Essillä on pienoinen päähänpinttymä ukkosesta, ilman että neidolla on oikeasti hajuakaan siitä, mikä se ukkonen oikeastaan on. Selitä tuommoiselle 4-vuotiaalle, miten ukkonen on sääilmiö, johon liittyy sadetta, salamoita ja jyrinöitä. Essi on ihan toista mieltä.
Ukkonen on ihan jotain muuta, onhan Essi tavannutkin sen. Se kuulemma tuli meille kylään, sillä on kädet ja jalat ja silmät ja suu! Ja se on pe-LOT-tava! Harmillisesti ukkoset ovat vähän kiertäneet, mutta tänään tuttu jyrinä kuului kaukaisuudesta. Kun totesin, että ukkonenhan se siellä, Essi alkoi kiertelemään ja kurkkimaan ikkunoista, että missä se ukkonen nyt on. Raukka jännitti selvästi.
Neiti sytytti jopa valot keittiöön, valo kun pelottaa ukkosta. Ilmeisesti ukkonen pelkään sitten itseäänkin, kun salamathan ovat valoa. Juteltiin jälleen kerran ukkosen syvimmästä olemuksesta ja siitä miten sitä ei tarvitse pelätä. Se on vain säätä kuten sade, auringonpaiste ja tuulikin. Ei tainnut mennä perille?
Taidan säätää opettavaiset tarinat siitä, miten puitten alle ei saa mennä ukkosen suojaan joksikin toiseksi kerraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti