Essi oksentaa edelleen, eilen oli kuumettakin. Valittaa vatsakipua ja ei syö. Juo onneksi, maitoa ja piimää koko ajan... Onneksi noista on gefilus ja mitä lie höpöhöpö pelastajabakteeri -versioita.
Vakuuttakaan mulle, että se ei ole Noro! Pliis, koska jos se on, niin kohta me oksennetaan ihan kaikki.
Exän tissipiina on ohi, söin eilen viimeisen lääkkeeni. Olipa sydäntäsärkevää pistää pientä miestä unille, kun tihhiä ei vaan tippunut. Poju itki ja tyytyi lopulta haliin. Nukahti sitten kädet kaulani ympäri. Kyllä se vaan tihhissä on tärkeintä se läheisyys?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti