Rakkaat lapsemme järjestivät kerrankin unohtumattoman sunnuntain. Tunti sitten Mies huomasi, että pakastimessa eivät pala valot. Eivät tietenkään, jos sähköpistoke on kiskottu irti seinästä. Ji-HAA!
Olen atk-tukihölön hommissani oppinut sen, että tärkeintä on aina ensimmäiseksi etsiä syyllinen. Sillähän ei ole mitään väliä hoidetaanko homma muutoin kotiin, syyllisten etsiminen ja rankaiseminen on aina ensimmäinen prioriteetti. Sääli vain, että tällä kertaa syyllisyyskysymys jäänee iäksi ratkaisematta. Kumpikin kakaroista pystyy katalaan tekoon, joten seuraavana vuorossa oli vahinkojen kartoittaminen.
Mies ujutti varovaisesti lämpömittarin anturin pakastimen sisään. Lämpötila - ja sulahtanut tuulahdus pakastimen sisältä - kertoivat lohdutonta tarinaa: Koko hela p*ska on sulanut. Tulipahan kiva urakka tyhjätä kaikki ihanat marjat ja ruoat ja mitä nyt olikin pois roskikseen. Mutta ainakin pakastin on nyt siivottu uutta satokautta varten.
Sitäköhän riiviötkin ajattelivat, olisi hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä tai siis tyhjästä pakastimesta joskus? Raahatessani täysinäisiä roskasäkkejä mietin, että jos naapurit kuvittelevat minun raahaavan pois paloittelumurhan tuloksia ei totuus ole niistä arveluista kovin kaukana... Tip tip tip vaan hangelle jäi kiva punainen vana - marjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti