...mutta tuntuu ihan kuin olisin jäänyt junan alle. Joka paikkaa kolottaa, käveleminen sattuu päähän. Ja oksu ja ripulointi se vasta kivaa onkin. PRKL! Oikeasti ilman tätä olisi pärjätty. Mies tuli kotiin puoli kuudelta ja hoiti lapset kokonaan, minä vaan nukuin. Ja vieläkin väsyttää, joten painun tästä kohta takaisin petiin. Essi söi jo jotain ja muutenkin äidin oma mussukka yritti syöttää minua suolakekseillä. <3 On se vaan niin ihana riiviö! Ex juo lopultakin myös oma-aloitteisesti, mutta on kuumessa, joten se vie jaksuja.
Huomenna pitäisi taas pärjätä yksin lasten kanssa miehen työpäivän ajan, toivottavasti taudin selkä jo taittuisi! Ja toivottavasti mies ei sairastu bd
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti