viipaleita. Toimii parhaiten pakkasen kautta, muutoin leviävät aika laajoiksi uunissa. Paista 200-225 asteessa noin 6-8 minuuttia.
Tosi hyvää!
***
Niin ja originaalireseptissä oli siis muscovadon tilalla fariinisokeri. Muscovado on jo itsessään toffeenmakuista, joten se parantaa keksejä paljon. Omarien tilalla on alkuperäisessä toffeemakeiset.
Tapaa Kale? Omassa persoonassaan vaiko sittenkin joku teini, joka yrittää päteä? ;D
Kiitos äitienpäivän piristyksestä!
Kävin eilen työkavereiden kanssa ratsastamassa, ihan ensimmäistä kertaa. Oli melkoinen kokemus yrittää kiivetä islanninhevosen selkään (juu, tiedän että ne ON pieniä) ja yrittää pysyäkin siellä ylhäällä. Vaikka kuinka ohjaaja sanoi, että eihän tuoliltakaan tiputa, kyllä se maanvetovoima pitää selässä, niin tunne oli melkoinen. En ole koskaan istunut hengittävällä ja liikkuvalla tuolilla...
Vaan olipa se ihanaa silti! Hevosen selässä oli ihmeellistä istua ja jopa yrittää vähän vinkata hepparaukalle, mihin suuntaan olisi kiva mennä. Ratsastimme kentällä, maastoon ei meitä ensikertalaisia olisi oikein voinut laskeakaan.
Hevoseni oli aivan ihanainen Reiska, joka totteli mukavasti epävarmemmankin ohjausta ja pärskytteli välillä. Mokoma vain pyrki kiskomaan ja huvitti ratsastajaa päästelemällä ihme loksutusta aina välillä. Mutta hei, semmoisia ne miehet vaan ovat! Kun tulimme takaisin talleille, Reiska näytti oikean luontonsa: Heti kun pysähdyimme, alkoi hillitön lorina. Olipa kiva nostaa vaan jalkoja ylös ettei keltainen neste vahingossakaan kastele omia jalkoja. ;D
Mutta Reiska, oot tosi ihqda! Tää on tosi rakkautta! Jälleen kerran!
Löysin Reiskan kuvan tallin sivuilta.
Ja jos pitäisi, niin riittääkö vesi ja leipä?
Tänään kävin lääkärineuvolassa Essin ja Exän kanssa. Meidän neuvolassa on vähän semmoinen perinne, että aina löytyy jotain vikaa. Onneksi sentään kun käy kahden kanssa, niin ei välttämättä kuin toisesta... Essi oli oma tyypillinen reipas (vieraskorea) itsensä, virheetön yksilö siis. Mutta se Ex...
Ex on liian laiha! Käyrärikkuri! Maaliskuun käynnistä paino oli pudonnut kokonaista 120 g!!! Kymppikilon OLISI pitänyt mennä rikki, ei mennyt vieläkään siis. Terkkari kyseli, että mahdanko ruokkia Exää ja mitä. Annanko ihan perunaa ja maitoa ja ja ja. Kun sanoin, että ihan samaa nämä kaksi yksilöä kyllä syövät ja tulos on ihan eri. Ja että Ex oksensi eilen illalla ja tänäkin aamuna ripuloi eli voisiko huono painokehitys johtua siitä. Moinen ilmeinen syy pudonneeseen painon ohitettiin ilman mitään kommenttia.
Exän saaman ravinnon laadussakin on parantamisen varaa. Se nyt vaan on niin, että Exän on jatkossa saatava 6 desiä päivässä lehmänmaitoa. En vaan tiedä millä ilveellä herran pitäisi äidinmaidon (määrä ehkäpä puolisen litraa päivässä, en tiedä, en mittaa) päälle vielä vetää tuommoinen hirveä määrä maitoakin? Ei meillä lehmää sinänsä boikotoida, ruoalla tarjotaan ihan normaalisti maitoa lasista. Ammun maitoa eikä äidin.
Onneksi sentään jätkä oli kasvanut pituutta reilusti, muutoin olisi varmaan napsahtanut pikahuostaanotto.
Mua oikeasti nyppii meidän neuvolan asenne, eikös neuvolasta pitäisi saada tukea ja neuvoja perheen omille ratkaisuille eikä suinkaa määräyksiä? Sama linja on jatkunut niin Essin kuin nyt Exänkin kanssa. Mua pelottaa ne nuoret äidit, jotka ottavat tädin sanat totena. Varsinkin kun usein määräykset ja ohjeet ovat ristiriidassa nykyisten virallisten suositustenkin kanssa tai muutoin kyseenalaisia.
Sekin nyppii kun tiedän jo etukäteen, että valitettavaa on ja siitäkin huolimatta annan asioiden ärsyttää. Välillä pistin Miehen neuvolaan Essin kanssa, jostain syystä Mies on päässyt vähemmällä. Jännä muuten, että neuvolalääkärikin heitti ohimennen naureskellen, että kai sinä Exälle ruokaa annat, mihin sanoin, että en, miten niin. Siinä kaikki mitä lääkärillä oli käyristä ja painorikkuruudesta sanomista. Että ehkäpä se herkkyyskin on kiinni siitä kuka sano ja varsinkin miten sanoo.
Miksi äitienpäivä on monikossa mutta isänpäivä yksikössä?
Onko se siksi, että äidistä ei koskaan voi olla täyttä varmuutta, mutta isästä sen sijaan... Ei kun äääh!!! ;D
Hämmästyneenä olen seurannut sanailua blogini kommenttiraidalla. Mutta hei, kiva kun tulee kommentteja, jatkakaa ihmeessä!
Mutta nostetaan tv nyt sinne minne se kuuluu eli lastenhuoneeseen. Jossa se ei meillä ole syystä että meillä ei ole lastenhuonetta. Vierashuoneesta telkka löytyy ja kun joskus yläkerran remontti valmistuu, siirtyy turmion laatikko lastenhuoneeseen. Plus videot ja dvd-soitin.
En tiedä mitä niin turmiollista televisiossa on etteikö se saisi lastenhuoneesta löytyä. Tosin en minäkään katsoisi hyvällä sitä, jos omat kullanmurut tuijottaisivat silmät lautasina töllötintä jatkuvasti. Mutta eipä moisesta ole pelkoa ainakaan tässä taloudessa, lapsia onneksi kiinnostaa paikkojen rikkominen ja epäjärjestyksen luominen usein paljon enemmän kuin tylsä telkkari. Joskus olen jopa iloinen, jos Essi istuu hetkisen hiljaa paikoillaan... Vaikka sitten videon voimalla.
Televisiota lastenhuoneessa lienee vaikeampi valvoa kuin perinteisesti olkkarissa sijaitsevaa, mutta ainakaan Essi ei vielä toistaiseksi viihdy edes lempivideoidensa parissa ilman lähistöllä hääräilevää aikuista. Mistä lapset oppisivat käyttämään televisiota, jos eivät omista kokemuksista. Juuri nytkin Essi katsoo isin kanssa dokkaria Maa, ihmeiden planeetta. Minusta on kiva kuunnella Essin kysymyksiä siitä mitä televisiossa tapahtuu.
Kaikkea ei meilläkään saa televisiosta katsella, esimerkiksi meillä Miehen kanssa on jäänyt Lost kokonaan katsomatta syystä, että siihen aikaan ipanaiset ovat vielä hereillä emmekä voi valvoa etteivätkö lapset pelästyisi tuota K-15 (?) sarjaa. Eikä televisio ole edes päällä koko ajan. Tietokone on (vilkuttaa Kotikarusellille). Essi tykkää "pelata tietokoneella paperityttöjä". Aina kun silmä välttää, paperitytöt ovat taas ruudulla. Pleikkariakin meillä saa pelata, Essi tykkää Eyetoy-peleistä ja Exäkin yrittää parhaansa hosua televisioruudun edessä. Aion lähitulevaisuudessa hankkia kahden hengen tanssimaton, jotta pääsemme tanssahtelemaan yhdessä Essin kanssa.
Miksi kirjat ovat yksiselitteisen hyvästä, mutta televisio pahasta? Joskus tuntuu siltä, vaikka oikeastihan mikä tahansa viihdyke on pahasta yliannoksina. Niin kirjoista kuin televisiosta löytyy materiaali joka ei todellakaan sovi lapsille. Kirjoja ja televisiota pitää kumpiakin oppia käyttämään, lapsen mielikuvitus yllättää olipa kyse kummasta tahansa.
***
Bonuksena vielä harras (muuttunut) toivomukseni:
Aiemmin toivoin, että saisimme kasvatettua lapset aikuisiksi, niin että säilyisimme kaikki hengissä ja kutakuinkin tervejärkisinä. Nykyisin toivon vain, että säilyisimme kaikki hengissä...
***
Kansankunnantoivoja ehkä täytyy kasvattaakin, riiviöt tuntuvat kasvavan kohisten ilman erityistä kasvattamistakin.
Törmäsinpä eilen blogisurffaillessani erään perheen sääntökokoelmaan. Aivan uskomaton sääntörakennelma, edes sen soveltaminen ei tässä perheessä onnistuisi. Juu, olemme aivan liian yksinkertaisia, meille pitää olla vähän muistettavaa. Joten tässäpä meidän säännöt:
ENSIMMÄINEN SÄÄNTÖ:
Lapset eivät saa tappaa toisiaan. Eikä isiä, isi tuo taloon isoimman rahatukun. Jos jonkun on ihan pakko tappaa joku, niin se on sitten äiti, joka päättää myös kohteen itse.
TOINEN SÄÄNTÖ:
Äidin irkkaamista, blogaamista ja muuta koneella notkumista ei saa häiritä ellei se ole välttämätöntä säännön numero yksi noudattamiseksi.
KOLMAS SÄÄNTÖ:
Äiti saa aina ensin valita herkuista, muut saavat vasta kun äiti on saanut tarpeekseen (niin kuin se muka olisi mahdollista...). Äidin herkkujemmaan EI kosketa. Ai niin, ellei sitten ole pakko säännön yksi ja kaksi noudattamiseksi.
Aah Asimovia ja robotiikan sääntöjä, sillä nyt päästään käsiksi siihen TODELLA tärkeään sääntöön eli nyt seuraa kaiken kruunu:
NOLLAS SÄÄNTÖ:
Äiti ei ole olemassa lapsia varten vaan lapset äitiä varten. Tämän nojalla julistan itseni tämän perheyksikön ehdottomaksi sivistyneeksi yksinvaltiaaksi ei kun siis sanotaan nyt kerrankin suoraan eli diktaattoriksi.
Jos asioista on valittamista tai jos joku haluaisi muuttaa sääntöjä (en kyllä ymmärrä miten kukaan voisi haluta!), anarkian ei kun demokratian nimissä valitusoikeutta voi noudattaa joka kuun 35. päivä Jupiterin kolmannessa kuussa tehdyllä kirjallisella valituksella / muutosehdotuksella.
Illan uutiset löivät älläkällä, predikaattien missio makasiineja vastaan oli lopultakin saavuttanut syttymispisteensä ja kohta on Helsingissä, keskeisellä paikalla vieläpä, kaikkien aikojen hiillos. Ja kuka sanoi ettei muka ole mahdollista saada kaikkea - kesämökkiä keskelle pääkaupunkia meren rannalle. Ok, ei nyt tartuta lillukan varsiin, ihan kaikki ei ehkä täyty...
Mutta nyt kaikki proletariaatit ja predikaatit yhtykää, poliisi on saatava vastuusen tästä törkeästä tempusta. Taatusti NIITTEN vika tämäkin! Kun eivät viime väännössä pärjänneet niin menivät nyt polttamaan koko lafkan, sairaan huonoja luusereita.
Irkissä tuli vastaan hauska testi, joka on pakko pistää jakoon. Lasten ja aikuisten lelut ovat yllättävän samanlaisia, mutta onneksi myös arvaamalla voi voittaa.
Riittävästi lasten kanssa leikkineenä tämä oli melkeinpä helppoa (muuta EN tunnusta ;D), tulokseni oli aika kelvollinen:
You have scored: 10 out of 15
Pretty Good. You still need to spend more time at the local bookstore.
***
Mistä tulikin mieleeni. DUNMORE, niin mitä vettä. Hanasta, vissyä??? ;)
Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla. Siis vain yhdellä (!), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta...
Kiusaan jäin kiinni Äidin elämässä.
Eräs irkkituttu keräilee Pullip-nukkeja, jotka olivat täysin tuntematon suuruus minulle ennen kuin nukkehassahtanut irkkikamu pastesi parit linkit. Nettikaupoista löytyy ihanuuksia huudettavaksi tai ostettavaksi. Juuri äsken katselin suloista Anne Shirley -nukkea. Punatukkainen, pisamainen Ystävämme Anne sopisi aivan loistavasti kirjahyllyyni... Ainoastaan ajatus tulleista pitää himoni vielä kurissa.
Niin ja ne 14 000 syytä. Meillä kävi tänään kattomyyjä, uusi katto maksaa vaivaiset 14 000. Tuplaa talosi arvo, osta uusi katto! Essillä on tapana kieltäytyä tekemästä asioita vetomalla siihen, että niitä tehdessä tulee hiki. Hiki tuli mullekin kun hinnan kuulin, mutta ei auta. Onneksi suihku on keksitty, saisipa sen taottua Essinkin päähän...
Toiseksi viimeinen lista pillereitä lähestyy uhkaavasti loppuaan, resepti on käytetty loppuun. Uusimisen paikka siis. Mutta hommahan ei olekaan niin helppoa... Täällä perhesuunnitteluneuvolan asiakkaat käyvät kerran vuodessa lääkärissä, muutoin on turha odottaa uutta reseptiä. Perhesuunnittelussa lääkäri on tavattavissa vain maanantaisin, joten aikojen saaminen ei välttämättä ole helppoa.
Joten soittelemaan, aloitin soittelun siinä vaiheessa kun avasin toiseksi viimeisen liuskan. Kaivoin numeron puhelinluettelosta, kukaan vaan ei koskaan tuntunut vastaavan enkä minäkään muistanut soittaa läheskään joka päivä. Lopulta vähän yli viikon jälkeen joku lopulta vastasi: "Aikuisten neuvolassa" Siis mitä häh, numerot ovat muuttuneet! Kysyin perhesuunnittelun puhelinnumeron ja soitin sinne. Ei vastausta, tietenkään. Lannistuneena unohdin koko soittamisen päiväkausiksi, mutta pillereiden hupeneminen parantaa kummasti muistia...
Tänään soittelin taas ja parin yrityksen jälkeen joku jo vastasikin: "Äitiysneuvolassa" Ooh, sinnehän sitä kohta onkin asiaa, jos reseptiä ei pian ala kuulumaan... Tuskastuttavaa, kysyin jälleen perhesuunnitelun numeroa ja sainkin. Numero oli varattu. No tietenkin... Hetken päästä soitin taas ja tällä kertaa soitto ohjautui keskukseen, perhesuunnittelua tekevä terveydenhoitaja on tavattavissa jälleen huomenna.
Että tämmöisiä, turha pyristellä. Kai se vaan on hyväksyttävä, että kolmonen on väistämätön? Ja kukapa näitä ei lisää tahtoisi?
Eilen oli ihan tavallinen päivä, töistä kotiin päästyäni imettelin ensin Exän, sitten napostelin pari pähkinää Miehen laittaman ruoan valmistumista odotellessani. Ex kinusi pähkinää, joten annoin pojalle puolikkaan saksanpähkinän. Poika tykkää pähkinöistä ja on syönyt niitä ilman mitään ongelmia. Nytkin kaikki meni hyvin aluksi, Ex muussasi pähkinän suussaan muruiksi. Ex alkoi repimään lehtiä pois pöydältä ja Mies tietenkin kielsi, mikä sai Exän vetämään henkeä aloittaakseen raivokkaan huudon. Virhe, pähkinänmurut menivät henkeen ja salpasivat hengityksen.
Mies taputteli Exää selkään ja kantoi punertuvaa lasta luokseni. Hyvin pian saimme taputeltua ja puristeltua ja roikoteltua niin, että Ex alkoi saamaan taas henkeä. Lyhyitä henkäyksiä, limaa tuli ihan järkyttäviä määriä. Poika yski tosi paljon. Yskimen rauhoittui ja hengittely parani, mutta yskähtely jäi silti päälle. Soitin terkkariin kysyäkseni, että mites nyt edetään. Pahin säikähdys oli jo ennättänyt mennä ohi. Lääkärin neuvo oli yksinkertainen: Tilaat ambulanssin hätäkeskuksesta ja Keskussairaalaan. Vaikka tilanne oli sillä hetkellä hyvä, ei voi mitenkään tietää onko jotain kuitenkin jäänyt keuhkoihin. Pahimmassa tapauksessa hengitystiet voivat turvota umpeen. Kammo! Hyvä kun selvisin hätäkeskussoitostä, itku oli pinnassa.
Ambulanssin odotus tuntui ikuisuudelta, mutta sieltähän se saapui ja matkasimme Keskussairaalaan. Ensihoitaja tutki Exän ja seurasi tilaa, hapetus oli ihan hyvä. Ex jopa nukahti syliini. Keskussairaalassa korvalääkäri kuunteli Exän keuhkoja ja määräsi röntgenin, jonka pohjalta sitten voisi paremmin tehdä päätöksiä. Röntgenin ottaminen noin pienestä on aina ankeaa, niin nytkin. Voi sitä kiukkua, kun nuori mies piti saada pysymään edes se pieni hetki paikoillaan.
Kuvat näyttivät, että toinen keuhko ei ehkä hapetu ihan yhtä hyvin kuin toinen eli varmuuden vuoksi seuraavaksi toimenpiteeksi pitäisi tehdä tähystys. Keskussairaalassa sitä ei voitaisi tehdä kuin vasta seuraavana päivänä, joten seuraavaksi meille tuli siirto Tyksiin. Exälle laitettiin siirtoa varten tippa, mitään ei saanut syödä tai juoda nukutuksen takia. Kaksi ensimmäistä yritystä käteen epäonnistuivat, voi sitä huudon ja raivon määrää. Päähän sitten saatiin laitettua jo ekalla yrityksellä. Tuolla yläpalkin kuvassahan voi ihailla Exän hienoja verisuonia... Siirtoambulanssi saapui ja käärin sairaalapaitaisen Exän isoon pyyhkeeseen ja matkaan. Hapetusta seurattiin koko parituntisen ajan ja kun saavuimme Tyksiin, oli leikkaussali jo odottamassa poikaa. Sinne veivät Exän ja minä jäin huoneeseen odottamaan. Koska imetän, sain erikoispalvelua eli mehua ja leipää ja jogurttia huoneeseen. Olikin ihana saada syödä edes jotain, minultakin jäi syöminen väliin.
Laittelin lattialle petini ja pötköttelin siinä. Aika pian tuli jo sana, että Ex on heräämössä ja tulee ihan pian osastolle. Rauhallinen poika katseli isoin silmin ympärilleen ja alkoi heti itkemään, kun näki minut. Hoitaja kertoi, että toimenpide oli ollut nopea, koska keuhkoista ei ollut löytynyt mitään. Syliin sain ottaa, mutta imetystä olisi lykättävä ainakin pari tuntia nielun puudutuksen takia. Ex yritti kaivautua paitani sisään eikä halunnut enää takaisin pinnikseen. Sain kuitenkin pojan taputeltua sinne uneen, viereeni en uskaltanut ottaa, koska olisin saattanut vahingossa imettää. :P Torkuin ja odottelin kahden tunnin kulumista. Kun kaksi tuntia oli mennyt, Ex nukkui edelleen, mutta heräsi vähän ajan kuluttua sairaanhoitajan tarkastukseen, joten sain lopultakin vauvani rinnalle. Rinta maistui hienosti ja loppuyön Ex nukkuikin kainalossani, ei yhtään enää suostunut pinnasänkyyn. Intuboinnista ja tähystyksestä huolimatta Ex vaikutti pirteälle eikä äänikään kuulostanut erikoisen käheälle.
