maanantaina, syyskuuta 25, 2006

Tatun häätö ja tunnelmia talosta


Eilen BB-talosta häädettiin Tatu, Mira selvisi jo kolmannen kerran häätöäänestyksestä. Niukin naukin, mutta sitähän neitonen itse ei tiedä. Mielenkiintoista miten talolaiset jatkossa suhtautuvat Miraan. Aika vahvat tunnelmat taisi olla, että tällä kerralla Mirasta päästään kyllä eroon.


 


Tatulla tuskin oli aineksia voittoon koko aikana. Aluksi pidin miestä tylsänä ja harmaana, mutta profiili nousi viikkojen kuluessa. Sääli vaan, että viinaspäissään Kroisoksena mies ei todellakaan näyttänyt kaunista puolta itsestään. Vihonviimeinen niitti Tatun arkkuun oli minun kohdallani se, että viime torstain Mika/Sorella episodissa mies meni heti kaverinsa puolelle ja jopa huoritteli Sorellaa. Siis hei haloo, sen verran järkeä pitäisi löytyä, että osaisi ajatella ettei BB:kaan turhaan puutu talon tapahtumiin! Kaveria ei jätetä, mutta rajansa toki kaveriuskollisuudessakin. Hyvillekin kavereille tapahtuu källejä, ei kaveria tarvitse tuomita mutta toisaalta tapahtuman kyllä.


 


Mira on kovin ristiriitainen persoona, joka minusta saa aiheettakin kuraa niskaansa. Uskon että Mira on kuin onkin mukava ihminen, jotenkin vain televisiossa Miran harrastamat pohdinnat vaikuttavat helposti epävarmalta valittamiselta. Neidillä ei ole mikään helppo paikka, ihan varmasti Mira on jäänyt talon ryhmittymien ulkopuolelle. Mirkan ja Arin poistuminen talosta varhaisessa vaiheessa vei Miralle läheiset ihmiset pois. Sorella ja Mira ovat lähentyneet, en tiedä olisiko lähentymisessä kyse kahden hylkiön yhteisestä kokemuksesta vaiko ihan oikeasta sielujen sympatiasta.


 


Sääliksi käy Sorellaa. Taloon uutena tuleminen olisi kovin hankalaa muutenkin, mutta nyt torstain tapahtumat ovat vielä lisäpainolastina. Minusta talon asukit ovat käyttäytyneet epäkohteliaasti Sorellaa kohtaan, eikö nyt ihan oikeasti uutta ihmistä voitaisi aktiivisemmin yrittää ottaa mukaan. Talossa ei ole hirveästi tekemistä, tuskin on liikaa vaadittu, että tutustumiseen uhrattaisiin vähän aikaa eikä vain omien kuppikuntien kyljen kiillotukseen. Sorellan lauantainen huoneessa itkeskely kertoi paljon neidistä: Hän tiedosti hyvin itsekin, että syy miksi hän itkeskelee on naurettava, mutta kun tunteilleen ei mitään voi. Toivon todella Sorellalle helpompaa uutta viikkoa. Sitä tuskin tulee, Sorella on pomminvarma nimetty.


 


Minusta BB hoitaa huonosti torstaista Mika/Sorella episodia. Eikö nyt ole ihan selvä asia, että Mikan käytös oli asiatonta, jopa lakia rikkovaa. Minusta moinen känniääliö olisi pitänyt heittää talosta jo heti torstaiyönä. Suomessa on jotain pahasti vialla, pidetään niin kovin huolta tekijän oikeusturvasta, uhrista nyt ei olla niinkään kiinnostuneita. Foorumeiden ja 24/7 tekstiviestikommentit ovat aivan puistattavia: Viesteissä leimataan _uhri syöjättäreksi ja syylliseksi, jopa kyvyttömäksi hoitamaan luokanopettajanvirkaansa. Ihan aikuisten oikeasti, humaltuminen ja pussailu eivät ole rikollista toimintaa. Ehkä Sorellan toiminta ei ollut viisasta, mutta kuka meistä olisi täydellinen? En muuten itse kömpisi sänkyyn farkut jalassa jos tarkoitus olisi harrastaa muutakin kuin nukkumista…


 


Silti Mikan kohtalo harmittaa. Vaikka pikkunilkki on jo alusta asti ollut lempinimensä veroinen kännätessään, ei kukaan silti toivo moista taakkaa nuorelle miehelle. Mikalle olisi parasta nyt miettiä omia rajojaan viinan suhteen. Aina ei IsoVeli valvo.

sunnuntaina, syyskuuta 24, 2006

Kyllä vaan Google on viisas!


Hakusanalla Icarus (suomenkielisiltä sivuilta) Google heittää kolmanneksi osumaksi blogini. Enpäs osannut arvata että sekin tietää jo hurahtamiseni mitan!


Toinen Icarus ei pahemmin edisty, kohta mistä lanka juoksee neuloessa on kipeytynyt. Ehkäpä on nyt parempi antaa hetkeksi neuleen levätä ja parannella ihoa? Laastarista kun voi irrota liimaa mun kallisarvoiseen lankaani...

perjantaina, syyskuuta 22, 2006

Taittaen ja kerien


Noin, on se ihanaa kun on ystäviä jotka diilaa lankaa! Eilen posti toi vyyhden Grignascon merinosilkkiä. Ihanaa luonnonvalkoista, pehmeää ja kiiltävää. Olen myyty! Tottahan lanka piti heti keriä, elämässä pitää olla haastetta. Eli olohuoneessa, lasten ollessa hereillä, kaadetaan tuoli ja voila! Jännitystä elämään, halvalla.


Myrsky akvaariossa


BB:ssa oli vähällä tapahtua viime yönä seksuaalinen hyväksikäyttö. Känninen Mika oli käymässä sammuneeseen Sorellaan käsiksi, onneksi Big Brother puuttui asioiden kulkuun. Sääli asianosallisia, mutta toisaalta hyvä, että näinkin turha ohjelma voi tuoda ihan tärkeän asian tietoisuuteen.


Sorellan mieliala vaihtelee, välillä neito kauhistelee ja välillä pistää asian puolittain leikiksi. Mika on ihan maassa ja rikki. Mira melkein kieltäytyy puhumasta asiasta, Kaarlo paljasti oikean karvansa vierittämällä koko syyn Sorellan niskaan. "4 viikkoa talossa eikä mitään ongelmaa, sitten tulee Sorella ja 3 päivässä ollaan kusessa." Mikä ihmeen juntti punaniska Kaarlo oikein on??? Koko tapahtumasarja oli tietenkin sammuneen ja tiedottoman vika? Selvä, kantsisiko miettiä mitä jos tuo tapahtuisi omalle tyttöystävälle? Tai tyttärelle? Ei tarvitse enää ihmetellä miksi Suomessa suhtautuminen esim. raiskauksiin on sitä mitä on. Sekin on mielenkiintoista että illan suutelu- ja halailusessiot tunnutaan talon miesten mielissä mieltävän luvaksi ja oikeutukseksi näille tapahtumille


Mika säälittää todella, mies todella on kännisenä yksi järjetön ääliö. Olisiko aika lopettaa kännääminen ihan kokonaan? Luojan kiitos paikalla oli valvoja BB, en todellakaan toivoisi nuorelle miehelle moista taakkaa. Tässäkin on varmasti ihan riittävästi kannettavaa. :(


Sorella oli mielettömän onnekas nainen tavallaan, tosi elämässä ei olisi mitään voinut, kukaan ei olisi suojellut. Toisaalta luokanopettajan on varmasti aika ankea elää lehtien otsikoiden kanssa. Vaikka miksi ihmeessä opettajan pitäisi olla pyhimys ja neitsyt? Normaaleja ihmisiähän opettajatkin ovat.


Mutta kuinka monelle naiselle käy näin todellisuudessa? Sammuneita, puolustuskyvyttömiä naisia on käytetty hyväksi iät ajat. Monelta alaikäiseltä on mennyt neitsyys ja pahimmillaan edessä on ollut aborttikin. Ja miten moni mies on satuttanut sisimpänsä moisella alhaisella teolla. Jos kerran eikään ei aina ole ei, niin puolustuskyvyttömät ovat vapaata riistaa. :P Eikä pidä unohtaa sitäkään, että myös miespuolinen voi olla uhri.

keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Uusi alku


Nimittäin Icaruksen.



Nyt kun ei tartte enää neuloa sormet verillä, kisakumppani on lyöty maan tomuihin, niin kerkiää nautiskella myös muusta oheisviihteestä eli ristipistosta. Mies ei arvannut mitä tuosta tulee, osaako joku muu arvata? :D Joulukortti ja satuhahmo pikku vinkkeinä.


On muuten tosi erilaista neuloa Silviasta, tuntuu että lanka tarttuu jatkuvasti kuiviin kohtiin käsissä. En tiennytkään että mulla on näin ongelmaiset kynsinauhat. Luulisi että Kidsilk Haze olisi pienine höytyvineen ollut tarttuvaista mutta ei. Silviassa on aivan ihana kiilto, valitettavasti tuo tumman vihreä väri ei pääse oikeuksiinsa kuvissa.


Haaveilen maailman ihanimmasta langasta, tuon Alchemyn Haikusta tehdyn Icaruksen ruskan värit ovat järjettömän ihanat. Sääli vaan kun sitä ei oikein tunnu saavan mistään. Voisin nimittäin myydä mummoni saadakseni kolme kerää tuota ihanuutta!

tiistaina, syyskuuta 19, 2006

Tämä on tauti


Postimies (pus pus sinne vaan, olet ihanin!) toi tänään paketin Wetterhoffilta, Silviaa ja lankakartat Silvia/Sivillasta ja Akselista. Varsinkin Akselissa on aivan järjettömän ihania värejä! Sormia syyhyttäisi päästä kerimään Silviaa, olisi ihanaa saada uusi Icarus puikoille - onhan tässä jo kärsitty kokonainen maanantai siitä ettei ole Icarusta neulottavana... Onneksi en sentään ole hurahtanut niin täysin, että mulla olisi neuleblogi! ;)


maanantaina, syyskuuta 18, 2006

Yleisön pyynnöstä


Essillä on paha tapa saksia hiuksiaan ihan ilman lupaa. Vaikka kammomamma olenkin niin tuommoiselle 4,5-vuotiaalle ei tipu lupaa itseparturointiin. Sunnuntaina Essi muotoili taas kuontaloaan, tällä kertaa etuhiuksia. Kiva sänki, tekisi mieli ajella koko pää kaljuksi. :P Mutta en en en... *yrittää vastustaa kiusausta*



Prinsessojen sukua?

Kantsii pingottaa


Revin äsken Icaruksen irti nuppineuloista. Tässäpä tulos:



Lankana siis Kidsilk Haze värinä Candy girl, jota meni vajaa neljä kerää. Kummaa, langanmenekin piti olla about 1000 m, mutta ei tuohon uponnut edes 800 metriä! Huivilla on mittaa jotain 90 cm x 200 cm. Tappioiksi laskettakoon hajonneet ruusupuiset pyöröt (loppu tehty Addeilla) ja se, että nyt mulla on ylimääräinen kerä Kidsilkiä. Mitä siitä oikein tekisi?

sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006

Kuka tippuu tänään?


BB:ssa on hiukan hankala tilanne, kumpikin häätöäänestykseen joutunut aiheuttaa omalla tavallaan jännitteitä taloon. Olisipa tulilinjalla joku tylsimys... Mutta ei, näistä kahdesta on nyt valittava.


Henri on viinaa saatuaan melkoinen ääliö. Selvänäkään miehen jatkuva huomionkeskipisteily ja päällekäypyys ei välttämättä innosta. Mutta onpahan kiva katsella miten muita ottaa pattiin kuin pikkuapinoita. Jos Henri poistuu talosta, tulee mielenkiintoinen tappelu kukkulan kuninkuudesta. Aika oivasti mies kyllä petasi häätöään sikailemalla viikkotehtävässä, mutta riittääkö sekään? Ehkäpä tamperelaiset ottavat puhelimen käteensä ja haluavat nähdä omiaan talossa?


Mira Mira Mira. Nainen kuin nyljetty orava ja kun lady avaa suunsa sieltä kuuluu narinaa ja valitusta. Potentiaalinen riitelijä, uskaltaa kyllä sanoa vastaankin jos itsesääliltään joutaa. Hakee huomiota ja jos ei sitä saa masentuu. Miran unelmaa olisi varmaan olla ainoana naisena talossa? Ratsastaa bi-kortilla, lörppö hekumoi sillä, että nyt Arinkin lähdön jälkeen talossa on vielä kaksi bi:tä jäljellä. Toistaiseksi, laji tuntuu viihtyvän ja sikiävän talon sisäänpäinkääntyneessä ilmapiirissä. Liekö turvallinen kaappiolo?


Olin viime viikollakin väärässä arpoessani lähtijää, joten samapa tuo on olla väärässä tälläkin viikolla. Lähtijäksi veikkaan Henriä, ehkä suomalaisilta löytyy vielä munaa äänestää pissapäässäilijät pois?

Pingoittamatta


Icarus valmistui juuri, vain pingoitus puuttuu. Aika pieni tuosta kuitenkin tuli, montakohan toistoa olenkaan "unohtanut" välistä. ;)


lauantaina, syyskuuta 16, 2006

Kissatarhalla?


Kammomamman tunnustukset, osa xxx:


Essi keksi pari iltaa sitten kiva leikin iltapesulla, neitonen haukkui kuin koira. Hau hau vaan. Koska meillä ei ole koirashampoota, Essi taipui vaihtamaan koiruuden kissuuteen. Kissashampoota löytyy, onhan meillä ihan oikea kissakin. Hmm, jääköön ikuiseksi arvoitukseksi pestiinkö Essi kissashampoolla. ;)


Valitettavasti Essi-kissa on jatkanut elämää mouruten ja maukuen koko ajan. Ex seuraa esimerkkiä. Jostain syystä korvani eivät parin päivän jälkeen enää erityisesti pidä leikistä ja ehdoton tänään Essille, että mouruta saa, mutta vessassa. Äiti ei nyt jaksa kuunnella. Sinnehän se ipana meni, sulki oven perässään ja mourusi minkä keuhkoista lähti. Hetken päästä ovi aukesi ja Essi ilmoitti, että nyt ei jaksa enää naukua. Iih, olisko se nyt lopultakin tässä? Vai vienkö tuon pian piikille?

Icarus etenee


Kummasti vaan Icaruskin etenee, varsinkin kun ei mitään muuta tee... Tilaan kohta puskutraktorin raivaamaan lattiat lasten leluista? Icaruksen väriä on aika mahdoton saada kuvattua oikein, melkein aina kuvat ovat pinkimpiä kuin mitä tuo lanka todellisuudessa on.



Tässä työ on chartin 4 alussa. Silmukoita on jo sen verran paljon että menee ikuisuus yhdessä puikollisessa... Mutta sisulla? Langat toiseen Icarukseen on jo tilattu. *blush*

perjantaina, syyskuuta 15, 2006

Se on pienestä kiinni


Tänään niin pienestä, että hirvi älysi kääntyä penkalta takaisin metsään. Kaunis eläin, en vaan ihan aikuisten oikeasti niitä välittäisi nähdä. Ei tee hyvää nieleskellä sydäntä pois kurkusta ja täristä holtittomasti kun tajuaa miten lähellä se oli.

keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006

Ad-ad-addikti - eikun addit!


Vielä viikko sitten en tiennyt mitä mahtavat Addit olla, mutta sitten eräs ystävä irkissä tietenkin meni ja herätti mut horroksesta. Tänään menin töitten jälkeen piipahtamaan ekaa kertaa Poikettamassa, ihan vaan tarkoitus oli tsekata mitä lankoja sieltä löytyy. Vahingossa kysäisin, että onkos heillä millaisia puikkoja ja eikös myyjä vetänyt esiin korin Addeja!!! IIIH, koska Addit iskivät kavalasti takavasemmalta, köyhdyin 5,5 eur 2,5 millin puikoista...



Josko kohta rohkaistuisin purkamaan nuo paketistakin... Niin ja näillä olisi siis tarkoitus joskus tehdä toinen Icarus. Jep, ekakaan ei ole valmis ja toista jo hinkuan... Hulluus on tarttuvaa. Ehkä Silviasta, ehkä merinosilkistä...


EDIT:
Annoin puikot miehelle käteen tutkittavaksi ja eikös se muru heti tiennyt mikä ero noissa on taviksiin. Iih, mulla on aito neulepolkkaajan mies (miten se on mahdollista, koska minä en ole mikään neulebloggaaja!). <3 <3 <3 Ehkä postimies jää Miehelle kakkoseksi kuitenkin? ;)

maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Puikot laulaa ja lapset huutaa


Icarus on edennyt yllättäväen nopsaan, kunnon kilpailuhenkisyys tekee aina niin herttaisen hyvää. Kiitos vaan kirityksestä Iona. ;) Ex tarjosi myös oman apunsa ja sairastui ilmeisesti vauvarokkoon perjantain ja lauantain välisenä yönä, joten tämän päivän vietin kotona.



Neule on jo niin iso ettei sitä saa aseteltua kuvaan kuin ottamalla pois puikoilta ja sitähän minä _en_ tee! Icaruksessani on tässä neljä toistoa ensimmäisestä kaaviosta. Ja hankalammaksi aina vaan käy... Noita silmukoita on jo kiljardeja!

sunnuntaina, syyskuuta 10, 2006

Toinen pudotus tulossa


Tänään talosta häädetään jo toinen asukki. Käytännössä lähtijä on Ari tai Mira, Mikaa tuskin häädetään. Valitettavasti järki näkyy noissa äänestyksissäkin, ne joilla järkeä on eivät tuhlaa rahojaan moiseen turhuuteen. ;)


Tällä viikolla viikkotehtävänä oli nuorallakävely. Ehkä vähän turhan vaarallinen tehtävä, mustelmilta ja ruhjeilta ei vältytty, vaikka nuoralla taiteiltiin vain ja ainoastaan selvinpäin. BB:lta oli loistava veto laittaa keskiviikkoon Hawaii-bileet! Vähän hupia ja piristystä elämään talossa ja paljon kapuloita rattaisiin viikkotehtävän harjoittelun kannalta. Kivillehän se viikkotehtävä sitten meni, rangaistusten takia lähinnä. Oli mielenkiintoista katsella, miten Heidin reaktioita keskipuomilla kävelyn takia tulleeseen rangaistukseen. Tosi jännä, se joka mokan teki on sitä mieltä, että eihän sillä ole merkitystä kuka sen teki. Ei olekaan, mutta ehkä se olisi kuitenkin muiden päätettävissä. Ja on typerää vedota siihen ettei _tiennyt_ kun kerran kielto oli jo viikkotehtävän annossa paperilla!


Heidillä on muutenkin vaikeaa, tyttö-raukka ei edes tiedä onko varattu vai vapaa. Odotan mielenkiinnolla BB:n rangaistusta tuolle Malibu-barbielle. Veikkaan että rangaistus on automaattinen osanotto ensi viikon häätöäänestykseen. En tiedä mikä Heidissä tökkii, jotenkin vain en jaksaisi jatkuvaa niinku niinku tankkausta ja sitä että neiti vaikuttaa todella estoiselta. Ihan kuin miettisi jokaisen sanansa ja eleensä etukäteen.


Päivätehtävä, jossa kiellettiin kiroilu oli ihan loistava! Kiroilu on ollut ihan holtitonta, kerrankin tuli vähän kuria ja järjestystä tuohonkin porukkaan. Arvasihan sen, että satasesta ei noilla rääväsuilla jää kuin muisto vain. Kaarlon tankkailu siitä onko perse kirosana vai ei oli todella huvittavaa tehtävää. Kaarlo on tosi mussukka, mutta joskus tuntuu että pulisonkien kasvattamisen sijaan jätkän olisi kannattanut keskittyä enemmän hoksottimien teroittamiseen. Mutta miehen kaipailu tyttöystävän perään on suorastaan hellyttävää.


Hanne on ihana höpsöttäjä, tykkään ihan täysillä. En ole tainnut törmätä kertaakaan lankun tai television ääreen niin, että Hannella olisi ollut jotain pahaa sanottavaa kenestäkään. Ihanan valoisa luonne tuonne taloon! Ei kaikkien tarvitse olla syvällisiä roskakasojen tonkijoita, tilaa on ilopillereillekin. Jenni nostaa profiiliaan, vaarana vain on että välillä homma menee niuhoilun puolelle. Vaikka oikeasti neito sanoisi asiastakin, talon ukot vaan ovat niin äijiä, että joskus kyllä nousee ärsytyskäyrä täällä ruudun tälläkin puolella.


Henri, voi pyhä jysäys! Kuinka hallitseva voi tyyppi ollakaan. Vaikka kuinka olisi vitsiniekka niin jotain rajaa kiitos. Ei sankaritarinoitakaan jaksa ihan jatkuvasti kuunnelle, muillekin tilaa pliis! En yhtään ihmettele, että joku Ari kokee olevansa väärässä seurassa testosteronilinnakkeessa, moni ihan tavisheterokin olisi varmaan ihmeissään taloon valittujen ukkojen kanssa. Karissa on paljon hauskaa, ei taida ihan niin tyhmä ollakaan kuin mitä ensivaikutelma ehkä antoi ymmärtää. Mika on aika turha asukki, tekeekö se poju muuta kuin nukkuu tai sikailee? Tai kutee Sarin kanssa? Jep, lapsen oksutauti on kiva juttu, tulee katsottua yölläkin mitä talossa tapahtuu. ;)


Hmm, mutta tänään putoaa.... Mira! Neiti on ehkä osittain ansiottakin saanut nipottajan maineen. Plus kuinka kauan hupia yhdestä lintukammosta voi edes olla? Jep, se on kaluttu loppuu jo aikaa sitten.

lauantaina, syyskuuta 09, 2006

Puikoilla


Jep, tämä taitaa olla huolestuttavasti muuttumassa käsityöblogiksi, voi kääk! Hestialle osanottava vilkutus, pidä sinä sentään itsesi naisena!



Tuossa Naviassa eli ylemmässä neuleessa käänsin vähän nurjaa näkyville, järkyttävästi pääteltävää sitten joskus! Icarus-raukka näyttää aika surkealle... Mutta ehkä se siitä? Mitä väliä käsialalla on kunhan vaan lanka on kaunista ja pehmeää? ;)

torstaina, syyskuuta 07, 2006

Postimies, tosi rakkautta!!! <3 <3 <3


Tyttö sanoo HIIIIIIIII!!!! Kotiinpaluu oli taas mitä ihanin, postimies oli tällä kertaa tuonut Icarus-langat. Siis jo nyt, tilasin vasta tiistai iltana! Mutta en valita en...


Lanka on aivan ihanaa, väriä vaan on vaikea tässä sadesäässä saada kuvattua oikein. Mutta kaunista syvänpunaista, juuri niin kuin piti. Pehmoista, täydellistä. Kirosanat säästän siihen kun joskus uskaltaudun kaivamaan puikot esille...


keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

Postimies, kaikkien nettishoppaajien sankari!


Suomen posti on rosvo, mutta joskus tekisi mieli siitäkin huolimatta käydä antamassa postiljoonille iso muisku. Tänään oli sellainen päivä, mulla on nyt puikot Icarukseen! Nuo ruusupuiset kolmosen pyöröt on niin ihqda, voisin vaikka mennä sänkyyn niitten kanssa. Mutta taidan siitäkin huolimatta tyytyä silittelemään niitä tässä koneen äärellä. Lankaa odotellessa nimittäin, tilasin eilen langan Icarusta varten. *blush* Candy girliä tietty, rubiini on ehdottomasti mun väri!



Mun blogia ei sitten kuolata pilalle, vain litra kuolaa tälle kuvalle per ihailija!

tiistaina, syyskuuta 05, 2006

Kirottu katto!


Kuvittelin jo että kun katto valmistui koko homma olisi siinä ja jäljelle jäisi enää kuukausierien pulittaminen loputtoman pitkän ajan. No juupa, voihan sitä toki ihminen olla väärässäkin. Tänään posti toi ystävällisesti laskun, hiukka vajaa 14 000 euroa, eräpäivä vähän yli viikon kuluttua. WTF!


Kello oli jo sen verran, että asian selvittäminen jää huomiseen. Joka tapauksessa tämä meno alkaa ihan aikuisten oikeasti jo hiukan kyrsiä. Katon kanssa on ainakin mennyt pieleen jo seuraavat:


- aikataulut olivat järjettömästi myöhässä, suullinen sopimus ja kirjallinen sopimus eivät vastanneet toisiaan, mutta joka tapauksessa myöhästyttiin jopa kirjallisestakin sopimuksesta
- kiva pikku härdelli reunalautojen kanssa, joista piti kinastella pari päivää ennen kuin vaivautuivat tsekkaamaan lautoja sen verran että myönsivät että ne oli vain pohjamaalattu vaikka piti olla kahteen kertaan maalattua
- väärän kokoinen pelti myöhästytti katon valmistumista kun piti odottaa tehtaalta uutta toimitusta liki kaksi viikkoa


Nyt laskutus, maltan tuskin odottaa milloin vesi lorisee sisään.

maanantaina, syyskuuta 04, 2006

Päätöksiä päätöksiä


Luulenpa, että Icarukseni kehittyy Kidsilk Haze -langasta. Pähkäilen vielä väriä. Ilmeisesti tämmöinen hannailu kannattaa, ainakin siitä syystä että kortti ei vingu. ;)


Ensimmäisenä katselin noista väreistä sillä silmällä ruskeaa 577 Elegancea tai maitokakan väristä 578 Swish -sävyä. Mutta kun tuolla on muitakin herkullisia värejä! Nyt viime päivien tuijotuksen tuloksena rubiininpunainen 606 Candy Girl on alkanut kiinnostaa eikä oranssiin vivahtava punainen 596 Marmeladekaan vaikuta pahalta...


Voi apua, ei tästä tule yhtään mitään! Ihania värejä on liikaa.

Pelottava ajatus


Ei kai vain Mikasta ole tulossa uusi Perttu? Kun jätkä ei ekassa häätöäänestyksessä tippunut, alkaa silmitön fanittaminen, joka siivittää pikkunilkin voittoon asti. Tieltä saavat väistyä kaikki normaalit ihmiset, vain känniääliö on jotain. Iih, en halua elää viime vuoden toisintoa! Miten tästä junasta pääsee pois?


Vielä on jäljellä orjenkorsi, pikkunilkki sikailee itsensä ulos talosta.. Jep, viina virtaamaan hyvä Iso Veikka!


Tytöillä ei taaskaan taida olla paljon jakoa tässäkään kisassa. Onhan se tietty vamma että munat puuttuu suurimman osan ajasta, mutta kai nyt meille (sukupuoli)vammaisille pitäisi antaa jotain tasoitusta edes? Vaikka noin niin kuin alkajaisiksi tuplaäänet plussia ja munallisille tuplaäänet miinuksia? Tuskin sekään riittäisi...


Sääli että Mirka putosi. Neitonen tosin hoiti hommansa hyvin, ehkä tässä vaiheessa oli ihan helppokin päästä pois junasta? Jatkossa putoaminen lienee aina vain vaikeampaa, elämä talossa haukkaa aina vain suuremman osan ja se oikea elämä jää taustalle. Ja mitä lähempänä 50 000 euroa on sitä suuremmin sen menetys sattuu.

sunnuntaina, syyskuuta 03, 2006

Ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa...


Mutta nyt on kyllä jo tosi lähellä! Tällä viikolla putoamisuhan alla ovat Heidi, Mika ja Mirka. En ole tutkaillut BB-foorumeita, joten tippuja on ihan omien arvailujen varassa.


Veikkaan tippujaksi Heidiä, joka on kyllä niin väritön ja mauton kuin vain olla voi. Ihan jo tytön itsensäkin vuoksi olisi varmasti paras päästä pois talosta, neitonen vaikuttaa usein olevan ihan eksyksissä talossa. Mitään annettavaa Heidillä tuskin on poppoolle, onhan tuolla muitakin ruskeita blondeja joten yhtä lisää tuskin kaivataan. Ainoat mielenkiintoiset jutut, mitä olen sattunut Heidiltä kuulemaan ovat keskustelut, joissa Heidi juttelee kaksin jonkun kanssa. Mirkalla ja Heidillä ilmeisesti synkkaa jotenkin, oli ihan kiva kuulla Heidin kokemuksia jenkkivuodesta mormoniperheessä.


Mika on uuden lempparinsa pikkunilkki arvoinen. Kerrankin asukit ovat keksineet lempinimen, joka todella kuvaa kantajaansa. Mies ratsastaa ulkonäöllään ja itsevarmuudellaan, tuo heppa vaan mun mielestäni vie metsään. Mutta eiköhän nuoriso eli äänestäjät tykkää? Mikalle ei viina todellakaan sovi, jo selvinpäin ylimielisestä sekopäästä kuoriutuu viinan avustuksella muun hyvän lisäksi vielä tyhmänrohkea aivoton rettelöitsijä.


Mirka on ristiriitainen persoona. Neiti suorasuu, joka nipottaa ja toisaalta tekee itseään tykö. Olisin havaitsevinani ulkokuoren alla epävarmuutta ja toisaalta ehkä esikoisen halua määrillä kaikesta? Mirkassa ärsyttävintä en ehdottomasti neitosen ääni, jo ihan peruspuheessa ihan neutraalit sanomiset kuulostavat helposti valittavilta tai arvostelevilta puhetavan vuoksi. Puheterapeutille? ;) Tosin nähtiinhän se viimekin vuonna, että eipä suutarin lapsilla ole kenkiä...


***


Big Brother itse on esittänyt jälleen kerran mielivaltaa. Ensin tarjotaan kilpailijoille viinaksia ja sitten kun häppeninkiä syntyy, nousee hirveä poru ja penalttia sataa. Ja sitäkin tietenkin mielivaltaisesti, tokihan suurinta apinaa pitää lelliä ja rankaista kaikkia muita sen sijaan. Minusta rangaistuksissakin pitäisi olla edes joku roti, on järjetöntä katkaista vessan vedentulo. Myös puhdasta vettä pitäisi ihan aikuisten oikeasti olla aina saatavilla. Saapa nähdä joutuuko Ari turvautumaan hammaslääkärin apuun osittain hampaidenpesukiellonkin takia.

Houston - the Eagle has landed


Ei kun ufohan tämä. Mutta ikuisuusprojektini Nalle Puh kumppaneineen on nyt lopultakin valmis. Yksi palanen tieltä minun ja ihanaisen Icarukseni välillä on raivattu, noin miljoona jäljellä!



Ristipiston ilme muuttui kyllä tosi paljon ääriviivojen myötä. Ensimmäinen tekeleeni sitten kouluaikojen, olen aika tyytyväinen tähän kyllä. Mutta taisto jatkukoon!

lauantaina, syyskuuta 02, 2006

Ufo laskeutuu vähitellen


Missio kohti Icarusta jatkuu, ikuisuusprojektini ristipistos Nalle Puhista ja kumppaneista valmistuu vähitellen. Pistelemättä on enää Pikku-Ruun nenä ja kaikkien hahmojen ääri- ja tehosteviivat eli näin karkeasti arvioiden miljoona kilometriä lankaa. Mikäs tässä on pistellessä, istun tietokoneen ääressä seuraillen Big Brother talon elämää.


torstaina, elokuuta 31, 2006

Talo täynnä Perttuja


Big Brother on tosi lepsu tänä vuonna, viinaa tuntuu olevan tarjolla joku ilta. Ja sehän tuolle porukalle maistuu, koko talo tuntuu olevan täynnä Perttuja. Tätä pelkäsin etukäteen ja näköjään se sitten toteutuikin. Heidi-raukka näyttää välillä olevan eksyksissä ryhmä rämän joukossa. Olisko neidon aika pelastautua ruudun tälle puolen.


Milloinhan BB pistää viinahanat kiinni ja alkaa kuiva kausi?

Elämää uuden katon alla


Katto valmistui tiistaina illalla seitsemän jälkeen. Tosi hieno siitä tuli, mutta homma kesti kauan. Välillä oli melkein kaksi viikkoa taukoakin kun piti odottaa kattopeltiä. Meille oli toimitettu vääränmittainen tms pelti ja homma seisoi kunnes tehtaalta tuli oikea.


Peltiä ja puutavaraa on nurkat täynnä, missä vaiheessa kerkiäisi siivota pihan? Plus vielä se että jonkun pitää maksaakin tuo katto...

keskiviikkona, elokuuta 30, 2006

Tunnelmia BB:n alussa


BB potkaistiin eilen käyntiin myös Subin puolella. En vieläkään tajua miksi ihmeessä kickoffeihin pitää ympätä mukaan musiikkia ja syödään samalla aikaa itse pääasialta eli kilpailijoilta. Tälläkin kilpailijoiden liveosuus jäi tosi köyhäksi, porukka potkittiin sisään taloon kuin liukuhihnalta.


Uudistukset vaikuttavat todella kivoilta: Häätötahti on ripeämpi ja jo viime vuonna kaipaamani plus- ja miinus-äänet ovat tänä vuonna käytössä. Jes! Ohjelmassa esiteltiin kauniisti positiivisia palkkeja, mutta vaikkaanpa että palkit voivat kyntää joidenkin osalla pahasti pohjamutia. Ainakin jos viime vuodesta on yhtään osviittaa...


Eilen koko illan Subin BB-lähetystä lukuunottamalla televisiossa pauhasi taustameluna BB-talo. Uudet ihmiset näyttävät niin vierailta, jotenkin sitä odottaisi näkevänsä taas tuttuja kasvoja. (Luojan kiitos Perttua ei sentään tartte enää kärsiä!) Mutta eivätköhän nämä nykyisetkin tule vähitellen tutuiksi. Mies ainakin totesi, että tällä kertaa ovat valinneet mukaan vain kauniita naisia. Raukka, siinä oli selitteleminen kun tivasin että kukas ei viime vuonna hänen mielestään ollut kivan näköinen.


Joukosta erottuu helposti Kari, siniset lasit ja moottoriturpa. Kun nyt vaan ei kokisi Janin kohtaloa ja joutuisi pois liian pian. Olisi niin herkullista katseltavaa miten miekkonen kävisi muiden asukkien hermoille. Kyllä, draamaa! Mirka kuulostaa kovasti Iinalta eikä se ole kovin hyvä asia. Vaikka Iinasta kovasti tykkäsinkin, niin nariseva ääni käy silti joskus hermoon. Voi Henri-parkaa, pitikin mennä ilmeisen parisuhteeseen tottuneena unissaan pusuttelemaan vieruskaverin olkaa. :D Työpaikalta löytyi ihminen, joka tunsi miehen 15-vuotiaana. On kuulemma aina ollut menevä mies, tahti ei selvästikään ole vuosien kuluessa muuttunut.

tiistaina, elokuuta 29, 2006

Näkyykö sittenkään?


Kurkkailin töistä aamupäivän josko netti-tv katseluoikeus olisi JO päivittynyt. Eipä ei, iltapäivällä loppui usko ja soitin uudelleen netti-tv:n numeroon. Kas kummaa, ilmeisesti olivat sitten hukanneet eilisillan soiton jonnekin mustaan aukkoon, mitään tietoa valituksestani ei tietenkään missään ollut. Onneksi sentään puheluun vastannut heppuli oli kerrankin sen verran pätevä, että sai homman pelaamaan heti ja itse.


Kiitti vaan Subtv, onneksi teillä on homma hanskassa (ja hanskat hukassa)!

Netti-tv toimii kuin junanvessa


Tilasin sitten eilen ruuhkaisesta palvelusta netti-tv:n sillä tuloksella, että nettipankista paluu takaisin palveluntarjoajan sivuille epäonnistui ja katseluoikeus ei rekisteröitynyt. Puhelinrumban päätteeksi netti-tv:n numerosta 03039800 luvattiin että alkaa näkymään eilen illalla tai viimeistään tänään. Viimeistään tänään sitten kun eipä tuo vieläkään näy.


Hiukka harmittaa, olisi niin kiva ollut katsella miten ihmiset ottavat kontaktia toisiinsa. Ok, tuleehan tänään toki Subin _versio_ tapahtumista, mutta kun se tosiaan on vain versio. Subin roolittaminen ja siten leikkaaminen tekee tapahtumista kuitenkin vähän eri kuin mitä netti-tv olisi tarjonnut.


Ja tosiaan, arvasin että taloon menee Sari. Kuka muukaan se olisi voinut olla? Aikuisviihteen toivossako mokoma piti taloon valita?

maanantaina, elokuuta 28, 2006

BB - toinen tuleminen


Tänään pitäisi nettitelevision aueta. Just äsken tsekkasin eikä vielä ollut auki. Eilen Mies viritti yhteydet tästä tietokoneesta televisioon, tarkoitus on siis ostaa jälleen netti-tv. Pyöreä 30 euroa ei ole paha hinta kolmen kuukauden huvista. Semminkin kun Sub on tehnyt järkevän päätöksen sisällyttää hintaan myös klipit. Niistähän piti viime vuonna maksaa erikseen.


Nyt netti-tv:ssä on tarjolla kolmen neitosen haastattelut, yksi heistä pitäisi valita taloon. Tarjolla on vähän sitä sun tätä, mutta otan tässä neitoset pikaisesti hampaisiini ja kerron kuka heistä taloon menee.


Krista on 29-vuotias akateeminen nainen. Kuinkas muuten, Sub tarjoaa jo heti kättelyssä vähän sivistyneempää inhokkia massoille? Aika hauska höpsö, ei tiedä onko hauska vai ei. Kaunis nainen, joka ei ehkä pärjäisi talossa kuitenkaan.


Niina, 23-vuotias Terhi-wanna-be. Esikuvansa mukaisesti Niinan liian pienet vaatteet nuolevat jokaista runsasta kurvia, plussaa on se, että vaatteet ovat sentään ehjiä! Hölösuu, jonka kieli liikkuu nopeammin kuin ajatus. Kosiskelee yleisöä lupailemalla käytöksellään draamaa.


Sari, 25-vuotias Barbie. Ismi??? Tarviiko mun sanoa enää enempää? Kyllä yksi kaunis tyhjäpää taloon tarvitaan. Sääli vain että tämä kakku taitaa olla tyhjää sisältä.


Eli eiköhän taloon äänestetä Sari, sopivan mauton mutta ilo silmälle. Maltan tuskin odottaa, netti-tv aukea jo!

sunnuntaina, elokuuta 27, 2006

Kele sano Kale - Icarus iski


Yritän parhaani mukaan vältellä tiettyjä blogeja ja sivustoja. Ei ole varaa eikä aikaa eikä sitä sun tätä mennä hurahtamaan johonkin ihanuuteen. Huolellisesta välttelystäni huolimatta Icarus pääsi iskemään irkissä. Voi dääm Iona minkä teit!


Pari linkkiä nyt jo pakkomielteeksi muuttuneesta ihanuudesta.


Ok, pakko se on saada, mutta kun tiellä on vain pari estettä:


1.) Neulemalli on lehdessä, jota ei enää saa. Ja vaikka saisikin niin Suomessa sitä olisi tarjolla ilmeisesti Helsingissä akateemisessa kirjakaupassa. Hiukka kaukana siis.


2.) Jos vaikka saisinkin haalittua lehden jostain, en ole ikinä neulonut englanniksi.


3.) Mulla on tekemättömiä ja keskeneräisiä sen verran paljon, että eipä olisi aikaakaan tehdä. Ihan pakko pakko pakko olisi tehdä joskus alkuvuodesta aloittamani Nalle Puh Snoozy Day loppuun. Ja tällä viikolla postissa saapuneesta Naviasta huppuhuivi ja tumput.


4.) Aikakin on tämmöisellä töissäkäyvällä äidillä kiven takana. Ei auta vaikka kuinka jättäisi lapset heitteille... Silti vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja.


5.) Mulla ei ole sopivankokoisia pyöröpuikkoja.


6.) Eikä ole kyllä lankaakaan sen puoleen.


No, lista on siinä, varmaan muitakin esteitä on. Mutta koska esteet on tehty voitettaviksi taidan käydä käsiksi noihin yksi kerrallaan. Esteen numero uno eteen olen jo tehnytkin jotain: Tilasin tuon lehden itselleni, ne lupasi jotain Trial-lehteä. Nyt pidän peukkuja ja varpaita, että ne olisi niin viisaita että trial-lehti olisi vanha numero ja just tuo Interweave Knitsin kesänumero.


Lankojakin olen surffaillut, pari ihanaa vaihtoehtoa olisi tässä.
Mohair Lux - liukuvärjättyä
Kidsilk Haze - se superhalpa vaihtoehto ;)
Alpacakin kiehtoisi, mutta noista ylemmistä tulisi ohuempi...


Vihreä vyyhti tarjoaa ihanaisia puikkoja, ruusupuiset pyöröt olisi tosi nam. Sieltä olen joskus ennenkin tilannut, oikein mukavaa palvelua. Onni heillä jotka asuvat Helsingissä ja voivat käydä ihan livenä Hakaniemen hallissa.


Hiki päässä olen jo viikon ollut ihan ristipistoksissa, siinäkin ehkä yksi syy miksi tämmöinen pakkomielle pääsee iskemään takavasemmalta varomattoman kimppuun...

keskiviikkona, elokuuta 23, 2006

Navia


Jostain meille eksyi ateljé Margarethan pikkumainos ja valitettavasti bongasin siitä mielestäni aivan ihanat vanutetut lapaset ja kaulahuivipäähineen. Valitettavasti, nimittäin mokomat pitäisi tehdä Fär-saarelaisesta Navia-langasta, joka ei ole ihan halpaa. Onneksi konkurssi kirpaisee vain kerran, joten tilaamaan oli pakko päästä. Kahden viikon täpinöiden jälkeen tänään oli Se Päivä (dääm vaan kun postilaatikkoneuroosini meni ihan hukkaan, Mies kävi postin kun hukkasin kallista aikaa töissä), posti toi paketin Naviaa. Niin ja ohjeen. Mitä ihmettä on jaquard-neule??? Ei se mitään, teen jotain... Joskus...



On se aika ihqda lankaa, tuoksuukin lanoliinille. Missäs mun uutukaiset bambu-puikkoni olivatkaan?


Olin unohtaa: ne ruojat lähetti ISON kuvastonsa ja siinä on vaikka mitä ihanaa! En kestä, tarttee hankkia lisämies tai toinen työpaikka.

tiistaina, elokuuta 22, 2006

Pahalla päällä


Viikonloppu oli mitä rentouttavin, luksusmökkeily Airistolla toimii. Vaikka oli kiviriipatkin mukana... Ja vaikka ne geenimanipuloidut riiviöt tekivät kyllä parhaansa ajaakseen äidin hermot lepokotiin... Alan lopultakin tajuta miksi eräskin tuttavani aloitti tupakoinnin jälleen synnytyksen jälkeen: Pääsee edes hetkeksi karkuun lapsia. Mutta ei, vaikka nyt vähän sivupoluille eksyinkin, olo oli mitä rentoutunein kun aamulla kömmin sängystä ylös ja ryntäsin postilaatikolle. Juuei, ei mulla ole ollenkaan postilaatikkoneuroosia.


Postilaatikosta löytyi lehti nimeltä TIEDE. Miten yllättävää, mehän tilataan sitä. Vaikka en yhtään kärsi esimerkiksi postilaatikkoneuroosista (enhän maininnut asiasta aiemmin?), lukaisin otsikot läpi. Aamukahvi oli tulla samantien ylös ja paha tuuli iski saman tien kuin sata salamaa iskee tulta ja koko maailma räjähtää... Humppavaihe SEIS nyt! (Kas, täsmälleen yhtä tehotonta kuin lapsiinkiin tuo komentaminen.)


Naisen orgasmi - suloinen turhuus


NAISEN ORGASMI - SULOINEN TURHUUS!!!!


WTF!!! Sori vaan linnut, jos tipuitte puusta. Pääsi vähän yllättämään, en voinut millään estää pienoista tyrmistyksen kiljaisua. Tämä on jotain aivan kammottavaa, aikaisemmin laatulehdeksi kuvittelemani läpyskä painaa jotain noin kamalaa kanteen! Pahempaa kuin Seiskan muinainen Lordi-kämmäily!!! Paljon pahempaa!!!


Vaadin päitä roviolle, mieluummin vielä NIITÄ! Jos kerran naisen orgasmi on suloinen turhuus niin jatkossa kutsuttakoon miesten orgasmia karmivaksi vääryydeksi. PRKL!!! Mulle on aina väitetty että siemensyöksyn voi saada ilman orgasmiakin joten täten todistan, että myös miesten orgasmi on täysin turha.


TASA-ARVOA!!! Alan heti keräämään nimilistaa mokoman roska-aviisin tuomitsemiseksi henkisestä kivusta ja särystä. Mua ei ole ikinä loukattu näin!!! Jotain ne höpisi jutussa bonuksesta, mutta kuka nyt moisen tyrmäyksen jälkeen jaksaa keskittyä enää epäoleellisuuksiin. NIIN!

torstaina, elokuuta 17, 2006

HIM


Essi tykkää hirmuisesti paketoida lahjoja. Siis ihan mitä vaan tavaroita ihan mihin vaan. Pakettikortteja ei ole väsätty ennen kuin tänään, tässäpä Essin taidonnäyte:



Tässähän lukee Essin lukemana tietenkin:
ÄITI SAA AINA LAHJOJA


Hmm, mistä se kakara tietää että äiti on myös Her Infernal Majesty?

keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

Suudelma


Pitkästä aikaa vaivauduin ompelemaan Exälle kestovaippaa. Piti testata seuraavaa kokoa Ottobren vaippakaavasta. Poika on niin hoikkis että pitänee vähän trimmata kaavaa kapeammaksi. Sovituskappaleita on hidas ommella, kun kaavan saa kohdalleen sarjatyö jouduttaa edes vähän vaippakasan valmistumista.



Päällikankaana Marimekon Suudelma, imuna bambua ja vaippa saumuroitu sinisin kanttauksin. Hmm, olisko tämä jo Marimekon halventamista, kun ompelen mielelläni vaippoja heidän kankaistaan. Ja kuten aina jaksan toitottaa en todellakaan erityisesti pidä Marimekosta.

lauantaina, elokuuta 12, 2006

Saa kattoa kattoa


Sinne se vaan alkaa vähitellen nakertumaan, tuo meidän uusi katto. Tässä tilanne tänään, huomennahan on sunnuntai eikä mitään edistystä tapahdu:



Ihan oikealla ylhäällä ei näy metalliruoteita, liekö materiaali loppunut kesken vai mikä nyt on? Mies ei löytänyt silmäilemällä tuota materiaalikasaa ruoteita, joten ehkä niitä oli liian vähän.


Remonttireiskat on kyllä ahkeria, tänäkin aamuna ovikello soi kasilta ja halusivat työkalunsa lukkojen takaa. Illalla huhkivat jonnekin pitkälle yli seitsemän illalla. Työmoraali vähän kuten meilläkin? ;D

torstaina, elokuuta 10, 2006

Kattoremppaa


Tässäpä kuva eilisillalta:



Vanha katto on siis purettu, alle toki jäi päreet. Päälle on pistetty vettäpitävä kuitukangas ja puitten päälle on koottu metallista runkoa. Katosta ei ilmeisesti löytynyt sen kummempia ongelmia, jotain pientä suoristamista on kai tehty mutta se nyt oli odotettavissakin. Yllättävän paljon tuosta piipun yläosasta pitikin muurata, vaalea laasti kertoo uudelleen muurauksen.


Maalattujen tai vajaasti maalattujen lautojen ongelmakin lopulta ratkesi. Vasta kuvista työnjohtaja suostui uskomaan, että noita ei todellakaan ole maalattu kahdesti. Kumma ettei asiakkaan sana paina! Olivat tilanneet puut eri toimittajalta kuin yleensä, toki kahteen kertaan maalattuina mutta jostain syystä laudat oli kuitenkin vain pohjamaalattu. Tänään kun tulimme kotiin oli pihalle levitelty kauniisti maalattua lautaa. Silmä lepäsi, laudat ovat nyt todellakin valkoisia.


Pihan kestokoriste jätelava ja vanhat tiilet matkasivat tänään muiden murheeksi. Onneksi tiilille löytyi sopiva monttu erään viljelijän tilalta joten kallista kaatopaikkamaksua ei sentään tarvinnut pulittaa! Iih, nyt alkaa pelottavasti näyttää siltä että tämä sujuu. Ja sekös mua pelottaa, kohta varmaan koko taloa lakoaa kuin korttipakka...


Huom! Eikös tuo maalipinta näytäkin aivan ihqdalta! Ikkunalautoja ei ole vielä käsitelty, mutta kuvasuurennusta multa onkin ihan turha pyytää. ;)

tiistaina, elokuuta 08, 2006

Ihmeiden ihme


Kattoremontti alkoi kuin alkoikin JO tänään!!! Ei ensi vuonna eikä ei milloinkaan vaan kaikista päivistä juuri TÄNÄÄN!!! Happy happy joy joy. Ehkä meillä todellakin on joskus uusi katto.


Mutta jotta onneni olisi täydellinen niin eihän kaikki tietenkään suju kuin putkeen. Perjantaina toimitettu puutavara näyttää räystäslautojen osalta tältä:



Yllä on katon räystäslaudoiksi tarkoitettu "maalattu" puu ja alla Tiivin joskus pari vuotta sitten ikkunaremontissa käyttämä maalattu puu. Minun mielestäni maalatusta puusta ei todellakaan tunnu syyt ja näy puun väri läpi, jotain rajaa hyväuskoisuudella sentään! Ystävällisesti remonttimiehet kertoivat, että tokihan jos näitä "maalattuja" puita katkotaan niin leikkauspinnat kyllä maalataan. Muutoin "maalatut" laudat ovat ihan hyviä. A-HA!


Pisteenä i:n päälle savupiipun peltien yhteydessä paljastui että osa tiilistä on irti. Sanonko mitä? Omakotiasuminen ja varsinkin vanhassa talossa on aivan uskomattoman ärsyttävää. :P Aina jotain odottamatonta pielessä.


Jotain hyvää sentään, puoli kattoa on purettu. Toista puolta eivät purkaneet, kun eihän kattotiiliä voi roudata harjan yli jätelavalle vaan jätelavaa pitää siirtää. Ok, se on nyt siirretty. Ei tästä enää puutu kuin kaatosade, lähdenkin tästä valmiiksi etsimään kippoja yläkerran lattian peitoksi.


Ai niin, hankkikaa toki kaikki Rautaruukin katto ja teettäkää jobi Rautaruukin osaavilla alihankkijoilla!

maanantaina, elokuuta 07, 2006

Suihkuvimma


Irkissä ystävä ihmetteli juuri, mikäs suihkuvimma iski kun ilmoitin lähteväni suihkuun. Kuva kertonee enemmän kuin aika monta tuhatta sanaa?



Exä söi vähän Eskimoa...

torstaina, elokuuta 03, 2006

Ohi on!


Talon maalausurakka ehti sittenkin loppumaan ennen kesälomaa... Uhkaavalta jo näytti, mutta sinnittelimme melkeinpä ympäri pyöreitä päiviä tämän viikkoa ja jätimme maalliset velvollisuudet (lue lapset) heitteille. Eipä ihan heti huvittaisi ruveta tähän hommaan enää, ihanaa päästä töihin lepäämään vaihteeksi?


Sitä en nyt viitsi mainita, että ikkunan puitteet ja ovet kaipaavat myös kunnostusta... Ruukin katonremppaajat ilmoittivat tulevansa JO ensi viikolla... Oh dääm, ehdin jo tottua etupihaa koristavaan romu... kattomateriaalikasaan ja kätevään pikku roskikseen eli roskalavaan keittiönikkunan alla...

sunnuntaina, heinäkuuta 30, 2006

Huarukkata tarjolla


Marjan käsitöistä muistin että minunkin piti kokeilla haarukkapitsiä joskus. Joskus keväällä Suuressa Käsityölehdessä oli haarukkapitsihuivin ohje ja tilasinpa silloin jopa Käsityökorista pitsihaarukan valmiiksi. Kaikkea muutankinhan pitää tehdä joten unohdin pitsihaarukan jonnekin kaappieni kätköihin pölyyntymään...


Eilen kaivelin sitten jotain lankaa ja vielä suuremmalla työllä edes jonkun virkkuukoukun esille. Pitsihaarukka löytyikin yllättävän helposti, Suuri Käsityölehteä piti hiukan etsiäkin. Kaivettuani välineet esille tartuin ohjeeseen ja aloin tekemään haarukkapitsiä - tai sitten en, koska ohje oli täyttä hepreaa eikä esillä ollut edes yhtä ainutta kuvaa pitsipötköstä. Onneksi netti on keksitty ja pelastus löytyi sieltä. Jos en olisi jo peruuttanut Suuri Käsityölehteä olisin voinut palkita heidät loistavasta ohjeesta peruutuksella. >:I


Suuren ähräyksen ja tuhrauksen tuloksena sain ensimmäisen suikuran valmiiksi. Sen kaikkein pienimmän... Seuraavaan pitääkin haarukoida jo yli 200 silmukkaa kummallekin puolelle, tässä kuvan viritelmässä on vain 105 kummallakin puolella. Mutta eikös se ole tärkeintä että on kivaa? ;)


torstaina, heinäkuuta 27, 2006

Essin luonne ja asiaa kielestä


Sain Kolme kertaa ikuisuuden postauksen innoittamana lopultakin mietittyä kuvauksen herranterttumme Essin vivahteikkaalle luonteelle. Ei tarvitse pidättää hengitystä pitkään, se tulee tässä nyt:


Essin viehättävä luonne on sekoitus tiejyrää, riivinrautaa ja nova-pommia. Siinä se! Nova-pomminhan tietävät kaikki, se on Andromedassa se pieni vaatimaton heikko pommi, jolla voi täräyttää auringon ja kokonaisen aurinkokunnan tuhannen päreiksi kertaheitolla.



Vain sädekehä puuttuu?


***


Ex onnistui kaatumaan kiivetessään ylös päin kellarin rappuja ja tuiskautti ilmeisesti leukansa siinä rytäkässä rappuun. Muutoin kiva, mutta hampaitten väliin jäi kieltä ja niinpä herralla on kaunis hammaskuviointi kielessä. Ja sekin on erityisen kiva, että Ex ei onnistu ottamaan imuotetta rinnasta. Yrittää toki, mutta irrottaa heti ja osoittaa sormella suuta ja sanoo pipi! Voi sitä yrittämisen määrää, jossain vaiheessa keksi, että jos perinteinen ote ei onnistu niin ehkä sitten hampailla. Auts, pistin pisteen siihen hommaan tosi äkkiä.


Päiväunista oli muodostua melkoinen ongelma, mutta jostain kumman syystä sitkeän yrittämisen jälkeen, nuori mies sai kuin saikin otteen ja nukahti rinnalle autuaasti tissi suussa. Luulin jo että härdelli on ohi, mutta eipä tuo saanut taaskaan otetta kun oli aika herätä päiväunilta. Onneksi kielihaverit paranevat suhteellisen äkkiä, ei huvittaisi pumppailla maitoja hukkaan. Puhumattakaan Exän elämästä, kaikki kolahtaa nyt kovemmin kun armas tisukka on tauolla.

tiistaina, heinäkuuta 25, 2006

Puerto Ricon 2-pelaajan säännöt


Pistän tuon kääntämäni sääntömuunnelman tähänkin. Ihan varmuuden vuoksi, hukkaan nimittäin aina kaiken. ;) Eli tämähän on käännös More Than Games sivuston englanninkielisestä käännöksestä, joka taas on käännös ALEA:n saksankielisistä originaalisäännöistä.


Puerto Rico: 2-pelaajan säännöt
Viralliset Alea / Ravensburger säännöt
Copyright: (c) 2001 Ravensburger Spieleverlag


2-pelin muutokset normaalihin pelisääntöihin ovat seuraavat:


VALMISTELUT:


Kumpikin pelaaja ottaa: 1 pelilauta, 2 dublonia, 1 indigo (kuvernööri), 1 maissi (toinen pelaaja)


Viljelyslaatat: Poista jokaisesta viljelyslaattatyypistä 3 laattaa. Paljasta pelipöydälle 3 viljelyslaattaa (yksi enemmän kuin pelaajien lukumäärä)


Louhokset: Poista pelistä 3 louhosta (käytä 5 louhosta)


Rakennukset: Ota peliin vain 2 kutakin tuotantolaitosta ja 1 kutakin violettia rakennusta.


Voittopisteet: Ota peliin 65 voittopistettä


Uudisasukkaat: Laita uudisasukasvarantoon 40 uudisasukasta ja uudisasukaslaivaan 2 uudisasukasta (mimini = pelaajien lukumäärä)


Tuotteet: Poista kustakin tuoteryhmästä 2 tuotetta.


Rahtilaivat: Käytä vain 4 ja 6 ruudun rahtilaivoja.


Kauppahuone: Ei muutoksia.


Roolilaatat: Poista pelistä yksi kullankaivaja.


PELAAMINEN:


Kuvernööri aloittaa ja valitsee roolin. Pelaajat valitsevat vuorotellen roolit kunnes kumpikin pelaaja on valinnut kolme roolia. Laita 1 duploni jäljelle jääneen roolilaatan päälle. Kuvernöörilaatta siirtyy toiselle pelaajalle ja pelataan seuraava kierros kuten edellä. Kaikki muut säännöt sääntökirjan mukaan.


***
Hassua että näitä ei ollut pelin mukana, Puerto Ricohan on suomenkielinen laitos originaalista ja Lautapelit yleensä pistää vaikka erillisenä lappuna suomenkieliset säännöt. Ja kun nämä kuitenkin ovat jo tosi vanha lisäys ja ihan virallinen versio. Ei voi ymmärtää?

Silmät ristissä


Eilen posti toi lopultakin kauan kaivatun Puerto Ricon. NYT kyllä hiukka väsyttää!


Kiva pieni vastoinkäyminen tuli koettua kun aloitin sääntöjen tavaamisen. Hmm, 3-5 pelaajaa! Kannattaisi varmaan aina perehtyä kunnolla pelaajalukuun... Mutta ei se mitään, ainahan voi soveltaa. Hetken pohdinnan jälkeen löytyi kolmekin tapaa pelata tuota kahdestaan:


1.) Otetaan neljä pelilautaa ja kumpikin pelaaja pelaa kahta.
2.) Otetaan kolme pelilautaa ja kumpikin pelaajaa pelaa omansa lisäksi vuorotellen yhden vuoron kolmatta pelilautaa.
3.) Pelin julkaisija on onneksi tehnyt myös omat viralliset sääntönsä kahdelle pelaajalle. Sääli kun niitä ei ole suomennettu, pitää joku päivä tehdä se ihan itse.


Peliä oli ihana purkaa ja irroitella palasia ja nappuloita. Ihan ensimmäinen paniikki iski jo siitä, kun selaili pelilaatikon materiaalia, erilaisia osasia on nimittäin paljon. On eri värisiä puisia nappuloita pari kourallista, pahvisia nappuloita on niitäkin paljon ja erilaisia. Sääntökirjaa voi todellakin sanoa kirjaksi, säännöt ovat pitkät ja monimutkaiset. Tavasin säännöt läpi ajatuksen kanssa ja vertasin niitä pelilaatikon sisältöön: erilaisten osasten joukkoon alkoi hahmottua jotain järkeä.


Illalla kun lapset lopultakin nukahtivat, aloin asettelemaan pelilauttaa ja välineitä järjestykseen. Ajattelin pelata yksikseni pari kierrosta ihan vain harjoituksen vuoksi, mutta Mies tulikin kaveriksi. Pelasimme ihan kokonaisen pelin neljällä pelaajalla, aikaa meni vaivaiset kaksi tuntia enkä ole ihan varma menikö kaikki aina ihan pilkulleen oikein sääntökirjan ahkerasta tavaamisesta huolimatta.


Kivaa oli. Puerto Rico on aivan erilainen peli kuin mitä olen ikinä pelannut. Peli on yhdistelmä erilaisten roolien pelaamisesta: uudisraivaamisesta eli viljelystä, uudisasuttamisesta, rakentamisesta, tuottamisesta, kaupanteosta, laivaamisesta ja kullankaivuusta. Jos nyt en unohtanut paria roolia. Erilaisia rakennuksia ja viljeltäviä riittää ja niinpä näin ensikertalaisena pelasimme vain, strategioiden luomineen vaatii varmasti aika monta peliä ja hienosäädön ymmärtämistä. Ehdottoman hyvä ostos, jonka uskon kestävän monta ja monta pelikertaa! Sitä tuli hiukan harmiteltua, että mistä löytää lisää peliseuraa. Peli olisi varmasti kaikkein parhaimmillaan, jos pelaajien määrä olisi aidosti 3-5. Tosin näin neljälläkin peliin tuli kivasti lisää strategiaa, kun piti edes vähän yrittää pelata yhteen omalla kahdella pelilaudalla.


Silmät ovat ristissä, meni tosiaan yli kahteen yöllä. Ja tänään pitäisi jaksaa maalata taloa...

tiistaina, heinäkuuta 18, 2006

Pelaamista


Puerto Rico on viimein ilmestynyt suomeksi. Oli ihan pakko pistää tilaus vetämään, vaikka alunperin ajattelin, että tilaan samalla tuon sekä myös kohta suomeksi ilmestyvän Pingwin-pelin. Kurjaa kun nykyisin onnistuu tilin tuhlaaminen jopa silloin kun elelee mökkihöperönä seiniin keskittyneenä (joko ulkopuolella raaputtelemassa tai sitten sisällä hoivaamassa vammoja raskaasta työstä).


Lautapelaaminen on tosi kivaa, enemmän vain pitäisi olla aikaa. Niin kuin käsitöille ja elokuville ja muullekin... Ihan kuin ajanpuutekin kroonistuisi näin töissä käydessä. Vaikka nyt tietenkin hetkellistä helpotusta tuo lomailu. Puerto Rico vaikuttaa mielenkiintoiselta, rakentelua yhdistettynä kaupankäyntiin. Saa nähdä tuleeko siitä yhtä koukuttava kuin Carcassonnesta, jonka ansiosta iltoihin oli pakko raivata pelin menevä aukko. Jos ei muuten, niin jättämällä lapset heitteille. ;)


Essikin osaa muuten jo rakentaa Carcassonnen kaupunkia, laatat menevät jo mukavasti ihan sääntöjen mukaisille paikoille. Pisteytysta emme harrasta, sen kun väärinkäytämme peliä joka kerran muuttuvana palapelinä. Kimblestäkin Essi tykkää, tosin nopasta ja laskemisesta neidillä ei ole harmainta haisua. Onpahan muuten vaan mukavaa liikuttaa noppaa kun äiti laskee ja sanoo seis. Afrikan tähti odottaisi myös jossain kaapin perukoilla, pitäisi varmaan kokeilla sitäkin joskus.

Oi kallis Suomenmaa!


Iituliini lähetti postissa kivan paikkakyltin. Kiitos!



Siinäpä jännä paikka, ihan Kaleton! Millaistahan olisi asua taatusti Kalettomassa ympäristössä?

maanantaina, heinäkuuta 17, 2006

Huono jobi


Jos mullakin on joskus haasteellinen työ, niin Nasalla se vasta huono jobi onkin. Väki kyylää pitkin poikin palloa kun työläiset raapii otsaa ja kuolaa näyttöruuduille. Ja kaikki vain siksi, että pitää nähdä livenä miten ison kuopan sukkula jättää kiitoradalle..


Nasa-tv on kiva palvelu, katselin parisen viikkoa sitten siitä suorana sukkulan nousun, nyt olisi vuorossa laskeutuminen ihan näillä näppylöillä. Ansiokas blogi Aurinkokunta tänään, kertoo myös mukavasti suomenkielellä mitä taivaissa tänäänkin saattaa tapahtua. Juuei, ei ole horoskooppeja siellä ei.


Pistäkäähän muuten tilaten, mua hämmästyttää miten moisella laatublogilla on niin vähän tilaajia.

sunnuntaina, heinäkuuta 16, 2006

Elämää sateenkaaren alla


Sadutkinhan sen tietävät, että lapsilla on hyvä huomiokyky ja tarkka katse. Olen aina kuvitellut eläväni heteroparisuhteessa, mutta ehkäpä todellisuus onkin jotain ihan muuta.


Exällä on kaksi äitiä, poika huutelee ÄITI!!! niin miehelle kuin minullekin. Ainoa keino paikallistaa kummasta äidistä on kulloinkin kysymys on katsella mihin suuntaan kaipaavat kädet ojentuvat. Essi oli ihan samanlainen aikoinaan. Hassuinta on se, että kyllähän Ex menee isin luo, jos komentaa.


Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni, että Exälle ÄITI!!! tarkoittaa huolta pitävän läheisvanhemman huomionherättämistä. Sääli vaan kun en tiedä jodlaako pentu hoidossakin hoitotädille ÄITI!!! Voihan se olla, että ÄITI!!! tarkoittaa pelkästään HUOMIOI MUT JO MÄNTTI!!! Iih, kuka minä sitten olen, jos en äiti lapsilleni? Tässähän iskee paha identiteettikriisi, näin keskellä kesää. Mikään ei olekaan enää varmaan, ei parisuhteen laatu eikä oma identiteettikään.


Ex on oppinut onneksi jo sanan TITTI. Puuttuu enää P*RKELE, niin kohta mulla on taas imetysfoobikkojen kauhu: Kävelevä lapsi, joka huutaa äidilleen mitä erilaisimmissa julkisissa paikoissa TITTIÄ P*RKELE!

lauantaina, heinäkuuta 15, 2006

Rakuuna, uusi suuri rakkauteni


Makuhermoni laulavat hoosiannaa rakuunalle. Nousin juuri pöydästä ja olen pakotettu jakamaan kosmisen luokan nautinnon kanssanne. Varsin uuden tilaajat, joita tuntuu sikiävän ihan silmissä. Sikiäminenhän on tosi kivaa toimintaa, joten jatkakaa ihmeessä! Mutta asiaan eli mantelipapuihin.


Mantelipavut


leikkopapuja pakkasesta
voita
mantelilastuja
suolaa ja rakuuna


Paista papuja runsaassa voissa kunnes ovat kypsähköjä. Heitä sekaan hiukka lisää voita, suolaa ja rakuunaa. Sekoita ja ripottele runsaasti mantelilastuja joukkoon. Paistele hetki niin että mantelilastut saavat vähän väriä ja nauti!


Tuo on ihan jär-kyt-tä-vän hyvää, kuin jotain ravintolaruokaa. (Minähän syön vain hyvissä ravintoloissa, joten ravintolaruoka on taivaallista. ;D) Miksi en ole ikinä tajunnut rakuunan autuutta, mikä tuoksu, mikä maku! Runsas määrä voitakaan tuskin pilasi makua. Makuhermojen hoosiannaa säestää ääni verisuonistani: naps naps naps. Menevät mokomat tukkoon. Mutta ei se mitään, loppu on autuas!


Birke vihjaisi herkusta nimeltä rakuunaporkkanat. Aah, maltan tuskin odottaa seuraavaa ruoka-aikaa.

perjantaina, heinäkuuta 14, 2006

Bileet jatkuu ja puksimista


Uusia tilaajia onkin kokonaista KOLME kappaletta!!! Ooh! Aaah! Ja ??? Keitä te ootte, mistä te tuutte??? Mutta älkää nyt vaan menkö minnekään! *liimailee uusia tilaajia tiukasti paikoilleen*


Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin: Olen suunnattoman dilemman edessä. Mikä edellisissä polkissani houkutteli kolme valiotilaajaa paikalle? Kultainen KIKKELI? Remontointi? Mansikkakakku? Upeistakin upein fotospektaakkeli? Neulepolkkaajien julkinen rienaaminen? Miten voin tarjota lisää hyvää ja mahdollisesti saada vielä LISÄÄ tilaajia, jos en edes tiedä mistä syystä tämä onni kohdalleni lankesi? PANIIKKI!


Toisaalla Kalestaniassa:


Ex on oppinut puksimaan (ampuminen ei ole ampumista, jos sitä ei kutsuta siksi, joten puhutaan nyt vaan puksimisesta). Viaton saippuakuplakone muuttuu Exän käsissä puksimislaitteeksi, jolla osoitellaan muita ja pidetään omituista kurluttavaa ääntä. Luojan lykky jätkänpätkä ei vielä tajua, että oikeasti puksittaessa kuuluu PAM! Minun viaton pieni poikani puksii. Voi murhe ja itkuntyrskäys. Vaikka Essi onkin mieletön riiviö, niin ei sekään sentään puksimista koskaan keksinyt. Alan vahvasti epäillä, että Y-kromosissa on sitä jotain...


Samainen nuori mies on oppinut, miten siskoa kutsutaan. Herra huutelee kovaan ääneen ESSI ESSI ESSI (Kaikkihan uskovat että tuommoinen hiukka vajaa 2-vuotias osaa sanoa ässän? Mulla on ihan pieni salaisuus, Essi ei ole aikuisten oikeasti nimeltään Essi...) . Kuulostaa aivan syötävän suloisesta, vähän kuin seireeni, joka houkuttelee paikalle lisää puksittavia...

torstaina, heinäkuuta 13, 2006

Juhlapolkka!!!


Mulla on kuin onkin uusi tilaaja Blogilistalla!!! Joy oh joy oh joy!!! Bileet!!! Tarjolla on paitsi eltaantuneita huutiksia myös ylikypsiä kyssäreitä. Jos oikein hyvä tuuri käy, ehkä onnistun hankkimaan jostain ranskalaisia viivojakin... Eräs blogaaja nimittäin suunnittelee konttausreissua mökille joten ranskalaiset jäänevät hetkeksi valvomatta...


Kunnon bileissä on aina hyvät tarjoilut, joten pistetäänpä nyt kerrankin pöytä koreaksi. Olisi moukkamaista tarjota esim. mansikkakakkua, ei edes leipuripojalla koristettuna.



Juhlissa täytyy tarjota jotain unohtumatonta, joten tässä upea fotospektaakkeli runotorstain... ei kun valokuvahelluntain ei kun vaan näköhermojen hellimiseksi:



(Kele kun tuota raaputtamista riittääkin!)


Lisäksi kuvapläjäys Rautaruukin meille urakoimasta upouudesta katosta:




Ehdottomasti 14 000 euron arvoinen näky, kun vaan joskus näkyisi muutakin kuin romulava ja rojut nurmikolla... Remonttimiehistä ei ole tietoakaan. *kiristelee hampaitaan*

keskiviikkona, heinäkuuta 12, 2006

Tärkeä polkkaaja polkkaa Tärkeän polkan Tärkeästä asiasta


No niin, olen varoittanut. Jo otsikossa kerrankin!


Koko kevään mulla on ollut äärimmäisen ontto olo, ihan kuin jotain puuttuisi. Ja eilen hokasin sen: KULTAINEN KIKKELI tai no siis kuukkeli tai jotain. Ei olla niin tarkkoja! Pikainen googlaus paljasti vain vuoden miekka ja kypärä Kuukkelin. Missä on tämän vuoden KK??? Juuri kun olen äärimmäisessä iskussa ja olisin voittanut suvereenisti kaikki sarjat (myös Erityisen Parhaista Parhaimman Kallio -blogin kunniakkaan sarjan). Tässä haiskahtaa nyt joku ja se ei ole Elman eltaantuneet huutomerkit... Selvä salaliitto!


Jatkoin googlaamista ja internetin syrjäpoluilta löysin arvioita siitä, että elukka parka on jäänyt lintuinfluenssan jalkoihin. Ei, olen täysin varma siitä, että Kikkelin syöksi tuohon syövereihin neulepolkkaajien palkitseminen. Todistusaineistona esitän tämän linkin, onko tämä tervettä häh???


Vapauttakaa lintuparka ja päästäkää se palkitsemaan mut! Tai muutoin tulen ja katkon kaikki teidän halvalla Ebaysta huutamanne bambupuikkonne tuhannen päreiksi... *julma ilme*

maanantaina, heinäkuuta 10, 2006

Ukkonen kyläilee


Essillä on pienoinen päähänpinttymä ukkosesta, ilman että neidolla on oikeasti hajuakaan siitä, mikä se ukkonen oikeastaan on. Selitä tuommoiselle 4-vuotiaalle, miten ukkonen on sääilmiö, johon liittyy sadetta, salamoita ja jyrinöitä. Essi on ihan toista mieltä.


Ukkonen on ihan jotain muuta, onhan Essi tavannutkin sen. Se kuulemma tuli meille kylään, sillä on kädet ja jalat ja silmät ja suu! Ja se on pe-LOT-tava! Harmillisesti ukkoset ovat vähän kiertäneet, mutta tänään tuttu jyrinä kuului kaukaisuudesta. Kun totesin, että ukkonenhan se siellä, Essi alkoi kiertelemään ja kurkkimaan ikkunoista, että missä se ukkonen nyt on. Raukka jännitti selvästi.


Neiti sytytti jopa valot keittiöön, valo kun pelottaa ukkosta. Ilmeisesti ukkonen pelkään sitten itseäänkin, kun salamathan ovat valoa. Juteltiin jälleen kerran ukkosen syvimmästä olemuksesta ja siitä miten sitä ei tarvitse pelätä. Se on vain säätä kuten sade, auringonpaiste ja tuulikin. Ei tainnut mennä perille?


Taidan säätää opettavaiset tarinat siitä, miten puitten alle ei saa mennä ukkosen suojaan joksikin toiseksi kerraksi.

sunnuntaina, heinäkuuta 09, 2006

Mikä miehiä vaivaa?


Helle ja vesi on lyömätön yhdistelmä. Kun suurimman osan vuodesta sataa vettä tai muuta loskaa taivaalta, kansa sekoaa täysin kuumina hellepäivinä. Vilvoitus löytyy veden ääreltä, mutta valitettavasti yhdistelmä on kuolettava muutamille epäonnekkaille. Eikä varmaan sisäinen nesteytyskään erinäisillä monopoli-juomilla auta asiaa yhtään.


Tämän viikonlopun saldo on tähän mennessä kymmenen hukkunutta. Miehiä näistä vedelle hävinneistä on ylivoimaisesti suurin osa, kuten aina. Liekö nesteytys, järvi ja sepalus se yhdistelmä, mikä kaataa suomalaisen uroon naarasta useammin veden varaan?


Luulisi tosin suomalaisten uroiden puupäiden pitävän epäonniset veden pinnalla...

lauantaina, heinäkuuta 08, 2006

Helpotusta helteeseen kotona


Helle on ihanaa, nautin todella vaikka välillä sitä kaipaakin hetken viilennystä. Sääli vaan kun ilmastointilaitteet ovat kalliita eikä pelkkä tuuletin tee muuta kuin liikuttaa ilmaa. Luin jostain Iltasanomien tai Iltalehden jutusta tuulettimen ja täysiverisen ilmastointikoneen välimuodosta, tuulettimesta, jossa on pakastimessa viilennettävät kylmäpatruunat. Kallis sekin värkki oli, joten köyhän on pakko soveltaa. Ja tässä meidän oma malli, tehty kotoa jo valmiiksi löytyvistä vermeistä:



Jalallinen tuuletin, sen edessä kahden cd-telineen päällä tarjottimella kylmäkalleja. Latasin jo pari limsapulloa vedellä ja tungin pakastimeen, kylmyys katoaa tässä helteessä nopeasti! Mutta ihana viileä tuulahdus tuosta tulee, halvalla. ;)

keskiviikkona, heinäkuuta 05, 2006

Helpotusta helteiseen työhön


Keksinpä ihan vahingossa maanantaina miten helteet ja työt saa kätevästi yhdistettyä. Unohdin työkännykkäni aamulla kotiin ja voi pojat kun olikin rauhallinen työpäivä ilman hysteerisenä soivaa kännykkää. Varsinkin kun vielä unohdin poistaa tiistaina foorumilta viestin kännykkäni lomailemisesta sama autuus jatkui vielä silloinkin.


Eli jos ei itse pääse lomalle kannattaa pistää edes kännykkä lomailemaan.

sunnuntaina, heinäkuuta 02, 2006

Telttailua ja autokolareita


Essille ostettiin toissa kesänä Viron matkalla kuutionmuotoinen leikkiteltta. Siinä on kaksi läpinäkyvää sivua, joista on kiva kurkkia elämänmenoa ja mikä parasta aikuinenkin näkee mitä teltassa tapahtuu. Kyylä mikä kyylä!


Eilen Essin piti ehdottomasti saada teltta sisälle yöksi, neiti halusi nukkua teltassa. Raukka ei taida vielä tietää mitä oikea telttailu on. Isi kävi kiikuttamassa teltan sisälle, ei mikään ihme homma, kun kuutiota ei voi edes kiinnittää maahan. Laitettiin kuutio pyörötuolin patjan päälle makkarin lattialle ja Essi peittojen ja tyynyn kera sinne. Ipana todellakin nukkui yön teltassa...


Mietin jo tässä, että telttaa ja patjaahan voisi hivuttaa vähitellen ulos makkarista... Olohuoneeseen... Siitä eteiseen, mutta sitten tuleekin ongelma. Vaivihkainen hivutus ylös rappua lienee iso ongelma?


Ex on ínnostunut autoista. Tottahan Essikin on autoilla leikkinut, mutta Exälle autot ovat henki ja elämä. Hoitotätikin totesi, että Ex on hyvässä iässä: Ei osaa sanoa paljon muuta kuin auto, mutta hokeekin sitä sitten sitäkin enemmän. :D


Ex ajelee autoillaan kolareita, kräsh bäng vaan. Seuraava äänitehoste on aijaijai... auuuu!!! Loukkaantuneita autoja pitää puhaltaa, minä saan puhallettavaksi yleensä toisen ja toisen Ex puhaltelee itse terveeksi. Ja sitten taas uusi kolari... Loputtomiin.

torstaina, kesäkuuta 29, 2006

Kuuminta hottia


Kalen elämä käy nykyisin niin ylikierroksilla, että eihän tänne blogiinkaan ehdi raportoida kaikkia Tärkeitä Asioita!!! Mutta nyt kuuma rapo, suoraan Kalen sykkeestä!!!


Ostin tässä viikko sitten hirveän kasan huutomerkkejä jonkun neuleblogin kommenttiraidalta!!!! Niitten käyttämiseen onkin mennyt jo monta ja monta päivää!!!! Mutta tänään tein vielä paremmat kaupat!!! Jonkun käsityöblogin kommenttiraidalta löysin ihan tuoreita kysymysmerkkejä kiljardi kipaletta VAIN EUROLLA???? Tosi halpaa???? Ja onneksi parasta ennen päivä oli vasta eilen???? Nyt nämä kasvaa jotain ihmeellistä vaaleanpunaista nöyhtää???? Näkyykö se sinne asti????


Salainen rakkaani Elma (vilkuti) osti onneksi mesessä osan kunnioitettavasta varastostani pois kuleksimasta, ei tartte munkaan ihan kaikkia käytellä itse. Itse??? Mun???


Mutta hei, onkohan noi neuleblogaajat ja muut sellaiset aika kieroja ihmisiä??? Ne näprää koko ajan kaiken maailman pienien pilkkujen kimpussa ja naruttaa hölmöiltä ISOT rahat huuto- ja kysymysmerkkidiileillä? Hei, minne voi tehdä polliisi-ilmoituksen huijauksesta???? Kiskontaa!!!!


Muuta raportoitavaa jännittävästä elämästäni:


Olen atk-hölö, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Olen äiti, jonka lapset ovat heitteillä. Olen vaimo, jonka mies on koko ajan "ylitöissä". Ja ilmiselvästi olen ihminen, jonka lääkitys ei ole ihan kunnossa...


Päätän jännittävän raporttini tähän!!!!


Vai päätänkö????

perjantaina, kesäkuuta 02, 2006

Kuva-arvoitus



Selasin päiväkirjaani ja sieltä löytyi tämmöinen aarre. Päiväys on 10.7.1987. Arvauksia siitä mistä on kyse voi heittää kommenttilootaan.

torstaina, kesäkuuta 01, 2006

Tautituvalla


Alkuviikko oli vielä lupaavaa, mutta tiistaina puoli tuntia töitä tehtyäni soi puhelin: Hoitotäti soitti, että Essi oksentaa. Great! Mies haki Essin hoidosta, ajelin kotiin kahdeksitoista ja tehtiin vuoronvaihto. Ipana oksensi, ripuloi ja oli ihan veto pois. Mikään ei pysynyt sisällä. Onneksi Essi on jo iso tyttö ja osaa oksentaa astiaan.


Iltaa kohti nousi kuume, mutta onneksi myös neste alkoi pysymään sisällä. Seuraava päivä meni kätevästi: Ex oli hoidossa, Essi makasi reporankana sohvalla ja minä sain rauhassa puuhata omiani. Mitä nyt välillä juotin Essiä ja vaihdoin Muumi-videota. Kuumetta oli yli 39 astetta eli eipä ihme, että Essinkin into touhuamiseen taittui.


Tänään Essi on jo oma reipas itsensä, ainoa vaan, että ruoka ei maistu. Juomisestakin saa huolehtia ja tyrkyttää. Puhelin soi tänäänkin: Hoitotäti soitti, että nyt oksentaa Exäkin. Kiva kiva, oksennusten sieppaaminen jatkuu. Ex-raukka kun ei vielä osaa oksentaa astiaan oma-aloitteisesti.


Kuka oksentaa seuraavaksi...

keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006

Seiska minkä teki


Pitihän se arvata, että Seiska tarttuu täkyyn ja julkaisee Mr Lordin kuvan ilman maskia. Rikoksen raskauttavuutta lisää entisestään vielä se, että lärvikuva piti ihan ehdottomasti tällätä läpyskän kanteen. Jos kuva oli ihan pakko pakko pakko julkaista niin eikö sen olisi hyvin voinut jättää sisäsivuille? Vallaton katse ei voi välttyä kannelta sitten millään, viaton turmeltuu ihan väkisinkin. :P


Pari linkkiä aiheesta:
käsijumppaa  
oma nimi peliin  
laiton uhkaus?


Lisää varmaan seuraa...

tiistaina, toukokuuta 23, 2006

Siivoaminen kannattaa aina


Ainakin tietokoneen siivoaminen.


Ykköstietsikkamme alkoi vähän aikaa sitten sammahdella itsekseen. Koska kopan alle katsomisesta ei makseta kotona senttiäkään, käynnistelin vaan sinnikäästi koneen uudelleen aina silloin tällöin. Tulipahan bootattua edes joskus! ;) Välillä tosin rakkine piti sammuttaa yöksi kun tuntui, että tuuletin pitää niin kovaa meteliä.


Eilen kun kone taas tutusti sammahti itsekseen vaivauduin kerrankin menemään biosiin ja tsekkaamaan mitä sieltä irtoaisi. Ja ah kääk, prossu kävi hiukka kuumana, 90 astetta. Se on vähän liikaa eli jotain kai tartteis tehdä. Irrottelin koneen piuhat ja kaivoin rakkineen pois kolostansa, Mies imuroi. Kone takas kiinni ja eipä aikaakaan, kun sama peli jatkui. Lämmöt eivät yhtään tippuneet...


Huoks, ei se auttanut kuin nöyrtyä ja kaivaa kone taas lämpöisestä kolostaan. Mies irrotti prossun tuulettimen, syyllinen paljastui. Prossun siili oli niin täynnä pölyä, että lämpöjen nousulle ei tarvinnut etsiä enää enempää syyllisiä. Ilma ei taatusti pihahtanutkaan siilissä...


Imuroinnin jälkeen kone taas kiinni piuhuihin, alkoi jo etäisesti muistuttamaan työpäivää vaikka mies tekikin varsinaiset työt... Käynnistys biosiin ja lämpöjen tsekkaus. Jees, lämmöt laskivat silmissä. Nyt lämmöt haahuilee jossain 40-45 asteen välillä. Siivoaminen todella kannattaa, ainakin tietokoneen.

sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006

Säätiedotus


Sekin ihme on nyt nähty, että helvetti jäätyi. Isoja örkkejä tulvii lähiaikoina kaikista viestintävälineistä, varokaa!


SUOMI VOITTI!!! Olo on ihan epäuskoinen, olemme taatusti nyt jossain rinnakkaisuniversumissa.


KIITOS LORDI!


Finnish Weather


+15°C
It doesn't get warmer than this in Finland, so we'll start here;
The Spanish put on caps, winter jackets and gloves.
The Finns work on their tans.
+10°C
The French try, in vain, to get the central heating started.
The Finns plant flowers in their gardens.
+5°C
Italian cars refuse to start.
The Finns go cruising in cabriolets.
0°C
Distilled water freezes.
The water in the Vanda stream gets a bit thicker.
-5°C
People in California get cold damage.
The Finns are grilling the last hot dog before the winter.
-10°C
The English turn on the heat in their homes.
The Finns put on a sweater.
-20°C
The Australians flee Mallorca.
The Finns stop celebrating midsummer, autumn is here.
-30°C
People in Greece die from the cold and disappear from the face of the earth.
The Finns hang their laundry to dry indoors.
-40°C
Paris cracks in the cold.
The Finns stand in line at the hotdog stand.
-50°C
The polar bears evacuate the north pole.
The Finnish army postpone their winter survival training in waiting for a
proper winter.
-60°C
Korvatunturi freezes.
The Finns rent a video and stay indoors.
-70°C
The fake Santa Claus moves south.
The Finns get upset because it's impossible to make Kossu (Koskenkorva)
outdoors. The Finnish army start their winter survival course.
-183°C
The microbes in food doesn't survive.
The Finnish cows complain that the milkers' hands feel a bit cold.
-273°C
ALL atom-based movement ceases.
The Finns tell each other "Perkele, it sure feels cold today".
-300°C
Hell freezes over.
The Finns win the Eurovision Song Contest
.

lauantaina, toukokuuta 20, 2006

Vanhasta traumasta viisuihin


Muistan sen vieläkin kuin eilisen päivän sen viikonlopun kun Ruotsi voitti sekä Euroviisut että jääkiekon MM-kisat. Ja oli niitä jotain muitakin, mutta onnekseni olen pystynyt unohtamaan edes ne. Ei ollut helppoa olla suomalainen ja kuunnella vinoilua moisen viikonlopun jälkeen töissä.


Hyvitystähän moisesta olisi pitänyt saada, edes nämä kuluneet yli 10 vuotta ja paluumuutto Suomeen eivät ole helpotusta tuoneet. Eikä tuonut tämäkään viikonloppu, ei leijonilla raukoilla pää kestä. Vielä olisi jäljellä Lordi, ehkäpä niiltä ei sentään mene pupu pöksyyn?


Kun Lordi voitti Suomen karsinnat, täytyy myöntää, että ajattelin asiasta aika nuivasti. Vaikka mitäpä väliä sillä on kuka sinne menee häviämään. Mutta Lordipa otti ja näytti vanhalle tantallekin, mistä hirviöt pissii. On ollut tosi mukava seurata Lordin taivalta kohti viisuja ja lukea näiden kohteliaiden hirviöiden haastatteluista. Upeaa, Lordi ei pilkkaa muita kilpailijoita, vetää omaa kohteliasta linjaansa _ja_ kehuu muita.


Jo finaaliin pääsy oli uskomaton voitto. Tänään on pakko linnoittautua television ääreen ja kerrankin seurata huolella koko jännittävä pisteenlasku. Nykyinen euroviisujen alennustila on vieroittanut minut entisen faninkin, mutta ehkäpä tässä on uusi nousu tulossa? Vähemmän vähäpukeisia show-tanssijoita ja enemmän vaikka sitten hirviömaskeja jatkossa kiitos!


Jos sattuisi semmoinen ihme, että Lordi voittaisi finaalin, Suomi sekoaisi kyllä täysin. Ja se olisi kiva nähdä, joten pidän peukut ja varpaat ylhäällä. Finland - twelve points olisi ihanaa kuultavaa mahdollisimman monesta Euroopan pääkaupungista. Niin ja entisen Neuvostoliiton ja mitä niitä uusia nyt onkaan...


Loppuun vielä keskustelu vanhainkodista, jossa mummot seuraavat viisuja:
- On se kiva, että Loiri vielä jaksaa yrittää!
- Mutta onpa se mennyt pahannäköiseksi.
- Sitä se viina teettää.


***
Lisäys vielä jääkiekosta, olen viime vuonnakin suhtautunut positiivisesti Suomen kiekkomenestykseen. Kiva ettei tässä kaleidoskoopissa sentään kaikki asiat vaihdu. ;D

keskiviikkona, toukokuuta 17, 2006

Rokulipäivä


Tämä päivä meni kyllä täysin pelastusarmeijalle. Yöllä kun keskittyessäni hengittämiseen päätin, että jos aamulla olo on vähänkään flunssainen, jään kotiin. Ja lapset hoitoon, jotta lepäämisestä tulee edes jotain. Jäädä piti, ei sille mitään voi. Tuntui vaan jotenkin lusmuilemiselta jäädä kotiin, sillä kuumettahan ei tietenkään ollut. Flunssa nostaa mulla kuumeen ehkä kerran kymmenessä vuodessa ja yleensä sinnittelenkin töissä kun tuo selvä merkki kotiinjäämisestä puuttuu. Mutta kannattaneeko tuo, tauti vain pitkittyy? Ja vaikka täysin korvaamaton olenkin niin kai nuo nyt yhden päivän pärjää töissäkin ilman mua...


Niinpä sitten jäin kotiin ja lepäsin. Petollista tuo lepo, olo todellakin parani. Alan jo saada ääneni haltuuni, mutta ihan täydessä iskussa tässä ei vielä olla. Löhnäämisen parantamalla ololla menin reippaasti pyörittämään pyykkirumbaa ja eikös sydän taas alkanut läpätellä ylimääräistä. Ei se pyykkirumba normaalisti sykettä nosta!


Kävin hakemassa lapset melkein normaaliin aikaan töistä. ****) Tulipa syyllinen olo kun Exän nenukka valui räkää. Olisi tehnyt pienelle räkänokalle hyvää olla kotona äidin kanssa, mutta tuskinpa silloin minun lepäämisestäni olisi mitään tullut.


Huomenna menen kyllä töihin taas ja jos suinkin kykenen niin perjantaina pitäisi tehdä vähän normaalia pidempi päiväkin. Inha kevätflunssa, kun sotkee aikataulut.


****) Leikkihän toki on lasten työtä, mutta ihan tässä määrin? Hmm, pää pelkkää räkää...

maanantaina, toukokuuta 15, 2006

Avataanpa ikkunat


Tai sitten ei. Kävin kuvailemassa ulkoa ihan suosiolla. Tartteis kai pestäkin ikkunat joskus...



Keittiön ikkunasta pohjoiseen aukeaa seuraava näkymä:





Keittiö, näkymä itään: (Ja jos joku kurkkii kuvien tallennusnimiä, niin
kuva on nimetty länneksi vain siitä syystä että sekaisinhan nuo
tallentaessa meni...)





Olohuoneesta etelään:





Ja lopulta viimeinen ilmansuunta eli olkkarista länteen? Itään? Jonnekin... LÄNSI!





Kiva meemi Susupetalilta.



sunnuntaina, toukokuuta 14, 2006

Taivaalliset toffeecookiet


Viime viikon Ilonassa oli todella hyvä toffeecookiesresepti. Tosin vähän piti sitäkin viilata, jotta tulisi vieläkin parempaa.


250 g voita
3 dl vaaleaa muscovado-sokeria
3 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl suolaa
2 tl vanilliinisokeria
1 tl leivinjauhetta
7 dl vehnäjauhoja
100 g paloiteltuja Omar-kermakaramelleja
100 g rouhittua valkoista suklaata


Sekoita sokerit ja voi keskenään. Sekoita kuiva-aineet ja lisää ne kananmunien kanssa vuorotellen sokerivoi-seokseen. Paloittele Omarit ja suklaa ja lisää joukkoon. Leivo pötköksi ja leikkaa siitä noin sentin paksuisia viipaleita. Toimii parhaiten pakkasen kautta, muutoin leviävät aika laajoiksi uunissa. Paista 200-225 asteessa noin 6-8 minuuttia.


Tosi hyvää!


***
Niin ja originaalireseptissä oli siis muscovadon tilalla fariinisokeri. Muscovado on jo itsessään toffeenmakuista, joten se parantaa keksejä paljon. Omarien tilalla on alkuperäisessä toffeemakeiset.

Ulos kaapista?


Tapaa Kale? Omassa persoonassaan vaiko sittenkin joku teini, joka yrittää päteä? ;D


Kiitos äitienpäivän piristyksestä!

perjantaina, toukokuuta 12, 2006

Eka kerta


Kävin eilen työkavereiden kanssa ratsastamassa, ihan ensimmäistä kertaa. Oli melkoinen kokemus yrittää kiivetä islanninhevosen selkään (juu, tiedän että ne ON pieniä) ja yrittää pysyäkin siellä ylhäällä. Vaikka kuinka ohjaaja sanoi, että eihän tuoliltakaan tiputa, kyllä se maanvetovoima pitää selässä, niin tunne oli melkoinen. En ole koskaan istunut hengittävällä ja liikkuvalla tuolilla...


Vaan olipa se ihanaa silti! Hevosen selässä oli ihmeellistä istua ja jopa yrittää vähän vinkata hepparaukalle, mihin suuntaan olisi kiva mennä. Ratsastimme kentällä, maastoon ei meitä ensikertalaisia olisi oikein voinut laskeakaan.


Hevoseni oli aivan ihanainen Reiska, joka totteli mukavasti epävarmemmankin ohjausta ja pärskytteli välillä. Mokoma vain pyrki kiskomaan ja huvitti ratsastajaa päästelemällä ihme loksutusta aina välillä. Mutta hei, semmoisia ne miehet vaan ovat! Kun tulimme takaisin talleille, Reiska näytti oikean luontonsa: Heti kun pysähdyimme, alkoi hillitön lorina. Olipa kiva nostaa vaan jalkoja ylös ettei keltainen neste vahingossakaan kastele omia jalkoja. ;D


Mutta Reiska, oot tosi ihqda! Tää on tosi rakkautta! Jälleen kerran!



Löysin Reiskan kuvan tallin sivuilta.

keskiviikkona, toukokuuta 10, 2006

Pitäisikö lapsia ruokkiakin?


Ja jos pitäisi, niin riittääkö vesi ja leipä?


Tänään kävin lääkärineuvolassa Essin ja Exän kanssa. Meidän neuvolassa on vähän semmoinen perinne, että aina löytyy jotain vikaa. Onneksi sentään kun käy kahden kanssa, niin ei välttämättä kuin toisesta... Essi oli oma tyypillinen reipas (vieraskorea) itsensä, virheetön yksilö siis. Mutta se Ex...


Ex on liian laiha! Käyrärikkuri! Maaliskuun käynnistä paino oli pudonnut kokonaista 120 g!!!  Kymppikilon OLISI pitänyt mennä rikki, ei mennyt vieläkään siis. Terkkari kyseli, että mahdanko ruokkia Exää ja mitä. Annanko ihan perunaa ja maitoa ja ja ja. Kun sanoin, että ihan samaa nämä kaksi yksilöä kyllä syövät ja tulos on ihan eri. Ja että Ex oksensi eilen illalla ja tänäkin aamuna ripuloi eli voisiko huono painokehitys johtua siitä. Moinen ilmeinen syy pudonneeseen painon ohitettiin ilman mitään kommenttia.


Exän saaman ravinnon laadussakin on parantamisen varaa. Se nyt vaan on niin, että Exän on jatkossa saatava 6 desiä päivässä lehmänmaitoa. En vaan tiedä millä ilveellä herran pitäisi äidinmaidon (määrä ehkäpä puolisen litraa päivässä, en tiedä, en mittaa) päälle vielä vetää tuommoinen hirveä määrä maitoakin? Ei meillä lehmää sinänsä boikotoida, ruoalla tarjotaan ihan normaalisti maitoa lasista. Ammun maitoa eikä äidin.


Onneksi sentään jätkä oli kasvanut pituutta reilusti, muutoin olisi varmaan napsahtanut pikahuostaanotto.


Mua oikeasti nyppii meidän neuvolan asenne, eikös neuvolasta pitäisi saada tukea ja neuvoja perheen omille ratkaisuille eikä suinkaa määräyksiä? Sama linja on jatkunut niin Essin kuin nyt Exänkin kanssa. Mua pelottaa ne nuoret äidit, jotka ottavat tädin sanat totena. Varsinkin kun usein määräykset ja ohjeet ovat ristiriidassa nykyisten virallisten suositustenkin kanssa tai muutoin kyseenalaisia.


Sekin nyppii kun tiedän jo etukäteen, että valitettavaa on ja siitäkin huolimatta annan asioiden ärsyttää. Välillä pistin Miehen neuvolaan Essin kanssa, jostain syystä Mies on päässyt vähemmällä. Jännä muuten, että neuvolalääkärikin heitti ohimennen naureskellen, että kai sinä Exälle ruokaa annat, mihin sanoin, että en, miten niin. Siinä kaikki mitä lääkärillä oli käyristä ja painorikkuruudesta sanomista. Että ehkäpä se herkkyyskin on kiinni siitä kuka sano ja varsinkin miten sanoo.

Hämmästyttää kummastuttaa


Miksi äitienpäivä on monikossa mutta isänpäivä yksikössä?


Onko se siksi, että äidistä ei koskaan voi olla täyttä varmuutta, mutta isästä sen sijaan... Ei kun äääh!!! ;D

maanantaina, toukokuuta 08, 2006

Tv, tuo turmion lähettiläs ja kasvavan nuorison hapattaja?


Hämmästyneenä olen seurannut sanailua blogini kommenttiraidalla. Mutta hei, kiva kun tulee kommentteja, jatkakaa ihmeessä!


Mutta nostetaan tv nyt sinne minne se kuuluu eli lastenhuoneeseen. Jossa se ei meillä ole syystä että meillä ei ole lastenhuonetta. Vierashuoneesta telkka löytyy ja kun joskus yläkerran remontti valmistuu, siirtyy turmion laatikko lastenhuoneeseen. Plus videot ja dvd-soitin.


En tiedä mitä niin turmiollista televisiossa on etteikö se saisi lastenhuoneesta löytyä. Tosin en minäkään katsoisi hyvällä sitä, jos omat kullanmurut tuijottaisivat silmät lautasina töllötintä jatkuvasti. Mutta eipä moisesta ole pelkoa ainakaan tässä taloudessa, lapsia onneksi kiinnostaa paikkojen rikkominen ja epäjärjestyksen luominen usein paljon enemmän kuin tylsä telkkari. Joskus olen jopa iloinen, jos Essi istuu hetkisen hiljaa paikoillaan... Vaikka sitten videon voimalla.


Televisiota lastenhuoneessa lienee vaikeampi valvoa kuin perinteisesti olkkarissa sijaitsevaa, mutta ainakaan Essi ei vielä toistaiseksi viihdy edes lempivideoidensa parissa ilman lähistöllä hääräilevää aikuista. Mistä lapset oppisivat käyttämään televisiota, jos eivät omista kokemuksista. Juuri nytkin Essi katsoo isin kanssa dokkaria Maa, ihmeiden planeetta. Minusta on kiva kuunnella Essin kysymyksiä siitä mitä televisiossa tapahtuu.


Kaikkea ei meilläkään saa televisiosta katsella, esimerkiksi meillä Miehen kanssa on jäänyt Lost kokonaan katsomatta syystä, että siihen aikaan ipanaiset ovat vielä hereillä emmekä voi valvoa etteivätkö lapset pelästyisi tuota K-15 (?) sarjaa. Eikä televisio ole edes päällä koko ajan. Tietokone on (vilkuttaa Kotikarusellille). Essi tykkää "pelata tietokoneella paperityttöjä". Aina kun silmä välttää, paperitytöt ovat taas ruudulla. Pleikkariakin meillä saa pelata, Essi tykkää Eyetoy-peleistä ja Exäkin yrittää parhaansa hosua televisioruudun edessä. Aion lähitulevaisuudessa hankkia kahden hengen tanssimaton, jotta pääsemme tanssahtelemaan yhdessä Essin kanssa.


Miksi kirjat ovat yksiselitteisen hyvästä, mutta televisio pahasta? Joskus tuntuu siltä, vaikka oikeastihan mikä tahansa viihdyke on pahasta yliannoksina. Niin kirjoista kuin televisiosta löytyy materiaali joka ei todellakaan sovi lapsille. Kirjoja ja televisiota pitää kumpiakin oppia käyttämään, lapsen mielikuvitus yllättää olipa kyse kummasta tahansa.


***


Bonuksena vielä harras (muuttunut) toivomukseni:


Aiemmin toivoin, että saisimme kasvatettua lapset aikuisiksi, niin että säilyisimme kaikki hengissä ja kutakuinkin tervejärkisinä. Nykyisin toivon vain, että säilyisimme kaikki hengissä...


***


Kansankunnantoivoja ehkä täytyy kasvattaakin, riiviöt tuntuvat kasvavan kohisten ilman erityistä kasvattamistakin.

sunnuntaina, toukokuuta 07, 2006

Meidän kodin säännöt


Törmäsinpä eilen blogisurffaillessani erään perheen sääntökokoelmaan. Aivan uskomaton sääntörakennelma, edes sen soveltaminen ei tässä perheessä onnistuisi. Juu, olemme aivan liian yksinkertaisia, meille pitää olla vähän muistettavaa. Joten tässäpä meidän säännöt:


ENSIMMÄINEN SÄÄNTÖ:


Lapset eivät saa tappaa toisiaan. Eikä isiä, isi tuo taloon isoimman rahatukun. Jos jonkun on ihan pakko tappaa joku, niin se on sitten äiti, joka päättää myös kohteen itse.


TOINEN SÄÄNTÖ:


Äidin irkkaamista, blogaamista ja muuta koneella notkumista ei saa häiritä ellei se ole välttämätöntä säännön numero yksi noudattamiseksi.


KOLMAS SÄÄNTÖ:


Äiti saa aina ensin valita herkuista, muut saavat vasta kun äiti on saanut tarpeekseen (niin kuin se muka olisi mahdollista...). Äidin herkkujemmaan EI kosketa. Ai niin, ellei sitten ole pakko säännön yksi ja kaksi noudattamiseksi.


Aah Asimovia ja robotiikan sääntöjä, sillä nyt päästään käsiksi siihen TODELLA tärkeään sääntöön eli nyt seuraa kaiken kruunu:


NOLLAS SÄÄNTÖ:


Äiti ei ole olemassa lapsia varten vaan lapset äitiä varten. Tämän nojalla julistan itseni tämän perheyksikön ehdottomaksi sivistyneeksi yksinvaltiaaksi ei kun siis sanotaan nyt kerrankin suoraan eli diktaattoriksi.


Jos asioista on valittamista tai jos joku haluaisi muuttaa sääntöjä (en kyllä ymmärrä miten kukaan voisi haluta!), anarkian ei kun demokratian nimissä valitusoikeutta voi noudattaa joka kuun 35. päivä Jupiterin kolmannessa kuussa tehdyllä kirjallisella valituksella / muutosehdotuksella.

perjantaina, toukokuuta 05, 2006

Maggaranpaistoon


Illan uutiset löivät älläkällä, predikaattien missio makasiineja vastaan oli lopultakin saavuttanut syttymispisteensä ja kohta on Helsingissä, keskeisellä paikalla vieläpä, kaikkien aikojen hiillos. Ja kuka sanoi ettei muka ole mahdollista saada kaikkea - kesämökkiä keskelle pääkaupunkia meren rannalle. Ok, ei nyt tartuta lillukan varsiin, ihan kaikki ei ehkä täyty...


Mutta nyt kaikki proletariaatit ja predikaatit yhtykää, poliisi on saatava vastuusen tästä törkeästä tempusta. Taatusti NIITTEN vika tämäkin! Kun eivät viime väännössä pärjänneet niin menivät nyt polttamaan koko lafkan, sairaan huonoja luusereita.

tiistaina, toukokuuta 02, 2006

Romu-Kale


Hellou!

Terhakkaana täällä vilkuttelen koko sankalle lukijakunnalleni sorvin ei kun romukasan ääreltä.

Tekee muistiinpanoja: Sorvi on Elmalla!

Koko pitkän päivän olen väännellyt ahkerasti klemmareita ei kun siis räpistellyt romujani järjestykseen.

Tekee muistiinpanoja: Elma on klemmariguru.

JOTAINHAN se on ihmisen tehtävä ruhtinaallisen palkkansa eteen. Kolkkoa naurua. Ja jollakinhan se on maksettava mätkytkin, joilla verottaja rankaisi leveästä elämästä, jota koko viime vuoden vietin kotona lasten kanssa eli siis loisien yhteiskunnan kustannuksella.

Miltähän näyttäisi cv:ssa rivi:

kerännyt romuja jo vuodesta 1999?

Ei sille mitään voi, olen uraohjus. En ehkä palkalla tai urakehityksellä mitaten, mutta romuja on kertynyt niin paljon, että ei enää pommisuojakaan riitä. Tarvittaneen uusi pommisuoja?

Menee tekemään aloitteen uuden pommisuojan hankkimiseksi.

Romut ovat elämäni!

perjantaina, huhtikuuta 28, 2006

Lelut mielessä


Irkissä tuli vastaan hauska testi, joka on pakko pistää jakoon. Lasten ja aikuisten lelut ovat yllättävän samanlaisia, mutta onneksi myös arvaamalla voi voittaa.


Riittävästi lasten kanssa leikkineenä tämä oli melkeinpä helppoa (muuta EN tunnusta ;D), tulokseni oli aika kelvollinen:


You have scored: 10 out of 15


Pretty Good. You still need to spend more time at the local bookstore.


***


Mistä tulikin mieleeni. DUNMORE, niin mitä vettä. Hanasta, vissyä??? ;)

keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006

Kiusaa...


Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla. Siis vain yhdellä (!), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta...


Kiusaan jäin kiinni Äidin elämässä.

tiistaina, huhtikuuta 18, 2006

14 000 syytä


Eräs irkkituttu keräilee Pullip-nukkeja, jotka olivat täysin tuntematon suuruus minulle ennen kuin nukkehassahtanut irkkikamu pastesi parit linkit. Nettikaupoista löytyy ihanuuksia huudettavaksi tai ostettavaksi. Juuri äsken katselin suloista Anne Shirley -nukkea. Punatukkainen, pisamainen Ystävämme Anne sopisi aivan loistavasti kirjahyllyyni... Ainoastaan ajatus tulleista pitää himoni vielä kurissa.


Niin ja ne 14 000 syytä. Meillä kävi tänään kattomyyjä, uusi katto maksaa vaivaiset 14 000. Tuplaa talosi arvo, osta uusi katto! Essillä on tapana kieltäytyä tekemästä asioita vetomalla siihen, että niitä tehdessä tulee hiki. Hiki tuli mullekin kun hinnan kuulin, mutta ei auta. Onneksi suihku on keksitty, saisipa sen taottua Essinkin päähän...

tiistaina, huhtikuuta 11, 2006

Kolmonen tulee vaikka väkisin?


Toiseksi viimeinen lista pillereitä lähestyy uhkaavasti loppuaan, resepti on käytetty loppuun. Uusimisen paikka siis. Mutta hommahan ei olekaan niin helppoa... Täällä perhesuunnitteluneuvolan asiakkaat käyvät kerran vuodessa lääkärissä, muutoin on turha odottaa uutta reseptiä. Perhesuunnittelussa lääkäri on tavattavissa vain maanantaisin, joten aikojen saaminen ei välttämättä ole helppoa.


Joten soittelemaan, aloitin soittelun siinä vaiheessa kun avasin toiseksi viimeisen liuskan. Kaivoin numeron puhelinluettelosta, kukaan vaan ei koskaan tuntunut vastaavan enkä minäkään muistanut soittaa läheskään joka päivä. Lopulta vähän yli viikon jälkeen joku lopulta vastasi: "Aikuisten neuvolassa" Siis mitä häh, numerot ovat muuttuneet! Kysyin perhesuunnittelun puhelinnumeron ja soitin sinne. Ei vastausta, tietenkään. Lannistuneena unohdin koko soittamisen päiväkausiksi, mutta pillereiden hupeneminen parantaa kummasti muistia...


Tänään soittelin taas ja parin yrityksen jälkeen joku jo vastasikin: "Äitiysneuvolassa" Ooh, sinnehän sitä kohta onkin asiaa, jos reseptiä ei pian ala kuulumaan... Tuskastuttavaa, kysyin jälleen perhesuunnitelun numeroa ja sainkin. Numero oli varattu. No tietenkin... Hetken päästä soitin taas ja tällä kertaa soitto ohjautui keskukseen, perhesuunnittelua tekevä terveydenhoitaja on tavattavissa jälleen huomenna.


Että tämmöisiä, turha pyristellä. Kai se vaan on hyväksyttävä, että kolmonen on väistämätön? Ja kukapa näitä ei lisää tahtoisi?


lauantaina, huhtikuuta 08, 2006

Paljon harmia pähkinästä


Eilen oli ihan tavallinen päivä, töistä kotiin päästyäni imettelin ensin Exän, sitten napostelin pari pähkinää Miehen laittaman ruoan valmistumista odotellessani. Ex kinusi pähkinää, joten annoin pojalle puolikkaan saksanpähkinän. Poika tykkää pähkinöistä ja on syönyt niitä ilman mitään ongelmia. Nytkin kaikki meni hyvin aluksi, Ex muussasi pähkinän suussaan muruiksi. Ex alkoi repimään lehtiä pois pöydältä ja Mies tietenkin kielsi, mikä sai Exän vetämään henkeä aloittaakseen raivokkaan huudon. Virhe, pähkinänmurut menivät henkeen ja salpasivat hengityksen.


Mies taputteli Exää selkään ja kantoi punertuvaa lasta luokseni. Hyvin pian saimme taputeltua ja puristeltua ja roikoteltua niin, että Ex alkoi saamaan taas henkeä. Lyhyitä henkäyksiä, limaa tuli ihan järkyttäviä määriä. Poika yski tosi paljon. Yskimen rauhoittui ja hengittely parani, mutta yskähtely jäi silti päälle. Soitin terkkariin kysyäkseni, että mites nyt edetään. Pahin säikähdys oli jo ennättänyt mennä ohi. Lääkärin neuvo oli yksinkertainen: Tilaat ambulanssin hätäkeskuksesta ja Keskussairaalaan. Vaikka tilanne oli sillä hetkellä hyvä, ei voi mitenkään tietää onko jotain kuitenkin jäänyt keuhkoihin. Pahimmassa tapauksessa hengitystiet voivat turvota umpeen. Kammo! Hyvä kun selvisin hätäkeskussoitostä, itku oli pinnassa.


Ambulanssin odotus tuntui ikuisuudelta, mutta sieltähän se saapui ja matkasimme Keskussairaalaan. Ensihoitaja tutki Exän ja seurasi tilaa, hapetus oli ihan hyvä. Ex jopa nukahti syliini. Keskussairaalassa korvalääkäri kuunteli Exän keuhkoja ja määräsi röntgenin, jonka pohjalta sitten voisi paremmin tehdä päätöksiä. Röntgenin ottaminen noin pienestä on aina ankeaa, niin nytkin. Voi sitä kiukkua, kun nuori mies piti saada pysymään edes se pieni hetki paikoillaan.


Kuvat näyttivät, että toinen keuhko ei ehkä hapetu ihan yhtä hyvin kuin toinen eli varmuuden vuoksi seuraavaksi toimenpiteeksi pitäisi tehdä tähystys. Keskussairaalassa sitä ei voitaisi tehdä kuin vasta seuraavana päivänä, joten seuraavaksi meille tuli siirto Tyksiin. Exälle laitettiin siirtoa varten tippa, mitään ei saanut syödä tai juoda nukutuksen takia. Kaksi ensimmäistä yritystä käteen epäonnistuivat, voi sitä huudon ja raivon määrää. Päähän sitten saatiin laitettua jo ekalla yrityksellä. Tuolla yläpalkin kuvassahan voi ihailla Exän hienoja verisuonia... Siirtoambulanssi saapui ja käärin sairaalapaitaisen Exän isoon pyyhkeeseen ja matkaan. Hapetusta seurattiin koko parituntisen ajan ja kun saavuimme Tyksiin, oli leikkaussali jo odottamassa poikaa. Sinne veivät Exän ja minä jäin huoneeseen odottamaan. Koska imetän, sain erikoispalvelua eli mehua ja leipää ja jogurttia huoneeseen. Olikin ihana saada syödä edes jotain, minultakin jäi syöminen väliin.


Laittelin lattialle petini ja pötköttelin siinä. Aika pian tuli jo sana, että Ex on heräämössä ja tulee ihan pian osastolle. Rauhallinen poika katseli isoin silmin ympärilleen ja alkoi heti itkemään, kun näki minut. Hoitaja kertoi, että toimenpide oli ollut nopea, koska keuhkoista ei ollut löytynyt mitään. Syliin sain ottaa, mutta imetystä olisi lykättävä ainakin pari tuntia nielun puudutuksen takia. Ex yritti kaivautua paitani sisään eikä halunnut enää takaisin pinnikseen. Sain kuitenkin pojan taputeltua sinne uneen, viereeni en uskaltanut ottaa, koska olisin saattanut vahingossa imettää. :P Torkuin ja odottelin kahden tunnin kulumista. Kun kaksi tuntia oli mennyt, Ex nukkui edelleen, mutta heräsi vähän ajan kuluttua sairaanhoitajan tarkastukseen, joten sain lopultakin vauvani rinnalle. Rinta maistui hienosti ja loppuyön Ex nukkuikin kainalossani, ei yhtään enää suostunut pinnasänkyyn. Intuboinnista ja tähystyksestä huolimatta Ex vaikutti pirteälle eikä äänikään kuulostanut erikoisen käheälle.


Aamulla odottelimme kolmisen tuntia korvalääkäriä päästämään meidät kotiin. Siinäpä olikin jobia kerrakseen juosta pitkin lasten kirurgisen osaston käytäviä vauhtivesselin perässä. Ruoka ei pojalle maistunut, mutta uusi tuttavuus taaperokärry oli tosi rakkautta. Korvalääkäri vielä kertoi, että keuhkoputken alusta oli imetty pähkinän paloja ja limaa ja koska keuhkoja on tähystetty edessä on viikon antibioottikuuri. Kotimatka sujui reteästi taksilla, alle vuorokaudessa tuli ajeltua siksakia ihan riittämiin.


Ex on elämänsä vedossa, Essiä harmittaa kun ei päässyt sairaalaan, Mies laverteli heti kaikki kuulumiset sukulaisilleen ja minulla särkee päätä ja on väsy. Paljon melua yhdestä pienestä puolikkaasta saksanpähkinästä.

keskiviikkona, huhtikuuta 05, 2006

Ex syö


Iloisena raportoin, että armas pikkuinen vauvapalleroiseni syö! Ihan hienosti ja oma-aloitteisesti. Nopeammin kuin äiti ja isi kerkiää edes EI!!!!!!!tä sanoa. Nimittäin kakkaa. :)


Onneksi sekin on nyt koettu, Essi ei koskaan moiseen sortunut. Eikä muuten kakkinut lattioillekaan, mitä Ex tekee nykyisin harva se päivä. Olemmekohan Miehen kanssa kehittyneet vanhempina vai onko kakan nautinnollinen natustelu poikien lempiharrastus?

sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2006

Sunnuntaiylläri


Rakkaat lapsemme järjestivät kerrankin unohtumattoman sunnuntain. Tunti sitten Mies huomasi, että pakastimessa eivät pala valot. Eivät tietenkään, jos sähköpistoke on kiskottu irti seinästä. Ji-HAA!


Olen atk-tukihölön hommissani oppinut sen, että tärkeintä on aina ensimmäiseksi etsiä syyllinen. Sillähän ei ole mitään väliä hoidetaanko homma muutoin kotiin, syyllisten etsiminen ja rankaiseminen on aina ensimmäinen prioriteetti. Sääli vain, että tällä kertaa syyllisyyskysymys jäänee iäksi ratkaisematta. Kumpikin kakaroista pystyy katalaan tekoon, joten seuraavana vuorossa oli vahinkojen kartoittaminen.


Mies ujutti varovaisesti lämpömittarin anturin pakastimen sisään. Lämpötila - ja sulahtanut tuulahdus pakastimen sisältä - kertoivat lohdutonta tarinaa: Koko hela p*ska on sulanut. Tulipahan kiva urakka tyhjätä kaikki ihanat marjat ja ruoat ja mitä nyt olikin pois roskikseen. Mutta ainakin pakastin on nyt siivottu uutta satokautta varten.


Sitäköhän riiviötkin ajattelivat, olisi hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä tai siis tyhjästä pakastimesta joskus? Raahatessani täysinäisiä roskasäkkejä mietin, että jos naapurit kuvittelevat minun raahaavan pois paloittelumurhan tuloksia ei totuus ole niistä arveluista kovin kaukana... Tip tip tip vaan hangelle jäi kiva punainen vana - marjoista.