Aamulla odottelimme kolmisen tuntia korvalääkäriä päästämään meidät kotiin. Siinäpä olikin jobia kerrakseen juosta pitkin lasten kirurgisen osaston käytäviä vauhtivesselin perässä. Ruoka ei pojalle maistunut, mutta uusi tuttavuus taaperokärry oli tosi rakkautta. Korvalääkäri vielä kertoi, että keuhkoputken alusta oli imetty pähkinän paloja ja limaa ja koska keuhkoja on tähystetty edessä on viikon antibioottikuuri. Kotimatka sujui reteästi taksilla, alle vuorokaudessa tuli ajeltua siksakia ihan riittämiin.
Ex on elämänsä vedossa, Essiä harmittaa kun ei päässyt sairaalaan, Mies laverteli heti kaikki kuulumiset sukulaisilleen ja minulla särkee päätä ja on väsy. Paljon melua yhdestä pienestä puolikkaasta saksanpähkinästä.
Iloisena raportoin, että armas pikkuinen vauvapalleroiseni syö! Ihan hienosti ja oma-aloitteisesti. Nopeammin kuin äiti ja isi kerkiää edes EI!!!!!!!tä sanoa. Nimittäin kakkaa. :)
Onneksi sekin on nyt koettu, Essi ei koskaan moiseen sortunut. Eikä muuten kakkinut lattioillekaan, mitä Ex tekee nykyisin harva se päivä. Olemmekohan Miehen kanssa kehittyneet vanhempina vai onko kakan nautinnollinen natustelu poikien lempiharrastus?
Rakkaat lapsemme järjestivät kerrankin unohtumattoman sunnuntain. Tunti sitten Mies huomasi, että pakastimessa eivät pala valot. Eivät tietenkään, jos sähköpistoke on kiskottu irti seinästä. Ji-HAA!
Olen atk-tukihölön hommissani oppinut sen, että tärkeintä on aina ensimmäiseksi etsiä syyllinen. Sillähän ei ole mitään väliä hoidetaanko homma muutoin kotiin, syyllisten etsiminen ja rankaiseminen on aina ensimmäinen prioriteetti. Sääli vain, että tällä kertaa syyllisyyskysymys jäänee iäksi ratkaisematta. Kumpikin kakaroista pystyy katalaan tekoon, joten seuraavana vuorossa oli vahinkojen kartoittaminen.
Mies ujutti varovaisesti lämpömittarin anturin pakastimen sisään. Lämpötila - ja sulahtanut tuulahdus pakastimen sisältä - kertoivat lohdutonta tarinaa: Koko hela p*ska on sulanut. Tulipahan kiva urakka tyhjätä kaikki ihanat marjat ja ruoat ja mitä nyt olikin pois roskikseen. Mutta ainakin pakastin on nyt siivottu uutta satokautta varten.
Sitäköhän riiviötkin ajattelivat, olisi hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä tai siis tyhjästä pakastimesta joskus? Raahatessani täysinäisiä roskasäkkejä mietin, että jos naapurit kuvittelevat minun raahaavan pois paloittelumurhan tuloksia ei totuus ole niistä arveluista kovin kaukana... Tip tip tip vaan hangelle jäi kiva punainen vana - marjoista.
Maanantaina ja tiistaina olin työhön liittyvältä opintomatkalla Tampereellä. Ilman Miestä ja lapsia, A-luokan reissu siis. Tampere on minulle todella tuntematon kaupunki, mutta ajattelin kuitenkin elää vaarallisesti ja rohkaistuin matkaan ihan julkisilla.
Nooh, Express-bussi on vielä helppo nakki, mutta kaupungin sisäisen liikenteen kanssa olikin vähän hanskaamista. Huristelin reteesti perille linja-autoasemalle vain havaitakseni, että eihän se olekaan samalla myös kaupungin sisäisen liikenteen keskus... Aikaa oli, joten hyppäsin sitten paikallisbussiin ja palasin pari pysäkkiä takaisin päin. Tunsinpa itseni taas kerran tyhmäksi. Mutta en sentään ihan NIIN tyhmäksi kun kerran Helsingissä kun minun piti jäädä pois Lasipalatsin pysäkillä ja huristelin päätepysäkille asti. Siellä ystävällinen ratikkakuski tiedusteli vain, että missähän sun piti jäädä pois... No, oikea pysäkki lopulta löytyi ja pääsin perillekin.
Koulutus oli aika väsyttävää. Kammottavaa yrittää pitää silmiä auki, vääntelin jalkojani mitä ihmeellisimpiin asentoihin ihan vain hereillä pysyäkseni. Tehokkaampaa olisi ollut väännellä naamaa, mutta sitä en sentään iljennyt tehdä. ;D Tosin eipä siellä paljon tuttuja olisi ollut. Ja vaikka olisikin, niin kyllähän tutut jo tietää, että olen vähintäänkin puolihullu.
Majoittuminen meni mukavasti koulun opiskelija-asuntoon ja ilta sujuvasti shopatessa läheisessä kauppakeskuksessa ja saunoessa ilman lapsia. Ah mikä nautinto! Ei kitinää ja vikinää vaan rauhallista löhöilyä lämpimässä katsellen saunan ikkunasta puiden latvoja. Yökin meni ilman keskeytyksiä. Aika luksusta.
Se oli hiukka negatiivista, että jouduin pumppailemaan maitoa pois kolmeen otteeseen eivätkä rinnat silti olleet yhtä pehmoiset kuin Exän jäljiltä. Ex osaa kyllä huoltaa rinnat hyvään kuntoon. Heitin pois 4,5 desiä maitoa, yllättävän paljon kun miettii, että pumpulle ei välttämättä heru yhtä hyvin kuin mitä vauva heruttaa. Ja aikaakin tuhrautui, pumppaaminen on tosi tylsää!
Mies ja lapset tulivat hakemaan minua koulutuksen jälkeen, tarkoituksena oli shoppailla vähän Tampereella. Mokomat olivat vain 50 minuuttia myöhässä. Argh!!! Siinäpä sitten menikin jo hyvää shoppailuaikaa ja mies sai unohtaa Bauhaus-käyntinsä. >:I Oikein sille. Seuraavan kerran tulen takaisinkin bussilla, edes joku roti aikatauluissa!
Koti oli ihan kamalassa kunnossa, en käsitä miten vajaassa kahdessa vuorokaudessa voi saada aikaan sellaisen sotkun? Muutenkin melkein hypin kiukusta tasajalkaa, kun lopulta paikansin epämiellyttävän hajun lähteen. :P Mies oli jättänyt märän lattiarätin mytyksi vessan nurkkaan... Äly hoi! Mutta pääasia tietenkin, että koko poppoo selvisi hengissä. Tekee vaan huonoa näin äidin itsetunnolle, että Exällekin tuli ikävä äitiä vasta yöllä. ;) Mitä, enkö olekaan korvaamaton!
Essi, tuo reipas ja ehtiväinen neitonen osallistuu myös vanhan talomme remontoimiseen. Mies huomasi tänään, että tuulikaapin oven kahva jäi käteen. Joku ruoja oli irrottanut ruuvit kahvasta.
Nyt Essi on jumissa tuulikaapissa, Mies komensi nimittäin neitosen tuulikaappiin, työnsi oven kiinni ja käski tyttelin tulla pois. Jep, kahva jäi käteen. Juttelevat nyt oven läpi, mitä kaikkea voikaan ja varsinkin mitä kaikkea ei välttämättä kannata tehdä.
Mitähän muuta reippailija onkaan mahtanut virittää?
Itsehän tätä kerjäsitte, joten yritän nyt blogata vähän tiuhempaan tahtiin. Se vaan on hirvittävän vaikeaa, meille kun ei tapahdu yhtään mitään. Ja minunkin kykyni jorista loppumattomiin samoista vanhoista asioisa taitaa vähitellen saavuttaa rajanasa? Vaikka huomattavan lahjakas tyhjänjauhamisessa onnekseni olenkin. :)
Edessä on jälleen lomaviikko, mitä nyt maanantain ja tiistain olen ensin työreissulla. Työt ovat nielaisseet täysin, hommia olisi (töissä) enemmän kuin ehtii tekemään edes kohtuudella. Joko olen muuttunut entistä tehottomammaksi äitiysloman aikana tai sitten hommat ovat oikeasti lisääntyneet. Mutta turha valittaa, en ole sitä tyyppiä joka tekemättömistä töistä stressantuisi. Lasten hoitoura on lähtenyt käyntiin menestyksekkäästi, tosin kerran vipeltäjäni tulivat jopa mukaan töihin auttamaan minua. Hoitotäti kun oli kipeä ja en halunnut lykkiä ihania pikkupilttejäni varahoitoon. Päivän aikana kerkisin jo monesti katua typeryyttäni, jos hoitotäti vielä joskus sairastuu, lykkään nuo riemumielin hoitoon vaikka Morticia Addamsille... Lapsilla oli kyllä hauskaa sekin päivä.
Tekemättömistä töistä puheenollen: Löytyisikö laajasta lukijakunnasta (hei äiti!) ketään reipasta, joka tulisi siivoamaan läävääni? Vaikka pystynkin menestyksekkäästi sulkemaan silmäni sekasotkulta, en ole valitettavasti vielä onnistunut keksimään keinoa, jolla saisi katkaistua tuntoaistimukset jalkapohjista. Dublot sattuvat ilkeästi jalan alle jäädessään. Muistan hämärästi, että keittiössä oli joskus tiskipöytäkin...
Mieluummin kuin kotitöitä huvittelen päivät (=illat, päiväthän olen tietenkin töissä) joko pistelemällä (ristipistoa, harvemmin lähimmäisiä sentään) tai pelailemalla aikuismaisesti Pleikkarilla. Tosin vajavainen kuntoni asettaa rajat myös pelaamiselle, meillä kun pelataan EyeToy-pelejä, joissa peliohjaimena toimii oma kroppa tai sitten tanssitaan tanssimatolla. Hiki tulee huonokuntoiselle!
Mutta humppahammasta eikun jalkaa vipeltää nyt, taidankin mennä hyppimään parit tahdit.
(Kysyn vaan, kannattiko pyytää tiheämpää päivitystahtia!!!)
KIINNI JÄIT! KOSKA LUET TÄTÄ TEKSTIÄ, SE TARKOITTAA ETTÄ SINUN TÄYTYY KOMMENTOIDA. KOMMENTOI IHAN MITÄ HALUAT, KUNHAN TEET SEN. LAITA TÄMÄ TEKSTI OMAAN BLOGIISI JA NAPPAA KAIKKI BLOGIASI LUKEVAT.
Napsahdin itse kiinni Äidin elämään.
Kotikarusellin Mies tuo usein komeita kukkakimppuja armaalleen. Meillä kukkia ei tipu, ei juhlapäivinä eikä yllätyksenä. Mutta saanpa minäkin sentään joskus jotain, tänään Mies toi mulle tämmöisen tuliaisen:
Jokaisen naisen unelma? Kyllä, minun ainakin. Tämä on jo toinen kerta kun saan Mieheltä ruuvimeiseleitä ja tällä kertaa oikein komean sarjan.
Kun Essi oli vielä vauva ja vähän isompikin, en käyttänyt kuin hajutonta deodoranttia ja varoin hajusteita ja tuoksuja pesutuotteissakin. En edes miettinyt värjääväni hiuksia, hiuspohjahan on ohut. Tiedä mitä mömmöjä kulkeutuisi vereeni ja sitä kautta äidinmaitoon. Nykyisin pistelen surutta suihketta kainaloon ja hiuksetkin värjäsin kuukausi sitten ja suunnittelen jo päivää, milloin värjään seuraavan kierroksen. Jos vaikka tulisi punaisempi tällä kertaa... Vauvasta ja maitoon mahdollisesti kulkeutuvista jäämistä viis!
Kun Essi oli vielä pieni, uskoin lempeään ja neuvottelevaan vanhemmuuteen. Kyllähän asiat selviävät ja järjestyvät keskustelemalla, eivät lapset ole aivottomia olentoja, joiden kanssa ei voisi päästä yhteisymmärrykseen.
Eilen oli taas kerran kuningasaamu, Essi on jo viikon tehnyt aamuistamme lapsiperheen helvettiä. Vain lapsiperheellinen voi ymmärtää, mitä on tappeleminen jokaisesta asiasta. Lapsi on tapeltava ylös sängystä, aamupissalle, vaatteet pois ja päälle. Hiuksia ei saa harjata, pikkuhousut on huonosti, sukkikset kutittavat. Pukea ei saa, auttaa ei saa, mutta lapsi pue myöskään itse, vaikka osaakin. Eilen sanoin puolen tunnin tappelun jälkeen sisävaatteissaan sohvalle jämähtäneelle Essille, että hyvä, jää sitten kotiin. Äiti ja Ex lähtevät nyt hoitoon ja töihin. Otin Exän kainaloon ja vein autoon turvaistuimeen, puhdistin kaikessa rauhassa auton lumesta. Vilkutinpa vielä ikkunasta Essille hei heit. Valitettavasti lasta ei yksin voi jättää, joten kävin moisesta mahdollisuudesta pelästyneen ja lopultakin pukeutuneen ipanan kyytiin.
Essi oli kiukutellut vielä aamupäivän hoidossakin, mutta kotiin tuli taas vaihteeksi eri tyttö. Ei tämä uusi Essi mikään tahdoton kone ole, mutta välillä asiat taas sujuvat. Asioista voi vaikka neuvotellakin taas, aamukin meni ihan eri malliin kuin edelliset. Mutta miksi ihmeessä äitiys ei suju niin kuin olen joskus suunnitellut, miksi tähän kaaokseen tulee joku järjen hiven vasta kun käyttöön ottaa vähän pelotteita ja radikaaleja keinoja? Essi on rakas lapsi, mutta joskus kieltämättä väsyttää vääntää kättä 4-vuotiaan kanssa. Lapsen, jolla on viisi kertaa isompi itsetunto kuin mitä tilavuus edellyttäisi - ei ihme, että ylivuotoja sattuu...
Tilasin ystävänpäivän kunniaksi Käsityökorista ristipiston. Joskus muinoin olen koulussa tehnyt isoilla pistoilla kissan tyynyyn, olikin tosi ylläri miten työlästä ristipistoilu on. Työlästä, mutta niin ihanaa. Tuntien työn jälkeen koossa on jo jotain Nalle Puhia muistuttavaa... Olen myös onnistunut hämmentämään kokeneita käsityöihmisiä kysymyksilläni. "Miten olisi järkevin tehdä 1/4, 1/2 tai 3/4 pistot?"
Olen häpeällisen huono huolehtimaan ulkonäöstäni, viimeksi kävin
kampaajalla ennen Ex-Vauvan syntymää. Ihan vain kertoakseni
masuasukille, että poistuakin voisi... Ensimmäiset harmaani sain jo
vähän yli parikymppisenä, mutta viimeksi värjäsin ennen Essin odotusta
ja syntymää.
Eilen ostin hiusväriä, punaista kuinkas muuten.
Kumma juttu, että kun värjään niin värivalinta on 90 % punainen. Joskus
olen vaalentanut hiuksiani, tosin silloinkin ne menevät punaisiksi.
Vain kerran tai kaksi olen kokeillut tummempaa hiusväriä kuin
originaali. Nyt etsin mahdollisimman epäaitoa, mutta kunnon
shokkipunaista ei valitettavasti taida saada kuin kampaajalla
teettämällä?
Kampaaja leikkasi tänään hiukseni lyhyiksi ja
lätkin itse hiusvärin päähäni. Tulos on herkullisen punainen, sääli kun
kamera latistaa sävyä.
Tällä viikolla olemme talvilomalla, Mies ja minä. Ja lapset tietysti myös, vaikka hoitotäti ei lomailekaan. Sovimme kuitenkin hoitotädin kanssa, että tänään viemme lapset laiskan aamuheräämisen jälkeen hoitoon ja menemme Miehen kanssa ihan kahdestaan vähän humputtelemaan kauppakeskus Myllyyn.
Sinne siis. Automatka oli yllättävän rauhaisa, ei kitinää takapenkiltä. Hiljaisuutta... Oli ihan pakko yrittää pitää keskustelua yllä Miehen kanssa, ihan jo hiljaisuuden täyttämiseksi. Kun saavuimme perille, ei parkkipaikalla tarvinnut vahtia kärppänä Essin liikkeitä eikä kanniskellä Ex-Vauvaa kärryjä etsien. Kaupoissa sai katsella ihan mitä tykkäsi, tasan niin kauan kuin huvitti. Ravintolassa oli jopa tylsää odotella ruokaa, yleensä lapset ovat pitäneet huolen oheispuuhista. Syöminen ei ollutkaan yhdellä kädellä hoidettava ohjelmanumero, kisa siitä kuka on nopein ja pääsee ekana viihdyttämään täysillä lapsia. Ei pissatusta, ei kitinää lelukaupassa.
Olo oli kuin vankikarkurilla. Ja pahus vaan, niitä kahta riiviötä oli ikävä! Sujuva elämä on tylsää... Hammastenkiristely se vasta kunnon äksöniä onkin.
Pieniä askelia pitäjän haaste saavutti jo ajat sitten, mutta jos nyt saisin jo vastattuakin. ;)
1. Neljä työpaikkaa jotka minulla on ollut elämäni aikana
* au-pair Saksassa
* siivooja
* atk-kouluttaja
* atk-hölö
2. Neljä elokuvaa, jotka voin katsoa uudestaan ja uudestaan
* My Fair Lady
* The Sound of Music
* Alkuperäinen Star Wars Trilogia
* Dune-minisarjat, ne elokuvan mittaiset
3. Neljä paikkaa joissa olen asunut
* Hammaslahti
* Schweinfurt
* Uppsala
* Joensuu, nykyistä en paljasta ;)
4. Neljä TV-ohjelmaa joista pidän
* Taisteluplaneetta Galactica
* Suurin pudottaja
* Selviytyjät
* American Idol
Neljä paikkaa, joissa olen käynyt lomalla
* häämatkan tein töihin Joensuun aikuiskoulutuskeskukseen
* pikkutyttönä Ruotsissa
* isompana reilaten ympäri Eurooppaa
* perheellisenä risteilyllä Tallinnassa
6. Neljä suosikkiruokaani
* tomaattinen kaalilaatikko
* Mehmetin kebab salaatilla
* Mehmetin kymppipitsa
* purjo-pinaatti-juustomunakas
7. Neljä saittia joilla käyn päivittäin
* Blogilista
* Vampires! Dark alleyway
* Iltalehti
8. Neljä paikkaa joissa olisin mieluummin juuri nyt
* jossain missä ulkona ei ole pakkasta!
9. Neljä blogia joita mainostaa
Tähän en pysty, en millään pysty valitsemaan vain neljää.
Haaste napsahti ainakin kahdelta taholta, kiitoksia Kirsi ja Turparulla. Jos joku muukin haastoi, niin pyydän anteeksi etten ole huomannut.
Mutta että omituisia tapoja? Minulla??? Olen niin tavallinen kuin vain olla ja voi. Keskiarvokansalainen viimeisen päälle. Mutta yritän parhaani!
1. Kutsun ystävikseni henkilöitä, joita en välttämättä ole koskaan tavannut nenäkkäin. Mutta eikös sitä voi tulla ystäviksi ihan vuosien irkkaamisenkin kautta? Voihan??? Jos ei voi, niin sitten olen ihminen ilman sosiaalisia suhteita... Ja sehän olisi melko omituista?
2. Olen hankkinut miehenkin netin kautta. Pakko kun postimyynnistä ei saanut... Lapset sentään on tehty ihan perinteisesti, vaikka pahat kielet joskus muuta epäilevätkin.
3. Heittelen vielä kuivausrummun jälkeen kuivat pyykit narulle hetkeksi. Vaikka paahdankin pyykkiraukat aina extrakuivaksi. Pyykkinaruni on muuten kätevää mallia: se ilmoittaa itse milloin on aika taitella pyykit pois narulta ja roudata pois. Kippaamalla koko hoidon lattialle.
4. Olen neuroottinen sen suhteen ettei mieheni saa tietää painoani. Nollaan vaa'an jokaisen punnituksen jälkeen vaikkei vaakamme ole edes muistavaa mallia...
5. En meikkaa, todennäköisesti kaikkien meikkieni parasta ennen päiväys oli viime vuosituhannella. Jos meikkipussini on edes löydettävissä.
Kaikki taitavat jo olla haastettuja, kiva on ollut lukea ihmisten omituisuuksia. :)
Meille hankittiin viime viikon alussa webbikamera. Mies väittää, että maanantaina ja minä keskiviikkona. Olen ilmeisen väärässä, mutta en tunnusta. :) Webbikamera on muuten aivan ihana lelu, olen saanut näytettyä pälliäni tosi monelle irkkikaverille - ja ok, lapsia myös. Ja mikä kivintä, aika moni irkkikavereista on saanut kimmokkeen harkita vakavasti kyseisen kapistuksen hankkimista. Supermutsikin sai jo omansa viriteltyä ja suunnittelee kovasti uutta tulonlähdettä tarjoamalla livekuvaa suurperheestä halukkaille vaatimattomaan viisi euroa viisi minuuttia hintaan. ;)
Webbikamerasta on yllättävää hyötyä. Juttelin perjantaina Elman kanssa Messengerin välityksellä ja näytin samalla live-kuvaa täältä meidän olkkarista, jonka nurkassa tietokonepiste siis sijaitsee. Elma jäi sitten lapsenvahdiksi, kun menin miehen kanssa keittiöön pelaamaan Carcassonnea jälleen kerran. Big mistake! Ei pitäisi luottaa täteihin, vaikka niillä kuinka olisi itsellään useita lapsia ja muka kokemusta! Kakaraiseni onnistuivat kaivamaan esiin kännykkäni ja soittamaan Turpa Rullalle. Mokoma tihutyö paljastui siitä, että Turparulla ystävällisesti soitti takaisin ihan vain tarkistaakseen ettei jotain ole oikeasti vialla. Oli hassua jutella puhelimessa, tajusin vasta hetken päästä, että hei, minähän tunnen puhujan irkistä ja blogimaailmasta. *vilkuttaa* Takavarikoin puhelin ja kävin kurkkaamaassa Mesen, Elma oli siellä leperrellyt lapsille... Ei mitään vähäiseenkään kurinpitoon verrattavaakaan.
Päätin kuitenkin antaa Elma-tädille vielä uuden mahdollisuuden. Suinkaan kesken oleva peli ei yhtään painanut vaakakupissa... Ipanat sammuttelivat valot olkkarista, keittiöstä en sentään antanut. Hetken päästä havahduin siihen, että olkkarista välähtää. Huoks, tällä kertaa käsittelyssä oli digikamera... Olipas TOSI tehoton lapsenvahti! Kai se vaan on hyväksyttävä, että ei Elmakaan ihan kaikkea osaa...
Tänä iltana kymmenen korvilla ovikello soi, määrätietoisesti. Mietin olisiko meille tulossa yllätysvieraita, mutta menin kuitenkin kurkkimaan keittiön ikkunasta ulko-ovelle. Ovella oli tumma-asuinen mies, jolla oli kommandopipo päässä. Vain silmät ja suu olivat näkyvissä mustan pipon alta. Tuijotin, tyyppi tuijotti röyhkeästi takaisin. Hetken päästä menin keittiön ikkunalle ja aloin avata sitä tiedustellakseni, että MITÄ IHMETTÄ? Kun aloin avata ikkunaa, tyyppi lähti juoksemaan pois päin.
Olin ihan lamassa, mies ja lapset kurkkivat ikkunasta myös. Essi höpisi jotain vartijoista. Hetken päästä tokenin niin, että älysin mennä soittamaan poliisille. Kun kerroin tilanteesta, päivystäjä lupasi lähettää partion paikalle tutkimaan asiaa. Mies jäi keittiöön ja tyyppi tuli uudelleen norkoilemaan oven luo. Talon kulmalla mies näki toisen kommandopipoisen. Mies avasi ikkunan ja huuteli, että mitä pelleilyä tämä oikein on. Tyypit läksivät taas pihasta kadoten talon kulman taakse. Emme älynneet edes mennä kurkkimaan olisiko ajotiellä ollut autoa.
Poliisit tulivat aikoinaan, tutkivat pihan ja kyselivät. Neuvoivat sammuttamaan valot, jos vielä tulevat ja pitämään oven lukossa. Meni hetki ja ovikello soi taas. Keittiöstä valot sammuksiin, kurkkaus - taas poliisit. Tulivat kertomaan, että tapaus ratkesi, olivat löytäneet tyypit viereiseltä kadulta nukkumasta nätisti sängyissään. Ne tyypit oli NUUTTIPUKKEJA! *kirosana* Siis haloo, jotain rajaa kiitos. En edes tiennyt, että on joku nuutinpäivä eikä minun kotiseuduillani ole moista perinnettä. Aika karua, että tuntemattomien oville mennään pilkkopimeällä soittelemaan ovikelloa. Siitä olen sentään iloinen, että soitin poliisit - en tiedä kuinka kauan olisimme pelänneet omassa kodissamme turhaan, jos en olisi soittanut.
Laittelin tänään Chicken Kormaa kuten niin monet kerrat aikaisemminkin. Haudutellessani vielä lopuksi herkkua 20 minuutin ajan tulin tutkineeksi tarkemmin Valion ruokajogurtin käärettä. Pakkaushan on mallia pahvikääre muovipikarin ympärillä, en ole koskaan aiemmin avannut ja lukenut mitä kääreen sisäpuolelle on kirjoitettu. Tyrmistys olikin suuri kun sisäpuolella luki: "Valio ruokajogurtti ei kestä kuumennusta, joten lisää se lämpimiin ruokiin valmistuksen loppuvaiheessa, älä keitä." !!! !!! !!! Siis mitä häh? Samaisen kohdan yläpuolella on lista, jossa lukee mm. intialaisiin ruokiin. Miten Valion mielestä tämä yhtälö on ratkaistavissa?
Kaikki Kormat jotka olen tehnyt olen valmistanut juuri Valion ruokajogurtilla ja keitellyt sun maan perusteellisen huolella. Hyvää Kormaa on tullut, mutta silti! Tuommoinen tieto on piilotettu kääreen sisäpinnalle, minusta olisi paljon reilumpaa, että se lukisi kääreen ulkopuolella, jotta jo kaupassa voisi tsekata sopiiko tuote vai ei. Kaupassa eivät ehkä katselisi suopeasti, jos noita kääreitä alkaisi repimään auki tarkistaaksen löytyykö sisäpuolelta oleellista tietoa... Että kiitos vaan Valio, jatkossa aion valita entistäkin useammin kilpailevan tuotteen.
Saimme joululahjaksi Carcassonne-nimisen lautapelin, jonka ideana on rakentaa erilaisista pelilaatoista linnoituksia, teitä ja peltoja. Jouluaattona emme ehtineet pelaamaan, mutta jo joulupäivänä aloimme latomaan pelilaattoja olohuoneen pöydälle sääntölehtistä samalla tutkaillen. Ensimmäinen pelikokemus oli aivan mahtava! Yleensä kun jonkun uuden pelin aloittaa, pari ekaa peliä ovat enemmän ja vähemmän pakkopullaa ja sääntöjen opiskelemista. Carcassonnen peluu sitä vastoin oli helppoa ja sujuvaa, säännöt tuntuivat solahtavan mieleen kuin itsestään. Peli on kiehtova ja silti yksinkertainen. Yksi tärkeä tekijä pelin viehättävyydessä on myös mukavan näköiset laatat, on kiva rakennella peltoja ja söpöisiä linnoituksia.
Pelasimme innolla viikon ja sitten olikin aika tilata peliin lisäosia. Ei sillä, että olisimme vielä kyllästyneet peruspeliin, mutta kun tiedossa oli, että lisäosiakin löytyy, niin oli kova hinku päästä kokeilemaan. Tilasin kerralla kolme isoa lisäosaa ja kaksi pientä Lautapeleistä. Sehän oli silkkaa säästöä, ei tarvinnut maksaa postikuluja.
Ensimmäisenä otimme peliin mukaan River II ja King and Scout -pikkulisäosien laatat. Yhden pelin jälkeen olimme jo valmiita siirtymään ensimmäiseen isoon lisäosaan eli Kirkkoihin ja kievareihin. Uudet laatat toivat mukavasti lisää vaihtoehtoja peruspeliin, mutta peli itsessään ei silti monimutkaistunut liikaa. Parin päivän pelaamisen jälkeen otimme mukaan toisen ison lisäosan eli Kirjurit ja kauppiaat. Tämäkin lisäosa tuntui mukavalta ja helpolta omaksua. Nyt laattoja onkin pelissä mukana jo sen verran, että yksi peli kestää helposti tunnin. Vielä yksi lisäosa odottaa korkkaamistaan eli Lohikäärme ja linnanneito. Näin töissä käydessä vain ei ole aikaa, joten se on saanut odottaa. Ehkäpä jo tänä viikonloppuna? Jos lisäosia tulee enää enemmän joudumme hankkimaan isomman keittiön pöydän... Perusosaa pystyimme pelaamaan vielä olohuoneen pöydälläkin.
Joskus tulevaisuudessa olisi tosi kiva päästä pelaamaan Carcassonnea isommallakin peliporukalla, tosin tämä peli toimii kyllä mainiosti kaksinpelinäkin. Loistava peli!
Valmis Carcassonne-peli, lisäosat River II, King & Scout, Kirkot ja kievarit ja Kauppiaat ja kirjurit käytössä.
Tänään oli ensimmäinen työpäivä äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen. Minä olen niitä ihmisiä, jotka kyllä toisaalta tykkäävät työstään, mutta silti viihtyisin paremmin kotona. Tosin en ole kummastakaan ipanasta ollut kotona kovinkaan kauaa, tiedä häntä missä vaiheessa seinät alkaisivat ahdistaa... Tuskin ihan pian, kun on kotona jää aikaa niin paljon muuhunkin. Töissä kun käy, arki on kiirehtimistä paikasta toiseen.
No, töihin siis menin tänään vain havaitakseni, että työhuoneeni oli muuttanut. Vielä joulukuussa kun kävin työpaikalla se oli vanhassa tutussa paikassaan. Roinat oli kannettu ihan viihtyisään huoneeseen käytävän toiselle puolelle eli metreissä ei eroa paljonkaan ollut. Ja se uusi huonekin olisi ihan viihtyisä, jos se ei olisi niin hirveän sekaisin! Eli aloitin työntekemisen siivoamalla. Alkua pidemmälle en päässyt, huoneeni on tyypillinen atk-hölön sekamelska. Mitään kun ei voi heittää pois, joten roinaa riittää. Uusi huone on puolet pienempi kuin entinen joten en tiedä minne survon kaiken.
En saanut tietenkään auki työkonettani. Enhän minä voi muistaa salasanojani yli vuoden poissaolon jälkeen! Atk-tuen pahin painajainen... Ei saa edes omaa konettaan auki. En muistanut admin-salasanoja, en mitään! Kaksi tuntia kärvistelin ja sitten sain tunnukset auki. Puuh. Iltapäivällä onnistuin jo selvittelemään pari jutskaakin, oooh! Vinha tunne etsiä täysin muuttuneista järjestelmistä tuttuja elementtejä. Tästä tulee vielä kivaa. Mutta mukava nähdä vanhoja tuttuja naamoja, pidän työympäristöni ihmisistä. Eli kivaa oli, ikävä vähän tuppasi vaivaamaan kyllä.
Exää oli varsinkin ikävä, tiedänhän minä jo, että Essi viihtyy kyllä hoidossa. Aamulla vein ensin hoitotädille Essin ja tavarat, vasta viimeisenä kävin hakemassa Exän autosta ja lykkäsin hoitotädille. Ex katseli hämmästyneenä ympärilleen ja livahdin hoitotädin hoputtamana äkkiä pois, mikään ei ole niin kamalaa kuin pitkät kyyneleiset jäähyväiset. Hymyilin ja vilkutin reippaasti siis. Kyllähän sitä miettii, miten pärjäävät. Hoitotäti onneksi soitti ennen kahtatoista ja kertoi, että itkua ja porua ei ole pahemmin ollut. Syli oli kelvannut ja Ex oli reippaasti rakennellut legoilla ja potkinut ulkona jopa palloa. Aika hyvin 1 v 2 kk ikäiseltä heppulilta, mutta tiedänhän minä itsekin, että joissakin asioissa Ex on hirmuisen reipas. Essi oli mustasukkainen Exästä ja puraisi hetkeksi Exän syliinsä saanutta "onnekasta" kostoksi käsivarteen... Auts, neljä vuotta pian eikä vieläkään tapoja!!! Kyllähän Ex varmasti ikävöi ja oli hämmentynyt, ruoka kun ei maittanut ja juotavaa Ex ei suostunut nokkamukista ottamaan yhtään. No, hoitotäti ei tainnut uskoa kun sanoin että Ex juo lasista kyllä... Ex sippasi vaunuihin nukkumaan ilman pienintäkään porua ja nukkui kolmen tunnin unet. Pieni piti jopa herättää, kun miehen työaseman kello oli tunnin väärässä ja mies haki lapset liian aikaisin. :D
Mies soitti kotiin ja Essi halusi jutella kanssani puhelimessa. Itki raukka, että äiti tuo Ariel!!! Merenneito oli jäänyt hoitotädin luo, kävin sitten kotimatkalla hakemassa Arielin. Oli hyvä että hain, heti kun ajoin pihaan, Essi huuteli niin että keittiön ikkunan läpi kuului: "Äiti!!! Missä Ariel!!!" Exää ei paljon äiti aluksi kiinnostanut, onneksi sentään kömpi lopulta tissille. Oli jo aikakin saada tyhjennystä. Leppyi ilmeisesti ja on nyt illalla nuohonnut innolla sylissä. Mun pieni harvatukkainen töpövarpaani. On se vaan niin vauva vielä.
